Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anopin tapaamisen välttely
28.07.2017 |
Ongelmani koskee anoppiani, jonka seurassa en viihdy. Olemme aivan erilaisia sekä temperamentiltamme että kiinnostuksenkohteiltamme. Anoppi ei siis ole ilkeä eikä tungetteleva, mutta tunnen oloni hänen seurassaan vaivaantuneeksi ja epämiellyttäväksi. Näin ollen välttelen hänen tapaamistaan, ja sovin yleensä muuta menoa itselleni, kun tiedän hänen olevan tulossa kylään. Sukujuhlissa ja muissa tilaisuuksissa tietysti käyttäydyn ns. normaalisti ja seurustelen hänen kanssaan, jos tilanne sitä vaatii.
Miehelle järjestely sopii muuten, mutta tekosyyt anopin välttelemiseksi alkavat käydä vähiin. Anoppi ei siis ole suinkaan lakannut kyselemästä perääni, ja mies pelkää anopin vielä vaativan selitystä sille, miksen koskaan ehdi tavata häntä, tai miksemme edes juhlapyhinä kyläile yhdessä hänen ja apen luona. Lisäksi anopin jatkuva jankkaaminen on alkanut tuntua miehestä rasittavalta, joten tilanne vaatii hänen mielestään ratkaisua.
Anoppi on herkkä ihminen, joten totuuden kertominen -- Tiina ei viihdy seurassasi -- ei tule kuuloon. Mielestäni sellaista ei voi muutenkaan sanoa ääneen, mikäli haluaa säilyttää edes asialliset välit. Miten anopille siis voisi mielestänne selittää ainaisen poissaoloni ilman, että hän loukkaantuu?
Kommentit (78)
No jos ei ole ilkeä tai sairas, pari kohteliaisuuskäyntiä kyllä kestää.
T. Ilkeän ja sairaan anopin miniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ainakaan ole tarvetta vältellä ihmisiä, jotka ovat kuitenkin ihan mukavia ja ystävällisiä, vaikkei meillä oikein klikkaisikaan. Harvojen kanssa sitä sen syvemmin klikkaa.
Miksi tunnet olosi epämiellyttäväksi ja vaivautuneeksi hänen seurassaan, vaikka on ihan mukava ihminen?
Minä puolestani olenvain iloinen, kun poika lapsineen tulee meillä käymään, mutta miniä ei pääse mukaan. Ei tarvita mitään selityksiä enkä kysele perään.
Toteat, että olet vain kiireinen ihminen, ja aikataulut aina ihan täynnä.
Täällä sama tilanne, mutta anoppi lisäksi myös sekä tungetteleva, että myös alusta asti loukannut minua niin usein ja niin pahasti, että jos itse saisin päättää, en olisi koskaan hänen kanssaan missään tekemisissä. Lisäksi hän on todella raskasta seuraa - puhuu vain ja ainoastaan itsestään, yhä uudestan ja uudestaan, vuodesta toiseen samoja asioita, kerjää kehuja ahkeruudestaan ym ym.
Jos hän sattuu jotakin kysymään minulta tai vaikka mieheltäni, hän jaksaa kuunnella vastausta kaksi sekuntia ennen kuin alkaa puhua päälle taas niitä omia asioitaan. Sitten kyselee uudestaan ja uudestaan samoja asioita kun ei jaksa kuunnella vastausta tai ei ymmärrä mitä hänelle puhutaan. Hössöttää aivan mitättömistä asioista, soittelee pojalleen samasta pienestä asiasta moneen kertaan vaikka mies on töissä, ja jos hänen puheluunsa ei pariin tuntiin vastaa, tulee itkunsetkaisia viestejä ja puheluita, miksi hänen seura ei kelpaa...
