Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono äiti jos lähden päiväksi pois, kun meillä on viikon ikäinen vauva?
26.07.2017 |
Tarkoitus olisi lähteä päiväksi reissuun. Klo 9 lähtö ja klo 23 olisin takaisin kotona samana päivänä. En ole tavannut pitkään aikaan ystävääni, joka saapuu Suomeen pariksi päiväksi ja haluaisin tavata hänet monien kuukausien jälkeen.
Mies on menoani vastaan, mutta toisaalta eiksi lapsi voi kokoaikaakaan rajoittaa menemisiä . Vauva voi hetken olla irti rinnasta enkä usko, että se hirveästi vaikuttaa imetykseen, että tulee vain päivän tauko.
Kommentit (70)
Toivottavasti provo, mutta jos ei niin...
Onko lapsi jo syntynyt, vai mistä tiedät, että lapsi on tuolloin viikon ikäinen? Jos suunniteltu sektio, niin et välttämättä edes pääse vielä vessaa pidemmälle. Esikoiseni syntyi sektiolla ja viikko-pari leikkauksesta itkin kivusta joka kerta, kun piti mennä vessaan...
Ja btw, vauvalle ei ole "ihan sama" kuka häntä hoitaa. Hän on juuri ollut 9 kk sisälläsi, eikä valitettavasti ymmärrä mitään sukupuolten tasa-arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti provo, mutta jos ei niin...
Onko lapsi jo syntynyt, vai mistä tiedät, että lapsi on tuolloin viikon ikäinen? Jos suunniteltu sektio, niin et välttämättä edes pääse vielä vessaa pidemmälle. Esikoiseni syntyi sektiolla ja viikko-pari leikkauksesta itkin kivusta joka kerta, kun piti mennä vessaan...
Ja btw, vauvalle ei ole "ihan sama" kuka häntä hoitaa. Hän on juuri ollut 9 kk sisälläsi, eikä valitettavasti ymmärrä mitään sukupuolten tasa-arvosta.
Tuskinpa ymmärtää myöskään sitä kenen sisältä on tullut 😂. Annetaanhan lapsia adoptioonkin suoraan synnytyksen jälkeen, ja aivan samalla tavalla pärjäävät adoptovanhemmatkin lapsen kanssa ja lapsista kasvaa aivan normaaleja terveitä aikuisia.
Jos tapaaminen on viikon päästä la:sta, saatat olla silloin vielä raskaana. Tai synnyttämässä. Tai lapsivuodeosastolla. Tai lähes liikuntakyvytön synnytyksen jäljiltä. Ehkä ei kannata vielä suunnitella mitään.
Lapsi kyllä tietää, jos äiti on poissa. Hän on kuunnellut äidin sydämensykettä 9kk ajan ja tietysti huomaa, kun äiti ei ole läsnä. Jos on pakonpakko lähteä, voi vauvalle laittaa viereen äidintuoksuisen vaatteen tms. Näin äiti on enemmän "läsnä" vauvalle.
Viikon kuluttua synnytyksestä on nainen vielä aika heikkona. Synnytyksessä on menetetty parhaimmillaankin joitakin dl verta, maito on juuri kunnolla noussut rintoihin, hormooneja on vaikka muille jakaa ja siksi mm. hikoilu on voimakasta jne. Vastasynnytteenä en kyllä näkisi järkevänä lähteä noin hurjan pitkäksi päiväksi yhtään mihinkään.
Minähän kirjoitin, että lapsi on viikon ikäinen.
AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti ilmaistu joo..olisi pitänyt kirjoittaa tai muotoilla toisin. Mutta siis tarkoitin , että meillä on viikon ikäinen vauva. Kuntoni on oikein hyvä. Synnytys meni hyvin.
AP.
