Lue keskustelun säännöt.
Yhteinen loma miehen kanssa lähes vietetty. Johtopäätös: ansaitsen parempaa.
26.07.2017 |
Ensi viikolla kiikutan avioerohakemuksen maistraattiin vai käräjäoikeuden kansliaanko se toimitetaan?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Selvennän nyt tässä heti tätä tilannetta, kun palstan selvänäkijät "tietävät" näköjään heti tilanteeni:
Eroon ei ole syynä mikään toinen mies, sellaista ei ole olemassa eikä tällä hetkellä näköpiirissäkään.
Mutta sen verran minulla on itseluottamusta, että tiedän sellaisenkin löytyvän tarvittaessa, sitten joskus. Tiedän myös, että tuolla on niitä, jotka anasitsen.
ap.
Niin et ole vieläkään kertonut mihin perustuu se että jotenkin ansaitsisit parempaa?
Ymmärrämme että haluat parempaa, mutta mistä olet saanut tiedon että sinä juurikin ansaitset parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännää laittaa kaikki miehen syyksi, kun ei itsekään saa mitään aikaiseksi.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että ansaitsisit parempaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se suomalainen nainen luulee aina itsestään liikoja.
Mitä erinomaista sinussa itsessäsi on? Tuskin mitään. Vingut av-palstalla, todellinen unelmanainen.
Oletko sitä mieltä, että minun pitäisi pilata lopputulevaisuutenikin tossukan kanssa.
Kun sitä parempaakin on nimittäin tarjolla.
Ei välttämättä ole pakko olla loppuelämää miehesi kanssa, mutta kun itse olet hänen kanssaan yhteen mennyt yhteisestä päätöksestä niin tehkää se eropäätöskin sitten yhdessä.
Ei näin. Kiusaava tai kontrolloiva osapuoli ei koskaan myöntäisi että on syytä eroon. Alistuva osapuoli ei jaksaisi väitellä vaan alistuisi jäämään.
Suhteeseen ryhtyminen ja siitä lähteminen on aina yksinäinen hetki. Kukaan muu ei voi tietää mitä teidän välillä todella tapahtuu, eikä miltä se sinusta tuntuu.
Sen voi kyllä sanoa että se tuntuminen usein johtuu hormonien aiheuttamasta mielialan vaihtelusta, erityisesti yli nelikymppisillä, ja siksi pitäisi ennen eroa käydä läpi vähän muitakin vaihtoehtoja.
Jonkun"paremman" perässä eroaminen on yksi maailman huonoimmista ideoista. Syy pitää löytyä sieltä parisuhteesta, ei sen ulkopuolelta, muuten huijaa vain itseään.
Täällä on kyllä todellakin joku vajakkien kokoontumisajo käynnissä.
Jos itse olisin jäänyt odottelemaan, että milloin exälle mahdollisesti sopisi se ero, niin riutuisin siellä vieläkin. Tai todennäköisemmin olisin esim. vetänyt itseni narun jatkoksi.
Onnea Ap rohkean päätöksen valmiiksi saamisesta. Tuollaista ei hetken mielijohteesta tehdä, vaan varmasti on pidemmän pohdinnan tulos. Muistan elävästi tuon päätöksen hetken, kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. Onnellisempi olo kuin vuosiin. Enkä ole hetkeäkään katunut.😊
P.s. Erohakemuksen voi lähettää myös sähköisesti käräjille😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua mitä täällä nillitetään tuosta ansaitsen parempaa-fraasista. En tiennyt että nykyään pitää jollakin tavalla olla hieman parempi kuin muut, että ansaitsee olla jotain muuta kuin onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kerrottakoon että mieheni mm. halusi väkisin mennä typerään rock-coverkonserttiin (huooohh!!), bongata jotain vitun lintuja ja tehdä RAITIOVAUNUSIGHTSEEINGIN! Vähemmäsräkin on erottu...
Ihana mies, koska vapautuu? Av.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs vajakkien kokoontuminen täällä on nyt.
Meilläkin yhteinen loma takana ja ehkä myös viimeinen. Kaikki sujuu hyvin niin kauan kun mennään miehen ehdoilla ja tajusin että tämä koskee koko elämäämme. Yhteiselomme toimii vain näennäisesti, halutaan kumpikin ihan eri asioita.
En sano että vain minä ansaitsisin parempaa. Mies myös. Meillä ei taida kummallakaan olla sen enempää enää annettavaa tälle suhteelle eikä saada toisistamme niitä parhaita puolia esille.
