Raskausaika, alkuraskaus

Mulla ensimmäinen oire oli kova vatsakipu, ihankun menkat olisi alkamassa. Meni sitten joku viikko, vuoto ei alkanut mutta vatsaan sattui. Tuona aikana yhdynnässä tuli verta ja ihmettelin kun muuten ei mitään. Päätin tehdä testin ja positiivinenhan se oli. Vatsakipua jatkui pitkään, vieläkin välillä vähän sattuu, mutta vauva on oikein terve, ja neuvolan tädin mukaan malliesimerkki siitä, kuinka asiat pitäisi olla :D itsellä ensimmäinen raskaus ja rv 17:)

Onnea! Tilastollisesti varsinkin alkuraskauden keskenmenot on tosi yleisiä. Se ei kuitenkaan tarkoita että just sulla menee kesken. Itellä oli alkuraskauden keskenmeno pitkän yrityksen jälkeen ja seuraavasta kierrosta onneksi heti uudelleen raskaana ja nyt viikolla 31 jo.

Jos menee alussa kesken, sille ei voi mitään etkä olisi itse siihen pystynyt vaikuttamaan. Alkio ei vain ole kehityskelpoinen.

Ei kannata nyt stressata, se mitä tapahtuu, tapahtuu, etkä nyt pysty itse vaikuttamaan. Joten nauti raskaudesta ja älä kyttää joka oiretta. Pienet vuodot on ihan normaaleja tossa vaiheessa mutta jos tulee kovia kipuja ja kuukautisia rajumpaa vuotoa niin sitten on huono. Lääkäriin ei kannata kiirehtiä, ellei vuoto kestä tyyliin kahta viikkoa.

Toivon että kaikki menee sulla hyvin 😊

Me yritettiin vauva kauan, joten kun raskaaksi tulin niin menettämisen pelko oli jotain aivan kamalaa. Mulle erikoislääkäri sanoi ar-ultrassa rv 6+4 että kun syke on nähty, niin km-riski on minimaalisen pieni. Kyllä se keskenmeno silti pelottaa ja pelotti, mutta yritä olla stressaamatta :)

Mulla on ollut kaikenlaisia vatsa ja -selkäkipua paljonkin, ainakin viikoilla 4+, 6+, 10+, 15+ ja edelleen vauva siellä porskuttelee. Varsinkin tuolloin rv4-6 olin varma että kipu meinaa keskenmenoa mutta eipä meinannut. Ja se siis oli niin kipeää että sai mut itkemään ja kaksinkerroin. Eli kipu voi kuulua normaaliin raskauteen :) Jos ei ole vuotoa niin todennäköisesti kaikki on hyvin ja verinenkin vuoto voi olla normaalia jos tihkuttelee. Pissatulehduksen oireisiin kannattaa suhtautua vakavasti.

Tsemppiä, suurimmalla osalla kaikki menee hyvin, ja suurin osa keskenmenoista tapahtuu ennen kuin nainen edes tietää olevansa raskaana!

Ihania kommentteja iso kiitos näistä!!

Pienestä voikin saada mielenrauhaa :D mulla kanssa sellasta menkkamaista alavatsakipua ja välillä myös ristiselässä. Ja välillä alavatsa sillee "nipistelee" :) nää kaiketi siis ihan normijuttuu?

Mitään vuotoo ei oo ollut, eikä toivottavasti tuukkaan ainakaan mitää suurempaa :)

Niin kovin on toivottu vauva et vähän jännittää, mut pitää yrittää vaan nauttii odotuksesta!

-ap

Alkuviikot on vaikeita elää stressin kanssa eikä ainakaan omaa mieltä rauhottanut mikään muu kun alkuraskauden ultra viikolla 7 (sekin rauhoitti vaan vähän). VIikon 12 ja nt-ultran jälkeen aloin nauttimaan raskaudesta edes vähän. Pitkät viikot, mutta kyllä ne siitä menee :)

Itsellä oli kaikkia "keskenmenoon viitaavia oireita": repimiskipua, raskausoireiden häviämistä, verenvuotoa, menkkakipuja jne. Googlailin ja panokoin. Olin monta kertaa varma, että ultrassa ei syke löytyisi, mutta näin sitä ollaan nyt raskausviikolla 41 ja kaikki on mennyt hyvin! (jos vauva vielä haluaisi syntyä pian ;))

Vielähän voi mitä vaan tapahtua ja varsinkin sitten ku vauva on syntynyt ni se panikointi vasta alkaakin!

No se voi mennä kesken jos on mennäkseen. Monella tuo ensimmäinen menee kesken, eikä sille voi mitään.

