Miten ihmisillä ei ollut entisaikaan talvisin vakavia vitamiinien puutostiloja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että ennenvanhaan syötiin oikeaa ruokaa, eikä teollista keinoruokaa.

Eikä kuviteltu, että kasvikset ovat ainoa, josta saa vitamiinia.

Liha on kyllä  historiallisesti ollut herrojen herkku. Vasta 50 vuoden aikana se on tullut rahvaankin jokapäiväiseen ruokavalioon.

Toki on se jo niin tavanomaista, ettei sitä enää voi poiskaan viedä.

Mistä ap keksi, että juurekset säilöttiin keitettyinä? Kellarissa on lantut, porkkanat ja punajuuret omissa laareissaan, ei ne vitamiinit siellä pimeässä mihinkään kadonneet. Vitamiineja saatiin esim. maidosta.

Porkkana kannattaa syödä ainakin vähän kypsennettynä, jos sitä syö vitamiinien takia ja vielä sen kanssa vähän rasvaa. Silloin vitamiinit imeytyy paremmin elimistöön.

Jo 50-luvulla saatiin riisitauti jotakuinkin häviämään, kun lapsille annettiin kalanmaksaöljyä. Silloin monet luulivat virheellisesti, että kalsium olisi se taika-aine luuston kestävyyteen, vaikka kysymys on D-vitamiinista, jota toki täysmaidossa on.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap keksi, että juurekset säilöttiin keitettyinä? Kellarissa on lantut, porkkanat ja punajuuret omissa laareissaan, ei ne vitamiinit siellä pimeässä mihinkään kadonneet. Vitamiineja saatiin esim. maidosta.

Monet lehmät olivat ummessa talviaikaan, ainakin ukkini on näin kertonut. Ei maitoa tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap keksi, että juurekset säilöttiin keitettyinä? Kellarissa on lantut, porkkanat ja punajuuret omissa laareissaan, ei ne vitamiinit siellä pimeässä mihinkään kadonneet. Vitamiineja saatiin esim. maidosta.

Monet lehmät olivat ummessa talviaikaan, ainakin ukkini on näin kertonut. Ei maitoa tullut.

Outoa miten turtuneita kaikki on siihen, että kaupat on täynnä maitoa ja lihaa yms. Tämä on tosi harvinainen tilanne.

Ennen tosiaan lehmät oli ummessa, eikä maitoa ollut varsinkaan 1800-luvun puolella paljon, samoin tosiaan liha oli harvinaista.

Sotien jälkeen kaikki muuttui nopeasti ja nykyään ihmisillä on ruokaa länsimaissa, ravintopitoista ruokaa, ainutlaatuinen tilanne ihmiskunnan historiassa.

Nin typeriä kysymyksiä esitetään jostain syystä vain naisvaltaisilla palstoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap keksi, että juurekset säilöttiin keitettyinä? Kellarissa on lantut, porkkanat ja punajuuret omissa laareissaan, ei ne vitamiinit siellä pimeässä mihinkään kadonneet. Vitamiineja saatiin esim. maidosta.

Monet lehmät olivat ummessa talviaikaan, ainakin ukkini on näin kertonut. Ei maitoa tullut.

Mistä te oikein ammennatte nuo tietonne? Jos lehmät oli ummessa talvet, niin miten ihmeessä meijeritoimintaa muuallakin kuin kartanoissa oli jo 1870-luvulla? Ukkini (syntynyt 1900-luvun alkupuolella) kertoi, millaista oli mennä lypsylle talvella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap keksi, että juurekset säilöttiin keitettyinä? Kellarissa on lantut, porkkanat ja punajuuret omissa laareissaan, ei ne vitamiinit siellä pimeässä mihinkään kadonneet. Vitamiineja saatiin esim. maidosta.

Monet lehmät olivat ummessa talviaikaan, ainakin ukkini on näin kertonut. Ei maitoa tullut.

Outoa miten turtuneita kaikki on siihen, että kaupat on täynnä maitoa ja lihaa yms. Tämä on tosi harvinainen tilanne.

Ennen tosiaan lehmät oli ummessa, eikä maitoa ollut varsinkaan 1800-luvun puolella paljon, samoin tosiaan liha oli harvinaista.

Sotien jälkeen kaikki muuttui nopeasti ja nykyään ihmisillä on ruokaa länsimaissa, ravintopitoista ruokaa, ainutlaatuinen tilanne ihmiskunnan historiassa.

