Lue keskustelun säännöt.
Yhteinen loma miehen kanssa lähes vietetty. Johtopäätös: ansaitsen parempaa.
26.07.2017 |
Ensi viikolla kiikutan avioerohakemuksen maistraattiin vai käräjäoikeuden kansliaanko se toimitetaan?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Noinhan siinä käy, kun ottaa varattoman miehen. Ei ole elämässä rahaa.
Korjattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loma oli yhteinen, mutta oliko myös johtopäätös yhteinen? Ei kannata laittaa mopoa vielä keulimaan jos se on vaan toisen osapuolen näkemys asiasta.
Mitä tarkoitat? Vähätteletkö minun näkemystäni asiasta vai oletko sitä mieltä, että minun pitäisi olla tästä asiasta jotain muuta mieltä, jonkun muun mieltä?
En vähättele sinun näkemystäsi, se on varmaan aidosti sinun mielipiteesi.
Mutta se mitä pelkällä omalla mielipiteellään voi tehdä on kuitenkin rajallista, muuten olisi maailma vieläkin itsekkäämpi paikka kaikkien elää.
Teillä on yhteinen avioliitto, yhteinen loma, niin miksi kuvittelet että eropäätös on vain sinun omasi? Juttele miehesi kanssa ja muodostakaa yhteinen kanta asiasta. Sitten toimitte sen mukaisesti.
Koska sen eropäätöksen pitää olla ihan henkilökohtainen. Et voi olla tosissasi, jos väität muuta.
Mikäs vajakkien kokoontuminen täällä on nyt.
Meilläkin yhteinen loma takana ja ehkä myös viimeinen. Kaikki sujuu hyvin niin kauan kun mennään miehen ehdoilla ja tajusin että tämä koskee koko elämäämme. Yhteiselomme toimii vain näennäisesti, halutaan kumpikin ihan eri asioita.
En sano että vain minä ansaitsisin parempaa. Mies myös. Meillä ei taida kummallakaan olla sen enempää enää annettavaa tälle suhteelle eikä saada toisistamme niitä parhaita puolia esille.
Helppoa toki kahdeksan vuoden suhteen päättäminen ei tule olemaan. Tuntuu kuin joutuisi omasta raajastaan luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan siinä käy, kun ottaa varattoman miehen. Ei ole elämässä rahaa.
Korjattu.
Remontti-Reiska saapu palstalle :D
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kuin joutuisi omasta lompsastaan luopumaan.
Siis näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se suomalainen nainen luulee aina itsestään liikoja.
Mitä erinomaista sinussa itsessäsi on? Tuskin mitään. Vingut av-palstalla, todellinen unelmanainen.
Oletko sitä mieltä, että minun pitäisi pilata lopputulevaisuutenikin tossukan kanssa.
Kun sitä parempaakin on nimittäin tarjolla.
Ei välttämättä ole pakko olla loppuelämää miehesi kanssa, mutta kun itse olet hänen kanssaan yhteen mennyt yhteisestä päätöksestä niin tehkää se eropäätöskin sitten yhdessä.
No minkä takia alunperin otit tämän tossukan, kun kerta parempaa olisi tarjolla, oletko kenties vähän yksinkertainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loma oli yhteinen, mutta oliko myös johtopäätös yhteinen? Ei kannata laittaa mopoa vielä keulimaan jos se on vaan toisen osapuolen näkemys asiasta.
Mitä tarkoitat? Vähätteletkö minun näkemystäni asiasta vai oletko sitä mieltä, että minun pitäisi olla tästä asiasta jotain muuta mieltä, jonkun muun mieltä?
En vähättele sinun näkemystäsi, se on varmaan aidosti sinun mielipiteesi.
Mutta se mitä pelkällä omalla mielipiteellään voi tehdä on kuitenkin rajallista, muuten olisi maailma vieläkin itsekkäämpi paikka kaikkien elää.
