Lue keskustelun säännöt.
Yhteinen loma miehen kanssa lähes vietetty. Johtopäätös: ansaitsen parempaa.
26.07.2017 |
Ensi viikolla kiikutan avioerohakemuksen maistraattiin vai käräjäoikeuden kansliaanko se toimitetaan?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerros nyt enemmän, miten se loma meni?
En tiedä jaksanko nyt kirjoittaa pitkään, päätin asian eilen illalla ja yöunet jäivät vähiin.
Loma sujui siten, että huomasin vaan, että en halua tätä, kaikki rakkaus on kuihtunut, olemme yhdessä vain tavan vuoksi. Kaikki kiinnostuksen aiheemme ovat ihan erilaiset ja mies täysin välinpitämätön.
Sinällään ei pahoja riitoja tai mitään pahoja alkoholiongelmia ei ole. En vaan pysty kuvittelemaan tällaista elämää loppuiäkseni.
Syyttelet nyt miestäsi kaikesta, mitäpä jos ottaisitkin nyt vastuun itsestäsi! Oletko SINÄ kiinnostunut miehen asioista? Oletko SINÄ yhdessä vain tavan vuoksi? Miksi SINÄ olet antanut oman rakkautesi kuihtua? Miksi SINÄ olet välinpitämätön! Sinä ole vain ja ainoastaan yksin vastuussa omasta puolestasi, eikä miehesi käytös saa vaikutta sinun tekemiin päätöksiin! Jos vaikuttaa olet kostaja, jos syyttelet miestäsi omista valinnoistasi, et ole kasvanut itsenäiseksi, ja olet väärällä tavalla riippuvainen miehestäsi! Tässä on nyt SINILLE suuri kasvun paikka, et voi odottaa kasvua mieheltäsi, vaan ainoastaan sinulta itseltäsi. Se mitä miehesi sitten tekee, onkin väin hänen asiansa, ei sinun!
Minusta ap ei kyllä syytellyt miestä mistään. Ainoastaan totesi, että mies on välinpitämätön. Ihmiset muuttuvat vuosien ja vuosikymmenten varrella eivätkä aina samaan suuntaan. Joskus huomaa, että puoliso on lähes vieras ihminen, jonka kanssa ei ole enää mitään yhteistä. Oman elämänsä on joutunut jo vuosia rakentamaan parisuhteen ulkopuolelle.
Ja sitten ei ole sitä vaihtoehtoa että siihen lähes vieraaseen ihmiseen yrittäisi tutustua uudelleen? Ei, kun siellä aidan toisella puolella odottaa se "unelmien prinssi/prinsessa"!
Oikeastaan ei. Koska jos vasta nyt tapaisi ko ihmisen, ei näkisi hänessä mitään kiinnostavaa eikä lähtisi edes ensimmäisille treffeille. Sen verranhan tuosta puolisostaan kuitenkin tietää (kun saman katon alla asuu), ettei tämä ole kiinnostunut yhtään mistään, mistä itse on kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö jokainen muka ansaitse parempaa kuin välinpitämättömän kumppanin?
Ei siinä miehessä välttämättä ole vikaa, suhde ei vain enää anna mitään.Miksi ansaitsisi parempaa kuin välinpitämättömän kumppanin? Monelle oikeasti ongelmallisessa liitossa olevalle tuo välinpitämätön kumppani olisi taivaanlahja. Mutta tämä ap kuvittelee olevansa jotenkin parempi ihminen ja siksi "ansaitsee parempaa" vaikka asiansa ei ole erityisen huonosti nytkään. Eikä pysty kertomaan yhtään asiaa mihin tämä "ansaitseminen" perustuisi...
Ja monelle syöpää sairastavalle tippuri olisi syöpään verrattuna taivaanlahja. No entä, jos on täysin terve, pitäisikö silloinkin iloita tippurista, koska se on kuitenkin pienempi paha kuin syöpä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerros nyt enemmän, miten se loma meni?
En tiedä jaksanko nyt kirjoittaa pitkään, päätin asian eilen illalla ja yöunet jäivät vähiin.
Loma sujui siten, että huomasin vaan, että en halua tätä, kaikki rakkaus on kuihtunut, olemme yhdessä vain tavan vuoksi. Kaikki kiinnostuksen aiheemme ovat ihan erilaiset ja mies täysin välinpitämätön.