Mistä ne ravinteet siihen ruokaan ilmestyi 1950-luvulla? Liha ja maito oli vitamiininlähteenä aikaisemmin, vaikka täällä miten kuvitellaan, että 1800-luvulla maitoa sai vain kesällä. Tietenkin jos oli vain yksi lehmä, niin se poiki keväällä, jotta ruokaa sai laitumelta, mutta isommissa karjoissa osattiin toimia niin, että maitoa riitti ympäri vuoden. Siis siitä lähtien, kun navetat oli keksitty. Ja ennen sitä syötiin runsaasti riistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap keksi, että juurekset säilöttiin keitettyinä? Kellarissa on lantut, porkkanat ja punajuuret omissa laareissaan, ei ne vitamiinit siellä pimeässä mihinkään kadonneet. Vitamiineja saatiin esim. maidosta.

Monet lehmät olivat ummessa talviaikaan, ainakin ukkini on näin kertonut. Ei maitoa tullut.

Mistä te oikein ammennatte nuo tietonne? Jos lehmät oli ummessa talvet, niin miten ihmeessä meijeritoimintaa muuallakin kuin kartanoissa oli jo 1870-luvulla? Ukkini (syntynyt 1900-luvun alkupuolella) kertoi, millaista oli mennä lypsylle talvella.

Faktat ansaitsevat alapeukut, vahva mutu on näköjään kivampaa tietoa.

Mistäköhän ap ammentaa tietonsa? Vakavia puutostiloja nimenomaan oli "entisaikaan" ja nykyään ovat harvinaisempia. 40-luvulla taisi esim. riisitauti olla lapsilla ihan yleinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap keksi, että juurekset säilöttiin keitettyinä? Kellarissa on lantut, porkkanat ja punajuuret omissa laareissaan, ei ne vitamiinit siellä pimeässä mihinkään kadonneet. Vitamiineja saatiin esim. maidosta.

Monet lehmät olivat ummessa talviaikaan, ainakin ukkini on näin kertonut. Ei maitoa tullut.

Mistä te oikein ammennatte nuo tietonne? Jos lehmät oli ummessa talvet, niin miten ihmeessä meijeritoimintaa muuallakin kuin kartanoissa oli jo 1870-luvulla? Ukkini (syntynyt 1900-luvun alkupuolella) kertoi, millaista oli mennä lypsylle talvella.

Faktat ansaitsevat alapeukut, vahva mutu on näköjään kivampaa tietoa.

Alapeukut tulee varmaan siitä ettei suurin osa suomalaisista ollut silloin suurtilallisia.

Esim. oma sukuni oli ns. suurtilallisia 1900-luvun alussa, niillä oli paljon lypsylehmiä, lampaita ja oma myllykin. Ne oli ainoita tuollaisia erittäin suurella säteellä.

Suurin osa ihmisistä oli sellaisia, joilla oli jotain 1-2 lehmää, ja ne oli tosiaan ummessa talvet.

Meillä juurekset säilöttiin osin aumassa ja osin maakellarissa. Talvisin haettiin esim. lanttua, jota raastettiin esim veitsen terällä hyvin hienoksi ja mehukkaaksi - se on edelleen minun suuhuni parempaa kuin nykyiset kuivaskot appelsiinit. Samoin aumassa saattoi olla naurista ja porkkanaa, kaalikin säilyi melko pitkään maakellarissa. Talviomenat säilyivät joululle, monesti ylikin, ellei oltu syöty...

Sieniä oli säilötty syksyllä, samoin puolukkaa oli survoksena suuria määriä. Puolukkaa käytettiin ihan perunaruoan lisäkkeenä. Avomaankurkkua säilöttiin etikkaliemeen, samoin punajuurta. Kalastettiin ja metsästettiin, -se oli todellista luomuruokaa.

Ei sitä niin kummoisia eineitä tarvitsekaan. Nykyinen proteiini-vitamiini-sitäsuntätähässäkkä on pääosin ihan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap keksi, että juurekset säilöttiin keitettyinä? Kellarissa on lantut, porkkanat ja punajuuret omissa laareissaan, ei ne vitamiinit siellä pimeässä mihinkään kadonneet. Vitamiineja saatiin esim. maidosta.

Monet lehmät olivat ummessa talviaikaan, ainakin ukkini on näin kertonut. Ei maitoa tullut.

