Jos Rautavaaran äidiltä olisi yksikin kysynyt miten voit

Soittelin kaverilleni melkein joka päivä kun hänellä alkoi mennä huonommin ja kysyin miten menee, jaksatko jutella. Perheensä oli tukena myös. Silti hän tappoi itsensä.

Suoraan sanottuna en ole mielestäni arvoiseni miehen kanssa, mutta tällä ei ole mitään tekemistä miehen arvon kanssa. Hän voi olla arvokas, mutta ei mulle. Mutta mun oli täysin mahdotonta löytää miestä, jonka kokisin arvoisekseni, koska mulla oli hirveät seksitraumat nuorena nelikymppiseksi saakka. Kukaan mies ei ois kattellut sellaista. Paitsi nykyinen. Siitä ihana, mutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vaihtoehtoja, koska mulla on rahaa, ollut erittäin todennäköisesti enemmän tukea elämäni varrella kuin tuolla naisella ja mies, joka ajattelee ja intuitioi. Näkee. Vaikkei tarpeeksi munkaan tilanteeseen, että oisin onnellinen vielä, niin sata kertaa enemmän, kuin normaalit.

Aivan, miehesi intuitioi sinun tunteitasi ja elää sinun oikkujesi (ns. traumojesi) mukaan. Mies on olemassa sinua varten, sinun ei tarvitse antaa miehellesi mitään. Mutta miehesi kynnysmattonaisuus ei ole siltikään sinulle tarpeeksi, koska hän ei osaa ainakaan vielä pomppia jokaisen oikkusi mukaan ja lukea mielialojasi täydellisesti. Opetat häntä tässä asiassa varsin tehokkaasti, eikö totta? Kuin hän oppisi lukemaan sinua vieläkin paremmin ja toimimaan, kuten sinä haluat.

En opeta kovinkaan tehokkaasti :D Ei se opi, vaikka miten huutaisi. Vaikka olen kertonut mitä haluan. En tajua, miksi on mun kanssa, kun ei pysty olemaan sellainen kuin mä tahdon. Sais vapaasti jättää minut. Ei se arvosta minua, rakasta.

Ja kas näin arvon naiset ja herrat :). Näin se narsisti ajattelee ja toimii ;). Kiitos lähes täydellisestä esimerkistä. Todella hyvin toit vielä tuon uhrin syyllistämisen loppuun (miehen vika kun ei tajua lähteä).

Ei mies ole minun uhrini. Hänellä on kaksi tervettä jalkaa ja kaikki älli päässä, joilla elää kuten tahtoo. Lapsistakin saisi päävastuun ja se hänelle ois ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pitäisi nähdä ensin syy, miksi paapoisin."

Jatkan vielä, että se voi olla todella syvällä ja vaikea nähdä, mutta sitä juuri on rakkaus, että se tulisi näkyväksi. Se vihainen ei välttämättä itsekään tiedä, mistä se tulee. Niin eihän muutkaan voi sitä nähdä.

Mies halusi erota siitä naisesta.

Niin no niin. Mistäpä hän ois voinut arvata, ettei nainen sitä kestä :'( Mä ymmärrän ihmistä, josta tuntuu silloin, että hänet hylätään aivan totta,isesti ja henki loppuu tai toisaalta, että raivo sumentaa järjen täysin. Onneksi mua ei ole itseäni ikinä jätetty niin yksin.

Tai siis yksin olen ollut, mutta omana valintana jos ei kestä läheisiään se on täysin eri asia, kuin näiden hylkäämänä. Se on kauheinta, mitä ihmisellä voi olla. Tai yksi kauheimmista. Se on voinut olla lapsuuden kokemus, joka aktivoituu ja muhii ensin vuosia aikuisena tuossa suhteessa ja saa sitten huipentumansa. Silti teko oli törkeä ja en käsitä, miten nainen ei saanut itseään pysäytettyä paljon aikaisemmin.

Sen naisen oma äitihän oli lähtenyt kälppimään ja isäkin oli vienyt tytön mummon kasvatettavaksi, että semmoisia hylkäämisiä taustalla.

En vain tajua miksi mies valitsee elää kanssani, kun en pidä häntä minulle "sinä oikeana". En ole koskaan pitänyt, ja mies on tiennyt sen aina.