Viikko synnytyksestä olin vielä siinä kunnossa, että oli saavutus käydä postilaatikolla. Rinnat olivat niin kipeät, että en voinut pitää liivejä. En pystynyt kunnolla istumaan ja jälkivuoto oli runsasta. Olin muutenkin unenpuutteesta sekaisin. En todellakaan olisi pystynyt lähtemään minnekään vaikka olisin miten hurjasti halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos imettää, niin päivä poissa on tuskallista jo pelkästään rintoihin pakkautuvan maidon vuoksi. Kamala ajatuskin.
Hormonit tekivät ainakin mulle vaikeaa vauvan luota poissaolon henkisestikin. Vauvan ollessa saman ikäinen kävin poissa vauvan luota puoli tuntia ja itkin jo kotiin palatessa, kun oli niin ikävä.
Ei vauva voi koko aikaa rajoittaa menemisiä, mutta ekat kuukaudet rajoittaa hyvinkin paljon.
Eli on huono äiti, jos ei puolen tunnin erossa olon jälkeen märise ikäväänsä? Ok. Oon varmasti maailman paskin äiti, koska en ole ikinä itkenyt ikävääni tai pitänyt mahdottomana sitä että lapsen isä hoitaa lastaan, että itse olen päässyt esim. ruokakauppaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti ilmaistu joo..olisi pitänyt kirjoittaa tai muotoilla toisin. Mutta siis tarkoitin , että meillä on viikon ikäinen vauva. Kuntoni on oikein hyvä. Synnytys meni hyvin.
AP.
Niin, lapsi on nyt viikon, koska siis olet lähdössä päiväksi pois?
Miksi se kaveri ei tule sun luo jos on niin tärkeä? Tai miksi et ota lasta mukaan jos sulla on kerran kaikki ok?
Et taida juurikaan välittää vauvastasi. Se että yleensä harkitset tuollaista tuossa vaiheessa kertoo kyllä sinusta paljonkin vanhempana ja äitinä. Ei ole edes isälle suotavaa olla pitkiä aikoja pois kotoa kun on uusi vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti ilmaistu joo..olisi pitänyt kirjoittaa tai muotoilla toisin. Mutta siis tarkoitin , että meillä on viikon ikäinen vauva. Kuntoni on oikein hyvä. Synnytys meni hyvin.
AP.
Eikö tässä nyt kannattaisi luottaa omaan vaistoon ja "näppituntumaan"? Jos olet varma, että vauva ja isä pärjää ja muutenkin lähtö tuntuu hyvältä ajatukselta, niin menet. Jos epäröit ja lähtö arveluttaa, niin älä mene.
Ja nyt vaikuttaa siltä, että olet jokseenkin epävarma. Siinä vastaus sinulle.
Menkää koko perhe, vauva kaukaloon ja menoksi. Tai jos ystäväsi haluaisi todella nähdä sinua, tulee hän katsomaan sinua ja vauvaa.
Problem solved!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap on tosissaan ja tämä ei ole provo niin äkkiä nyt sitten totuttamaan sitä lasta tuttipulloon ja pumppaamaan maitoa valmiiksi poissaolopäivää varten!!
Kannattaa nimittäin huomioida, että vauva ei välttämättä osaa/halua imeä tuttipullosta ja toisaalta vauvalle ei välttämättä kelpaa korvikemaito.
Itse jouduin pieneen leikkaukseen kolmannen lapseni ollessa 3kk vanha. Tieto noin 7 tunnin poissaolostani tuli vain viikkoa ennen. Yritimme monta päivää opettaa vauvaa pullolle, mutta ei siitä tullut mitään. Lusikalla sai vähän annettua äidinmaitoa. Onneksi keksimme aloittaa kiinteiden antamisen ja vauva sai syötyä hiukan persikkasosetta. Imetin vauvan hyvin aamulla, mies hoiti päivällä ja sai ehkä 100ml maitoa annettua ja pari ruokalusikallista persikkaa. Kun tulin, oli vauva rauhallinen, mutta nälkäinen.
