Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset, älkää tehkö yhtään enempää lapsia mihin teillä ei olisi henk. varaa tai jaksamista yh:na!
23.07.2017 |
Ystäväpiirissäni 2 yh-äitiä, toisella 5, toisella 3 lasta. Molemmat valittaa miten totaalisen loppu ovat, ovat masentuneita ja rahattomia. Ruokaa ei ole varaa eikä jaksamista laittaa, se on vaan jotain pikspuuroa tai leipää kun töistä/päiväkodista tullaan.
Itselläni on 2 lasta (ja mies), mutta en aio hankkia yhtään enempää lapsia. Kahdessakin on jo tosi paljon tekemistä ja rahaa palaa silmittömästi ulkovaatteisiin, ruokaan, vaippoihin, lääkärimaksuihin, vakuutuksiin jne että tiedän ettei mulla olisi ikinä varaa elättää meitä jos joskus kävisi niin ikävästi että erottaisiin. En myöskään henkisesti jaksaisi sitä taakkaa, olen nyt jo välillä henkisesti uhan tapissa jos on ollut vaikka pitkä sairauskierre, jotain vaikeita vaiheita lasten elämässä tai huonoja öitä jne.
Tietty jos tietää, että kykenee elättämään niin rahallisesti kuin henkisesti vaikka 7 lasta niin siitä vaan, mutta väitän että sellaisia äitejä om häviävän pieni prosentti.
Kommentit (14)
Siksi en olekaan tehnyt kuin yhden lapsen. Etenkin nyt kun lapsi on teini, on rahanmeno aivan järkyttävää. Tämä kerrottuna kolmella tai neljällä olisi katastrofi ihan keskituloisessa ydinperheessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laajentaisin tätä vielä elättämisestä huolehtimiseen ja kasvattamiseen.
Vaikka tuttavapiirissä on monia esimerkkejä nykyaikaisesta vanhemmuuden jakamisesta, on myös niitä joilla lapset jäävät äitiensä kasvatettaviksi ja huollettaviksi. Näin myös valitettavasti itsellä kävi, vaikka lapset tehtiin yhteisymmärryksessä. Ja etukäteen mies vaikutti ihan varteenotettavalta isä-kandidaatilta, olimme tunteneetkin vuosia.
Nyt itsellä kaksi lasta. Ja vahva tunne siitä, että vaikka isä ei maksaisi latiakaan tai tapaisi lapsia, pärjäämme. Huh!
No mutta kun tuet loppuu ja joutuu menemään töihin
Vierailija kirjoitti:
Laajentaisin tätä vielä elättämisestä huolehtimiseen ja kasvattamiseen.
Vaikka tuttavapiirissä on monia esimerkkejä nykyaikaisesta vanhemmuuden jakamisesta, on myös niitä joilla lapset jäävät äitiensä kasvatettaviksi ja huollettaviksi. Näin myös valitettavasti itsellä kävi, vaikka lapset tehtiin yhteisymmärryksessä. Ja etukäteen mies vaikutti ihan varteenotettavalta isä-kandidaatilta, olimme tunteneetkin vuosia.
Nyt itsellä kaksi lasta. Ja vahva tunne siitä, että vaikka isä ei maksaisi latiakaan tai tapaisi lapsia, pärjäämme. Huh!
Täällä toinen samanlainen tapaus. Vaikka lapsi tehtiin yhteisymmärryksessä vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kaikki vastuu jäi minulle. Eipä ollut suuri kynnys erota miehestä joka eleli kuin ylikasvanut teini perheessä. Maksoin jo siinä vaiheessa lapsen kaikki ruuat, vaatteet ja muun. Pärjään yksinhuoltajana hienosti. Kannatti lukea pitkälle niin ei tarvinnut jäädä siihen liittoon rahan takia.
Et tiedä kuinka paljon kommenttisi (Vierailija klo 8.59) antoi vertaistukea. Vaikka järjellä tiedän, että meitä on muitakin, silti välillä tuntuu että "kaikilla muilla" lasten isätkin vievät muksuja harrastuksiin ja ostelevat kaverisynttärilahjoja.
Lapsiperheen arki on täynnä tukuittain pieniä juttuja, tehtävää, muistettavaa, ehdittävää... Paljon helpottaisi jos sen jakaisi jonkun kanssa, mutta toiseksi paras on tehdä kaikki itse (ja opettaa lapsensa omatoimisiksi, toki ikätasoisella tavalla). Huonoin vaihtoehto on pettyä jatkuvasti jos/kun toinen elää tosiaan kuin yli-ikäinen teini.
terv. kommentoija klo 8.24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tää alapeukuttaja on - vitseilijä? Kandee muistaa että myös mies voi jäädä yksinhuoltajaksi eli ei kiitos naisvihaa! Eiks nii?