Teillä on yhteinen avioliitto, yhteinen loma, niin miksi kuvittelet että eropäätös on vain sinun omasi? Juttele miehesi kanssa ja muodostakaa yhteinen kanta asiasta. Sitten toimitte sen mukaisesti.
Koska sen eropäätöksen pitää olla ihan henkilökohtainen. Et voi olla tosissasi, jos väität muuta.
Yksipuolinene sopimuksen irtisanominen on aina ...seestä. Kyllä sen verran pitäisi olla kanttia että kun yhdessä jotain sovitaan (vaikka naimisiin meno), niin se sitten myös yhdessä puretaan tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs vajakkien kokoontuminen täällä on nyt.
Meilläkin yhteinen loma takana ja ehkä myös viimeinen. Kaikki sujuu hyvin niin kauan kun mennään miehen ehdoilla ja tajusin että tämä koskee koko elämäämme. Yhteiselomme toimii vain näennäisesti, halutaan kumpikin ihan eri asioita.
En sano että vain minä ansaitsisin parempaa. Mies myös. Meillä ei taida kummallakaan olla sen enempää enää annettavaa tälle suhteelle eikä saada toisistamme niitä parhaita puolia esille.
Helppoa toki kahdeksan vuoden suhteen päättäminen ei tule olemaan. Tuntuu kuin joutuisi omasta raajastaan luopumaan.
Puutun vain tuohon, kun sanot että ette saa toisistanne niitä parhaita puolia esille. En tiedä tarkkaan mitä tuo käytännössä tarkoittaa, mutta en kyllä usko että kukaan ihminen varsinaisesti voi saada pidemmällä aikavälillä toisesta parhaita puolia esille. Kyllä vastuu oman persoonallisuuden esiintuomisesta on ensisijaisesti ihmisellä itsellään. Suhteen alkuhuumassahan ihminen hehkuu ja on ns. parhaimmillaan, mutta eihän se ole pysyvä tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä kyllä nyt osa tarinasta jää selkeästi kertomatta.
Mutta voin ennustaa tulevaisuuttasi. Siellä näkyy "voimaantumista ja itsenäisyyttä", Kaija Koota, pettymyksiä niihin parempiin, kaunistelevia tilapäivityksiä, ihmeellisiä tunteita eksää kohtaan, Tinderiä ja ihanaa vapautta. Ja pari itkua sunnuntaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loma oli yhteinen, mutta oliko myös johtopäätös yhteinen? Ei kannata laittaa mopoa vielä keulimaan jos se on vaan toisen osapuolen näkemys asiasta.
Mitä tarkoitat? Vähätteletkö minun näkemystäni asiasta vai oletko sitä mieltä, että minun pitäisi olla tästä asiasta jotain muuta mieltä, jonkun muun mieltä?
En vähättele sinun näkemystäsi, se on varmaan aidosti sinun mielipiteesi.
Mutta se mitä pelkällä omalla mielipiteellään voi tehdä on kuitenkin rajallista, muuten olisi maailma vieläkin itsekkäämpi paikka kaikkien elää.
Teillä on yhteinen avioliitto, yhteinen loma, niin miksi kuvittelet että eropäätös on vain sinun omasi? Juttele miehesi kanssa ja muodostakaa yhteinen kanta asiasta. Sitten toimitte sen mukaisesti.
Kyllä se eropäätös on tasan yhden ihmisen asia.Ketään ei voi Suomessa pakottaa olemaan suhteessa jossa ei halua olla.Ihan selkeästi tällä pariskunnalla ei ole oikeasti mitään yhteistä.Se riittää ettei toinen halua jatkaa suhdetta. Koita nyt tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se suomalainen nainen luulee aina itsestään liikoja.
Mitä erinomaista sinussa itsessäsi on? Tuskin mitään. Vingut av-palstalla, todellinen unelmanainen.
