Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anopin tapaamisen välttely
28.07.2017 |
Ongelmani koskee anoppiani, jonka seurassa en viihdy. Olemme aivan erilaisia sekä temperamentiltamme että kiinnostuksenkohteiltamme. Anoppi ei siis ole ilkeä eikä tungetteleva, mutta tunnen oloni hänen seurassaan vaivaantuneeksi ja epämiellyttäväksi. Näin ollen välttelen hänen tapaamistaan, ja sovin yleensä muuta menoa itselleni, kun tiedän hänen olevan tulossa kylään. Sukujuhlissa ja muissa tilaisuuksissa tietysti käyttäydyn ns. normaalisti ja seurustelen hänen kanssaan, jos tilanne sitä vaatii.
Miehelle järjestely sopii muuten, mutta tekosyyt anopin välttelemiseksi alkavat käydä vähiin. Anoppi ei siis ole suinkaan lakannut kyselemästä perääni, ja mies pelkää anopin vielä vaativan selitystä sille, miksen koskaan ehdi tavata häntä, tai miksemme edes juhlapyhinä kyläile yhdessä hänen ja apen luona. Lisäksi anopin jatkuva jankkaaminen on alkanut tuntua miehestä rasittavalta, joten tilanne vaatii hänen mielestään ratkaisua.
Anoppi on herkkä ihminen, joten totuuden kertominen -- Tiina ei viihdy seurassasi -- ei tule kuuloon. Mielestäni sellaista ei voi muutenkaan sanoa ääneen, mikäli haluaa säilyttää edes asialliset välit. Miten anopille siis voisi mielestänne selittää ainaisen poissaoloni ilman, että hän loukkaantuu?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa paska fiilis ap:n asenteesta. Jostain mulkusta nyt ei tarvitsisi välittää, mutta yksinäinen hitusen sosiaalisesti kömpelö vanhus, joka kovasti ap:ta kaipaa kyläilemään. Tuli oikein surku hänen puolestaan. :(
Väritit tarinaa vähän. :) Anoppi on hiukan päälle 50, eli ei mikään vanhus. Onhan tämä minun asenteeni anopin kannalta ikävä, mutta anoppi ei ole minun vastuullani. Keskityn mieluummin omiin sukulaisiini ja ystäviini, kuten miehenikin omiinsa -- muun muassa anoppiin.
Ap
Ok sori, yleensä anopit ovat hieman vanhempia! Voit siis poistaa sanan "vanhus" tekstistäni. Ja joo, asenteesi tosiaan on ikävä ja itsekeskeinen. Se että miehesi on samanlainen ei mitenkään muuta asiaa. Sinulla on toki oikeus olla ikävä ja itsekeskeinen ihminen, siinä olet oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta toi oli hyvä idea sanoa että eihän miehesikään vietä aikaa sinun äitisi kanssa. Näin tulee ilmi se ihmetys että miksi nyt erityisesti sun pitäisi tavata anoppia. Se on totta, eikä silleen loukkaavaakaan. Ehkä tuosta anoppi tosiaan tajuaa että teillä ei ole tapana tehdä noin. Ehkä voi jopa lisätä ettei muutkaan teidän ikäiset oikein tee niin.
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minun aikani minäää
Jep. Elä sinä elämääsi anoppiasi varten.
Ap
Ole sitten aikuinen ja sano suoraan, ettei hänen seuransa kiinnosta. Ei tarvitse anoppia varmasti enää nähdä.
Ihme teini meininkiä yrittää keksiä hyvää valhetta, ettei anoppia tarvitsisi nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minun aikani minäää
Jep. Elä sinä elämääsi anoppiasi varten.
Ap
Kyllä joo, voin elää vaikka 6 tuntia puolessa vuodessa "anoppia varten", jos hän saa siitä merkittävää iloa elämäänsä ja on minulle ystävällinen jne. Hän kun on rakkaani äiti, ja siten hänelle tärkeä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minun aikani minäää
Jep. Elä sinä elämääsi anoppiasi varten.
Ap
Kyllä joo, voin elää vaikka 6 tuntia puolessa vuodessa "anoppia varten", jos hän saa siitä merkittävää iloa elämäänsä ja on minulle ystävällinen jne. Hän kun on rakkaani äiti, ja siten hänelle tärkeä. :)
Niin. Sinun anoppisi on sinulle ystävällinen. Minun anoppini on pelkästään raskas kivireki, jota pitää sosiaalisissa tilanteissa vetää perässään. Mies ymmärtää tilanteen ja on samaa mieltä, vaikka anoppi toki rakas hänelle onkin. Mies kuitenkin näkee, miten uuvuttavaa anopin seura on minulle, joten asia ei tuota meidän välillemme ongelmia.