Aiemmin en koskaan uskonut voivani sen seksiasian takia ketään oikeaa löytääkään, sitten kun se muuttui meillä oli jo lapsia, niin "kiva" erota jonkun mun seksuaalisuuteni takia. Joka ei natsaa miehen kanssa.

No, se siitä, kyllähän mun kuuluu tietty voida pahoin lopunelämääni, kun äiti sen vaati, että mun kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vaihtoehtoja, koska mulla on rahaa, ollut erittäin todennäköisesti enemmän tukea elämäni varrella kuin tuolla naisella ja mies, joka ajattelee ja intuitioi. Näkee. Vaikkei tarpeeksi munkaan tilanteeseen, että oisin onnellinen vielä, niin sata kertaa enemmän, kuin normaalit.

Aivan, miehesi intuitioi sinun tunteitasi ja elää sinun oikkujesi (ns. traumojesi) mukaan. Mies on olemassa sinua varten, sinun ei tarvitse antaa miehellesi mitään. Mutta miehesi kynnysmattonaisuus ei ole siltikään sinulle tarpeeksi, koska hän ei osaa ainakaan vielä pomppia jokaisen oikkusi mukaan ja lukea mielialojasi täydellisesti. Opetat häntä tässä asiassa varsin tehokkaasti, eikö totta? Kuin hän oppisi lukemaan sinua vieläkin paremmin ja toimimaan, kuten sinä haluat.

En opeta kovinkaan tehokkaasti :D Ei se opi, vaikka miten huutaisi. Vaikka olen kertonut mitä haluan. En tajua, miksi on mun kanssa, kun ei pysty olemaan sellainen kuin mä tahdon. Sais vapaasti jättää minut. Ei se arvosta minua, rakasta.

Ja kas näin arvon naiset ja herrat :). Näin se narsisti ajattelee ja toimii ;). Kiitos lähes täydellisestä esimerkistä. Todella hyvin toit vielä tuon uhrin syyllistämisen loppuun (miehen vika kun ei tajua lähteä).

Ei mies ole minun uhrini. Hänellä on kaksi tervettä jalkaa ja kaikki älli päässä, joilla elää kuten tahtoo. Lapsistakin saisi päävastuun ja se hänelle ois ok.

Ei tietenkään, miehen vika kun katsoo sinun huutamista ja paskaa käytöstä. Ei missään nimessä ole uhri, sinähän se uhri olet, kun mies ei takuulla rakasta eikä arvosta :D. Voi sinua raukkaa, mies ja lapset eivät toimi täydellisesti pelkän ajatuksen voimalla. Kyllä se huutaminen ja mitätöinti ne kouluttaa, eikö? Itseasiassa suahan tässä pitää sääliä, jooa enemmän mitä tätä lasten tappajaa. Koska sulla on ollu kauhein äiti koskaan, mies ja lapset eivät lue ajatuksiasi ja sinä olet niin kovin onneton, kun maailma ei pyöri napasi ympärillä eikä ihmiset tajua sinun verratonta älykkyyttäsi. Josta päästäänkin taas sinun äitiisi, joka oli kamalampi, kuin kenenkään äiti koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pitäisi nähdä ensin syy, miksi paapoisin."

Jatkan vielä, että se voi olla todella syvällä ja vaikea nähdä, mutta sitä juuri on rakkaus, että se tulisi näkyväksi. Se vihainen ei välttämättä itsekään tiedä, mistä se tulee. Niin eihän muutkaan voi sitä nähdä.

Mies halusi erota siitä naisesta.

Niin no niin. Mistäpä hän ois voinut arvata, ettei nainen sitä kestä :'( Mä ymmärrän ihmistä, josta tuntuu silloin, että hänet hylätään aivan totta,isesti ja henki loppuu tai toisaalta, että raivo sumentaa järjen täysin. Onneksi mua ei ole itseäni ikinä jätetty niin yksin.

Tai siis yksin olen ollut, mutta omana valintana jos ei kestä läheisiään se on täysin eri asia, kuin näiden hylkäämänä. Se on kauheinta, mitä ihmisellä voi olla. Tai yksi kauheimmista. Se on voinut olla lapsuuden kokemus, joka aktivoituu ja muhii ensin vuosia aikuisena tuossa suhteessa ja saa sitten huipentumansa. Silti teko oli törkeä ja en käsitä, miten nainen ei saanut itseään pysäytettyä paljon aikaisemmin.