Vähän kummallinen asenne, että et kykenisi elättämään lapsiasi tai jaksaisi henkisesti jos ero tulisi. OK, käyhän se niinkin että lapset jäävät isälleen ja isästä tulee YH. Aika monet kuitenkin pärjäävät ja jaksavat, koska TÄYTYY. Pieneen palkkaan saa yhteiskunnalta sen verran tukia, että lapset saa elätettyä(parhaimmillaan toki hankkii parempipalkkaista duunia) ja ihminen jaksaa yllättävän paljon jos on pakko. Mutta ymmärrän pointtisi. Meillekään ei tullut enempää kuin kaksi lasta,juurikin syystä etten haluaisi olla useamman YH.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No höpö höpö.
Jos alkaa tuolla lailla maalailla piruja seinille, jää elämä elämättä.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että älkää tehkö ollenkaan lapsia, jollei teillä ole suku valmis ja kykenevä hoitamaan heitä, jos sinä ja miehesi kuolette yhtä aikaa liikenneonnettomuudessa!
Minusta paljon tärkeämpää olisi hommata lapsia sellaisen puolison kanssa, joka on halukas lapsia hommaamaan ja kantamaan heistä vastuuta. Jos tulee avioero - mikä ei ole mikään automaatio sekään - tuo puoliso haluaa yhteishuoltajuuden ja kantaa osansa kuluista ja hoitovastuusta eronkin jälkeen.
Se, että ap sinä olet loppu jo kahden lapsen kanssa ei suinkaan tarkoita, että se olisi maksimi muillekin. Vähän kommentistasi kuultaa nyt lävitse ylipäänsä tuomitseva asenne monilapsisia perheitä kohtaan.
T. Kahden lapsen äiti, mutta kykenevä käsittämään, ettei oma elämä ole universaali tavoite kaikille
Vierailija kirjoitti:
Vähän kummallinen asenne, että et kykenisi elättämään lapsiasi tai jaksaisi henkisesti jos ero tulisi. OK, käyhän se niinkin että lapset jäävät isälleen ja isästä tulee YH. Aika monet kuitenkin pärjäävät ja jaksavat, koska TÄYTYY. Pieneen palkkaan saa yhteiskunnalta sen verran tukia, että lapset saa elätettyä(parhaimmillaan toki hankkii parempipalkkaista duunia) ja ihminen jaksaa yllättävän paljon jos on pakko. Mutta ymmärrän pointtisi. Meillekään ei tullut enempää kuin kaksi lasta,juurikin syystä etten haluaisi olla useamman YH.
Ei mielestäni kummallista vaan rakastavaa realismia: ne jotka tehdään hoidetaan. On naivia ajatella yhteiskunnan aina tulevan apuun. Tuet ovat sopimuksia eivät automaattituloja.
- Itsekin yksinhuoltajuuden kokenut korkeasti siitä huolimatta kouluttautunut ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, mutta laajentaisin tämän ajatuksen eron lisäksi puolison kuolemaan sekä koskemaan myös isiä. Myös nuori ihminen voi sairastua vakavasti tai joutua onnettomuuteen.
Tiedän perheen, jossa äiti sairastui vakavasti neljännen lapsen syntymän jälkeen ja pitkän sairastelun jälkeen isä jäi yksin neljän lapsen kanssa. Pärjää kyllä hyvin ja on sukulaisia apuna. Ystäväni, viiden lapsen äiti pärjäisi myös varmasti yksin katraansa kanssa, on reipas ja korkeasti koulutettu ja asenteeltaan aina ollut suurperheen äiti-tyyppiä. Minusta ei olisi samaan. Mutta olen miettinyt tätä aihetta, että kaksi lasta on meille sopivasti, pärjäisimme molemmat tilanteen niin vastiessa yksinkin. Vaikkei sitä toki toivota.
Vierailija kirjoitti:
No höpö höpö.
Jos alkaa tuolla lailla maalailla piruja seinille, jää elämä elämättä.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että älkää tehkö ollenkaan lapsia, jollei teillä ole suku valmis ja kykenevä hoitamaan heitä, jos sinä ja miehesi kuolette yhtä aikaa liikenneonnettomuudessa!
Minusta paljon tärkeämpää olisi hommata lapsia sellaisen puolison kanssa, joka on halukas lapsia hommaamaan ja kantamaan heistä vastuuta. Jos tulee avioero - mikä ei ole mikään automaatio sekään - tuo puoliso haluaa yhteishuoltajuuden ja kantaa osansa kuluista ja hoitovastuusta eronkin jälkeen.
Se, että ap sinä olet loppu jo kahden lapsen kanssa ei suinkaan tarkoita, että se olisi maksimi muillekin. Vähän kommentistasi kuultaa nyt lävitse ylipäänsä tuomitseva asenne monilapsisia perheitä kohtaan.