En halua loukata ketään, ja ymmärrän että hän on mieheni rakas äiti, mutta en vaan kertakaikkiaan kestä anopin seuraa. Hän on ollut erittäin loukkaantunut kun emme enää lapsen synnyttyä ole halunneet (tai siis minä en ole halunnut) viettää heidän seurassaan kaikkia jouluja, juhannuksia, pääsiäisiä ym. Itse hän julistaa olevansa niin avulias ja hyvä ihminen, vaikka oikeasti hän ei jaksa esim. ainoan lapsenlapsensa kanssa viettää aikaa paria tunta pidempään, koskaan. Jos joskus otamme hänen tuppautuvan apunsa vastaan, niin hän jauhaa loputtomasti kaikille siitä mitä on tehnyt, ja miten me (siis minä) olen paha ihminen, kun en tee kaikkea hänen mielensä mukaan.
Että miten tällaisen ihmisen kanssa voisi tulla toimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tapaa sitä anoppia pari krt vuodessa, ei kai se niin tuskaa sitten ole. Varmaan selviät parin tunnin kahvitteluilla. Helpompaa kuin selittely ja vonkumisen kuuntelu.
Tällä hetkellä tavataankin noin pari kertaa vuodessa esimerkiksi juhlien yhteydessä, mutta se ei ilmeisesti riitä anopille. Asumme eri paikkakunnilla, ja anoppi kysyy joka kerta meillä käydessään, miksen minä ollut mukana. Välimatkan vuoksi en myöskään pahemmin vieraile heillä: meillä ei ole autoa, joten kylään olisi pakko jäädä vähintään yhdeksi yöksi huonojen bussiyhteyksien vuoksi. Se on koettu jo muutamaan kertaan, enkä enää halua.
Joka tapauksessa tapaamisten lisääminen ei ole vaihtoehto. Haluaisin kuulla ehdotuksia, miten tilanteen voisi selittää anopille tämän loukkaantumatta.
Ap
Kelpaisiko "Tiina ei tykkää oikein kenenkään seurasta" ei siis kohdistuisi anoppiin ja voisit vapaammin olla epäsosiaalinen.
Minä käytän tätä oman anoppini kanssa. Ymmärrän sinua oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tapaa sitä anoppia pari krt vuodessa, ei kai se niin tuskaa sitten ole. Varmaan selviät parin tunnin kahvitteluilla. Helpompaa kuin selittely ja vonkumisen kuuntelu.
Tällä hetkellä tavataankin noin pari kertaa vuodessa esimerkiksi juhlien yhteydessä, mutta se ei ilmeisesti riitä anopille. Asumme eri paikkakunnilla, ja anoppi kysyy joka kerta meillä käydessään, miksen minä ollut mukana. Välimatkan vuoksi en myöskään pahemmin vieraile heillä: meillä ei ole autoa, joten kylään olisi pakko jäädä vähintään yhdeksi yöksi huonojen bussiyhteyksien vuoksi. Se on koettu jo muutamaan kertaan, enkä enää halua.
Joka tapauksessa tapaamisten lisääminen ei ole vaihtoehto. Haluaisin kuulla ehdotuksia, miten tilanteen voisi selittää anopille tämän loukkaantumatta.
Ap
Jos menisit seuraavalla kerralla tuhdissa humalassa ja selittelisit mitä sattuu juttuja ja ördäilisit koko ajan.
Luulisin että ei niin tiheästi enää kutsuisi sinua. Mutta jos vielä haluaa tavata niin seuraavaksi otat jonkun spurgu-mamman mukaan, "kun haluat esitella hyvän ystäväsi".
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan ole tarvetta vältellä ihmisiä, jotka ovat kuitenkin ihan mukavia ja ystävällisiä, vaikkei meillä oikein klikkaisikaan. Harvojen kanssa sitä sen syvemmin klikkaa.
Miksi tunnet olosi epämiellyttäväksi ja vaivautuneeksi hänen seurassaan, vaikka on ihan mukava ihminen?
