Miten ihmisillä ei ollut entisaikaan talvisin vakavia vitamiinien puutostiloja?
Marjat säilöttiin mehustalla, hilloina eli c-vitamiinia ei jäänyt ollenkaan, se tuhoutui kuumentaessa. Samoin juurekset keitettiin ja kaikki muutkin vihannekset säilöttiin kuumentamalla.
Koskaan ei mitään tuoretta hedelmää, marjaa tai vihannesta marraskuun ja toukokuun välillä. Eikö siitä seurannut mitään pahoja puutostiloja? Jopa keripukkia.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että ennenvanhaan syötiin oikeaa ruokaa, eikä teollista keinoruokaa.
Ravinto oli niin hyvää että ihmiset saattoivat elää jopa 60 vuotiaiksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan niitä. Ja suomalaiset eivät aina osanneet käyttää marjoja ja sieniäkään.
Kyllä Suomessa on aina osattu syödä sieniä ja marjoja. Niiden ravintoarvo on vain olematon. Aikuinen mies tarvitsee tyydytetääkseen päivän ravinnontarpeen sangollisen sokeroituja marjoja. Ymmärrät varmaan että vaikka olisi kerännyt marjoja pärekori kaupalla ei niillä perhettä ruokittu.
Ei aina osattu. Ja kyllä olisivat pitäneet keripukkia loitolla vaikkei energiamäärä päätä huimaakaan.
> ravitsemuksen tilan
> vanhoista valokuvista
Aliravittu, köyhä ihminen harvemmin kävi valokuvissa.
Kyllä ne on hyvinvoivia ja etuoikeutettuja ihmisiä pääasiassa, jotka valokuviin päätyivät. Tilallisia jne. Ei palvelusväki. Ja vielä harvemmin kiertolaiset.
Lähinnä perunaa voi kiittää, että siitäkin selvittiin.
1860 luvulla Suomessa oli nälänhätä ja ihmisiä kuoli nälkään. Tuosta voi päätellä että ihmisillä on varmastikin ollut useita vakavia puutostiloja.
Lehmä menee umpeen kun se ei saa tarpeeksi energiaa ravinnostaan. Silloin ennenvanhaan lehmät lypsivät pitkälle talveen, mutta menivät lopulta umpeen, koska ravinto kävi huonoksi. Kun keksittiin säilörehu, eli se aiv rehu, niin lehmillekin pystyttiin säilömään energiapitoisempaa evästä talven varalle ja talven yli. Tämä mahdollisti myös sen, että lehmiä pystyttiin tiineyttämään ympärivuotisesti, jolloin aina osa lehmistä oli lypsyssä ja osa ummessa. Lehmä nimittäin tarvitsee poikimisien välissä kuitenkin parin kuukauden mittaisen ummessaolon. Ei se voi tuottaa koko ajan maitoa. Silti pitkään monessa paikassa oli ns. kevätpoikiva karja, jolloin silloin kevättalvella lehmät olivat ummessa käytännössä kaikki.
Isälläni oli 50-luvulla riisitauti. Oli kasvattilapsena, maitoa ei riittänyt kaikille lapsille tarpeeksi. Sokeria ei juuri saanut joten oli ehjät hampaat vaikka hammasharjan sai 15-vuotiaana. Lapsuudesta muistaa että jouluna saivat Etelä-Suomesta laatikollisen omenia joululahjaksi mutta ne olivat jäässä. Ei pohjoisessa omenapuita ollut.
Jahavat tulloo...ja helemat paukkuu........näin ainakin minun lapsuudessa ja nuoruudessa.Kevätkesällä sitten ensimmäinen terveellinen jälkiruoka-aines,raparperi...niin ja mehumaijoja alkoi ilmestyä jo 50-60-luvuilla.
Vai tarkoititko nyt vanhempaaaikaa,siis 1800-ja siitä taapäin.
No kyllä oli keripukkia sun muuta,mutta marjoja kuivattiin ja hillottiin.Kyllä niihin aina vitamiinejakin jää,ei ne kaikki katoa.Syötiin paljon kalaa.Silloin oli rasvankin syönti terveellistä kun ihmiset kuluttivat paljon.
Kyllä Suomessa on aina osattu syödä sieniä ja marjoja. Niiden ravintoarvo on vain olematon. Aikuinen mies tarvitsee tyydyttääkseen päivän ravinnontarpeen sangollisen sokeroituja marjoja. Ymmärrät varmaan että vaikka olisi kerännyt marjoja pärekori kaupalla ei niillä perhettä ruokittu.