No eikös se sitten ole hyvä juttu, että aloittajan mies pääsee eroon noin kelvottomasta naisesta? Jos suomalaisen naisen puolisona on niin kurjaa, niin miksei meihet saa eroja alulle vaan odottavat aina naisten hoitavan myös ne? Onko liian vaivalloista?
Minulle se "ansaitset parempaa" tarkoitti ihan vaan erittäin negatiivisen tekijän poistumista= poistamista elämästäni, ei sitä, että sen tilalle edes tarvitsisi etsiä mitään parempaa. Jo se parantaa elämää kummasti, kun joku toinen ei tee siitä kärsimysnäytelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas onnea matkaan sinä ansaitset Kultaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loma oli yhteinen, mutta oliko myös johtopäätös yhteinen? Ei kannata laittaa mopoa vielä keulimaan jos se on vaan toisen osapuolen näkemys asiasta.
Mitä tarkoitat? Vähätteletkö minun näkemystäni asiasta vai oletko sitä mieltä, että minun pitäisi olla tästä asiasta jotain muuta mieltä, jonkun muun mieltä?
En vähättele sinun näkemystäsi, se on varmaan aidosti sinun mielipiteesi.
Mutta se mitä pelkällä omalla mielipiteellään voi tehdä on kuitenkin rajallista, muuten olisi maailma vieläkin itsekkäämpi paikka kaikkien elää.
Teillä on yhteinen avioliitto, yhteinen loma, niin miksi kuvittelet että eropäätös on vain sinun omasi? Juttele miehesi kanssa ja muodostakaa yhteinen kanta asiasta. Sitten toimitte sen mukaisesti.
Kyllä se eropäätös on tasan yhden ihmisen asia.Ketään ei voi Suomessa pakottaa olemaan suhteessa jossa ei halua olla.Ihan selkeästi tällä pariskunnalla ei ole oikeasti mitään yhteistä.Se riittää ettei toinen halua jatkaa suhdetta. Koita nyt tajuta.
Jos pariskunnalla ei ole mitään yhteistä, niin luulisi sitten olla helppo keskustella ja sopia miehen kanssa erosta. Mutta se ei tunnu kiinnostavan ja siihen löytyi syykin. Miehelle tulee ihan puun takaa että naisella on uusi mies katsottuna.
Ja jos eropäätös on on vain yhden ihmisen päätös niin sitten pitäisi olla myös avioon meno päätöskin yhden ihmisen päätös, mutta tämä ei liene Suomessa kovin yleistä. Nämä on vastavuorosia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs vajakkien kokoontuminen täällä on nyt.
Meilläkin yhteinen loma takana ja ehkä myös viimeinen. Kaikki sujuu hyvin niin kauan kun mennään miehen ehdoilla ja tajusin että tämä koskee koko elämäämme. Yhteiselomme toimii vain näennäisesti, halutaan kumpikin ihan eri asioita.
En sano että vain minä ansaitsisin parempaa. Mies myös. Meillä ei taida kummallakaan olla sen enempää enää annettavaa tälle suhteelle eikä saada toisistamme niitä parhaita puolia esille.
Helppoa toki kahdeksan vuoden suhteen päättäminen ei tule olemaan. Tuntuu kuin joutuisi omasta raajastaan luopumaan.
Puutun vain tuohon, kun sanot että ette saa toisistanne niitä parhaita puolia esille. En tiedä tarkkaan mitä tuo käytännössä tarkoittaa, mutta en kyllä usko että kukaan ihminen varsinaisesti voi saada pidemmällä aikavälillä toisesta parhaita puolia esille. Kyllä vastuu oman persoonallisuuden esiintuomisesta on ensisijaisesti ihmisellä itsellään. Suhteen alkuhuumassahan ihminen hehkuu ja on ns. parhaimmillaan, mutta eihän se ole pysyvä tila.