Helppoa toki kahdeksan vuoden suhteen päättäminen ei tule olemaan. Tuntuu kuin joutuisi omasta raajastaan luopumaan.
Puutun vain tuohon, kun sanot että ette saa toisistanne niitä parhaita puolia esille. En tiedä tarkkaan mitä tuo käytännössä tarkoittaa, mutta en kyllä usko että kukaan ihminen varsinaisesti voi saada pidemmällä aikavälillä toisesta parhaita puolia esille. Kyllä vastuu oman persoonallisuuden esiintuomisesta on ensisijaisesti ihmisellä itsellään. Suhteen alkuhuumassahan ihminen hehkuu ja on ns. parhaimmillaan, mutta eihän se ole pysyvä tila.
Tietysti, mutta esimerkiksi dominoiva ja ekstrovertti eksäni toi minussa korostetusti esille alistuvan ja pelokkaan puoleni. Aloin olla epävarma asioista, joista ennen olin ollut ihan varma ja toiminut ihan itsenäisesti.
Kun erosimme, ihan ulkopuoliset ihmiset kommentoivat, eksääni tai meidän suhdetta tuntematta, että olin kuin eri ihminen. Meidän molempien tuttavat taas kommentoivat,,että olin ehkä jäänyt aiemmin eksän varjoon. Minusta tuli sellainen ihminen, jollaisen kanssa ehkä eksänikin olisi halunnut mieluummin olla.
Kyse ei ole siitä että olisimme kummatkaan olleet huonoja, vain väärät toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kerrottakoon että mieheni mm. halusi väkisin mennä typerään rock-coverkonserttiin (huooohh!!), bongata jotain vitun lintuja ja tehdä RAITIOVAUNUSIGHTSEEINGIN! Vähemmäsräkin on erottu...
Jono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se suomalainen nainen luulee aina itsestään liikoja.
Mitä erinomaista sinussa itsessäsi on? Tuskin mitään. Vingut av-palstalla, todellinen unelmanainen.
Oletko sitä mieltä, että minun pitäisi pilata lopputulevaisuutenikin tossukan kanssa.
Kun sitä parempaakin on nimittäin tarjolla.
Ei välttämättä ole pakko olla loppuelämää miehesi kanssa, mutta kun itse olet hänen kanssaan yhteen mennyt yhteisestä päätöksestä niin tehkää se eropäätöskin sitten yhdessä.
Ei näin. Kiusaava tai kontrolloiva osapuoli ei koskaan myöntäisi että on syytä eroon. Alistuva osapuoli ei jaksaisi väitellä vaan alistuisi jäämään.
Suhteeseen ryhtyminen ja siitä lähteminen on aina yksinäinen hetki. Kukaan muu ei voi tietää mitä teidän välillä todella tapahtuu, eikä miltä se sinusta tuntuu.
Sen voi kyllä sanoa että se tuntuminen usein johtuu hormonien aiheuttamasta mielialan vaihtelusta, erityisesti yli nelikymppisillä, ja siksi pitäisi ennen eroa käydä läpi vähän muitakin vaihtoehtoja.
Jonkun"paremman" perässä eroaminen on yksi maailman huonoimmista ideoista. Syy pitää löytyä sieltä parisuhteesta, ei sen ulkopuolelta, muuten huijaa vain itseään.
Muuten samaa mieltä mutta se että toinen ei ehkä olisi halukas eroamaan, ei tarkoita etteikö siitä pitäisi ainakin yrittää puhua etukäteen. Se että ei vaan jaksa on kyllä huono syy puhumattomuuteen niinkin isossa asiassa kuin avioerossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se suomalainen nainen luulee aina itsestään liikoja.
Mitä erinomaista sinussa itsessäsi on? Tuskin mitään. Vingut av-palstalla, todellinen unelmanainen.
Oletko sitä mieltä, että minun pitäisi pilata lopputulevaisuutenikin tossukan kanssa.
Kun sitä parempaakin on nimittäin tarjolla.
Ahaa, uusi on katsottuna. Ilmankos siis kiinnostaa ero.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua mitä täällä nillitetään tuosta ansaitsen parempaa-fraasista. En tiennyt että nykyään pitää jollakin tavalla olla hieman parempi kuin muut, että ansaitsee olla jotain muuta kuin onneton.
Ei tässä mistään nillityksestä ole kyse. Ap vaan on keksinyt haluavansa elämäänsä parempaa ja nyt yrittää itselleen (ja meille) todistella että hän juurikin ansaitsee sitä parempaa, vaikka oikeasti nykyinenkään liitto ei miltään katastrofilta vaikuta. On vaan tylsistynyt olo, eikä se ole mikään eron aihe. Se että haluaa jotain ei tarkoita että sitä jotain ansaitsisi. Ap ei ole kertonut yhtään asiaa miksi hän juuri ansaitsisi parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä todellakin joku vajakkien kokoontumisajo käynnissä.
