Anopin tapaamisen välttely

Vierailija kirjoitti:

Vähän haiskahtaa ap:n ja muutaman muunkin kohdalla siltä, että anopin poika on onnistunut naimaan ns. paremmista piireistä jonkin verran koulutusta hankkineen vaimon. Anoppi on sitä sukupolvea, joka harvoin pääsi opiskelemaan pitemmälle. Useimmiten kansakoulu riitti ja sitten töihin. Pian sitten tulikin perhe. Ei siinä paljon jäänyt aikaa korkeakulttuurisille harrastuksille, hyvä kun ehti työn ja perheen hoitaa. Ja jos vielä on persoonallisuudeltaan introvertti, niin siinä sitä sitten ollaan. Koulutettu itsetietoinen miniä erilaisine kiinnostuksen kohteinaan pelottaa anoppia. Ei hän edes välttämättä osaa pukea pelkoa sanoiksi, yrittää vain edes lyhyesti vastailla muiden kysymyksiin. Millainen se appiukko sitten on?

Tämä on ihan totta muuten, mutta anoppi ei vaikuta pelokkaalta millään tasolla. Hän on aivan yhtä hiljainen lastensa ja miehensä seurassa kuin minunkin ja nimenomaan hakeutuu tämän "koulutetun itsetietoisen miniän" seuraan. Hän nimenomaan haluaa viettää aikaa kanssani, kun taas itse ajattelen, että välien tulee olla asiallisen kohteliaat, mutta väkisin ei tarvitse yrittää, jos nautinto yhteisestä ajanvietosta ei ole molemminpuolinen. Appiukkoa kuvailisin puheliaaksi ja uraorientoituneeksi.

Ap

Asiaa ei mitenkään voi hoitaa, eli sanoa, että Minna ei halua viettää aikaa kanssasi, loukkaamatta anoppia. Kyllä sellainen loukkaa lähes jokaista. Eli sellaista vinkkiä ei ole olemassakaan, että miten kertoa loukkaavia asioita loukkaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa ei mitenkään voi hoitaa, eli sanoa, että Minna ei halua viettää aikaa kanssasi, loukkaamatta anoppia. Kyllä sellainen loukkaa lähes jokaista. Eli sellaista vinkkiä ei ole olemassakaan, että miten kertoa loukkaavia asioita loukkaamatta.

Joo. Emme me aiokaan sanoa, että en halua viettää aikaa hänen kanssaan. Haluttomuus yhteiseen ajanviettoon pitää ilmaista jollain toisella tavalla, vetoamalla siis johonkin aivan muuhun syyhyn, mutta mikä se tapa tai syy voisi sitten olla?

Yksi vastaajista ehdotti, että mies väittäisi anopille, etten viihdy oikein kenenkään seurassa, mikä voisi toimia muuten, mutta anopilla taitaa olla minusta aika sosiaalinen kuva. Keksimme juuri, että mies voisi yksinkertaisesti vain todeta anopille, että ei hänkään minun äitini kanssa vietä aikaa silloin, kun hän tulee kylään. Jospa anoppi ymmärtäisi, että olemme tämän asian suhteen muutenkin eri "kulttuureista". Vai voiko siitäkin loukkaantua?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kateellinen Ap:lle. Mun mies ei oo noin ymmärtäväinen vaan mun pitäis olla koko ajan anopin kanssa tekemisissä. Hän on myös samanlainen anoppi kuin aloituksessa.

Koen vaan tapaamiset väsyttävinä, joutuu miettimään mitä sanoo ja aina saa kuunnella sairaskertomuksen. Myös tapaamisajat menee hänen ehdoillaan.

Ehkä ärsyttävintä asiassa on, että multa vaaditaan ymmärrystä. Mutta mies saa äyskiä omalle äidilleen ja ei tarvitse tavata minun vanhempia, enkä kyllä edes vaadikaan sitä.

Jos teillä on lapsia niin vetoa omaan aikaan ja pistä mies lasten kanssa keskenään kylään.

Omassa tapauksessa taitaa myös olla kyse siitä, että meillä on aivan erilainen käsitys siitä, millainen miniän ja anopin välisen suhteen pitäisi olla. Anoppi tuntuu ajattelevan, että miniän ja anopin pitää viettää aikaa yhdessä, vaikkei se olisikaan niin kovin nautinnollista. (Tosin minulle on syntynyt sellainen mielikuva, että tapaamisemme ovat oikeastikin hänelle nautinnollisia.) Minusta minulla ei ole velvollisuutta viettää aikaa anopin kanssa, kuten miehellänikään ei ole velvollisuutta viettää aikaa minun äitini kanssa: mies ei ole mukana, kun tapaan omaa äitiäni, ja äidilleni tämä on täysin normaalia.