En Ap, mutta voin ymmärtää että anoppi on jotenkin painostava tai vaivaannuttava. Ei mikään neutraali 'en viihdy hänen kanssaan', vaan ahdistava kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan ole tarvetta vältellä ihmisiä, jotka ovat kuitenkin ihan mukavia ja ystävällisiä, vaikkei meillä oikein klikkaisikaan. Harvojen kanssa sitä sen syvemmin klikkaa.
Miksi tunnet olosi epämiellyttäväksi ja vaivautuneeksi hänen seurassaan, vaikka on ihan mukava ihminen?
Koska hän ei anna itsestään mitään. :/ Hänen vuorovaikutustaitonsa ovat aivan olemattomat, mikä ilmenee esimerkiksi yhden tai kahden sanan vastauksina hänelle esitettyihin kysymyksiin. En tiedä, onko hän vain ujo, vai eikö hänellä yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa, mutta hän ei koskaan aloita mitään keskustelua itse, vaan yleensä minä joudun pitämään huolen siitä, että meillä on puhuttavaa.
Anoppi kuitenkin selvästi nauttii siitä, että joku puhuu hänelle ja viihdyttää häntä noilla visiiteillä, mutta minusta se on vain henkisesti uuvuttavaa, koska joudun tekemään tavallaan kahden ihmisen työn: omani ja hänen. En myöskään halua käyttää vähäistä vapaa-aikaani siihen, että heittäytyisin itsekin tuppisuuksi ja lipittäisin kahvia hänen kanssaan, kun voisin saman ajan käyttää esimerkiksi ystävien tapaamiseen.
Ap
Kuinka paljon teillä sitten olisi niitä tapaamisia? Joka päivä? Kerran viikossa? Kerran kuukaudessa?
Kyllähän sen kerta viikkoon pystyy aina uuden valkoisen valheen keksimään. Ja samaa syytähän voi sujuvasti käyttää useinkin.
1. Olet sairaana (kuume, flunssa, allergia, migreeni jne)
2. Kaverisi tuli kylään/menit kaverisi luokseen kylään. Syinä esim. juhlat, synttärit, muutto, tuparit jne. Tai ehkä menit auttamaan kaveria esim. koiran hoidossa tai remontissa tai leipomisessa jne.
3. Sulla on töitä tai opiskelukiireitä.
4. Menit auttamaan lähisukulaista (mummo, äiti jne) tai joku lähisukulainen tuli vieraisille.
5. Sulla on harrastus ja jotakin tärkeää pakollista harrastukseen liittyvää menoa. Et kerta kaikkiaan voi olla sieltä poissa!
6. Olet aloittanut jonkinlaisen vapaaehtoisen avustustyön ja siksi estynyt kyläilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama tilanne, mutta anoppi lisäksi myös sekä tungetteleva, että myös alusta asti loukannut minua niin usein ja niin pahasti, että jos itse saisin päättää, en olisi koskaan hänen kanssaan missään tekemisissä. Lisäksi hän on todella raskasta seuraa - puhuu vain ja ainoastaan itsestään, yhä uudestan ja uudestaan, vuodesta toiseen samoja asioita, kerjää kehuja ahkeruudestaan ym ym.
Jos hän sattuu jotakin kysymään minulta tai vaikka mieheltäni, hän jaksaa kuunnella vastausta kaksi sekuntia ennen kuin alkaa puhua päälle taas niitä omia asioitaan. Sitten kyselee uudestaan ja uudestaan samoja asioita kun ei jaksa kuunnella vastausta tai ei ymmärrä mitä hänelle puhutaan. Hössöttää aivan mitättömistä asioista, soittelee pojalleen samasta pienestä asiasta moneen kertaan vaikka mies on töissä, ja jos hänen puheluunsa ei pariin tuntiin vastaa, tulee itkunsetkaisia viestejä ja puheluita, miksi hänen seura ei kelpaa...