Sinällään ei pahoja riitoja tai mitään pahoja alkoholiongelmia ei ole. En vaan pysty kuvittelemaan tällaista elämää loppuiäkseni.
Syyttelet nyt miestäsi kaikesta, mitäpä jos ottaisitkin nyt vastuun itsestäsi! Oletko SINÄ kiinnostunut miehen asioista? Oletko SINÄ yhdessä vain tavan vuoksi? Miksi SINÄ olet antanut oman rakkautesi kuihtua? Miksi SINÄ olet välinpitämätön! Sinä ole vain ja ainoastaan yksin vastuussa omasta puolestasi, eikä miehesi käytös saa vaikutta sinun tekemiin päätöksiin! Jos vaikuttaa olet kostaja, jos syyttelet miestäsi omista valinnoistasi, et ole kasvanut itsenäiseksi, ja olet väärällä tavalla riippuvainen miehestäsi! Tässä on nyt SINILLE suuri kasvun paikka, et voi odottaa kasvua mieheltäsi, vaan ainoastaan sinulta itseltäsi. Se mitä miehesi sitten tekee, onkin väin hänen asiansa, ei sinun!
Minusta ap ei kyllä syytellyt miestä mistään. Ainoastaan totesi, että mies on välinpitämätön. Ihmiset muuttuvat vuosien ja vuosikymmenten varrella eivätkä aina samaan suuntaan. Joskus huomaa, että puoliso on lähes vieras ihminen, jonka kanssa ei ole enää mitään yhteistä. Oman elämänsä on joutunut jo vuosia rakentamaan parisuhteen ulkopuolelle.
Ja sitten ei ole sitä vaihtoehtoa että siihen lähes vieraaseen ihmiseen yrittäisi tutustua uudelleen? Ei, kun siellä aidan toisella puolella odottaa se "unelmien prinssi/prinsessa"!
Oikeastaan ei. Koska jos vasta nyt tapaisi ko ihmisen, ei näkisi hänessä mitään kiinnostavaa eikä lähtisi edes ensimmäisille treffeille. Sen verranhan tuosta puolisostaan kuitenkin tietää (kun saman katon alla asuu), ettei tämä ole kiinnostunut yhtään mistään, mistä itse on kiinnostunut.
Tai sitten on vaan niin että se uutuuden viehätys puuttuu, ja pitää saada elämyksiä tutustumalla uusiin ihmisiin. Se on tämä kun toisten pitää saada elämyksiä, niin siinä saa sitten avioliitotkin mennä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö jokainen muka ansaitse parempaa kuin välinpitämättömän kumppanin?
Ei siinä miehessä välttämättä ole vikaa, suhde ei vain enää anna mitään.Miksi ansaitsisi parempaa kuin välinpitämättömän kumppanin? Monelle oikeasti ongelmallisessa liitossa olevalle tuo välinpitämätön kumppani olisi taivaanlahja. Mutta tämä ap kuvittelee olevansa jotenkin parempi ihminen ja siksi "ansaitsee parempaa" vaikka asiansa ei ole erityisen huonosti nytkään. Eikä pysty kertomaan yhtään asiaa mihin tämä "ansaitseminen" perustuisi...
Ja monelle syöpää sairastavalle tippuri olisi syöpään verrattuna taivaanlahja. No entä, jos on täysin terve, pitäisikö silloinkin iloita tippurista, koska se on kuitenkin pienempi paha kuin syöpä?
Ainakin voisi olla tyytyväinen ettei ole syöpä, AIDS yms...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerros nyt enemmän, miten se loma meni?
En tiedä jaksanko nyt kirjoittaa pitkään, päätin asian eilen illalla ja yöunet jäivät vähiin.
Loma sujui siten, että huomasin vaan, että en halua tätä, kaikki rakkaus on kuihtunut, olemme yhdessä vain tavan vuoksi. Kaikki kiinnostuksen aiheemme ovat ihan erilaiset ja mies täysin välinpitämätön.
Sinällään ei pahoja riitoja tai mitään pahoja alkoholiongelmia ei ole. En vaan pysty kuvittelemaan tällaista elämää loppuiäkseni.