Onko mies perustellut sinulle, miksi sinun pitäisi viettää aikaa anopin kanssa?

Ap

Anoppi on yksinäinen ja toivoisi meidän olevan enemmän tekemisissä, mutta kokeiltu on ja siitä ei tule mitään. Musta olisi ihanaa jos voisin istuakin iltaa anoppini kanssa, mutta ollaan niin erilaisia ja hän on tosi herkkä ja ottaa itseensä jos erehtyy sanomaan väärin. Myös sekin häiritsee, että kertoo minun puhumat asiat pojalleen ja mies sitten tivaa niistä. Ei siis mitään salaisuuksia, mutta ei kaikkea tarvisi raportoida. Sitten ihmetellään kun olen vähäsanainen.

Mies ei vaan ymmärrä vaikka olen selittänyt asian monta kertaa, ettei kemiat kohtaa. Lasten kanssa saa viettää aikaa niin paljon kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tapaa sitä anoppia pari krt vuodessa, ei kai se niin tuskaa sitten ole. Varmaan selviät parin tunnin kahvitteluilla. Helpompaa kuin selittely ja vonkumisen kuuntelu.

Tällä hetkellä tavataankin noin pari kertaa vuodessa esimerkiksi juhlien yhteydessä, mutta se ei ilmeisesti riitä anopille. Asumme eri paikkakunnilla, ja anoppi kysyy joka kerta meillä käydessään, miksen minä ollut mukana. Välimatkan vuoksi en myöskään pahemmin vieraile heillä: meillä ei ole autoa, joten kylään olisi pakko jäädä vähintään yhdeksi yöksi huonojen bussiyhteyksien vuoksi. Se on koettu jo muutamaan kertaan, enkä enää halua.

Joka tapauksessa tapaamisten lisääminen ei ole vaihtoehto. Haluaisin kuulla ehdotuksia, miten tilanteen voisi selittää anopille tämän loukkaantumatta.

Ap

Selitä anopille, että nukut TODELLA huonosti vieraissa paikoissa ja olet väsynyt monta päivää yökyläilyjen jälkeen.

Mä en käsitä nykyihmisten itsekkyyttä. Kun mua ei huvita antaa kallisarvosta aikaani anopille. Häpeä! Voit kerran kuukaudessa uhrata pari tuntia anopillesI ilman kiukuttelua. Häpeäisin jos olisin äitisi. Ei minkäänlaisia käytöstapoja. Ole pari tuntia seurana ja sit mene menoihisi.

Ymmärrän kyllä AP:ta, mun äiti on tuommoinen. Johtuu siitä, ettei hänellä kertakaikkiaan ole omia mielipiteitä mihinkään asiaan. Hän ei osaa jutella rennosti kenenkään kanssa. Ei koskaan kysy kuulumisia keneltäkään, jos mennään kylään, hän sanoo ovella moi ja sitten istutaan sohvalla hiljaisuudessa. Lapsetkaan eivät halua mennä mummille, kun "se ei koskaan puhu mitään". On ollut ikänsä kotiäiti ja isäni oli se, joka hoiti kaikki asiat ja päätti kaikesta. Siksi äidistäni on ilmeisesti tullutkin tuollainen. Mutta nyt kun asuu yksin, voisi edes vähän yrittää. Mutta ei, ilmeisesti häntä ei kiinnosta tippaakaan kenenkään kuulumiset. Minkäs sille voi.

Ap:lle mulla ei kyllä ole neuvoja. Saat kaiken sympatiani. Ehkä sun pitää vaan purra hammasta ja kestää anopin tapaamiset, ellet kerta halua loukata häntä. Ei tuollaiseen oikein voi keksiä mitään hyvää syytä.

Mä en ymmärrä, miksi ap ei voi kerran/kk tavata anoppia ja "kärsiä" pari tuntia hänen seuraa. Elämässä nyt joutuu viettämään aikaa epämieluisten ihmisten kanssa, kun aikuisia ollaan. Anoppi ei kuitenkaan ole tehnyt mitään pahaa. Mun mielestä normaali, kohtelias ihminen kestää 1-2 krt/kk tapaamista, mitä ei välttämättä itse olisi valinnut, mutta rakkaudesta omaan puolisoon edes, suostuu hymyilemään ja juttelemaan mukavia. Mieti hei, se nainen on sun rakastamasi miehen äiti.

