Onko minulla ikinä oikeus harmitella pieniä murheitani ja ärsytyksiäni, kun aina jollain voi mennä paljon huonommin?

Up. Enkö saa täälläkään edes anonyyminä valittaa.. Aargh.

ap

Ei, meillä kaikilla menee niin paljon huonommin

On oikeus surra myös niitä pieniä murheita. Ne voi myös suhteuttaa, ovatko asiat loppujen lopuksi niin huonosti.

Joskus ihan pikkuisen saa valittaa pienistä ongelmista ja harmitella niitä.

Hanki isoja ongelmia, niin saat valittaa niistä. 

Vierailija kirjoitti:

On oikeus surra myös niitä pieniä murheita. Ne voi myös suhteuttaa, ovatko asiat loppujen lopuksi niin huonosti.

No sehän se "ongelma" tässä onkin, ettei minulla oikeasti ole mitään isompia ongelmia. Aina jollain on isommat ongelmat. Minulla ei ole oikeuttaa valittaa ikinä yhtään mistään, vaan pitäisi olla kiitollinen koko ajan kaikesta. Jos puolison likaiset sukat ärsyttävät, kun ne on jätetty ruokapöydälle, ei saa valittaa, koska minulla ylipäätään on mies, koti, jossa on ruokapöytä ja niin paljon rahaa, että meillä varaa ostaa sukkia.

Juu tää on sellainen ongelma että sitä saa venyttää vaikka kuinka pitkälle eikä siltikään pääse perille. Minä olen työtön, mielialahäiriöinen, köyhä, tukiverkkopuuttuu, ei parisuhdetta koskaan jne. ja silti saan sen kuvan että minulla asiat eivät ole tarpeeksi huonosti. Asunhan esimerkiksi Suomessa eikä minun tarvitse olla kadulla. Lopulta alan olla sitä mieltä että syy miksi asiat alkavat mennä huonosti on nimenomaan se että ei valita pienistä asioista, jolloin ajan kanssa ne kasvavat isoksi ongelmaksi.

Vaikuttaa siltä, että vietät aikaa vain vähän vääränlaisessa seurassa. On täysin normaalia valittaa ja kokea harmistusta arkisista asioista, tyyliin "Ärsyttää! Aamulla jäi avaimet kotiin ja jouduin soittamaan huoltomiehen avaamaan oven, ja sekin lysti kustansi sitten 50 euroa!". Ainoa ongelma tilanteessasi ehkä olisi, jos valittaisit toistuvasti yleisesti _elämästäsi_, tyyliin "Yhyhyy, elämäni on perseestä, elämä ei ole antanut minulle mitään :( :(" (vaikka, kuten aloituspostauksestakin käy ilmi, selvästikin on). Pikemminkin tuttaviesi käytös tässä on erikoista, jos pyrkivät oikeasti noinkin aggressiiviesti "päihittämään" arkisen harmistuksesi Oikeasti Vakavalla Asialla.

Ja varmasti sinullakin on sen verran tilanteentajua, ettet naapurisi kerrottua äitinsä kuolemasta ala valittamaan aamulla vessanpönttöön pudonneesta hammasharjastasi, joten en näe mitään ongelmaa. Ethän sinä voi etukäteen tietää, millaisia nyyhkytarinoita tuttavillasi on varastossa. Tietenkin jos tiedät etukäteen, että esim. ystävälläsi on vuosikausia ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, niin kyseiselle ystävälle ei ehkä kannata harmitella sitä, kun omat lapset heräävät seitsemältä viikonloppuaamuisinkin kun itse haluaisit nukkua rankan työviikon jälkeen. Jne jne.

Kyllä ne isot ongelmat vielä tulee. En tiedä ketään joka ei olisi jossain vaiheessa kokenut kunnon murheita, surua ja vaikeuksia.

Todellakin on oikeus. Se, että jollain muulla menee huonommin ei vähennä niitä sulle murheellisia asioita. Noi ihmiset jotka vastaa sun murheeseen suuremmalla murheella on törppöjä.

Niin tuttua. Monesti on hävettänyt oma pikkuharmitus kun ystävällä on aina asiat huonommin. Sanonkin jo itseeni turhanruikuttajaksi:) Onhan se noloo kun valitat, että koira söi kengän ja ystävän vastaus on isä sai sydänkohtauksen.

