Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono äiti jos lähden päiväksi pois, kun meillä on viikon ikäinen vauva?
26.07.2017 |
Tarkoitus olisi lähteä päiväksi reissuun. Klo 9 lähtö ja klo 23 olisin takaisin kotona samana päivänä. En ole tavannut pitkään aikaan ystävääni, joka saapuu Suomeen pariksi päiväksi ja haluaisin tavata hänet monien kuukausien jälkeen.
Mies on menoani vastaan, mutta toisaalta eiksi lapsi voi kokoaikaakaan rajoittaa menemisiä . Vauva voi hetken olla irti rinnasta enkä usko, että se hirveästi vaikuttaa imetykseen, että tulee vain päivän tauko.
Kommentit (70)
En todellakaan antaisi viikon vanhaa kenenkään hoitoon. Siinä iässä ei ole välttämättä syntymäpainokaan saavutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kerro miksi ystäväsi ei voi tulla teille kotiin? Tai miksi ette lähde tapaamaan ystävää koko perhe? Sinä voit olla ystäväsi kanssa, isä hoitaa vauvaa syöttöjen väit.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan antaisi viikon vanhaa kenenkään hoitoon. Siinä iässä ei ole välttämättä syntymäpainokaan saavutettu.
Lapsi olisi isällään, toisella tasa-arvoisella vanhemmallaan, ei missään hoidossa. Mutta muuten samaa mieltä, ei missään nimessä voi lähteä. Miksi edes hankkii lapsia jos ei viikon vertaa viitsi vastasyntyneestä huolehtia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti provo, mutta jos ei niin...
Onko lapsi jo syntynyt, vai mistä tiedät, että lapsi on tuolloin viikon ikäinen? Jos suunniteltu sektio, niin et välttämättä edes pääse vielä vessaa pidemmälle. Esikoiseni syntyi sektiolla ja viikko-pari leikkauksesta itkin kivusta joka kerta, kun piti mennä vessaan...
Ja btw, vauvalle ei ole "ihan sama" kuka häntä hoitaa. Hän on juuri ollut 9 kk sisälläsi, eikä valitettavasti ymmärrä mitään sukupuolten tasa-arvosta.
Tuskinpa ymmärtää myöskään sitä kenen sisältä on tullut 😂. Annetaanhan lapsia adoptioonkin suoraan synnytyksen jälkeen, ja aivan samalla tavalla pärjäävät adoptovanhemmatkin lapsen kanssa ja lapsista kasvaa aivan normaaleja terveitä aikuisia.
Adoptioäitinä sen verran provoon ottaudun, että kyllä adoptiolapsilla on enemmän tai vähemmän luottamukseen ja perusturvallisuuteen liittyviä juttuja. Niitä työstetään kotona vuosien mittaan ja lapsi voi niitä pyörittää aikuisenakin. Adoptioon antaminen on yleensä jollain lailla pakkoratkaisu,toisin kuin ap:n tilanne. Eli vertaus ei vain toimi.
Et ole huono äiti. Itseäkin on arvelluttanut lähteä ja hoitopäivän jälkeen olen aina tuntenut stressaamisen naurettavaksi. Vauva ei tutussa hoitopaikassa ole koskaan kärsinyt mitenkään. Enemmä kyse on ollut siitä, että olen itse ollut stressaantunut ja vauva on ollut tyytyväisenä koko poissaoloni ajan. Joskus sitä vain tulee tehtä itsestä niin tärkeä, että luulee että vauva on piloilla ja traumatisoitunut jos hetkeksi poistuu näköpiiristä.