Mun mielestä on vaan niin kovin surullista, ettei nykyään tehdä enää mitään sen takia, että se ottaa toista huomioon. Sen takia varmaan on vanhainkoditkin täynnä ypöyksinäisiä kahdeksan lapsen äitejä ja isiä, että kun me nuoremmat ei kerran saada siitä itse mitään 😢

En tarkoita, että kenenkään pitäisi "uhrautua" mutta jos esim anopissa ei ole mitään suuremmin edes vikaa, on vain niin hiljainen, niin vien häneltä pojan/tyttären ja jääköön sinne tylsistymään ikuisiksi ajoiksi yksin. Ei minun mielestä kuulosta kohtuuttomalta, että vaikkapa 4krt/vuosi sitten tylsistyy ja antaa anopille sen vierailun (vrt käydään me katsomassa huonoja leffojakin ja vietetään tylsiä iltoja treffeillä jne). Ja voihan olla, että muutaman kerran jälkeen alkukankeus vähenee ja anopista kuoriutuu vähemmän hiljainen?

Ap! Eroatte miehesi kanssa viiden vuoden sisään jos jatkat samaan malliin. Usko minua, tunnen miehet.

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä nykyihmisten itsekkyyttä. Kun mua ei huvita antaa kallisarvosta aikaani anopille. Häpeä! Voit kerran kuukaudessa uhrata pari tuntia anopillesI ilman kiukuttelua. Häpeäisin jos olisin äitisi. Ei minkäänlaisia käytöstapoja. Ole pari tuntia seurana ja sit mene menoihisi.

En häpeä enkä voi. Elämä ja nykyihmisen olematon vapaa-aika ovat liian lyhyitä tuhlattavaksi ihmisiin, joiden seurassa on huono olla. Etenkin, kun elämässä on niitäkin ihmisiä, joiden kanssa ajan viettäminen tuottaa hyvää oloa molemminpuolin. Miehen äidin hyvinvointi nyt ei muutenkaan kuulu minun vastuulleni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä nykyihmisten itsekkyyttä. Kun mua ei huvita antaa kallisarvosta aikaani anopille. Häpeä! Voit kerran kuukaudessa uhrata pari tuntia anopillesI ilman kiukuttelua. Häpeäisin jos olisin äitisi. Ei minkäänlaisia käytöstapoja. Ole pari tuntia seurana ja sit mene menoihisi.

En häpeä enkä voi. Elämä ja nykyihmisen olematon vapaa-aika ovat liian lyhyitä tuhlattavaksi ihmisiin, joiden seurassa on huono olla. Etenkin, kun elämässä on niitäkin ihmisiä, joiden kanssa ajan viettäminen tuottaa hyvää oloa molemminpuolin. Miehen äidin hyvinvointi nyt ei muutenkaan kuulu minun vastuulleni.

Ap

Kannattaa myös muistaa, ennen kuin hankkiutuu raskaaksi, että se oma pieni kullannuppu saattaa olla anopin kopio... just saying :) (meillä siis yksi lapsista on täysin miehen äidin kanssa samanlainen luonteineen ja mielipiteineen, täysin identtinen. Ja vieläpä hyvin paljon saman näköinen kuin anoppi lapsena. Onneksi tulen anopinkin kanssa ihan Ok juttuun...)

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi ap ei voi kerran/kk tavata anoppia ja "kärsiä" pari tuntia hänen seuraa. Elämässä nyt joutuu viettämään aikaa epämieluisten ihmisten kanssa, kun aikuisia ollaan. Anoppi ei kuitenkaan ole tehnyt mitään pahaa. Mun mielestä normaali, kohtelias ihminen kestää 1-2 krt/kk tapaamista, mitä ei välttämättä itse olisi valinnut, mutta rakkaudesta omaan puolisoon edes, suostuu hymyilemään ja juttelemaan mukavia. Mieti hei, se nainen on sun rakastamasi miehen äiti.

Ei, elämässä ei joudu viettämään aikaa epämieluisten ihmisten kanssa vapaa-ajallaan, jos itse näin valitsee. Aikuisuuden yksi etu on juurikin se valinnanvapaus, ja minä olen valinnut olla tapaamatta anoppia. Mieskin sen hyväksyy ja ymmärtää. Jos mieheni todella kovin toivoisi, että yrittäisin kohentaa välejäni anoppiin, voisin hänen vuokseen edes yrittää. Mutta kun tämä "rakastamani mies" ei itsekään ole sitä mieltä, että minun pitäisi viettää aikaa anopin kanssa, koska sitä on jo kokeiltu, eikä se toiminut. Ainut henkilö, joka ilmeisesti ajattelee, että minun pitäisi viettää aikaa anopin kanssa, on anoppi itse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on vaan niin kovin surullista, ettei nykyään tehdä enää mitään sen takia, että se ottaa toista huomioon. Sen takia varmaan on vanhainkoditkin täynnä ypöyksinäisiä kahdeksan lapsen äitejä ja isiä, että kun me nuoremmat ei kerran saada siitä itse mitään 😢

En tarkoita, että kenenkään pitäisi "uhrautua" mutta jos esim anopissa ei ole mitään suuremmin edes vikaa, on vain niin hiljainen, niin vien häneltä pojan/tyttären ja jääköön sinne tylsistymään ikuisiksi ajoiksi yksin. Ei minun mielestä kuulosta kohtuuttomalta, että vaikkapa 4krt/vuosi sitten tylsistyy ja antaa anopille sen vierailun (vrt käydään me katsomassa huonoja leffojakin ja vietetään tylsiä iltoja treffeillä jne). Ja voihan olla, että muutaman kerran jälkeen alkukankeus vähenee ja anopista kuoriutuu vähemmän hiljainen?