En halua loukata ketään, ja ymmärrän että hän on mieheni rakas äiti, mutta en vaan kertakaikkiaan kestä anopin seuraa. Hän on ollut erittäin loukkaantunut kun emme enää lapsen synnyttyä ole halunneet (tai siis minä en ole halunnut) viettää heidän seurassaan kaikkia jouluja, juhannuksia, pääsiäisiä ym. Itse hän julistaa olevansa niin avulias ja hyvä ihminen, vaikka oikeasti hän ei jaksa esim. ainoan lapsenlapsensa kanssa viettää aikaa paria tunta pidempään, koskaan. Jos joskus otamme hänen tuppautuvan apunsa vastaan, niin hän jauhaa loputtomasti kaikille siitä mitä on tehnyt, ja miten me (siis minä) olen paha ihminen, kun en tee kaikkea hänen mielensä mukaan.
Että miten tällaisen ihmisen kanssa voisi tulla toimeen?
Tuo vasta karmealta kuulostaakin. Anoppimme taitavat olla kaksi ääripäätä: toinen ei anna muille suunvuoroa, ja toinen istuu ja möllöttää sanaakaan sanomatta. Molemmat ovat omalla tavallaan hirveitä energiasyöppöjä. Vaikean tästä omasta tilanteestani tekeekin juuri se, että anoppi on tavallaan ihan herttainen. Eihän ihminen, joka ei koskaan puhu mitään, voi olla kenellekään ilkeä. Mutta toisaalta hänkin on sellainen turhasta ja kaikesta hössöttäjä, joka soittelee, vaikkei hänellä ole mitään asiaa. Anoppi on kuin jokin ulkopuolinen tarkkailija tai hiljainen yleisö, joka odottaa tulla viihdytetyksi. :/
Ap
Mä oon kateellinen Ap:lle. Mun mies ei oo noin ymmärtäväinen vaan mun pitäis olla koko ajan anopin kanssa tekemisissä. Hän on myös samanlainen anoppi kuin aloituksessa.
Koen vaan tapaamiset väsyttävinä, joutuu miettimään mitä sanoo ja aina saa kuunnella sairaskertomuksen. Myös tapaamisajat menee hänen ehdoillaan.
Ehkä ärsyttävintä asiassa on, että multa vaaditaan ymmärrystä. Mutta mies saa äyskiä omalle äidilleen ja ei tarvitse tavata minun vanhempia, enkä kyllä edes vaadikaan sitä.
Jos teillä on lapsia niin vetoa omaan aikaan ja pistä mies lasten kanssa keskenään kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon teillä sitten olisi niitä tapaamisia? Joka päivä? Kerran viikossa? Kerran kuukaudessa?
Kyllähän sen kerta viikkoon pystyy aina uuden valkoisen valheen keksimään. Ja samaa syytähän voi sujuvasti käyttää useinkin.
1. Olet sairaana (kuume, flunssa, allergia, migreeni jne)
2. Kaverisi tuli kylään/menit kaverisi luokseen kylään. Syinä esim. juhlat, synttärit, muutto, tuparit jne. Tai ehkä menit auttamaan kaveria esim. koiran hoidossa tai remontissa tai leipomisessa jne.
3. Sulla on töitä tai opiskelukiireitä.
4. Menit auttamaan lähisukulaista (mummo, äiti jne) tai joku lähisukulainen tuli vieraisille.
5. Sulla on harrastus ja jotakin tärkeää pakollista harrastukseen liittyvää menoa. Et kerta kaikkiaan voi olla sieltä poissa!
6. Olet aloittanut jonkinlaisen vapaaehtoisen avustustyön ja siksi estynyt kyläilemässä.
Ei onneksi kovinkaan usein. Ehkä kerran kuukaudessa, koska välimatka on tosiaan aika pitkä. Kyllähän noita selittelyitä keksiikin vaikka mitä, mutta ongelma onkin se, että anoppi saattaa keksiä kysyä, miksi minulla on AINA silloin muuta menoa, kun hän on tulossa käymään. Mitä siihen voi vastata?
Ap
Ja kirjoittaja 12 jatkaa vielä.