Mielestäni on esimerkiksi ristiriitaista, että äitejä kehoitetaan pitämään huolta myös omasta jaksamisesta ja ottamaan apua vastaan ja sitten kuitenkin kun sen vauvan hetkeksi johonkin viet, niin heti kiintymyssuhde häiriintyy ja vauva traumatisoituu. Jos koliikkivauvankin äiti kaipaa vaikka kerran kuussa kunnon yöunet, niin heti oot paska äiki kun annat vauvan yhdeksi yöksi hoitoon. Minusta jokaisen pitää itse arvioida oma tilanne ja toimia sen mukaan. Myös vauvat ovat erilaisia. Ainakin oma lapseni 3 viikon iässä lähinnä vain nukkui ja söi ja oli kenen tehansa sylissä yhtä tyytyväisenä. Minulla ei ollut tarvetta viedä hoitoon noin aikaisin, mutta en usko että lapsi olisi asiasta mitenkään kärsinyt. Jokainen tietenkin itse tuntee oman vauvansa parhainten ja tekee päätöksen sen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattanee pitää mieli avoimena eikä lyödä lukkoon mitään, jos lapsi ei ole vielä syntynyt. Esikoinen voi mennä kaksikin viikkoa yliajalle, synnytyksen komplikaatioista ei tiedä, emotionaalisesti ei ehkä kiinnostakaan lähteä, voi tulla rintatulehdus, lapsi voi hylkiä pulloa mitä meillä nyt on ollukaan. Puhumattakaan siitä että kerran meni yllättäen hätäsektioon ja kotiinkin päästiin vasta kuuden päivän päästä. Minulla maidon nousu toi aina hirveän itkuisen olon, senkään vuoksi ei kyllä tavan asiat kiinnostaneet. Isää voi pelottaa jäädä vauvan kanssa kahden ja kyllä sekin pitää ottaa huomioon.
Jos kaikki menee optimaalisesti niin sitten siitä vain reissulle. Tilanteen mukaan joutuu noin pikkuriikkisen kanssa menemään.
Vierailija kirjoitti:
Viikko synnytyksestä olin vielä siinä kunnossa, että oli saavutus käydä postilaatikolla. Rinnat olivat niin kipeät, että en voinut pitää liivejä. En pystynyt kunnolla istumaan ja jälkivuoto oli runsasta. Olin muutenkin unenpuutteesta sekaisin. En todellakaan olisi pystynyt lähtemään minnekään vaikka olisin miten hurjasti halunnut.
No, olet ilmeisen huonokuntoinen ihminen, tai vanha synnyttäjä. Olin viikossa jo vanhoissa mitoissani ja hyvinkin olin liikkeellä viikon kohdalla. Muistaakseni lähdimme mökille vauvan ollessa 1viikkoa. Mikä ihme siinä alussa on niin vaikeaa. AP:ltä kysyisin, miksi et voisi ottaa vauvaa mukaasi?? Ei vauva ole este mihinkään muuhun kuin juomiseen tms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo viikko on vähän, mutta sanokaa yksikin syy, miksei lasta saisi/voisi jättää oman isänsä hoitoon? Valot päälle ihmiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti vaikuttaa imetykseen alkumetreillä olla koko päivä poissa. Onko vauva vielä syntynyt? Kuulostaa lähinnä siltä että ei ja etukäteen mietit että tuo onnistuisi, harva viikon ikäisen äiti suostuu vauvasta olemaan erossa muutamaa tuntiakaan vapaaehtoisesti. Ja mikä kaveri sellainen on joka ei tajua itse tuossa tilanteessa tulla teille?
Mutta ei imetys ole mitenkään pakollista. Jos se ei onnistu sen jälkeen, niin kaataako se maailman? Ei kaada. Imetys ei tee äidistä parempaa, vaan jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Minä en ole imettänyt koskaan , koska en ole halunnut ja 4 lahjakasta lasta on. Rinnatkin ovat täydellisessä kunnossa.
Miten rintojen kunto tähän liittyy? Ei mulla ainakaan imetys vaikuttanut rintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viikko synnytyksestä olin vielä siinä kunnossa, että oli saavutus käydä postilaatikolla. Rinnat olivat niin kipeät, että en voinut pitää liivejä. En pystynyt kunnolla istumaan ja jälkivuoto oli runsasta. Olin muutenkin unenpuutteesta sekaisin. En todellakaan olisi pystynyt lähtemään minnekään vaikka olisin miten hurjasti halunnut.