Mulla kaksi raskautta ja ei yhtään keskenmenoja. Mulla oli ihan alussa myös lieviä menkkamaisia kipuja ja esikoisesta lievää etomista, mutta toisessa raskaudessa ei sitäkään. Mua taas vaivoi etenkin toisessa raskaudessa uskonpuute omaan raskauteen. Väkisin mietti välillä, että voiko siellä olla nyt kaikki kunnossa, kun ei ole mitään oireita ja tietenkin täällä netissä on miljoona keskustelua, missä jengi toteaa, että vähäiset oireet ovat heillä merkinneet keskenmenoa. Mun ohje onkin, että älä ala liikaa googlailemaan, siitä menee pää vaan sekaisin. Nauti raskaudesta ja huolestu vasta, kun siihen tulee oikeasti aihetta. Ei kannata kehittää itselleen turhia murheita.

Alkuraskauden keskenmenot on melko yleisiä mutta turhaan sä sitä etukäteen pelkäät kun et asiaan voi mitenkään vaikuttaa. Muutama viikko vielä niin pääset neuvolaan ja kun/jos siellä näkyy syke ja sikiö vastaa viikkoja niin silloin keskenmenon riski pienenee jo huomattavasti.

Vihlovat alavatsakivut on normaaleja eivätkä ne annakoi keskenmenoa. Myös verinen vuoto on yleistä, toki jos sitä tulee paljon ja tulee voimakkaita kipuja niin silloin se voi tarkoittaa keskenmenoa.

Tsemppiä odotukseen. Itse odotan tällä hetkellä viilolla 28 pientä poikaa <3 Muistan hyvin nuo alkuraskauden tunne myllerrykset mutta kun viikkkoja tulee lisää ja pääset ultraan niin siitä se helpottaa.

Muistaakseni keskenmenoja sattuu noin 15% kuukautisten poisjäämisen jälkeen perinteisillä testeillä todetuista raskauksista. Valtaosa ensimmäisen 12 viikon aikana. Aivan alkuraskauden keskenmenot, niin sanotut biokemialliset raskaudet ovat vielä yleisempiä, jos nämä lasketaan mukaan niin jopa 85% alkaneista raskauksista menee kesken. Tämä koskee siis herkillä testeillä ennen kuukautisten poisjääntiä todettuja raskauksia, noilla sinun mainitsemillasi viikoilla riski on käsittääkseni enää tuota 15% tasoa.

Helpommin tietysti sanottu kuin tehty, mutta kannattaa yrittää olla murehtimatta liikaa. Tutuilla on ollut vuotoja ja kipuja ja silti syntynyt terve lapsi. Itsellä taas oli aiempaan normaaliraskauteen verrattuna identtiset oireet eikä tippaakaan verenvuotoa, silti tuli keskenmeno. Ei näitä voi aina ennakoida.

***Älkää lukeko jos ette halua stressinaihetta***

Tosiaan ennuste on hyvä siinä vaiheessa kun syke nähdään. Kuitenkin senkin jälkeen keskenmenoja tapahtuu. Itse sain sen viikoilla 10+4, vaikka syke nähtiin jo viikkoja aikaisemmin. Alkoi vihlovilla, kiristävillä kivuilla, jotka voimistuivat reilun viikon verran. Alkoi heikko verinen vuoto. Neuvolasta sanottiin, että se voi olla normaaliakin jos on hyvin heikkoa. Itse tulin sitten matalaan kuumeeseen ja luulin olevani vain flunssassa, jota oli todella paljon liikkeellä silloin. Yhtenä iltana sitten alkoi tummanpunaisen veren tulo kuin hana olisi avattu, ja aamulla menetin raskauden. Kivut olivat infernaaliset, mutta loppuivat siihen kun viikkoja vastaava sikiö tuli ulos ja antibioottia annettiin suoneen, koska tulehdusarvoni olivat niin korkeat. 

Ei koskaan selvinnyt, mikä sen aiheutti. Syytin itseäni ihan kaikesta (esim. olin ennen raskaustestin tekemistä syönyt monivitamiinia, jossa oli A-vitamiinia) ja tapahtumia piti käydä läpi pitkään. Mietin vieläkin, että olisivatko asiat toisin, jos olisin mennyt heti lääkäriin kun tajusin olevani kuumeessa.

*******

Kannattaa kuitenkin hyväksyä se, että tapahtumien kulkua ei voi muuttaa. Mikään pieni yksittäinen asia tai virhe ohjeiden noudattamisessa ei ihan oikeasti voi olla kohtalokas. Niin kauan kuin pitää oman kehonsa puolta, huolehtii myös raskaudesta. Jos olisi helppoja kotikonsteja saada aikaan keskenmeno, kukaan ei tarvitsisi terveydenhuollon aborttipalveluja.

Ja toisaalta, keskenmenon jälkeenkin on elämää. Ruumiilla ja mielellä on ihmeellinen kyky palautua. Tavallaan, jos on ollut valmis vauvaan ja elämänmuutokseen, ovat olemassa myös voimat selviytyä menettämisen surusta ja nousta uudestaan.

Toivon teille onnea odotukseen ja että ei tarvitsisi miettiä näitä.