T. Kahden lapsen äiti, mutta kykenevä käsittämään, ettei oma elämä ole universaali tavoite kaikille
Elämä opettaa. Vaikka hankkii lapset aikuisena, pitkän yhdessä asumisen jälkeen, ihmisen kanssa joka itse sanoo olevansa valmis hankkimaan lapsen ja kantamaan siitä vastuun, silti vaan elämä ei mene niinkuin suunnittelee. Ehkä se sinulla on toistaiseksi mennyt, mutta on vaarallista kuvitella että se olisi ihan omaa ansiotasi, tai ettei tilanne voisi sinullakin muuttua.
Meillä siihen meni 15 vuotta, mutta niin vaan miehen YT:t ja työttömyys ajoi hänet alkoholistiksi, joka alkoi välttää kaikkea vastuuta ja jolla alkoi mennä kaikki aika ja raha baarissa.
On hyvä pysyä tarvittaessa huolehtimaan lapsistaan vaikka yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et tiedä kuinka paljon kommenttisi (Vierailija klo 8.59) antoi vertaistukea. Vaikka järjellä tiedän, että meitä on muitakin, silti välillä tuntuu että "kaikilla muilla" lasten isätkin vievät muksuja harrastuksiin ja ostelevat kaverisynttärilahjoja.
Lapsiperheen arki on täynnä tukuittain pieniä juttuja, tehtävää, muistettavaa, ehdittävää... Paljon helpottaisi jos sen jakaisi jonkun kanssa, mutta toiseksi paras on tehdä kaikki itse (ja opettaa lapsensa omatoimisiksi, toki ikätasoisella tavalla). Huonoin vaihtoehto on pettyä jatkuvasti jos/kun toinen elää tosiaan kuin yli-ikäinen teini.
terv. kommentoija klo 8.24
Meillä tämä meni niin pitkälle, että mies ei ostanut eikä laittanut ruokaa, eikä tiskannut eikä siivonnut keittiötä, eikä syönyt aterioita lainkaan meidän kanssa. Kysyttäessä hän ihmetteli, miksi laittaisi tiskejä tai muutenkaan puuttuisi ruoka-asioihin, kun ei syö töiden jälkeen ruokaa kotona. Yritin selittää, että kun lapsi syö, joka päivä, ja iltapalan ja aamupalankin. Minä olisin kyllä itse voinut elellä muuten kuten opiskeluaikoina, mutta.
8.59
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kummallinen asenne, että et kykenisi elättämään lapsiasi tai jaksaisi henkisesti jos ero tulisi. OK, käyhän se niinkin että lapset jäävät isälleen ja isästä tulee YH. Aika monet kuitenkin pärjäävät ja jaksavat, koska TÄYTYY. Pieneen palkkaan saa yhteiskunnalta sen verran tukia, että lapset saa elätettyä(parhaimmillaan toki hankkii parempipalkkaista duunia) ja ihminen jaksaa yllättävän paljon jos on pakko. Mutta ymmärrän pointtisi. Meillekään ei tullut enempää kuin kaksi lasta,juurikin syystä etten haluaisi olla useamman YH.
Ei mielestäni kummallista vaan rakastavaa realismia: ne jotka tehdään hoidetaan. On naivia ajatella yhteiskunnan aina tulevan apuun. Tuet ovat sopimuksia eivät automaattituloja.
- Itsekin yksinhuoltajuuden kokenut korkeasti siitä huolimatta kouluttautunut ihminen
Tarkoitin tilannetta,jossa lapset on jo tehty ja ero tai puolison kuolema tuleekin. Silloin on aika väärin sanoa että "en jaksa" omien lasten kanssa tai että ei pysty heitä elättämään. Jos on niin pieni palkka ettei mitenkään pysty,saa kyllä yhteiskunnalta tukia sen verran että toimeen tulee ja hankkii parempipalkkaista työtä tai kouluttautuu uudelle alalle. Elintaso ei tietenkään ole sama kuin puolison kanssa yhdessä ollessa,mutta pärjää. Parasta olisi luonnollisesti että olisi jo lähtökohtaisesti niin hyvä palkka että pystyy yksin lapsensa elättämään ilman tukia.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä näkökulma - tosin ei kai sitä pariudu ja hanki lapsia erotakseen. Mutta hyvä pitää mielessä että lapset vaativat aikaa ja rahaa eikä niitä voi palauttaa jos ei jaksakaan.
Lapsilla on oikeus tasapainoiseen ja rakastavaan lapsuuteen - ja siksi kannattaa miettiä lukumäärää vakavasti. Samoin miesten tulisi muistaa ettei naiset ole mitään lapsentekokoneita vaan eläviä olentoja joilla on oikeus hyvään elämään ilman kesroraskautta.