Voi luoja! Kuinka hemmetin huono yleiskunto sulla on?! Olisiko kannattanut jo ennen odottamista pitää yleiskunnosta huolta, eikä syödä ja istua sohvalla. Aivan oikein sulle! Sitä saa mitä tilaa.
Itse olin viikon jälkeen aivan hyvässä kunnossa. Katsos jotkut tekee muutakin kuin vain löhöää ja laiskottelee..
En ole aloittaja, ja kysyn nyt tässä ketjussa kun asiaa sivutaan.
Kannattaako 2-3kk ikäisen vauvan kanssa lähteä noin kahden viikon mittaiselle reissulle sukulaisissa kiertämään? Tuollaiset matkat yleensä vähän stressaavat minua ilman lapsiakin, ja yleensä joko minä tai puolisoni tai molemmat olemme sairastuneet flunssaan tai influenssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan surkea. Miten aiot jatkaa, bilettämäänkö kun lapsi on kuukauden vanha? Aivan törkeää. Viikon ikäinen vauva! Sehän on vielä aivan toukka! Et voi missään nimessä mennä.
Kun hankkii lapsen, oma elämä loppuu. Koeta tajuta se.
Ei se vauva siitä piloille mene jos on päivän isänsä kanssa.
Oma veljeni oli muutaman päivän ikäisenä pari päivää ilman äitiäni, koska äiti joutui sairaalaan. Hän ei ainakaan siitä mitenkään kärsinyt ja normaalisti elämä jatkui äidin kotiinpääsyn jälkeen ja hyvin on veli elämässään pärjännyt..
Jos lapsi viedään jatkuvasti hoitoon ja jos hoitajat eivät ole tuttuja niin asia on ihan eri. Isä on kuitenkinkin isä ei mikään ulkopuolinen hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo viikko on vähän, mutta sanokaa yksikin syy, miksei lasta saisi/voisi jättää oman isänsä hoitoon? Valot päälle ihmiset!
No miten ois se, että lapsen isä ei halua hoitaa lastaan?
Ollaanpa tässä ketjussa nyt jyrkkiä ja täydellisiä!
Taidatte olla vaan kateellisia kun ap on hyvässä kunnossa viikko synnytyksestä ja kun ap:llä on omaakin elämää!
Ei muuta kuin meet vaan moikkaamaan kaveriasi!
Jos lapsi ei ole vielä syntynyt, en suunnittelisi tai lupaisi mitään. Itse en pystynyt istumaan viiteen viikkoon esikoisen syntymän jälkeen tavallisella tuolilla. Lisäksi maitoa valui koko ajan itsestään. Mutta jos vauva on jo rytmi on kunnossa, ehkä sitten. Mutta en suunnittelisi mitään menoja ennen syntymää, kun ei voi tietää, missä kunnossa itse olet. Ai niin, minä pääsin kotiinkin vasta vauvan ollessa kuusi päivää. Vauva oli kunnossa, minä en. Mulle nousi kuume ja tulehdusarvot, sen alapään haavan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko synnytyksestä olin vielä siinä kunnossa, että oli saavutus käydä postilaatikolla. Rinnat olivat niin kipeät, että en voinut pitää liivejä. En pystynyt kunnolla istumaan ja jälkivuoto oli runsasta. Olin muutenkin unenpuutteesta sekaisin. En todellakaan olisi pystynyt lähtemään minnekään vaikka olisin miten hurjasti halunnut.
No, olet ilmeisen huonokuntoinen ihminen, tai vanha synnyttäjä. Olin viikossa jo vanhoissa mitoissani ja hyvinkin olin liikkeellä viikon kohdalla. Muistaakseni lähdimme mökille vauvan ollessa 1viikkoa. Mikä ihme siinä alussa on niin vaikeaa. AP:ltä kysyisin, miksi et voisi ottaa vauvaa mukaasi?? Ei vauva ole este mihinkään muuhun kuin juomiseen tms...