Syyttelet nyt miestäsi kaikesta, mitäpä jos ottaisitkin nyt vastuun itsestäsi! Oletko SINÄ kiinnostunut miehen asioista? Oletko SINÄ yhdessä vain tavan vuoksi? Miksi SINÄ olet antanut oman rakkautesi kuihtua? Miksi SINÄ olet välinpitämätön! Sinä ole vain ja ainoastaan yksin vastuussa omasta puolestasi, eikä miehesi käytös saa vaikutta sinun tekemiin päätöksiin! Jos vaikuttaa olet kostaja, jos syyttelet miestäsi omista valinnoistasi, et ole kasvanut itsenäiseksi, ja olet väärällä tavalla riippuvainen miehestäsi! Tässä on nyt SINILLE suuri kasvun paikka, et voi odottaa kasvua mieheltäsi, vaan ainoastaan sinulta itseltäsi. Se mitä miehesi sitten tekee, onkin väin hänen asiansa, ei sinun!
Minusta ap ei kyllä syytellyt miestä mistään. Ainoastaan totesi, että mies on välinpitämätön. Ihmiset muuttuvat vuosien ja vuosikymmenten varrella eivätkä aina samaan suuntaan. Joskus huomaa, että puoliso on lähes vieras ihminen, jonka kanssa ei ole enää mitään yhteistä. Oman elämänsä on joutunut jo vuosia rakentamaan parisuhteen ulkopuolelle.
Ja sitten ei ole sitä vaihtoehtoa että siihen lähes vieraaseen ihmiseen yrittäisi tutustua uudelleen? Ei, kun siellä aidan toisella puolella odottaa se "unelmien prinssi/prinsessa"!
Oikeastaan ei. Koska jos vasta nyt tapaisi ko ihmisen, ei näkisi hänessä mitään kiinnostavaa eikä lähtisi edes ensimmäisille treffeille. Sen verranhan tuosta puolisostaan kuitenkin tietää (kun saman katon alla asuu), ettei tämä ole kiinnostunut yhtään mistään, mistä itse on kiinnostunut.
Tai sitten on vaan niin että se uutuuden viehätys puuttuu, ja pitää saada elämyksiä tutustumalla uusiin ihmisiin. Se on tämä kun toisten pitää saada elämyksiä, niin siinä saa sitten avioliitotkin mennä...
Tavallaan joo. Tosin ei tarvitse välttämättä tutustua uusiin ihmisiin, mutta pitää kuitenkin elää, kokea, tehdä ja nähdä asioita. Se on tämä kun toisten pitää saada elää papin aamenen jälkeenkin ja toisille taas riittää, että elämä pysähtyy siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen miettinyt jo kohta vuoden putkeen, että haluanko tälläistä elämää. No en halua, ja tuskin haluaa vaimokaan.
Mutta mentiin tekemään muksuja, joten vaihtoehdot on rajalliset. Erota sovussa ja pompotella lapsia vuoroviikoin. Erota taistellen ja taistellla oikeudessa kumpi saa olla oikea vanhempi (lähivanhempi). Erota taistellen, mutta ajaa toinen niin hermoraunioksi että luovuttaa lähivanhemmuuden. Erota sovussa ja suostua viranomaisen ensimmäiseen ehdotukseen (lapset äidille, isä maksamaan äidin ostoskimaraa).
Ei tässä hyviä vaihtoehtoja taida olla ollenkaan. Minä siis katselen tyhmää, epäloogista ja seksitöntä vaimoa ja vaimo katselee ärsyttävää, siisteyden suhteen välinpitämätöntä miestään joka vielä ahdistelee seksiehdotuksilla. Onneksi olen ylipainoinen ja liian väsynyt tekemään mitään asialle, ei tartte vittumaisen vaimon pelätä, että hankkiutuisin avioliittoa parempaan parisuhteeseen.
16 vuotta takana, enää 14 vuotta jäljellä. Sitten vapaudumme molemmat. Vaimo hankkii itselleen rauhallisen ja mitäänsanomattoman tyhmän elättäjän ja muuttaa maalle. Minä aloitan elämäni ja teen mielenkiintoisia asioita ja alan seurustelemaan, seksihurjastelen, matkustelen, syön hyviä ruokia, asun kaupungeissa, nautin elämästä ja palveluista.