Mistä te oikein ammennatte nuo tietonne? Jos lehmät oli ummessa talvet, niin miten ihmeessä meijeritoimintaa muuallakin kuin kartanoissa oli jo 1870-luvulla? Ukkini (syntynyt 1900-luvun alkupuolella) kertoi, millaista oli mennä lypsylle talvella.

Faktat ansaitsevat alapeukut, vahva mutu on näköjään kivampaa tietoa.

Alapeukut tulee varmaan siitä ettei suurin osa suomalaisista ollut silloin suurtilallisia.

Esim. oma sukuni oli ns. suurtilallisia 1900-luvun alussa, niillä oli paljon lypsylehmiä, lampaita ja oma myllykin. Ne oli ainoita tuollaisia erittäin suurella säteellä.

Suurin osa ihmisistä oli sellaisia, joilla oli jotain 1-2 lehmää, ja ne oli tosiaan ummessa talvet.

Ja se riistajuttukin oli aika höpöä...

Suomessa ei tosiaankaan metsästetty noin vain ulkomaalaisten aatelisten mailla ja eletty riistalla...viimeksi täällä elettiin riistalla aikana ennen maanviljelystä, metsästäjä/keräilijä aikana.

Tomaattia ei tarvita välttämättä kirjoitti:

Meillä juurekset säilöttiin osin aumassa ja osin maakellarissa. Talvisin haettiin esim. lanttua, jota raastettiin esim veitsen terällä hyvin hienoksi ja mehukkaaksi - se on edelleen minun suuhuni parempaa kuin nykyiset kuivaskot appelsiinit. Samoin aumassa saattoi olla naurista ja porkkanaa, kaalikin säilyi melko pitkään maakellarissa. Talviomenat säilyivät joululle, monesti ylikin, ellei oltu syöty...

Sieniä oli säilötty syksyllä, samoin puolukkaa oli survoksena suuria määriä. Puolukkaa käytettiin ihan perunaruoan lisäkkeenä. Avomaankurkkua säilöttiin etikkaliemeen, samoin punajuurta. Kalastettiin ja metsästettiin, -se oli todellista luomuruokaa.

Ei sitä niin kummoisia eineitä tarvitsekaan. Nykyinen proteiini-vitamiini-sitäsuntätähässäkkä on pääosin ihan turhaa.

Tämä on ajalta, kun ruokaa jo oli, eli sotien jälkeen. Tuollaista ei ollut sitä ennen suurimmalla osalla.

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän ap ammentaa tietonsa? Vakavia puutostiloja nimenomaan oli "entisaikaan" ja nykyään ovat harvinaisempia. 40-luvulla taisi esim. riisitauti olla lapsilla ihan yleinen.

Samoin suurin syy esim. lapsenmurhiin oli ennen ruoanpuutos, se pienin tapettiin ylimääräisenä suuna.

Ajatelkaa miten karua oikeasti, tappaa lapset, kun ruoka ei riitä ja kärsiä vakavista puutossairauksista.

Eikä siitä ole kauan.

Puolukkahillo joka säilyi bentsoehapon takia survoksena oli yksi selitys.  Meidän äiti osti aina appelsiineja kyläkaupasta kun olimme sairaana.

Juureksia syötiin kyllä raakoinakin.

En muista että kellään oli keripukkia.  Mutta ravitsemuksen tilan saattoi nähdä vanhoista valokuvista.

Olihan niitä. Ja suomalaiset eivät aina osanneet käyttää marjoja ja sieniäkään.

Hampaat olivat huonossa kunnossa monilla 60-luvulla, uskoin että raudan puute tai imeytymishäiriö oli syynä.  Ex -mies kertoi hampaan katkenneen näkkileipää syödessä, sitten häneltä poistettiin kaikki purukalusto ja miten onnellinen oli ainaisen säryn loputtua.

Sotien jälkeen vasta puutosta olikin. Esim monella tytöllä jäi naisellinen kehitys kesken ruuan puutteen (vitamiinien puutteen) takia. Oli kuolleisuutta ja lapsettomuutta.

Vielä 30-luvulla moni nuorimies sai vapautuksen asepalveluksesta puutteellisen ravitsemuksen aiheuttaman aliravitsemuksen takia. Näin erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Näiden miesten panosta olisi tarvittu Talvisodassa missä reservit olivat mitättömät.