Jos itse olisin jäänyt odottelemaan, että milloin exälle mahdollisesti sopisi se ero, niin riutuisin siellä vieläkin. Tai todennäköisemmin olisin esim. vetänyt itseni narun jatkoksi.Onnea Ap rohkean päätöksen valmiiksi saamisesta. Tuollaista ei hetken mielijohteesta tehdä, vaan varmasti on pidemmän pohdinnan tulos. Muistan elävästi tuon päätöksen hetken, kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. Onnellisempi olo kuin vuosiin. Enkä ole hetkeäkään katunut.😊
P.s. Erohakemuksen voi lähettää myös sähköisesti käräjille😄
Kai sinä edes juttelit asiasta ensin exäsi kanssa ja pyritte hakemaan kaikki vaihtoehdot, että avioliittonne saisitte kuntoon? Vai olitko sinäkin samanlainen selkään puukottaja kuin ap meinaa olla että eroaa toisen tietämättä niin että se tulee totaalisena yllätyksenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerros nyt enemmän, miten se loma meni?
En tiedä jaksanko nyt kirjoittaa pitkään, päätin asian eilen illalla ja yöunet jäivät vähiin.
Loma sujui siten, että huomasin vaan, että en halua tätä, kaikki rakkaus on kuihtunut, olemme yhdessä vain tavan vuoksi. Kaikki kiinnostuksen aiheemme ovat ihan erilaiset ja mies täysin välinpitämätön.
Sinällään ei pahoja riitoja tai mitään pahoja alkoholiongelmia ei ole. En vaan pysty kuvittelemaan tällaista elämää loppuiäkseni.
Syyttelet nyt miestäsi kaikesta, mitäpä jos ottaisitkin nyt vastuun itsestäsi! Oletko SINÄ kiinnostunut miehen asioista? Oletko SINÄ yhdessä vain tavan vuoksi? Miksi SINÄ olet antanut oman rakkautesi kuihtua? Miksi SINÄ olet välinpitämätön! Sinä ole vain ja ainoastaan yksin vastuussa omasta puolestasi, eikä miehesi käytös saa vaikutta sinun tekemiin päätöksiin! Jos vaikuttaa olet kostaja, jos syyttelet miestäsi omista valinnoistasi, et ole kasvanut itsenäiseksi, ja olet väärällä tavalla riippuvainen miehestäsi! Tässä on nyt SINILLE suuri kasvun paikka, et voi odottaa kasvua mieheltäsi, vaan ainoastaan sinulta itseltäsi. Se mitä miehesi sitten tekee, onkin väin hänen asiansa, ei sinun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loma oli yhteinen, mutta oliko myös johtopäätös yhteinen? Ei kannata laittaa mopoa vielä keulimaan jos se on vaan toisen osapuolen näkemys asiasta.
Mitä tarkoitat? Vähätteletkö minun näkemystäni asiasta vai oletko sitä mieltä, että minun pitäisi olla tästä asiasta jotain muuta mieltä, jonkun muun mieltä?
En vähättele sinun näkemystäsi, se on varmaan aidosti sinun mielipiteesi.
Mutta se mitä pelkällä omalla mielipiteellään voi tehdä on kuitenkin rajallista, muuten olisi maailma vieläkin itsekkäämpi paikka kaikkien elää.
Teillä on yhteinen avioliitto, yhteinen loma, niin miksi kuvittelet että eropäätös on vain sinun omasi? Juttele miehesi kanssa ja muodostakaa yhteinen kanta asiasta. Sitten toimitte sen mukaisesti.
Kyllä se eropäätös on tasan yhden ihmisen asia.Ketään ei voi Suomessa pakottaa olemaan suhteessa jossa ei halua olla.Ihan selkeästi tällä pariskunnalla ei ole oikeasti mitään yhteistä.Se riittää ettei toinen halua jatkaa suhdetta. Koita nyt tajuta.
Jos pariskunnalla ei ole mitään yhteistä, niin luulisi sitten olla helppo keskustella ja sopia miehen kanssa erosta. Mutta se ei tunnu kiinnostavan ja siihen löytyi syykin. Miehelle tulee ihan puun takaa että naisella on uusi mies katsottuna.
Ja jos eropäätös on on vain yhden ihmisen päätös niin sitten pitäisi olla myös avioon meno päätöskin yhden ihmisen päätös, mutta tämä ei liene Suomessa kovin yleistä. Nämä on vastavuorosia asioita.