Sen naisen oma äitihän oli lähtenyt kälppimään ja isäkin oli vienyt tytön mummon kasvatettavaksi, että semmoisia hylkäämisiä taustalla.

No niin :( Tämä ei ole tietenkään miehen vika mitenkään. Tragedia.

Vierailija kirjoitti:

En vain tajua miksi mies valitsee elää kanssani, kun en pidä häntä minulle "sinä oikeana". En ole koskaan pitänyt, ja mies on tiennyt sen aina.

Aiemmin en koskaan uskonut voivani sen seksiasian takia ketään oikeaa löytääkään, sitten kun se muuttui meillä oli jo lapsia, niin "kiva" erota jonkun mun seksuaalisuuteni takia. Joka ei natsaa miehen kanssa.

No, se siitä, kyllähän mun kuuluu tietty voida pahoin lopunelämääni, kun äiti sen vaati, että mun kuuluu.

Jaahas, omia valintojasi siis. On se kiva uhriutua ja syytellä muita paskasta olostaan. Itse sinä olet vastuussa.

Minun äitini ei ole arvostanut minua ikinä, mutta se ei estä minua elämästä eikä arvostamasta itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vaihtoehtoja, koska mulla on rahaa, ollut erittäin todennäköisesti enemmän tukea elämäni varrella kuin tuolla naisella ja mies, joka ajattelee ja intuitioi. Näkee. Vaikkei tarpeeksi munkaan tilanteeseen, että oisin onnellinen vielä, niin sata kertaa enemmän, kuin normaalit.

Aivan, miehesi intuitioi sinun tunteitasi ja elää sinun oikkujesi (ns. traumojesi) mukaan. Mies on olemassa sinua varten, sinun ei tarvitse antaa miehellesi mitään. Mutta miehesi kynnysmattonaisuus ei ole siltikään sinulle tarpeeksi, koska hän ei osaa ainakaan vielä pomppia jokaisen oikkusi mukaan ja lukea mielialojasi täydellisesti. Opetat häntä tässä asiassa varsin tehokkaasti, eikö totta? Kuin hän oppisi lukemaan sinua vieläkin paremmin ja toimimaan, kuten sinä haluat.

En opeta kovinkaan tehokkaasti :D Ei se opi, vaikka miten huutaisi. Vaikka olen kertonut mitä haluan. En tajua, miksi on mun kanssa, kun ei pysty olemaan sellainen kuin mä tahdon. Sais vapaasti jättää minut. Ei se arvosta minua, rakasta.

Ja kas näin arvon naiset ja herrat :). Näin se narsisti ajattelee ja toimii ;). Kiitos lähes täydellisestä esimerkistä. Todella hyvin toit vielä tuon uhrin syyllistämisen loppuun (miehen vika kun ei tajua lähteä).

Ei mies ole minun uhrini. Hänellä on kaksi tervettä jalkaa ja kaikki älli päässä, joilla elää kuten tahtoo. Lapsistakin saisi päävastuun ja se hänelle ois ok.

Ei tietenkään, miehen vika kun katsoo sinun huutamista ja paskaa käytöstä. Ei missään nimessä ole uhri, sinähän se uhri olet, kun mies ei takuulla rakasta eikä arvosta :D. Voi sinua raukkaa, mies ja lapset eivät toimi täydellisesti pelkän ajatuksen voimalla. Kyllä se huutaminen ja mitätöinti ne kouluttaa, eikö? Itseasiassa suahan tässä pitää sääliä, jooa enemmän mitä tätä lasten tappajaa. Koska sulla on ollu kauhein äiti koskaan, mies ja lapset eivät lue ajatuksiasi ja sinä olet niin kovin onneton, kun maailma ei pyöri napasi ympärillä eikä ihmiset tajua sinun verratonta älykkyyttäsi. Josta päästäänkin taas sinun äitiisi, joka oli kamalampi, kuin kenenkään äiti koskaan.

Sinä et tajua, että lapsuudessaan uhriksi joutunut on uhri seuraavissakin suhteissa, ellei saa apua. Ja mistä vitusta sä luulet mun pua saaneen? Kaikki olettaa, että pärjään! Ja kognitiivinen terapia auttoi vain, kun en sitten pärjännytkään, mutta ei auttanut juurisyihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain tajua miksi mies valitsee elää kanssani, kun en pidä häntä minulle "sinä oikeana". En ole koskaan pitänyt, ja mies on tiennyt sen aina.

