Lue keskustelun säännöt.
Nyt se kateuskortti käännetään! Mistä olet kateellinen?
26.07.2017 |
Täällä keskusteluissa aina vedetään kateuskortti esiin, milloin ollaan muka kateellisia bloggaajan ulkonäöstä tai tuloista ja milloin naapurin autosta. Harvemmin näistä kuitenkaan ollaan aidosti kateellisia, joten kiinnostaa, mistä sinä olet oikeasti kateellinen!
Aloitan: olen kateellinen parille ystävälle, jotka ovat nelikymppisiä kuten itsekin. He osaavat pukeutua rennosti ja urheilullisesti, mutta näyttävät aina tyylikkäiltä. Eivät yritä näyttää nuoremmilta, mutta heti päältä päin näkee, että ovat sporttisia ja ns. hyvin säilyneitä. En ole varsinaisesti kummankaan ulkonäöstä kateellinen, vaan siis siitä, että ovat niin hyvin säilyneitä ja onnistuvat näyttämään hyviltä tilanteessa kuin tilanteessa. Itse päädyn aina näyttämään vähän homssuiselta ja ikäistäni vanhemmalta, yritän sitten laittautua tai en.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen, hmm, hyvin toimivasta vatsasta ja enpä muuta keksi. Eikun kärsin sosiaalisesta punastumisesta. Kadehdin heitä, jotka eivät punastele. Elämässäni on muutoin kaikki hyvin, enkä tarvitse mitään lisää.
Punastelusta pääsee hankkimalla hyvän rusketuksen. Mielellään tietysti purkista ettei tule ryppyjä.
Ympärivuotinen tumma hipiä purkista. Jees, hyvä vinkki 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut olevani kateellinen naapurin juoppopariskunnalle. Siitä, että miten vaan alasvajoavatkin, niin ne jollain ilmeellä aina selviää voittajina. Siis olen kateellinen heidän ilmiömäisen hyvälle tuurilleen.
Olen joskus katkera, esimerkiksi kun vähemmän kokenut kollega sai kättelyssä saman palkan kuin minä, vaikka minun palkkani on laskettu vaatimuslisien mukaisesti. Se ei ole minusta kateutta, vaan epäoikeudenmukaisuudesta nillittämistä, tyhmää sekin.
Sen sijaan minusta on kummallista, että ihmiset tulkitsevat itsessään kateudeksi sen tunteen, kun joku toinen onnistuu tai on onnellinen. Kun he voisivat ottaa sen vain sisäänsä ajatellen :
"olen onnellinen tuon puolesta! voi vitsi kuin kiva! kunpa mullakin joskus!".
Miten voi toisen onnellisuutta käyttää oman katkeruuden polttoaineena? Ajatelkaa miten loputon onnellisuuden varanto olisi, kun osaisi olla onnellinen toisten puolesta aina <3
Olen kateellinen sivistyskodissa syntyneille. Rakastan omia vanhempiani ja perhettäni, mutta olisin säästynyt monelta murheelta, jos kotoa olisi tullut vähän erilaista kannustusta.
Nuorena ja vielä opiskellessa kadehdin niitä, joilla oli varaa elää ilman jatkuvaa stressiä rahasta. Lapsuudenkodissa ei oltu köyhiä, mutta ei mihinkään ylimääräiseenkään rahaa ollut. Syötiin siis ihan hyvää ruokaa, mutta asuttiin ahtaasti rumassa vuokra-asunnossa, päästiin joka kesä huvipuistoon mutta ei koskaan ulkomaille, edes päiväksi Tallinnaan tai Tukholmaan. Vaatteet oli ehjiä ja puhtaita mutta aina sukulaisten vanhoja tai halpakaupoista.