Itse en ymmärrä mitä syytä AP:lla on edes vältellä anoppiaan. Anoppi ei ole ollut ilkeä, ei piikitellyt, ei kohdellut AP:ta sinällään ikävästi. Anopin vika on "hiljaisuus" ja sosiaalinen kankeus, joka toisaalta voi johtua sekä luonteen introverttiydestä että vieraammaksi jääneen miniän läsnäolosta. Kerrot myös anopin olevan herkkä ja tunteellinen, joka myös toisaalta vahvistaa tätä hiljaisuus-selitystä.
Jospa AP annat anoppisi vain olla sellainen kuin hän on: hiljainen. Yritä ymmärtää.
Mun oma anoppini taas....Huoh. Vuosien aikana olen saanut kohdata loukkauksia, piikittelyä, ilkeilyä, kyräilyä, sorsimista. Ja tämän kaiken lisäksi, anoppi on introvertti ja epäsosiaalinen. Ei ikinä aloita keskustelua. Ei koskaan kysy minulta mitään. Jättää minut ikään kuin keskustelujen ulkopuolelle.
Ja minä idiootti yritän pitää yllä keskustelua, kehun ja kannustan itseäni tuplasti vanhempaa naisihmistä, ja vastalahjaksi saan ihan suoraa v*ttuilua ja esim. ulkonäköni arvostelua. Anopin tapa on kehua muita paikallaolijoita ja nostaa esiin positiivisia asioita muista, mutta jättää minut aina kehujen ulkopuolelle. Jos vaikkapa olen mieheni kanssa käynyt kampaajalla ja parturissa, ja hiustyylimme ovat huomattavan uudistuneet, anoppi kehuu ja ihailee poikansa hiuksia, mutta minun hiukseni hän vaikenee kokonaan. Ei sano sanaakaan että edes huomaisi minun käyneen kampaajalla.
Minusta tuo on tosi omituista. Ehkä se on kateutta?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kateellinen Ap:lle. Mun mies ei oo noin ymmärtäväinen vaan mun pitäis olla koko ajan anopin kanssa tekemisissä. Hän on myös samanlainen anoppi kuin aloituksessa.
Koen vaan tapaamiset väsyttävinä, joutuu miettimään mitä sanoo ja aina saa kuunnella sairaskertomuksen. Myös tapaamisajat menee hänen ehdoillaan.
Ehkä ärsyttävintä asiassa on, että multa vaaditaan ymmärrystä. Mutta mies saa äyskiä omalle äidilleen ja ei tarvitse tavata minun vanhempia, enkä kyllä edes vaadikaan sitä.Jos teillä on lapsia niin vetoa omaan aikaan ja pistä mies lasten kanssa keskenään kylään.
Omassa tapauksessa taitaa myös olla kyse siitä, että meillä on aivan erilainen käsitys siitä, millainen miniän ja anopin välisen suhteen pitäisi olla. Anoppi tuntuu ajattelevan, että miniän ja anopin pitää viettää aikaa yhdessä, vaikkei se olisikaan niin kovin nautinnollista. (Tosin minulle on syntynyt sellainen mielikuva, että tapaamisemme ovat oikeastikin hänelle nautinnollisia.) Minusta minulla ei ole velvollisuutta viettää aikaa anopin kanssa, kuten miehellänikään ei ole velvollisuutta viettää aikaa minun äitini kanssa: mies ei ole mukana, kun tapaan omaa äitiäni, ja äidilleni tämä on täysin normaalia.
Onko mies perustellut sinulle, miksi sinun pitäisi viettää aikaa anopin kanssa?
Ap
Ymmärrän aloittajaa täysin. 10 vuotta asia oli yksinkertainen, sitten saimme lapsen.. Lapsikaan ei viihdy isänsä äidin ahdistavassa ilmapiirissä. Tekosyiden keksiminen meidän kahden vierailemattomuudelle alkaa käydä jo hankalaksi.
