Nyt se kateuskortti käännetään! Mistä olet kateellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen toisille hyvästä mielenterveydestä ja siitä, että pystyy toimimaan normaalisti ja tekemään asioita joista nauttii.. Myös siitä, että on ystäviä, seuraa ja menoa.

Itse olen yksin, masentunut ja ahdistunut enkä pysty tekemään oikein mitään. Melkein kymmenen vuotta ollut jo avun piirissä ja käynyt 3v psykoterapiassa, mutta mistään ei ole ollut yhtään hyötyä. 

Muutuin aktiiviseksi ja tarmokkaaksi ihmiseksi lopetettuani lääkityksen. Hain opiskelemaan ja pääsin. Sitä ennen olin 3 vuotta työttömänä kotona apaattisena. Psykoterapiasta ei jossain vaiheessa enää ollut apua. Jossain vaiheessa vain ylitetään se piste, kun kuunteleva korva auttaa. Tuntui, että oman pahan olon ja kärsimiensä vääryyksien ja seksuaalisen hyväksikäytön sijaan pitäisi keskittyä siihen, mitä voin tehdä parantaakseni elämääni. Lakata olemasta uhri. Menneiden pahojen ihmisten ja tekojen uhri. Neuvoja terapiasta ei saa. Eivät he koe olevansa päteviä kertomaan, miten tulisi elää. Ilman lääkkeitä olen toisaalta epäluuloisempi, ahdistuneempi ja epävakaampi, mutta ainakin olen JOTAIN. Olen ollut 12-vuotiaasta mielenterveyspalveluiden piirissä. Nyt en enää ole. Minun on tämä tilanne ratkaistava. Kukaan muu ei siinä voi oikeasti auttaa, vaikka kuunnella voikin. En tarvitse enää kuuntelijaa murheilleni. En ylipäätään halua enää märehtiä niissä. Miksi murehtisin mennyttä. Sitä en voi muuttaa. Tämä on kylmä fakta. Tarvitsen vain tyyneyttä hyväksyä ne asiat, mitä en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa ne asiat, mitä voin muuttaa. Ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Tähän liittyy myös se, että lakkaa syyttelemästä sekä muita ihmisiä että itseään. Mieluummin etsii parempaa tulevaisuutta kuin syyttää muita tai itseään oman menneisyytensä pilaamisesta. Vaikka he olisivat sen pilanneetkin. Vaikka olisi kokenut karmeaa vääryyttä. Tai vaihtoehtoisesti vaikka olisi itse mokannut todella pahasti. Täysin toisarvoista sen rinnalla, että MINÄ voin kaiken muuttaa. En tietenkään silmänräpäyksessä. Mutta pikku hiljaa menemällä oikeaan suuntaan, tekemällä hyviä ja tulevaisuuteen katsovia valintoja. Kunnioittamalla itseäni. Laittamalla rajat olematta epäluuloinen tai heikompia hyväksikäyttävä. Etsimällä ympärilleni positiivisia kokemuksia ja ihmisiä, jotka kohtelevat hyvin ja tuottavat mielihyvää.

Ihana ketju. Oikeesti. Arvostan tätä rehellisyyttä. Samalla ihmiset näkee ne asiat mitä kohti niiden tulee itseki pyrkiä.

Olen todella kateellinen heille, jotka saavat haluamansa opiskelupaikan, itse kun olen rämpinyt sen haasteen kanssa jo useamman vuoden.

Olen kateellinen kauneille ihmisille, lottovoittajille ja aarteita kirpputorilta löytäville ihmisille.

Olen kateellinen kauniille ruotsalaisnaisille :( haluaisin elää samanlaista elämää kuin Solsidan Mickan. Kuulostaa Joo typerälle mutta sille olen kateellinen

En tiedä. En ole kovin kadehtivaa tyyppiä. Ehkä sellaisesta, että on sisaruksia tai tasapainoinen perhe. En voi sanoa, että olisin kateellinen mutta olisin toivonut itselleni sellaista perhettä ja sisaruksia pari.

Sisarukset olisi kyllä olleet hienoja. Joskus kuvittelen että minkälaisia he olisivat mahdollisesti olleet :) samoja piirteitä sekä tietysti "miesversio" minusta. Millainen olisi samoilla geeneillä :D

Olen kateellinen pariskunnille, jotka ovat rakastuneita toisiinsa.