Nyt työelämässä ollessa ei tarvitse murehtia, että joutuuko menemään hammaslääkäriin tai ostamaan uudet silmälasit. Saan säästettyä rahaa pahan päivän varalle, ja kuitenkin ostettua mieleisiäni palveluja ja tavaroita. Olen päässyt täyttämään matkailunkaipuutani (kymmenessä vuodessa 17 maata!) ja viemään lastani vaeltamaan Lappiin, tutkimaan Suomen saaristoa, rantalomille Eurooppaan ja Aasiaan. Meillä on varaa viedä hänet Disney on Iceen, suosikkiartistin konsertteihin ja haluamaansa harrastukseen. Sisu tämän kaiken saavuttamiseen on kummunnut ihan omasta lapsuuden ja nuoruuden aikaisesta kateudesta
Olen kateellinen kaikille, joilla on mies.
t. sinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen ystävän hyvästä parisuhteesta. He tekevät paljon asioita yhdessä, mutta myös erikseen. Vaikuttavat edelleen rakastuneilta, vaikka ovat olleet yhdessä 10 vuotta. Omat parisuhteet ovat kariutuneet mx. 2 vuoden jälkeen riitoihin, mustasukkaisuuteen tai ihan kyllästymiseen.
Tuttavaperheen 6+1 lottovoitto vähän riipaisi, heillä kun oli jo mökit ja veneet ja kaikki muukin hankittuna. Ei hajuakaan mihin upottivat 200 000€, mutta olis kelvannu itsellekin.
Kaikkeen materiahankintoihin kuitenkin voi itse vaikuttaa, eikä mökki taikka vene lottovoittoa tarvitse jos sellaiset haluaa.
Kateus tunteena on ihan ok jos se ns. "buustaa" paremmin kohti omia tavoitteita joten sen verran sitä itselleni sallin, muuten olen tyytyväinen siihen mitä on ja yritän tätä samaa tyytyväisyyttä tartuttaa näihin "mutku mä haluun ku kaverillaki on" lapsiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen ihmisille, joille tarjotaan töitä tai jotka saavat paikan yhdellä hakemuksella.
Olen kateellinen ihmisille, jotka saavat asioita helposti elämässä.
Olen kateellinen ihmisille, joilla on hyvä iho luonnostaan.
Olen kateellinen
- heille, jotka käyvät lääkäreillä, labroissa ja tutkimuksissa, mutta heistä "ei löytynyt mitään"
- heille, joilla on hyvä tai kohtuullinen suhde siskoonsa tai veljeensä
- heille, joita on onniteltu muistakin syistä kuin syntymä- tai nimipäivästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen niille ihmisille, joiden puoliso ei ole pysyvästi sairas. Vaimo sairastaa liikuntakykyyn ja jatkossa ties mihin muihin kykyihin vaikuttavaat tautia. Enää emme pysty esim. käymään kävelyillä tai ihan perusjuttuja. Olkaa iloisia terveydestänne.
Olen kateellinen kaikille joilla on biologisia lapsia. Se ei ole mikään itsestäänselvyys vaikka olisikin ihan terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen koti/edustusrouville, joilla on aikaa ja rahaa tehdä ihan mitä haluavat ja sitten toisaalta ärsyttää, kun eivät tee mitään. - Shoppailun ja lomailun lisäksi...
- Rikas puoliso helpottaisi aika paljon oman urani edistymisessä, sen sijaan, että saan painia koko ajan tulevaisuuteni eteen.
Ollaanpa täällä kateellisia hyvin järkevistä asioista! Ehkä todelliset katkerat ihmiset ei kehtaa kertoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen ihmisille, joilla ei ole epävakaata persoonallisuushäiriötä eli yli 90 prosentille maailman ihmisistä. En ole kateellinen siitä, mitä he ovat saavuttaneet tai saaneet -olen itsekin saavuttanut kiinnostavan yliopistokoulutuksen sinnikkyydellä ja uteliaisuudella. En ole kateellinen ystävistä tai seurasta. Matkailusta tai kulttuurista. Olen kateellinen siitä, että maailma on varmaan ihan erilainen paikka, kun tietää olevansa seuraavassa hetkessä suunnilleen sama ihminen kuin tässä hetkessä. Minän pysyvyydestä olen kateellinen. Kukaan muu ei voi tietää, miltä tuntuu, kun käsitykset minuudesta ja muista ihmisestä eivät ole pysyviä vaan voivat muuttua minuuteissa. Se on yhtä helvettiä. Todella pelottavaa ja kaoottista. Dissosiaatiokohtaukset voivat lähennellä psykoosia.