Eli se on totta. Lomien jälkeen eropiikki. 💉📈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kuin joutuisi omasta lompsastaan luopumaan.
Siis näin.
Jokes on you - tienaan miestäni enemmän. En huomattavasti (kyse muutamista satasista), mutta kuitenkin.
Että jos sulla ei ole tälle keskustelulle muuta annettavaa niin voisitko olla vaikka ihan hiljaa. Jaksa edes haukotuttaa noin kuluneet läpät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan siinä käy, kun ottaa kilttimiehen. Ei ole elämässä säpinää.
Tai kouluttamattoman autonrassaajan, joka on kiinnostuneempi kiertovesipumpusta kuin esim. teatterista.
Vmp, ei elämä ole yhtä teatteria!! Autonrassaajasta on enemmän iloa arjessa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomien jälkeinen eropiikki on todettu tilastoissa jo pitkään. Erään kaupungin asuntotoimistossa työskentelevä ystäväni sanoo, että maanantaisin on heillä kiire asiakaspäivä, kun viikonlopun jälkeen halutaan ero ja oma asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loma oli yhteinen, mutta oliko myös johtopäätös yhteinen? Ei kannata laittaa mopoa vielä keulimaan jos se on vaan toisen osapuolen näkemys asiasta.
Mitä tarkoitat? Vähätteletkö minun näkemystäni asiasta vai oletko sitä mieltä, että minun pitäisi olla tästä asiasta jotain muuta mieltä, jonkun muun mieltä?
En vähättele sinun näkemystäsi, se on varmaan aidosti sinun mielipiteesi.
Mutta se mitä pelkällä omalla mielipiteellään voi tehdä on kuitenkin rajallista, muuten olisi maailma vieläkin itsekkäämpi paikka kaikkien elää.
Teillä on yhteinen avioliitto, yhteinen loma, niin miksi kuvittelet että eropäätös on vain sinun omasi? Juttele miehesi kanssa ja muodostakaa yhteinen kanta asiasta. Sitten toimitte sen mukaisesti.
Kyllä se eropäätös on tasan yhden ihmisen asia.Ketään ei voi Suomessa pakottaa olemaan suhteessa jossa ei halua olla.Ihan selkeästi tällä pariskunnalla ei ole oikeasti mitään yhteistä.Se riittää ettei toinen halua jatkaa suhdetta. Koita nyt tajuta.
Jos pariskunnalla ei ole mitään yhteistä, niin luulisi sitten olla helppo keskustella ja sopia miehen kanssa erosta. Mutta se ei tunnu kiinnostavan ja siihen löytyi syykin. Miehelle tulee ihan puun takaa että naisella on uusi mies katsottuna.
Ja jos eropäätös on on vain yhden ihmisen päätös niin sitten pitäisi olla myös avioon meno päätöskin yhden ihmisen päätös, mutta tämä ei liene Suomessa kovin yleistä. Nämä on vastavuorosia asioita.
Kävikö mielessä ettei välttämättä ole jäljellä edes sellaista keskusteluyhteyttä mikä mahdollistaisi erosta sopimisen? Jos toinen vaikenee kuin muuri, on paha keskustella. Huomaa että sinulla on kovin suppea ja idealistinen käsitys asioista.
Tuotä jälkimmäistä aivopieruasi en jaksa edes kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä todellakin joku vajakkien kokoontumisajo käynnissä.
Jos itse olisin jäänyt odottelemaan, että milloin exälle mahdollisesti sopisi se ero, niin riutuisin siellä vieläkin. Tai todennäköisemmin olisin esim. vetänyt itseni narun jatkoksi.Onnea Ap rohkean päätöksen valmiiksi saamisesta. Tuollaista ei hetken mielijohteesta tehdä, vaan varmasti on pidemmän pohdinnan tulos. Muistan elävästi tuon päätöksen hetken, kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. Onnellisempi olo kuin vuosiin. Enkä ole hetkeäkään katunut.😊
P.s. Erohakemuksen voi lähettää myös sähköisesti käräjille😄
Kai sinä edes juttelit asiasta ensin exäsi kanssa ja pyritte hakemaan kaikki vaihtoehdot, että avioliittonne saisitte kuntoon? Vai olitko sinäkin samanlainen selkään puukottaja kuin ap meinaa olla että eroaa toisen tietämättä niin että se tulee totaalisena yllätyksenä?