Lomista. Kesä menny töitä paiskien.

Olen kateellinen ihmisille joilla on niin läheinen perhe ja/tai ystäviä, että he voivat aina luottaa heidän apuun. Lainata rahaa, väliaikainen kämppä, tehdä joku homma jota ei itse osaa, neuvoa talousasioissa...

Minua on siunattu sillä ominaisuudella, etten oikein osaa olla kateellinen. Osaan aidosti iloita toisen menestymisestä, uudesta työpaikasta, asunnosta, onnesta.

Toki joskus itsekseni mietin, että elämä voisi olla helpompaa, jos olisi varaa toteuttaa kaikki unelmansa tosta noin vaan. Että vaikka pystyisi talvilomaviikolle nyt ostamaan mieleisensä matkan. Silti elämäni on ihan perusonnellista. Raha kenties helpottaisi elämää mutta ei se onnea tuo.

Venäjän kielen taidosta. Taidosta tehdä hyvä sydämen ultraääni

olen kateellinen ja myös vihainen parille tutulleni kun heillä on pyörinnässä kolmesta viiteen naista ja flirttiä ja kiinnostusta tulee jatkuvalla syötöllä ja minuun ei ihastuta edes

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen kauniille ruotsalaisnaisille :( haluaisin elää samanlaista elämää kuin Solsidan Mickan. Kuulostaa Joo typerälle mutta sille olen kateellinen

Et ole ainoa. Leikkautin Mickan-polkkatukan ja lopputulos oli samean värinen lyhyt liru yhdistettynä pullaposkin. Kasvatin vähin äänin pois.

Olen hieman kateellinen naapurilleni, jolla on pysyvä työkyvyttömyyseläke, mutta terveystilanne muuttunut paljon paremmaksi. Hän jaksaa taas harrastaa ja reissata ja saa naapurustosta, vanhemmiltaan, ystäviltään ja sukulaisiltaan apua ihan kaikkeen. Ei tarvitse hoitaa pihaa, ei pestä ikkunoita, ei siivota, ei käydä pyörällä kaupassa. Aina on joku auttamassa, viemässä ja tuomassa. Hän voikin keskittyä salapoliisiromaaneiden lukuun pihakeinussa tai lähtee uimarannalle, kirpparille tai sukulaisten mökille saunomaan ja grillaamaan, sillä aikaa joku leikkaa hänen nurmikon ja kitkee kukkapenkit. Mulle kans tuollainen elämä.

Olen kateellinen niille joiden ei tarvi laskee joka pennosta, vaan voi hemmotella itseensäkin tai käydä ulkomailla ees joskus.

Olen kateellinen niille joilla on tiivis välittävä perhe, ja kaikki perheenjäsenet hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuudesta.

Ärsyttää hehkuttajat jotka iloitsevat elämästään. Ovat esim. Ostaneet kirpputorilta risan tuolin ja oman käsin entisöivät sen. Ja vaikka tuoli ei ole yhtään omaan makuuni enkä sellaista haluaisi niin toinen on vilpittömän iloinen mitä on saanut. Tai rauhoitutaan saunan jälkeen parvekkeella oluen kanssa. Julkaistaan mietelause ja kuva kedon kukkasesta ja tämä saa julkaisijan mielen harmoniaan.

Jotenkin kadehdin tuollaista itsetyytyväisyyttä suuresti.

Niin ja joku facebookissa jakaa jotakin onnellisia perhekuvia koko ajan ja lastensa menestyksestä. Tosin olen ajatellut, että kulissien takana voi olla myös negaa. Yksi tuttavani aina kertoo vain hyviä asioita. Phyi :D

Eiköhän jokaisen elämässä ole myös sitä negaa. Miksi sitä negaa pitäisi korostaa ja rypeä siinä? Ainakaan missään somessa.

Indeed. Negatiiviset fiilikset jakaa mielellään jonkun kanssa kasvotusten, jotta voi peilata toisen käytöksestä/eleistä/ilmeistä sitä rypeekö negatiivisessa kenties liikaakin.

Olen kateellinen niille jotka voi saada lapsia.

Olen kateellinen ihmisille, joitten isoäiti on yhä elossa.