Tuo viimeinen lause on niin totta. Vähän niin kuin mennään baariin ja ihmetellään aamulla erinäköistä ihmistä. Miksi ihmiset eivät iske toisiaan arjessa, kun kukin näyttää omalta itseltään? Ei tule ulkonäköpettymyksiä, kun on nähnyt jo toisen arkilookissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerros nyt enemmän, miten se loma meni?
En tiedä jaksanko nyt kirjoittaa pitkään, päätin asian eilen illalla ja yöunet jäivät vähiin.
Loma sujui siten, että huomasin vaan, että en halua tätä, kaikki rakkaus on kuihtunut, olemme yhdessä vain tavan vuoksi. Kaikki kiinnostuksen aiheemme ovat ihan erilaiset ja mies täysin välinpitämätön.
Sinällään ei pahoja riitoja tai mitään pahoja alkoholiongelmia ei ole. En vaan pysty kuvittelemaan tällaista elämää loppuiäkseni.
Vaikuttaa kommunikaatio ongelmalta. En viitti puhua kun ei se kuitenkaan mua kuuntele, ajatusmailmalta.
Selvennän nyt tässä heti tätä tilannetta, kun palstan selvänäkijät "tietävät" näköjään heti tilanteeni:
Eroon ei ole syynä mikään toinen mies, sellaista ei ole olemassa eikä tällä hetkellä näköpiirissäkään.
Mutta sen verran minulla on itseluottamusta, että tiedän sellaisenkin löytyvän tarvittaessa, sitten joskus. Tiedän myös, että tuolla on niitä, jotka anasitsen.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loma oli yhteinen, mutta oliko myös johtopäätös yhteinen? Ei kannata laittaa mopoa vielä keulimaan jos se on vaan toisen osapuolen näkemys asiasta.
Mitä tarkoitat? Vähätteletkö minun näkemystäni asiasta vai oletko sitä mieltä, että minun pitäisi olla tästä asiasta jotain muuta mieltä, jonkun muun mieltä?
En vähättele sinun näkemystäsi, se on varmaan aidosti sinun mielipiteesi.
Mutta se mitä pelkällä omalla mielipiteellään voi tehdä on kuitenkin rajallista, muuten olisi maailma vieläkin itsekkäämpi paikka kaikkien elää.
Teillä on yhteinen avioliitto, yhteinen loma, niin miksi kuvittelet että eropäätös on vain sinun omasi? Juttele miehesi kanssa ja muodostakaa yhteinen kanta asiasta. Sitten toimitte sen mukaisesti.
Kyllä se eropäätös on tasan yhden ihmisen asia.Ketään ei voi Suomessa pakottaa olemaan suhteessa jossa ei halua olla.Ihan selkeästi tällä pariskunnalla ei ole oikeasti mitään yhteistä.Se riittää ettei toinen halua jatkaa suhdetta. Koita nyt tajuta.
Jos pariskunnalla ei ole mitään yhteistä, niin luulisi sitten olla helppo keskustella ja sopia miehen kanssa erosta. Mutta se ei tunnu kiinnostavan ja siihen löytyi syykin. Miehelle tulee ihan puun takaa että naisella on uusi mies katsottuna.
Ja jos eropäätös on on vain yhden ihmisen päätös niin sitten pitäisi olla myös avioon meno päätöskin yhden ihmisen päätös, mutta tämä ei liene Suomessa kovin yleistä. Nämä on vastavuorosia asioita.
Ongelma on se, että miestä yleensä alkaa kiinnostaa vasta siinä eroilmoitusvaiheessa. Sitä ennen kaikki puhe on turhaa vinkunaa ja hyttysenininää. Ainakaan minulla ei ollut mitään katsottuna vaan kaikki energia keskittyi entisestä eroonpääsemiseen. Jos häneltä olisi kysytty, hän toki olisi yksimielisesti pitänyt minua panttivankina, mutta onneksi minä yksimielisesti sain sanella itselleni vapauden. Aina kun ei löydy yhteistä mieltä.
Korjattu.