Toiselle osapuolelle tuli tietenkin shokkina, koska eihän hän ollut suostunut asiasta keskustelemaan. Ja aikeeni lähteä, jos ei muutosta tule, kaikuivat kuin kuuroille korville. Sitten käyttikin kyllä kaikki uhkailut, kerjäämiset, nimittelyt ym keinot, kun olin oikeasti lähdössä.
Mutta joskus mitta vaan tulee täyteen.
Meillä myös avioero vireillä, lapsia ei ole koska onneksi tajusin ajoissa ettei perhe-elämästä tule tämän miehen kanssa mitään. Työnsä ja omat perusasiansa hoitaa, mutta muussa elämässä täysin aloitekyvytön, esim. mitään ehdotuksia vapaa-ajan vietosta tai tulevaisuudensuunnitelmista ei tule. Lähinnä kännykän näpräys ja sängyllä makoilu tuntuvat enää nykyään kiinnostavan. Liian raskasta yhden vetää kivirekeä perässään, koska kaikki "aivotyö" jää minun muistamiseni ja jaksamiseni varaan, ja kaikesta pitää jatkuvasti muistuttaa ja huomauttaa että joskus tulisivat hoidetuksi. Lomat meillä päinvastoin menevät hyvin, kun ei ole arkiaskareita hoidettavana ja voi ottaa rennosti. Olen ottanut asian esiin monesti, mutta koska keskustelusta ei tule mitään, parempi erota ja etsiä kumppani, jonka kanssa yhteistyö sujuu ja asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt sivusta seurannut tätä uskomatonta keskustelua, ja tuntuu sille, että joidenkin mielestä tämän naisen pitäisi jotenkin uhrautua miehensä puolesta koko loppuiäkseen, koska aviomies.
Menkää lääkäriin!
Vierailija kirjoitti:
Lomien jälkeinen eropiikki on todettu tilastoissa jo pitkään. Erään kaupungin asuntotoimistossa työskentelevä ystäväni sanoo, että maanantaisin on heillä kiire asiakaspäivä, kun viikonlopun jälkeen halutaan ero ja oma asunto.
Lomalla on aikaa ajatella. Voi myös olla se viimeinen yritys saada puoliso puhumaan parisuhteen tilasta ja mitä sille voisi vielä tehdä. Jos puoliso on haluton puhumaan ja/tai muuttamaan mitään, niin eipä siinä enää ole muuta tehtävissä kuin erota.
Naimisissa ja väsynyt kirjoitti:
Itse olen miettinyt jo kohta vuoden putkeen, että haluanko tälläistä elämää. No en halua, ja tuskin haluaa vaimokaan.
Mutta mentiin tekemään muksuja, joten vaihtoehdot on rajalliset. Erota sovussa ja pompotella lapsia vuoroviikoin. Erota taistellen ja taistellla oikeudessa kumpi saa olla oikea vanhempi (lähivanhempi). Erota taistellen, mutta ajaa toinen niin hermoraunioksi että luovuttaa lähivanhemmuuden. Erota sovussa ja suostua viranomaisen ensimmäiseen ehdotukseen (lapset äidille, isä maksamaan äidin ostoskimaraa).
Ei tässä hyviä vaihtoehtoja taida olla ollenkaan. Minä siis katselen tyhmää, epäloogista ja seksitöntä vaimoa ja vaimo katselee ärsyttävää, siisteyden suhteen välinpitämätöntä miestään joka vielä ahdistelee seksiehdotuksilla. Onneksi olen ylipainoinen ja liian väsynyt tekemään mitään asialle, ei tartte vittumaisen vaimon pelätä, että hankkiutuisin avioliittoa parempaan parisuhteeseen.
16 vuotta takana, enää 14 vuotta jäljellä. Sitten vapaudumme molemmat. Vaimo hankkii itselleen rauhallisen ja mitäänsanomattoman tyhmän elättäjän ja muuttaa maalle. Minä aloitan elämäni ja teen mielenkiintoisia asioita ja alan seurustelemaan, seksihurjastelen, matkustelen, syön hyviä ruokia, asun kaupungeissa, nautin elämästä ja palveluista.