Aiemmin en koskaan uskonut voivani sen seksiasian takia ketään oikeaa löytääkään, sitten kun se muuttui meillä oli jo lapsia, niin "kiva" erota jonkun mun seksuaalisuuteni takia. Joka ei natsaa miehen kanssa.

No, se siitä, kyllähän mun kuuluu tietty voida pahoin lopunelämääni, kun äiti sen vaati, että mun kuuluu.

Jaahas, omia valintojasi siis. On se kiva uhriutua ja syytellä muita paskasta olostaan. Itse sinä olet vastuussa.

Minun äitini ei ole arvostanut minua ikinä, mutta se ei estä minua elämästä eikä arvostamasta itseäni.

Seksivaikeus ei ollut millään lailla oma valintani. Lisäksi minun äitini käytös kyllä esti minua kokemasta, että olen muille minkään arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain tajua miksi mies valitsee elää kanssani, kun en pidä häntä minulle "sinä oikeana". En ole koskaan pitänyt, ja mies on tiennyt sen aina.

Aiemmin en koskaan uskonut voivani sen seksiasian takia ketään oikeaa löytääkään, sitten kun se muuttui meillä oli jo lapsia, niin "kiva" erota jonkun mun seksuaalisuuteni takia. Joka ei natsaa miehen kanssa.

No, se siitä, kyllähän mun kuuluu tietty voida pahoin lopunelämääni, kun äiti sen vaati, että mun kuuluu.

Jaahas, omia valintojasi siis. On se kiva uhriutua ja syytellä muita paskasta olostaan. Itse sinä olet vastuussa.

Minun äitini ei ole arvostanut minua ikinä, mutta se ei estä minua elämästä eikä arvostamasta itseäni.

Sinä et arvosta toisia. No, en minäkään (usein), ja ehkä se sinua minussa niin nappaakin. Pitäisi arvostaa. Ja paskanmarjat, minua ei todella ole arvostettu, ja se on ollut ihan toisten vajavaisuutta. Silti heitä ei ole aiitä saanut syyttää, vaan on pitänyt oll mielinkielin, tai tulee rangaistus. (Äiti).

Vierailija kirjoitti:

Ja Höpsis! On tutkittu että tuollaisten tekojen tekijät ovat äärettömän itsekeskeisiä ja/tai huomionhakuisia ihmisiä. Ties mitä keinoja käytti ennen tekoja. Lapsiparat! Olleet taatusti välikätenä aiemminkin.

Olisiko kyseessä kuitenkin mielisairaus, jota ei ole osattu/haluttu hoitaa ja se on eskaloitunut sitten lopulta tähän pisteeseen. Yleensä mielisairaat ovat noita huomionhakuisia ihmisiä, koska haluavat.... huomiota. Kun kukaan ei auta, kun oma mieli ei enää pysy kasassa, niin tällaista tapahtuu. Ei kukaan huvin vuoksi yhtäkkiä vain rupea hankalaksi. Asioille on aina jokin syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain tajua miksi mies valitsee elää kanssani, kun en pidä häntä minulle "sinä oikeana". En ole koskaan pitänyt, ja mies on tiennyt sen aina.

Aiemmin en koskaan uskonut voivani sen seksiasian takia ketään oikeaa löytääkään, sitten kun se muuttui meillä oli jo lapsia, niin "kiva" erota jonkun mun seksuaalisuuteni takia. Joka ei natsaa miehen kanssa.

No, se siitä, kyllähän mun kuuluu tietty voida pahoin lopunelämääni, kun äiti sen vaati, että mun kuuluu.

Jaahas, omia valintojasi siis. On se kiva uhriutua ja syytellä muita paskasta olostaan. Itse sinä olet vastuussa.

Minun äitini ei ole arvostanut minua ikinä, mutta se ei estä minua elämästä eikä arvostamasta itseäni.

Sinä et arvosta toisia. No, en minäkään (usein), ja ehkä se sinua minussa niin nappaakin. Pitäisi arvostaa. Ja paskanmarjat, minua ei todella ole arvostettu, ja se on ollut ihan toisten vajavaisuutta. Silti heitä ei ole aiitä saanut syyttää, vaan on pitänyt oll mielinkielin, tai tulee rangaistus. (Äiti).

