Kuinkahan paljon naisjohtajien vähäiseen määrään liike-elämässä vaikuttaa se, että miehet saavat jo intissä johtajakoulutusta ja -kokemusta?

Ja mikä selittää tämän asian muissa länsimaissa joissa EI ole pakollista asepalvelusta kenellekkään eikä yhtiöiden pomoilla juuri armeija-taustaa ole?

Ei tippaakaan. Kyse on vain siitä, että naisia ei samalla tavalla kiinnosta hakeutua johtotehtäviin. Sama jakauma taitaa olla jenkeissä ja siellä todella harva johtaja on käynyt armeijaa

Alemman tason johtajistossa naiset ovat jo hyvin edustettuina. Ylimmissä portaissa vaihtuvuus on hitaampaa koska johtajanpaikat ovat vanhojen miesten miehittämiä ja ne vaihtuvat lähinnä luonnollisen poistuman kautta, mutta aika hoitaa senkin.

Muuten olen sitä mieltä, että kutsunnat pitäisi avata kaikille, ja asepalvelukseen valita sukupuoleen katsomatta nykyisen saapumiserän verran halukkaimpia ja kyvykkäimpiä.

Tottelevaisuuskoulutustahan siellä enemmistö vain saa.

Enemmän vaikuttaa ihan asenneilmasto - edelleen eteenpäin pyrkivää naista katsotaan vähän "vinoon".

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä selittää tämän asian muissa länsimaissa joissa EI ole pakollista asepalvelusta kenellekkään eikä yhtiöiden pomoilla juuri armeija-taustaa ole?

No esim. Suomea vanhoillisempi suhtautuminen naisiin ylipäätään.

Kyllä se vaikuttaa. Toisaalta on ihan naisten oma valinta, jos he eivät halua armeijan johtajakoulutusta ja verkostoitumismahdollisuuksia hyödyntää.

Armeijan johtajakoulutus ei ole oikein tältä vuosituhannelta ja modernissa yritysympäristössä ennemminkin haitta kuin hyöty. Toki RUK on yksi ympäristö missä verkostoitua siinä missä jokin toinenkin ja sitä kautta voi vaikuttaa myös sijoittumiseen työelämässä ja vanhat  patut vielä sitä arvostaa.

Voi olla vaikutusta mutta ei siitä voi suoraa linjaa vetää. Ongelma on edelleen yhteiskunnan asenteissa naisia kohtaan. Naisia kannustetaan suorittavalle tasolle. Myöskin monet firmat välttelee 25-35 v. Naisten palkkaamista joten jos se aika jolloin lähdetään nousemaan pikkuhiljaa ylöspäin ei saa edes mahdollisuutta. Muistat lukeneeni tutkimuksen jonka mukaan perheellesi miehiä pidetään luotettavina työntekijöinä, mutta perheellesi naisia pidetään riskinä.

Asian korjaaminen vaatii sen että yksi sukupolvi naisia kärsii sen edestä että saa seuraaville helpomman tien. Vaikka mies olisikin paremmassa asemassa töissä niin hän jää aina kotiin lasten kanssa. Vaikka tienaisi enemmän niin jää silti hoitovapaalle. Samalla naiset hakee korkeampiin virkoihin ja tekee tuplasti enemmän töitä jotta voi todistaa että naisetkin osaa. Sitten seuraavalle sukupolvelle asia olisi helpompi.

Armeijan johtajakoulutus? Siis määräilyä ja simputtamista! Tosiaan hyödyllistä liike-elämässä v. 2017!

Ei ole mitään merkitystä nykyaikana. Naiset ei yleensä edes hakeudu niille urapoluille (esim. liiketoimintojen vastuutehtävät), joiden kautta tullaan valituiksi ylimpiin johtotehtäviin. Naiset suosivat usein. esim. viestintää ja hr-toimintoja, joiden parista ei käytännössä voi edes tulla valituksi vaikkapa ison firman toimitusjohtajaksi.

Armeijan johtajakoulutus ei kyllä ihan sellaisenaan sovellu nykyiseen yritysmaailmaan. Tottakai joku lassukka saa siellä ptemiskokemuksen ja ehkä löytää sisäisen sankarinsa kun pääsee komentamaan muita, mutta johtajaksi päästäkseen pitää olla ennenkaikkea sosiaalinen ja hyvä puhumaan. Sitten sen jälkeen voidaan miettiä mitä osaamista johtajalla on vai onko mitään ja kuinka hyvä hän oikastaan onkaan...