Mies saa vapaasti tavata äitiään. Ei häntä kukaan ole äidiltään vienyt tai viemässä. Omat vanhempani ja isovanhempani ovat minulle myös erittäin tärkeitä, ja minusta tässä onkin osittain kyse myös siitä, että miehen vanhempien viihdyttäminen ei ole minun tehtäväni, vaikka he olisivat kuinka upeita ihmisiä paperilla. Olemme olleet yhdessä jo sen verran pitkään, että eiköhän anoppi ole ehtinyt jo osoittaa, millainen on luonteeltaan. On kuitenkin ihan samanlainen myös lastensa seurassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap! Eroatte miehesi kanssa viiden vuoden sisään jos jatkat samaan malliin. Usko minua, tunnen miehet.

Jos ero tulee tällaisen asian takia, niin minun puolestani mies saa mennäkin menojaan. En minäkään vaadi häntä viettämään aikaa omien vanhempieni tai muiden sukulaisteni kanssa. Molemmilla on oma perheensä edelleen, vaikka yhdessä olemmekin.

Ap

Tulipa paska fiilis ap:n asenteesta. Jostain mulkusta nyt ei tarvitsisi välittää, mutta yksinäinen hitusen sosiaalisesti kömpelö vanhus, joka kovasti ap:ta kaipaa kyläilemään. Tuli oikein surku hänen puolestaan. :(

Aika surullista. Ei mitään ystäviä tarvitse olla mutta voisi kai edes joskus tavata

Mitä sitten kun itse on anoppi eikä Tiina vaan viihdy sinun kanssasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä nykyihmisten itsekkyyttä. Kun mua ei huvita antaa kallisarvosta aikaani anopille. Häpeä! Voit kerran kuukaudessa uhrata pari tuntia anopillesI ilman kiukuttelua. Häpeäisin jos olisin äitisi. Ei minkäänlaisia käytöstapoja. Ole pari tuntia seurana ja sit mene menoihisi.

En häpeä enkä voi. Elämä ja nykyihmisen olematon vapaa-aika ovat liian lyhyitä tuhlattavaksi ihmisiin, joiden seurassa on huono olla. Etenkin, kun elämässä on niitäkin ihmisiä, joiden kanssa ajan viettäminen tuottaa hyvää oloa molemminpuolin. Miehen äidin hyvinvointi nyt ei muutenkaan kuulu minun vastuulleni.

Ap

Kannattaa myös muistaa, ennen kuin hankkiutuu raskaaksi, että se oma pieni kullannuppu saattaa olla anopin kopio... just saying :) (meillä siis yksi lapsista on täysin miehen äidin kanssa samanlainen luonteineen ja mielipiteineen, täysin identtinen. Ja vieläpä hyvin paljon saman näköinen kuin anoppi lapsena. Onneksi tulen anopinkin kanssa ihan Ok juttuun...)

Meille ei ole näillä näkymin lapsia tulossa, mutta jos mieli muuttuu, tuo riski on vaan kestettävä. Yhtäläisyyksistä huolimatta lapsi olisi toisaalta monessa asiassa varmastikin erilainen kuin anoppi, koska anopin saama kasvatus ja kasvatus, jonka me miehen kanssa lapselle antaisimme, olisivat todennököisesti aivan eri maata. Myös kasvatusympäristö olisi hyvin erilainen. Pidetään silti varoiksi mielessä. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tulipa paska fiilis ap:n asenteesta. Jostain mulkusta nyt ei tarvitsisi välittää, mutta yksinäinen hitusen sosiaalisesti kömpelö vanhus, joka kovasti ap:ta kaipaa kyläilemään. Tuli oikein surku hänen puolestaan. :(

Väritit tarinaa vähän. :) Anoppi on hiukan päälle 50, eli ei mikään vanhus. Onhan tämä minun asenteeni anopin kannalta ikävä, mutta anoppi ei ole minun vastuullani. Keskityn mieluummin omiin sukulaisiini ja ystäviini, kuten miehenikin omiinsa -- muun muassa anoppiin.

Ap

Minä minä minun aikani minäää