Vähän haiskahtaa ap:n ja muutaman muunkin kohdalla siltä, että anopin poika on onnistunut naimaan ns. paremmista piireistä jonkin verran koulutusta hankkineen vaimon. Anoppi on sitä sukupolvea, joka harvoin pääsi opiskelemaan pitemmälle. Useimmiten kansakoulu riitti ja sitten töihin. Pian sitten tulikin perhe. Ei siinä paljon jäänyt aikaa korkeakulttuurisille harrastuksille, hyvä kun ehti työn ja perheen hoitaa. Ja jos vielä on persoonallisuudeltaan introvertti, niin siinä sitä sitten ollaan. Koulutettu itsetietoinen miniä erilaisine kiinnostuksen kohteinaan pelottaa anoppia. Ei hän edes välttämättä osaa pukea pelkoa sanoiksi, yrittää vain edes lyhyesti vastailla muiden kysymyksiin. Millainen se appiukko sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Ja kirjoittaja 12 jatkaa vielä.
Itse en ymmärrä mitä syytä AP:lla on edes vältellä anoppiaan. Anoppi ei ole ollut ilkeä, ei piikitellyt, ei kohdellut AP:ta sinällään ikävästi. Anopin vika on "hiljaisuus" ja sosiaalinen kankeus, joka toisaalta voi johtua sekä luonteen introverttiydestä että vieraammaksi jääneen miniän läsnäolosta. Kerrot myös anopin olevan herkkä ja tunteellinen, joka myös toisaalta vahvistaa tätä hiljaisuus-selitystä.Jospa AP annat anoppisi vain olla sellainen kuin hän on: hiljainen. Yritä ymmärtää.
Mun oma anoppini taas....Huoh. Vuosien aikana olen saanut kohdata loukkauksia, piikittelyä, ilkeilyä, kyräilyä, sorsimista. Ja tämän kaiken lisäksi, anoppi on introvertti ja epäsosiaalinen. Ei ikinä aloita keskustelua. Ei koskaan kysy minulta mitään. Jättää minut ikään kuin keskustelujen ulkopuolelle.Ja minä idiootti yritän pitää yllä keskustelua, kehun ja kannustan itseäni tuplasti vanhempaa naisihmistä, ja vastalahjaksi saan ihan suoraa v*ttuilua ja esim. ulkonäköni arvostelua. Anopin tapa on kehua muita paikallaolijoita ja nostaa esiin positiivisia asioita muista, mutta jättää minut aina kehujen ulkopuolelle. Jos vaikkapa olen mieheni kanssa käynyt kampaajalla ja parturissa, ja hiustyylimme ovat huomattavan uudistuneet, anoppi kehuu ja ihailee poikansa hiuksia, mutta minun hiukseni hän vaikenee kokonaan. Ei sano sanaakaan että edes huomaisi minun käyneen kampaajalla.
Minusta tuo on tosi omituista. Ehkä se on kateutta?
Hiljaisuus ei johdu vieraudesta, sillä anoppi on yhtä hiljainen myös lastensa seurassa. Näin mies on siis minulle kertonut. Anoppi on vain luonteeltaan hiljainen, ja niin saakin olla! Ei minun tarkoitukseni ole alkaa häntä muuttaa. Pointti on se, että hän saa olla sellainen kuin on, ja myös minä saan olla tällainen kuin olen: ihminen, joka käyttää vapaa-aikansa mieluummin sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa viihtyy ja on hyvä olla. Ongelmani on se, että anoppi haluaisi tavata minua useammin ja saattaa jossain vaiheessa kysyä, miksi minulle ei koskaan sovi. Mitä siihen kuuluu vastata, kun en missään nimessä halua, että anoppi joutuu tuntemaan itsensä huonoksi? Anoppihan ei missään nimessä ole huono millään tavalla. Me vain olemme ihmisiä, joiden kemiat eivät kohtaa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
No tapaa sitä anoppia pari krt vuodessa, ei kai se niin tuskaa sitten ole. Varmaan selviät parin tunnin kahvitteluilla. Helpompaa kuin selittely ja vonkumisen kuuntelu.