Ongelma on se, että miestä yleensä alkaa kiinnostaa vasta siinä eroilmoitusvaiheessa. Sitä ennen kaikki puhe on turhaa vinkunaa ja hyttysenininää. Ainakaan minulla ei ollut mitään katsottuna vaan kaikki energia keskittyi entisestä eroonpääsemiseen. Jos häneltä olisi kysytty, hän toki olisi yksimielisesti pitänyt minua panttivankina, mutta onneksi minä yksimielisesti sain sanella itselleni vapauden. Aina kun ei löydy yhteistä mieltä.
Minäkin puhuin exälle vuosia, että jotkut asiat ei ole ok, ja loppuvaiheessa että en tiedä kauanko jaksan asioita x. Ei käytännön muutosta. Joten ilmoitin että se raja oli tässä. Se tulikin hänelle sitten yllätyksenä ja järkytyksenä.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerros nyt enemmän, miten se loma meni?
En tiedä jaksanko nyt kirjoittaa pitkään, päätin asian eilen illalla ja yöunet jäivät vähiin.
Loma sujui siten, että huomasin vaan, että en halua tätä, kaikki rakkaus on kuihtunut, olemme yhdessä vain tavan vuoksi. Kaikki kiinnostuksen aiheemme ovat ihan erilaiset ja mies täysin välinpitämätön.
Sinällään ei pahoja riitoja tai mitään pahoja alkoholiongelmia ei ole. En vaan pysty kuvittelemaan tällaista elämää loppuiäkseni.
Syyttelet nyt miestäsi kaikesta, mitäpä jos ottaisitkin nyt vastuun itsestäsi! Oletko SINÄ kiinnostunut miehen asioista? Oletko SINÄ yhdessä vain tavan vuoksi? Miksi SINÄ olet antanut oman rakkautesi kuihtua? Miksi SINÄ olet välinpitämätön! Sinä ole vain ja ainoastaan yksin vastuussa omasta puolestasi, eikä miehesi käytös saa vaikutta sinun tekemiin päätöksiin! Jos vaikuttaa olet kostaja, jos syyttelet miestäsi omista valinnoistasi, et ole kasvanut itsenäiseksi, ja olet väärällä tavalla riippuvainen miehestäsi! Tässä on nyt SINILLE suuri kasvun paikka, et voi odottaa kasvua mieheltäsi, vaan ainoastaan sinulta itseltäsi. Se mitä miehesi sitten tekee, onkin väin hänen asiansa, ei sinun!
Minusta ap ei kyllä syytellyt miestä mistään. Ainoastaan totesi, että mies on välinpitämätön. Ihmiset muuttuvat vuosien ja vuosikymmenten varrella eivätkä aina samaan suuntaan. Joskus huomaa, että puoliso on lähes vieras ihminen, jonka kanssa ei ole enää mitään yhteistä. Oman elämänsä on joutunut jo vuosia rakentamaan parisuhteen ulkopuolelle.
No eikö jokainen muka ansaitse parempaa kuin välinpitämättömän kumppanin?
Ei siinä miehessä välttämättä ole vikaa, suhde ei vain enää anna mitään.
Vierailija kirjoitti:
No eikö jokainen muka ansaitse parempaa kuin välinpitämättömän kumppanin?
Ei siinä miehessä välttämättä ole vikaa, suhde ei vain enää anna mitään.
Miksi ansaitsisi parempaa kuin välinpitämättömän kumppanin? Monelle oikeasti ongelmallisessa liitossa olevalle tuo välinpitämätön kumppani olisi taivaanlahja. Mutta tämä ap kuvittelee olevansa jotenkin parempi ihminen ja siksi "ansaitsee parempaa" vaikka asiansa ei ole erityisen huonosti nytkään. Eikä pysty kertomaan yhtään asiaa mihin tämä "ansaitseminen" perustuisi...
Joko juttelit asiasta sen miehesi kanssa? Oletkin jo varmaan huomannut, että täältä et mitään saa irti sinun tilannettasi ajatellen. Kerro suoraan miehellesi asia ja tulette sitten yhdessä mihin tulokseen tulette.
Ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole. Voi olla että särjet jonkun sydämen, silti se on parempi kuin olla tekemättä mitään. Tai voi olla että miehesi on sinuun vielä kyllästyneempi kuin sinä häneen. Tai voi olla vaikka mitä muuta. Tarinasi on kovin yksipuolinen, miehelläsi on varmasti myös oma käsitys asioista.