Tällainenhan tää ilmapiiri nykyään on. Pakolaisetkaan ei saa stressaantuneina valittaa ruuasta kun NE KUITENKI ON PÄÄSSEET SUOMEEN VITTU. Eli vaikkei olis mitään pitää olla iloinen siitä että on Suomessa. Eipä meillä kellään siis oo mitään oikeutta valittaa. Eiku..

Tiedän tuon tunteen! Joka ikinen kerta kun valitan jostain, joudun häpeämään silmät päästäni, että ylipäätään avasin suuni. Aina jollain on elämä aivan vinksallaan ja minä vain valitan jostain huonosti leikatusta kampauksesta tai siitä, että tuli syötyä serkun häissä liikaa kakkua ja nyt on maha kipeä. 

Mulla on vain yksi tuttava, joka "pistää aina pahemmaksi". Varmaan kurjaa jos koko lähipiiri koostuu samanlaisista ihmisistä.

Mulla on ystävä, joka AINA vetää asiat äärimmilleen ja muistuttaa, miten jollain on asiat varmasti huonommin. Jos satutan itseäni, huomauttaa, että joku olisi voinut kuolla samassa tilanteessa ja ole hiljaa ja onnekas, ettei mulle käynyt mitään. Aina. Ärsyttää.

Vaikka koko kirjoitus vaikuttaa tekaistulta niin kommentoinpa kuitenkin, että läheisesi käyttäytyvät vähän tökerösti. Ainakin jos kyse on tosiaan siitä, että et ala voivottelemaan pieniä ongelmia juuri kun joku on kertonut suurista vastoinkäymisistä.

Ehkä tuttavasi ovat sinulle kateellisia jos joka_ikinen_kerta kun harmittelet jotakin he nostavat naftaliinista esiin jonkun Tosi Vakavan ja Järkyttävän hsrmituksen/surun aiheen. Eivät kateudessaan kestä kuulla pieniä vastoinkäymisiäsi kun kokevat että sulla menee liiankin hyvin ja elämä suht täydellistä.

Toinen vaihtoehto, on että ruikuttat huomaamattakin kokoajan näitä harmituksen aiheita, joka ärsyttää tuttaviasi ja yrittävät hiljentää näillä karmivilla esimerkeillä suusi.

Tosin itse epäilen ensiksimainittua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuttavasi ovat sinulle kateellisia jos joka_ikinen_kerta kun harmittelet jotakin he nostavat naftaliinista esiin jonkun Tosi Vakavan ja Järkyttävän hsrmituksen/surun aiheen. Eivät kateudessaan kestä kuulla pieniä vastoinkäymisiäsi kun kokevat että sulla menee liiankin hyvin ja elämä suht täydellistä.

Toinen vaihtoehto, on että ruikuttat huomaamattakin kokoajan näitä harmituksen aiheita, joka ärsyttää tuttaviasi ja yrittävät hiljentää näillä karmivilla esimerkeillä suusi.

Tosin itse epäilen ensiksimainittua.

En ole luonteeltani ruikuttaja ja valittaja ja siksi nämä pienet valituksen aiheet ja ne hetket muistankin hyvin. Elämäni on perushyvää, iloista, ei suurempia vastoinkäymisiä ja tragedioita. En tiedä, ehkä nuo ystävät yrittävät sanomisillaan sitten tipauttaa aina maan pinnalle, että huomaisin, ettei minulla todellakaan ole varaa valittaa edes niistä paperihaavoista. 

Kyllä minä tiedän, että olen onnekas ja tiedän, että minä hetkenä hyvänsä onni voidaan ottaa pois ja siksi ei pitäisi valittaa pienistä. On vain jotenkin outo olo, ettei mitään negatiivista saisi ikinä sanoa mistään, vaan aina pitäisi olla sellaista falleri-fallera-jättekivaa koko ajan.

ap

Se on sellainen asia kuin myötätunto. Tottakai saa valittaa! Ystävät kuuntelevat puolin jos toisin toistensa murheita, oli ne isoja tai pieniä.

Minulla on ystävä, jolla on aina asiat (muka) huonommin. Kerroin hänelle viestitse saamastani vakavasta, loppuelämän diagnoosista asialuontoisesti ja ilman draamailua. Hän vastasi, että hänellä on kurkku kipeä. Siinä sitten itse päätyy toivottamaan paranemisia ja käsittelemään surunsa ilman tukea.