Mieti. Luultavasti juuri sinullekin minä olen kateellinen JOSTAKIN.
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen ihmisille, joilla ei ole epävakaata persoonallisuushäiriötä eli yli 90 prosentille maailman ihmisistä. En ole kateellinen siitä, mitä he ovat saavuttaneet tai saaneet -olen itsekin saavuttanut kiinnostavan yliopistokoulutuksen sinnikkyydellä ja uteliaisuudella. En ole kateellinen ystävistä tai seurasta. Matkailusta tai kulttuurista. Olen kateellinen siitä, että maailma on varmaan ihan erilainen paikka, kun tietää olevansa seuraavassa hetkessä suunnilleen sama ihminen kuin tässä hetkessä. Minän pysyvyydestä olen kateellinen. Kukaan muu ei voi tietää, miltä tuntuu, kun käsitykset minuudesta ja muista ihmisestä eivät ole pysyviä vaan voivat muuttua minuuteissa. Se on yhtä helvettiä. Todella pelottavaa ja kaoottista. Dissosiaatiokohtaukset voivat lähennellä psykoosia.
Mieti. Luultavasti juuri sinullekin minä olen kateellinen JOSTAKIN.
Puhumattakaan muiden ennakkoluuloista. En ikinä kerro olevani epävakaa. Selitän kaiken masennuksella.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin kauniita ja rikkaita ihmisiä jotka matkustelevat ympäri maailmaa huolia vailla. Uivat laguuneissa, ihastelevat auringonlaskua LAn kattoterasseilta.
Itse palaan kohta yläasteen open työhön. Se on enimmäkseen kivaa mutta hyvin uuvuttavaa...
Ai niin kadehdin myös ihmisiä joiden menemisiä kellot eivät rajoita...
Itse taas juuri valmistuvana aineenopettajana kadehdin niitä opettajia, joilla on vakituinen työ tai edes joku pidempi sijaisuus.
Olen kateellinen monelle ulkomaalaiselle bloggaajalle/vloggaajalle. Rahaa on vaikka kuinka paljon, koti on linnan kokoinen ja uskon että työmääräkään ei ole niin haastava kuin monessa muussa vaativammassa ammatissa. Tiedä että tämä on aivan typerä asia olla kateellinen, mutta en voi sille mitään.
Olen kateellinen äidilleni, joka näkee kaikissa ihmisissä jotain hyvää ja kaunista. Kun pienenä katsottiin telkkaria niin äiti ei koskaan haukkunut kenenkään ulkonäköä vaan ihasteli kuinka kaunis joku oli tai miten ihana asu jollain oli tai kuinka taitavasti joku tanssi. Vasta aikuisena olen tajunnut, miten poikkeavaa äitini käytös oli :)
Lisäksi hän on sydämellinen, ystävällinen ja sosiaalinen.
Monen naisen pahin painajainen on muuttua omaksi äidikseen. Minulla se on tavoitteena. Vielä ei olla siellä, ei todellakaan..
-Ahkeruus, tunnen useita ahkeria ihmisiä, jotka ovat kovalla työllä ja hieman tuurillakin päässeet tilanteeseen missä ovat. Itse olen aika mukavuudenhaluinen sekä lyhytjänteinen
-matemaattiset lahjat, ei tarvitsisi lukea niin paljon ymmärtääkseen
-naapurin uusi hieno auto. Oikeasti. 😃
-tarpeeksi varaa hoitaa itseään, mikään ei muutu jos terveys pettää/kynsi katkeaa.. ei tarvitse valita kampaamon ja ruokakaupan väliltä.
Ihan hyvin minulla on asiat elämässä, ja monesta asiasta olen kiitollinen. Mutta nuo herättävät kateutta, ja ehkä vähän häpeääkin 😃
Olen kateellinen naisille, joilla on heitä rakastava mies joka haluaa heidän kanssaan naimisiin ja lapsia. Itse löydän vain sellaisia tyyppejä jotka eivät haluakaan sitoutua.