Minkä ikäiset lapset? Minun mieheni otti ja lähti. Lapset pieniä. Meillä menee mukavasti, minulla ja lapsilla. Ex asuu kaukana, on uusi nainenkin (ohittanut hedelmällisen iän). Ex äärettömän katkera, lasten kohtalo on hänellä kuin avoin haava ja jatkuvaa kiusantekoa sieltä suunnasta meillepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loma oli yhteinen, mutta oliko myös johtopäätös yhteinen? Ei kannata laittaa mopoa vielä keulimaan jos se on vaan toisen osapuolen näkemys asiasta.
Mitä tarkoitat? Vähätteletkö minun näkemystäni asiasta vai oletko sitä mieltä, että minun pitäisi olla tästä asiasta jotain muuta mieltä, jonkun muun mieltä?
En vähättele sinun näkemystäsi, se on varmaan aidosti sinun mielipiteesi.
Mutta se mitä pelkällä omalla mielipiteellään voi tehdä on kuitenkin rajallista, muuten olisi maailma vieläkin itsekkäämpi paikka kaikkien elää.
Teillä on yhteinen avioliitto, yhteinen loma, niin miksi kuvittelet että eropäätös on vain sinun omasi? Juttele miehesi kanssa ja muodostakaa yhteinen kanta asiasta. Sitten toimitte sen mukaisesti.
Kyllä se eropäätös on tasan yhden ihmisen asia.Ketään ei voi Suomessa pakottaa olemaan suhteessa jossa ei halua olla.Ihan selkeästi tällä pariskunnalla ei ole oikeasti mitään yhteistä.Se riittää ettei toinen halua jatkaa suhdetta. Koita nyt tajuta.
Jos pariskunnalla ei ole mitään yhteistä, niin luulisi sitten olla helppo keskustella ja sopia miehen kanssa erosta. Mutta se ei tunnu kiinnostavan ja siihen löytyi syykin. Miehelle tulee ihan puun takaa että naisella on uusi mies katsottuna.
Ja jos eropäätös on on vain yhden ihmisen päätös niin sitten pitäisi olla myös avioon meno päätöskin yhden ihmisen päätös, mutta tämä ei liene Suomessa kovin yleistä. Nämä on vastavuorosia asioita.
Kävikö mielessä ettei välttämättä ole jäljellä edes sellaista keskusteluyhteyttä mikä mahdollistaisi erosta sopimisen? Jos toinen vaikenee kuin muuri, on paha keskustella. Huomaa että sinulla on kovin suppea ja idealistinen käsitys asioista.
Tuotä jälkimmäistä aivopieruasi en jaksa edes kommentoida.
Vaikka keskustelusta ei tulisi mitään, niin on kuitenkin reilua ainakin kertoa toiselle että "ensi viikolla aion viedä eropaperit". Toinen voi sitten siinä hetkessä keskustella jos haluaa, jos ei halua niin asia on selvä, onpahan ainakin kerrottu.
Siinä toisessa ei ollut mitään aivopierua, et vaan ilmeisesti pysty käsittämään näin yksinkertaisiakaan asioita.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt sivusta seurannut tätä uskomatonta keskustelua, ja tuntuu sille, että joidenkin mielestä tämän naisen pitäisi jotenkin uhrautua miehensä puolesta koko loppuiäkseen, koska aviomies.
Menkää lääkäriin!
Uhrautumisesta ei ole ollut puhetta, vaan siitä että sopii asian miehensä kanssa ja yhdessä tekevät eropäätöksen jos se on lopputulos. Ei ole pakko olla sellainen sika että ei aviopuolisoaan edes varoita tuollaisesta tempusta.
Vierailija kirjoitti:
Ensi viikolla kiikutan avioerohakemuksen maistraattiin vai käräjäoikeuden kansliaanko se toimitetaan?
Aloittaja on saanut 56 yläpeukkua pelkästään aloitustekstinsä perusteella.
Eli: Naisen kannattaa hakea eroa joka tapauksessa ja ilman syytä.
Ja sitten ei ole sitä vaihtoehtoa että siihen lähes vieraaseen ihmiseen yrittäisi tutustua uudelleen? Ei, kun siellä aidan toisella puolella odottaa se "unelmien prinssi/prinsessa"!