Aloittaja: "mies on menoani vastaan..."
Palstamamma: "joo mene vaan, saavat isä ja lapsikin kahdenkeskistä aikaa..."
No onneksi tämä on keksitty juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa uskoa, että vauvasi on vielä syntynyt. Vaikka olen aina ollut ns. menevä mamma ja liikkunut vauvan kanssa paljon, niin kyllä se eka viikko tai kaksikin, erityisesti esikoisesta on semmoista hormonihuurua ja kroppakin on kipeä, ettei ihan justiinsa tule mieleen lähteä hengailemaan johonkin pitkäksi päiväksi. Vieraita voi tulla, mutta kun verta tulee alapäästä, istuminen voi sattua, tissit on kipeät maidosta ja ihan sekaisin uudesta vauvasta, niin... ääh, ei kannata sopia mitään menoja tuohon vaiheeseen.
Jos vauvasi on maailmassa, niin ihmettelen, että et saa sovittua tapaamista kotiisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on tosissaan ja tämä ei ole provo niin äkkiä nyt sitten totuttamaan sitä lasta tuttipulloon ja pumppaamaan maitoa valmiiksi poissaolopäivää varten!!
Kannattaa nimittäin huomioida, että vauva ei välttämättä osaa/halua imeä tuttipullosta ja toisaalta vauvalle ei välttämättä kelpaa korvikemaito.
Itse jouduin pieneen leikkaukseen kolmannen lapseni ollessa 3kk vanha. Tieto noin 7 tunnin poissaolostani tuli vain viikkoa ennen. Yritimme monta päivää opettaa vauvaa pullolle, mutta ei siitä tullut mitään. Lusikalla sai vähän annettua äidinmaitoa. Onneksi keksimme aloittaa kiinteiden antamisen ja vauva sai syötyä hiukan persikkasosetta. Imetin vauvan hyvin aamulla, mies hoiti päivällä ja sai ehkä 100ml maitoa annettua ja pari ruokalusikallista persikkaa. Kun tulin, oli vauva rauhallinen, mutta nälkäinen.
Jos ei syö niin olkoon nälissään. Ei se oo AP:n ongelma siinä vaiheessa hemmetti soikoon. Vauva syö sitä mitä sille annetaan ja on ilman jos se ei maistu. Ei ruokapöydässäkään kysytä mitä haluaa syödä, jos ei syö, niin poistuu pöydästä. Ei lapsista mitään pikku prinsessoja tai prinssejä kasvateta sentään.
Oletko tosisssi? Et ole tainnut vielä synnyttää. Viikko synnytyksestä (varsinkin jos kyseessä ensimmäinen lapsesi) olet luultavasti vielä hieman heikossa hapessa ja ennen kaikkea PURSUAT maitoa. Elämäsi on mennyt niin sekaisin ja uusiksi ihan päivärytmiäkin myöten, että elät ihan omassa maailmassa vauvasi kanssa.
En usko että olet huono äiti, et vain vielä hahmota edessä olevan muutoksen laajuutta ja sitä miten se keikauttaa kaiken päälaelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko synnytyksestä olin vielä siinä kunnossa, että oli saavutus käydä postilaatikolla. Rinnat olivat niin kipeät, että en voinut pitää liivejä. En pystynyt kunnolla istumaan ja jälkivuoto oli runsasta. Olin muutenkin unenpuutteesta sekaisin. En todellakaan olisi pystynyt lähtemään minnekään vaikka olisin miten hurjasti halunnut.
Niin siinä käy, kun on isot utareet, huonot elämäntavat ja ylipainoa 20kg.Olisit pitänyt yleiskunnostasi huolta ennen koko raskautta liikkumalla, niin ,et olisi vuodepotilas.
Nimim. Äiti, joka olisi voinut lähteä vaikka samantien urheilemaan.