Ap
Se raskas epäsosiaalinen kivireki on synnyttänyt, hoitanut ja kasvattanut sinun miehesi. Et ehkä ymmärrä asian arvoa, kun sinulla ei ole omia lapsia. Minä olen ikuisesti kiitollinen omalle anopilleni, että hänen ansiostaan minulla on niin hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se raskas epäsosiaalinen kivireki on synnyttänyt, hoitanut ja kasvattanut sinun miehesi. Et ehkä ymmärrä asian arvoa, kun sinulla ei ole omia lapsia. Minä olen ikuisesti kiitollinen omalle anopilleni, että hänen ansiostaan minulla on niin hyvä mies.
Voi olla, mutta usko pois: anoppi todella on raskas. Mieskään ei esimerkiksi aina jaksa vastata anopin puheluihin, koska tämä hänet synnyttänyt, hoitanut ja kasvattanut kivireki on hänenkin mielestään toisinaan kovin uuvuttava.
Toki olen kiitollinen anopille, että hän on kasvattanut mieheni hyvin, mutta monet miehen huonot ominaisuudet ovat myös peruja anopilta. Mielestäni se ei liity tähän asiaan mitenkään, sillä vaikka olen kiitollinen niistä hyvistä ominaisuuksista ja miehen olemassaolosta yleensä, me olemme silti anopin kanssa liian erilaisia. Olen kiitollinen anopille, mutten silti ala väkisin viettää aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa en voi hyvin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppi utelee kaiken, tyyliin "kerro mitä syötät lapselle", "mitä hän juo?", "Sano rehellisesti mitä hän nyt oikein juo", "mitä vaatekokoa käyttää", "miten päivärytmi menee", "sanopas nyt mitä teette päivisin", "miksi kävit lääkärissä?", "mitä lääkäri sanoi?", "otatko nyt lääkettä vaivaasi?". Loputon utelu kaikesta. Ja kun vastaat ympäripyöreästi vaan jotain alkaa se "kerro rehellisesti". En jaksaisi, hän on henkisesti erittäin raskas ja vie huoneesta kaiken hapen. Joskus menen muka vessassa käymään ja vedän henkeä pari min siellä, eikös se anoppi huutele oven takana jo seuraavia kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kenen peruja on sinun epäystävällisyytesi ja itsekkyytesi?
Kahden päälle parikymppisenä menehtyneen ystäväni, jos rehellisiä ollaan. Toinen kuoli leukemiaan, toinen hukkui. Kuolema sai miettimään, kannattaako elämää ja aikaa tuhlata asioihin ja ihmisiin, jotka ottavat enemmän kuin antavat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppi utelee kaiken, tyyliin "kerro mitä syötät lapselle", "mitä hän juo?", "Sano rehellisesti mitä hän nyt oikein juo", "mitä vaatekokoa käyttää", "miten päivärytmi menee", "sanopas nyt mitä teette päivisin", "miksi kävit lääkärissä?", "mitä lääkäri sanoi?", "otatko nyt lääkettä vaivaasi?". Loputon utelu kaikesta. Ja kun vastaat ympäripyöreästi vaan jotain alkaa se "kerro rehellisesti". En jaksaisi, hän on henkisesti erittäin raskas ja vie huoneesta kaiken hapen. Joskus menen muka vessassa käymään ja vedän henkeä pari min siellä, eikös se anoppi huutele oven takana jo seuraavia kysymyksiä.
Kuulostaa kammottavalta. Miten jaksat tuollaista? Jätätkö lasta anopille hoitoon? Miksi anoppien täytyy aina olla näitä ääripään tapauksia... No, ehkä toisinaan myös meidän miniöiden. Olenhan itsekin aika jyrkkä kannassani. :D
Ap
Kertokaa anopille, että haluat antaa miehllesi ja lapsille omaa aikaa äidin ja isoaäidin kanssa. Jos olet paikalla, niin lapset eivät pysty yhtä helposti tutustumaan isoäitiinsä, koska äiti on silloin läheisin ja isoäiti jää sivuosaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa anopille, että haluat antaa miehllesi ja lapsille omaa aikaa äidin ja isoaäidin kanssa. Jos olet paikalla, niin lapset eivät pysty yhtä helposti tutustumaan isoäitiinsä, koska äiti on silloin läheisin ja isoäiti jää sivuosaan.
Hyvä muuten, mutta meillä ei ole lapsia. Eikä niitä ruveta myöskään tämän asian vuoksi tekemään. :D
Ap
Jos sinä ap, olet sosiaalisesti lahjakas ja tekstiesi perusteella hyvinkin itsevarma, en käsitä miksi et pysty edes yhtä kertaa tapaamaan ihan varta vasten anoppiasi kahden kesken ja sanomaan hänelle kasvotusten, että tämä hiljaisuus on minulle vaivaannuttavaa ja raskasta? Tai tehdä anopin kanssa jotain mikä ei keskustelua vaadi, kuten käydä leffassa tai teatterissa?