Mikä ihme siinä on niin vaikea ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja synnytykset erilaisia? Marja-Liisa Kirvesnimen ensimmäinen synnytys oli ollut vaikea, tuskin oli heikkokuntoinen. Itse olin kapealanteinen, 27-vuotias ja vauva isokokoinen. Repesin niin pahasti, etten sen vuoksi pystynyt kävelemään viikkoihin. Mullakin on ollut kaksi täysin erilaista synnytystä. Kuopuksen syntymän jälkeen olisin voinut lähteä saman tien tanssimaan ripaskaa, poika vain putkahti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko synnytyksestä olin vielä siinä kunnossa, että oli saavutus käydä postilaatikolla. Rinnat olivat niin kipeät, että en voinut pitää liivejä. En pystynyt kunnolla istumaan ja jälkivuoto oli runsasta. Olin muutenkin unenpuutteesta sekaisin. En todellakaan olisi pystynyt lähtemään minnekään vaikka olisin miten hurjasti halunnut.
Voi luoja! Kuinka hemmetin huono yleiskunto sulla on?! Olisiko kannattanut jo ennen odottamista pitää yleiskunnosta huolta, eikä syödä ja istua sohvalla. Aivan oikein sulle! Sitä saa mitä tilaa.
Itse olin viikon jälkeen aivan hyvässä kunnossa. Katsos jotkut tekee muutakin kuin vain löhöää ja laiskottelee..
Joo, ahkeralla jumpalla sitä estetään esimerkiksi runsaat verenvuodot. Repeämät, arat pingottavat rinnat, kaikki tämähän on ihmisen omaa laiskuutta. Onko noin daijuja ihmisiä oikeasti olemassa?
Nimim. viikko synnytyksestä Hb 74, ei menty lenkille, ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikko synnytyksestä olin vielä siinä kunnossa, että oli saavutus käydä postilaatikolla. Rinnat olivat niin kipeät, että en voinut pitää liivejä. En pystynyt kunnolla istumaan ja jälkivuoto oli runsasta. Olin muutenkin unenpuutteesta sekaisin. En todellakaan olisi pystynyt lähtemään minnekään vaikka olisin miten hurjasti halunnut.
Voi luoja! Kuinka hemmetin huono yleiskunto sulla on?! Olisiko kannattanut jo ennen odottamista pitää yleiskunnosta huolta, eikä syödä ja istua sohvalla. Aivan oikein sulle! Sitä saa mitä tilaa.
Itse olin viikon jälkeen aivan hyvässä kunnossa. Katsos jotkut tekee muutakin kuin vain löhöää ja laiskottelee..Joo, ahkeralla jumpalla sitä estetään esimerkiksi runsaat verenvuodot. Repeämät, arat pingottavat rinnat, kaikki tämähän on ihmisen omaa laiskuutta. Onko noin daijuja ihmisiä oikeasti olemassa?
Nimim. viikko synnytyksestä Hb 74, ei menty lenkille, ei
Niinpä. Kakkosluokan äidit ja naiset ..niille käy noin :)
Tärkein tuli jo aloitusviestissä...isä vastustaa menoa, eikä halua jäädä vauvan kanssa yksin. Se olisi jo yksinään riittävä syy jäädä kotiin tai vaihtoehtoisesti lähteä koko perheen voimin tapaamaan ystävää.
Mutta henkilökohtaisesti mulle ei tulis mieleenkään jättää viikon ikäistä noin pitkäksi aikaa, enkä edes haluaisi lähteä jälkivuodon ja piukeiden tissien kanssa mihinkään. Imetystä en riskeerais noin köykäsistä syistä. Ja ei munkaan mies haluaisi jäädä noin pitkäsi aikaa.
Tottahan isät ja kuka tahansa randomtyyppi pärjäis kun on pakko, mutta ap tilanteessa ei ole kyse pakosta.