Nimenomaan pyysin niitä positiivisia kokemuksia mielenrauhaa saadakseni, enpä silti tosta 10 kommentista lisää stressaantunut, mutta hassua että tollanen tarvii tänne laittaa kun nimenomaan niitä päinvastasia kokemuksia pyydetään :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Oon lukenut varmaan kaikki mahdolliset vauva.fi sun muut keskustelut kaikkeen liittyen.

No justiin joo. Luit koko internetin joutessasi, ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon lukenut varmaan kaikki mahdolliset vauva.fi sun muut keskustelut kaikkeen liittyen.

No justiin joo. Luit koko internetin joutessasi, ok.

Saivartelu on turhaa. Ap:n käyttämä ilmaisu on hyvin yleinen kun tarkoitetaan kertoa, että on tutkinut asiaa jo vähän liikaakin. Luultavasti olet itsekin tuota sanontatapaa käyttänyt. Kukaan ei luule ap:n tosiaan lukeneen kaikki netin raskauskeskustelut.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan pyysin niitä positiivisia kokemuksia mielenrauhaa saadakseni, enpä silti tosta 10 kommentista lisää stressaantunut, mutta hassua että tollanen tarvii tänne laittaa kun nimenomaan niitä päinvastasia kokemuksia pyydetään :)

-ap

No maailma on täynnä lapsia, ei ne kaikki kesken mene. Jokainen nainen painii samojen juttujen kanssa kuin sinä, ja varsinkin ne, joilla se vauva on mennyt kesken. Vauva voi kuolla kohtuun koko raskauden ajan, eikä siinä mielenrauhat auta.

Mua vituttaa kun raskaudesta ja odotuksesta on tehty joku helppo pikkujuttu. Sitä se ei ole.

Tervetuloa jengiin, pelätään yhdessä 9 kk.

Mulla nyt ensimmäinen lapsi ja rv 29 menossa. Pohdiskelin alkuraskaudessa ihan samoja asioita. Tuntui etten uskalla edes hengittää ettei mene kesken. :D Olen kyllä säästynyt kaikilta oireilta ja kivuilta, mutta väsynyt olen ollut koko ajan. Yritä muistaa, että suurin osa raskauksista ei kuitenkaan mene kesken, ja joka viikko riski pienenee. Ensimmäiset viikot tuntuivat ikuisuudelta juuri tuon keskenmenoajatuksen takia, mutta nyt vaan pohdin, että mihin tämä aika on kadonnut kun näin pitkällä jo ollaan.

Kyllä netti on täynnä onnistujia, joiden pahin murhe on miettiä muutamaa raskauskiloa tai selluliittia tai raskausarpia. Tervemenoa sinne! Näitä naisia ei huoleta kuin oma ulkonäkö ja oleminen, sopii paremmin mielenrauhoitusta halajaville.

Onhan ne keskenmenot yleisiä. Itsellänikin 3 raskautta mutta 2 lasta. Ensimmäinen meni kesken muistaakseni rv 8. Ei sitä kannata etukäteen murehtia, suurin osa raskauksista kuitenkin jatkuu loppuun asti. Itselläni ei raskauksien alussa ollut mitään kipuja, mutta nekin on normaaleja. Tuli vain pahoinvointi ja rinnat arasti. Ennen keskenmenoakaan ei ollut kipuja, yhtäkkiä vaan alkoi vuoto ja kivut ei silloinkaan olleet pahat, ei tarvinnut särkylääkettä.

Joo, sitähän mä tarkotin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon lukenut varmaan kaikki mahdolliset vauva.fi sun muut keskustelut kaikkeen liittyen.

No justiin joo. Luit koko internetin joutessasi, ok.

Edellinen kommentti siis tähän viitaten

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan pyysin niitä positiivisia kokemuksia mielenrauhaa saadakseni, enpä silti tosta 10 kommentista lisää stressaantunut, mutta hassua että tollanen tarvii tänne laittaa kun nimenomaan niitä päinvastasia kokemuksia pyydetään :)

-ap

No maailma on täynnä lapsia, ei ne kaikki kesken mene. Jokainen nainen painii samojen juttujen kanssa kuin sinä, ja varsinkin ne, joilla se vauva on mennyt kesken. Vauva voi kuolla kohtuun koko raskauden ajan, eikä siinä mielenrauhat auta.

Mua vituttaa kun raskaudesta ja odotuksesta on tehty joku helppo pikkujuttu. Sitä se ei ole.

Tervetuloa jengiin, pelätään yhdessä 9 kk.

Heippa :)

Kyllä mu ainakin henkilökohtasesti se mielenrauha auttaa. Jotenkin noista positiivisista kokemuksista ja jutuista oma usko siihen, että kaikki menis hyvin, kasvaa. Olen vaan lukenut niin paljon noita keskenmeno juttuja, että nyt toivoin siks niitä päinvastaisia.

Eikös se raskaus oo jokasella erilainen? Tuskin siitä kukaan "pikkujuttua" on tehnyt ja sitä se varmaan ei oo kellekkään, mut väitän et joillekkin raskausaika saattaa olla kyllä helppoakian :) itse ainakin toivon parasta!

-ap