Miksiköhän minun äitini kuvitteli, että minä opin arvostamaan toisia, kun hän koitti opettaa koko ajan minulle, ettei voi arvostaa minua ja se tuntui olevan sellainen kiusaamisleikki? Eli ehdotetaan mulle jotain tehtävää ja kun alan tehdä sitä moititaan miten se pitäisi tehdä paljon paremmin ja aina ihan erilailla, kuin minä olisin valinnut tehdä. Ja siis ei sillä väliä, jos koitin vaihtaa tapaa tehdä, sama homma. Paremmin vaan pitää tehdä ja koskaan ei kerrottu, miten sen voisi tehdä paremmin, vaan olin "uppiniskainen" kun en tehnyt kuten oli kyllä neuvottu (vaikkei ollut tai en ollut ymmärtänyt sitä) ja "johan se kerrottiin" (en usko, koska toistoa en ikinä saanut) ja niin edelleen. Sekin jos en ymmärtänyt oli minun vikani, kumma vaan kun ymmärsin aina kaikki isäni antamat ohjeet ja neuvot.

Vierailija kirjoitti:

En kestä näitä jotka tällaista selittelee.

Eikö sinun mielestäsi asia pidä tutkia, että mistä tämä johtuu, että osataan jatkossa ehkäistä näitä tapahtumia?

Pitäisikö meidän vain kauhistella, että "Voi kamala, kauheaa" ja odottaa seuraavaa tapausta?

Tapio Rautavaaran äidiltä?

Eikös se alkoholisoitunut jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi neuvolassa, olisiko hän ajautunut tekoon? Missä on neuvolan vastuu äitien ja perheiden jaksamisesta?

Lapsen tappajille ei löydy ymmärrystä. Aikuisilla ihmisellä on vastuu elämästään ja tekemisistään, jopa tässä holhousyhteiskunnassa.

Niin, mutta jos tässä maassa kuunneltaisiin ihmisiä ENNENKUIN he ovat niin riekaleina, että ajavat itsensä lapsineen bussin/rekan/minkä tahansa alle, niin tätäkään tapausta ei todennäköisesti olisi.

Empatian osoittaminen on niin iso asia ihmisen jaksamisessa ja jos sitä ei tule, niin mieli hajoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vain tajua miksi mies valitsee elää kanssani, kun en pidä häntä minulle "sinä oikeana". En ole koskaan pitänyt, ja mies on tiennyt sen aina.

Aiemmin en koskaan uskonut voivani sen seksiasian takia ketään oikeaa löytääkään, sitten kun se muuttui meillä oli jo lapsia, niin "kiva" erota jonkun mun seksuaalisuuteni takia. Joka ei natsaa miehen kanssa.

No, se siitä, kyllähän mun kuuluu tietty voida pahoin lopunelämääni, kun äiti sen vaati, että mun kuuluu.

Jaahas, omia valintojasi siis. On se kiva uhriutua ja syytellä muita paskasta olostaan. Itse sinä olet vastuussa.

Minun äitini ei ole arvostanut minua ikinä, mutta se ei estä minua elämästä eikä arvostamasta itseäni.

Sinä et arvosta toisia. No, en minäkään (usein), ja ehkä se sinua minussa niin nappaakin. Pitäisi arvostaa. Ja paskanmarjat, minua ei todella ole arvostettu, ja se on ollut ihan toisten vajavaisuutta. Silti heitä ei ole aiitä saanut syyttää, vaan on pitänyt oll mielinkielin, tai tulee rangaistus. (Äiti).

Miksiköhän minun äitini kuvitteli, että minä opin arvostamaan toisia, kun hän koitti opettaa koko ajan minulle, ettei voi arvostaa minua ja se tuntui olevan sellainen kiusaamisleikki? Eli ehdotetaan mulle jotain tehtävää ja kun alan tehdä sitä moititaan miten se pitäisi tehdä paljon paremmin ja aina ihan erilailla, kuin minä olisin valinnut tehdä. Ja siis ei sillä väliä, jos koitin vaihtaa tapaa tehdä, sama homma. Paremmin vaan pitää tehdä ja koskaan ei kerrottu, miten sen voisi tehdä paremmin, vaan olin "uppiniskainen" kun en tehnyt kuten oli kyllä neuvottu (vaikkei ollut tai en ollut ymmärtänyt sitä) ja "johan se kerrottiin" (en usko, koska toistoa en ikinä saanut) ja niin edelleen. Sekin jos en ymmärtänyt oli minun vikani, kumma vaan kun ymmärsin aina kaikki isäni antamat ohjeet ja neuvot.