Haha, vai äiti. Pertti sinä olet, ikää joko 15 tai 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on tosissaan ja tämä ei ole provo niin äkkiä nyt sitten totuttamaan sitä lasta tuttipulloon ja pumppaamaan maitoa valmiiksi poissaolopäivää varten!!
Kannattaa nimittäin huomioida, että vauva ei välttämättä osaa/halua imeä tuttipullosta ja toisaalta vauvalle ei välttämättä kelpaa korvikemaito.
Itse jouduin pieneen leikkaukseen kolmannen lapseni ollessa 3kk vanha. Tieto noin 7 tunnin poissaolostani tuli vain viikkoa ennen. Yritimme monta päivää opettaa vauvaa pullolle, mutta ei siitä tullut mitään. Lusikalla sai vähän annettua äidinmaitoa. Onneksi keksimme aloittaa kiinteiden antamisen ja vauva sai syötyä hiukan persikkasosetta. Imetin vauvan hyvin aamulla, mies hoiti päivällä ja sai ehkä 100ml maitoa annettua ja pari ruokalusikallista persikkaa. Kun tulin, oli vauva rauhallinen, mutta nälkäinen.
Jos ei syö niin olkoon nälissään. Ei se oo AP:n ongelma siinä vaiheessa hemmetti soikoon. Vauva syö sitä mitä sille annetaan ja on ilman jos se ei maistu. Ei ruokapöydässäkään kysytä mitä haluaa syödä, jos ei syö, niin poistuu pöydästä. Ei lapsista mitään pikku prinsessoja tai prinssejä kasvateta sentään.
Viikon ikäinen vauva saa olla täysillä pikkuprinssi tai prinsessa.
Tämän täytyy olla provo koska ei kukaan riskeeraisi noin pienen vauvan syöntiä, mikä on samalla myös juomista. Vauvat eivät käyttäydy siten kuin isommat lapset eli syövät sitä mitä annetaan ja jos nälkä on. Ikävissään vauva voi olla syömättä ja kuivua.
Siltä varalta ettei tämä ole provo...
Kuten joku jo sanoi, vauvat eivät tunne tasa-arvoa. Sen aika tulee myöhemmin. Sinä olet vauvalle se tärkein, sinut hän tunnistaa ja huomaa kyllä poissaolosi. Ei aliarvioida vauvoja. Vasta siinä 1.5 vuotiaana lapsi alkaa lopullisesti hahmoittamaan oman erillisyytensä yleensä äidistä . Tai isästä jos hän on kotona ja se joka eniten lasta hoitaa.
Tuossa vaiheessa imetys on herkästi vaakalaudalla enkä riskeeraisi vauvan hyvin vointia ystävän tähden. Mitä jos vauva ihmeissään ja hädissään ei juokaan pullosta.
Myös isää on kuunneltava. Tämä on hänellekin uusi elämäntilanne. Valtava muutos. Olla vastuussa pienestä ihmisestä. Ei kukaan viikossa kasva vanhemmuuteen ja jos kokee ettei yksin pärjää niin on fiksu isä kun sen sanoo.
Eri asia on ne tilanteet kun on _pakko_ pärjätä.
Et ole huono äiti. Mutta huomaa että sinullakin on kasvu vanhemmuuteen vielä totaalisesti kesken. Kiintymyssuhde ei ole vielä päässyt alkuun.
Kannattaa tutustua kiintymyssuhteen merkitykseen, psykologiaan ja lapsen henkiseen kasvuun.
Niin ja tulet huomaamaan että vauva ja tuleva taapero tulee rajoittamaan elämääsi vielä pitkään.
P.s yleensä vieraat tulevat katsomaan äitiä ja vauvaa eikä tuore äiti juoksentele vieraiden perässä.
Et ole huono äiti. Imetyskään ei yhteen päivään lopu. Ihan riittävän kiinni siinä vauvassa on muutenkin. Ei äitiys tuosta kiinni ole. Ei se lapsi sun poissa oloa huomaa, kunhan saa pullosta ruokaa.