Minusta on epäkypsää yrittää keksiä mukakohteliaita tekosyitä joita ilmeisesti miehesi joutuu äidilleen valehtelemaan. Sen ymmärrän hyvin ettet tahdo viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa olemisesta et saa mitään irti, mutta jos nyt mietit pidemmän päälle, haluatko tosiaan elää seuraavat 30 vuotta jatkuvan valkoisen valheen kanssa vai mennä epämukavuusalueellesi joko kohtaamalla anoppisi rehellisesti tai viettämällä hänen kanssaan aikaa epärehellisesti pari-kolme kertaa vuodessa?
Miksi nainen, joka on jo parikymppisenä tajunnut elämän rajallisuuden ja joka haluaa käyttää vähäisen vapaa-aikansa miellyttävässä seurassa, kirjoittelee av-palstalle perjantai-iltana 🤔 ?
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen, joka on jo parikymppisenä tajunnut elämän rajallisuuden ja joka haluaa käyttää vähäisen vapaa-aikansa miellyttävässä seurassa, kirjoittelee av-palstalle perjantai-iltana 🤔 ?
Olemme miehen kanssa pitkällä ajomatkalla, joten aloituksen tekeminen tähän väliin sopi hyvin. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa anopille, että haluat antaa miehllesi ja lapsille omaa aikaa äidin ja isoaäidin kanssa. Jos olet paikalla, niin lapset eivät pysty yhtä helposti tutustumaan isoäitiinsä, koska äiti on silloin läheisin ja isoäiti jää sivuosaan.
Hyvä muuten, mutta meillä ei ole lapsia. Eikä niitä ruveta myöskään tämän asian vuoksi tekemään. :D
Ap
Jos teillä ei ole lapsia, niin silloinhan tilanne on helpompi. Kerrotte vain, ettet halua olla miehen ja hänen äitinsä välissä ja haluat, että heidän välit pysyvät hyvinä. Jos teillä o'iis lapsia, niin käytännön järjestelyt olisivat paljon hankalammat.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ap, olet sosiaalisesti lahjakas ja tekstiesi perusteella hyvinkin itsevarma, en käsitä miksi et pysty edes yhtä kertaa tapaamaan ihan varta vasten anoppiasi kahden kesken ja sanomaan hänelle kasvotusten, että tämä hiljaisuus on minulle vaivaannuttavaa ja raskasta? Tai tehdä anopin kanssa jotain mikä ei keskustelua vaadi, kuten käydä leffassa tai teatterissa?
Minusta on epäkypsää yrittää keksiä mukakohteliaita tekosyitä joita ilmeisesti miehesi joutuu äidilleen valehtelemaan. Sen ymmärrän hyvin ettet tahdo viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa olemisesta et saa mitään irti, mutta jos nyt mietit pidemmän päälle, haluatko tosiaan elää seuraavat 30 vuotta jatkuvan valkoisen valheen kanssa vai mennä epämukavuusalueellesi joko kohtaamalla anoppisi rehellisesti tai viettämällä hänen kanssaan aikaa epärehellisesti pari-kolme kertaa vuodessa?
Tämä oli kyllä fiksu ja ajatuksia herättävä viesti. Kai se kyvyttömyys mennä omalle epämukavuusalueelle liittyy saamaani kiltin tytön kasvatukseen. En todellakaan ole ollut aina itsevarma ja sanavalmis, ja koen tällaiset ikävät tilanteet usein ristiriitaisiksi. Haluaisin olla rehti ja suoraselkäinen, jos oma hyvinvointini sitä vaatii, mutta rehtiys ja suoraselkäisyys johtavat usein siihen, että joku loukkaantuu ja pahoittaa mielensä. Ja tokihan siitäkin tulee itselle paha mieli ja kamala syyllisyydentunne.
Joka tapauksessa tuo elokuviin meneminen anopin kanssa oli erittäin hyvä idea. Anoppi saisi olla hiljaa, eikä minunkaan tarvitsisi murehtia hänen viihdyttämisestään. Se nyt olisi luultavasti meille kaikille kivuttomin vaihtoehto, koska kuten täällä joku jo totesikin, loukkaavia asioita on vaikeaa -- ehkä jopa mahdotonta -- ilmaista loukkaamatta. Pitääkin miettiä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Kyllä me joskus tapaammekin. Juhlissa ja muissa suvun tapahtumissa. En tosiaan näe mitään syytä sille, miksi kenenkään pitäisi viettää aikaa jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa ei ole hyvä olla. Se ei muuta asiaa miksikään, että kyseessä on anoppi. Anopilla sitä paitsi on ystäviä ja sukulaisia, joiden kanssa hän voi istua ja möllöttää puhumattomana, jos se on hänen käsityksensä laadukkaasta ajanvietosta.
Kuten jollekin jo vastasin, meille ei ole näillä näkymin tulossa lapsia, joten en luultavasti joudu anopin asemaan. Jos kuitenkin joutuisin, pysyisin todennäköisesti kannassani. Jos joku ei ole joskus viihtynyt kanssani, olen etsinyt seuraa sellaisista ihmisistä, jotka viihtyvät.
Ap