Ymmärrän, ettet ymmärrä, koska olet narsisti. Äitisi oli täysin normaali äiti, joka teki täysin normaaleja "äiti-asioita". Sinä sairaassa mielessäsi käänsit nämä normaalit asiat itseäsi vastaan kohdistuviksi. Äitisi oli varmaan melko hukassa mielenterveysongelmaisen lapsensa kanssa ja on varmaan edelleen.

Olet narsisti. Siinä ongelmasi ydin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan kysynyt: "Miten voit?" 

Vali, vali, pälä, pälä!

Eikö kukaan kysynyt lapsilta:"Haluatteko toisenlaisen elämän? Haluatteko elää?!"

Lapset uhreja, ei äiti.

Nettikeskustelun etiketin sääntö nro 1: Älä kirjoita mitään, kun olet raivostuneen ensireaktiosi vallassa. Yritä uudelleen, kun olet rauhoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille näille arvostuksen ansaitsijaluulijoille ja syntymäpahaväittäjille pitäisi antaa aikakone ja antaa heidän matkustaa lapsuuteensa ja vaihtaa sinne heidän vanhempiensa tilalle vanhemmat, jotka eväävät heiltä arvostuksen. Ja katsoa sitten, miten kovaa he vielä kehtaavat (tai haluavat) toitottaa noita upeita mielipiteitään.

Ei se ihan noin mene oikeassa maailmassa, että huonoon lapsuuteen vedoten saa tehdä mitä haluaa. Eihän meillä silloin tarvittaisi oikeuslaitostakaan. Kaikki raiskaajat, pahoinpitelijät ym saisivat vain ymmärrystä, koska heillä on ollut vaikea lapsuus.

Todellisuudessa aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään.

Totta kai on vastuussa, mutta ei nämä tapaukset ikinä lopu, jos näitä ei tutkita laajemmin ja mietitä, mistä tämä kaikki juontaa. Mitä esim. voisimme tehdä sille, että jatkuvasti tuolla on ihmisiä, jotka voivat huonosti?

Uskallan väittää, että jos tässä maassa ruvettaisiin niinkin radikaaleihin toimenpiteisiin kuin keskustelemaan keskenämme, niin asiat järjestäytyisivät pikku hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ämmä oli hirviö. Tutut kertoivat siitä murhien jälkeen nettipalstoilla. Mies oli uhri jo ennen murhia.

Varmaan koki, ettei häntä arvosteta. Se saa ihmisestä nimenomaan ne pahimmat puolet esille. Mutta korostan kyllä, että se ei oikeuttanut häntä vahingoittamaan ketään, ei edes itseään. Hän teki siinä pahasti, että jos koki, ettei kukaan arvosta, niin ettei löytänyt arvostusta edes sisältään, itsestään. Tai lähtenyt etsimään, hylännyt lapsensa. Ai niin, mutta kun sitten ois taas haukuttu paskaksi ja vaikka miksi.

Mutta mistä me sen tiedämme, miksi sekin tie oli hänessä tukittu, kotioloissa voi olla kaikenlaista, jopa tahattamasti, joka on särkenyt hänet väärällä tavalla jo nuoruudessa. Silti huono valinta häneltä, todella huono, väärä ja paha.

Sä nyt jankkaat ties monetta kertaa tästä arvostuksesta, kun mies ei arvosta, jos mies ei arvostanut. Lapsentappaja ei omissa silmissäni arvostusta kaipaa. Normaali ihminen ei ryhdy tappohommiin vaikka tuntisi itsensä kuinka paskaksi tai epäarvostetuksi kenen taholta tahansa. Kiristystähän se olisi, "tapan kaikki jos mua ei arvosteta." Väyliä hakea apua on, mutta jos itsekeskeisyys ohittaa kaiken, lopputulos on kuolemaa.