Ymmärrän miehenä ihan hyvin, miksi yliopistokoulutetut naiset eivät halua tapailla duunareita

Aamen.

Totta tuokin. Moni koulutettu mies vain arvostaa enemmän naisen ulkonäköä ja mukavaa luonnetta kuin koulutusta. Etenkään kun monelle naiselle koulutus ei tuo pysyvää työpaikkaa ja hyvää taloudellista tilannetta opiskelualasta johtuen.

Minäkin olin aivan yhtä onnellinen entisen, pelkän peruskoulun käyneen avovaimoni kanssa kuin nyt maisterivaimoni kanssa. 

Ruotsissa missä sukupuoleen liittyvät asiat ovat nykyään tabuja ja kaikki pitää kasvattaa sukupuoli neutraalisti on syntymässä uusi naisrakkauden aalto sillä kukaan ei halua enää miestä, kannattaa avata vielä yksi laatikko sieltä ompelulaatikosta...

Mutta jos haluaa keskustella esim. yhteiskuntafilosofioista, niin paljonko auttaa jos toisella on korkea koulutus vaikka tekniikan alalta?

Mistä tulee tämä harhakäsitys koulutuksen korreloivan sivistyksen kanssa? Oikeasti tuohon vaikuttaa paljon enemmän se miten on kasvatettu ja ajatteleeko ns. omilla aivoillaan. Tunnen monia tohtoritason ihmisiä jotka eivät ole kuin pinnallisesti sivistyneitä ja joilla on hyvin pinnallinen maku mutta kova tarve korostaa omaa sivistystään ja hieman keskivertotasoa parempaa älykkyyttään. Tiedän myös kokemuksesta että monet duunarit on urpoja ja seura tekee kaltaisekseen mutta ei kannattaisi ylistää koulutuksen voimaa sivistyksen antajana. Se ei ole totuudenmukaista.

Minä akateemisena miehenä olen saanut vaikka kuinka monet pakit akateemisilta naisilta eli taitaa olla kyse muustakin kuin koulutuksesta tai sivistyksestä

Olen alkanut ajatella sellaistakin, että naamalla duunarin saa huonot geenit lapsilleen.

Huippuälykäs kaverini nai duunarin, joka kylläkin rikastui yrityksellään. Heidän lapsistaan toinen on huippuälykäs, mutta toinen läpäisi lukion niukin naukin. Kaverillani oli suuri työ tukea tätä lukio-opinnoissa. Kaverini aivan tuskastui ja uupui. Siitä duunari-isästä ei tiettykään ollut lukiolaisen tukijaksi. No, tämä lahjattomampi lapsensa työllistyy helposti isänsä firmaan, jahka pääsee amk:sta läpi. (pääsi pikkupaikkakunnalla amk:hon)

Mitä tekisist sellaisessa tilanteessa, kun vanhemmat ja sukulaiset ovat hyvin koulutettuja, mutta itse olet duunari. Eli olet tottunut hyvin koulutettujen seuraan, mutta et viitsi etsiä itsellesi kumppania, koska jotain vaskoroskaa tuskin jaksaisit kovinkaan kauan kuunella tai seurustella hänen kanssa. Sitten hyvin koulutetut muista seuroista eivät ota sua tosissaan, koska itse et ole opiskellut korkeita ammatteja tai ollut viettämässä aikaa yliopistossa? 

Ah, niin ihanan ylimielistä tekstiä.

Toivottavasti näitä ei sentään tosissaan kirjoitella.

Taas on näemmä perinteisten sunnuntaiprovojen aika.

Opiskelen kasvatustiedettä ja mun mies on talonrakentaja. En koe ongelmaksi. Tosin tutustuttiin jo yläkoulussa, että vaikuttaisko se..

Yliopistokoulutettu on vain pari kirjaa lukenut duunari. Eivät akateemiset mitään poikkeuksellisen älykkäitä ihmisiä ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut ajatella sellaistakin, että naamalla duunarin saa huonot geenit lapsilleen.

Huippuälykäs kaverini nai duunarin, joka kylläkin rikastui yrityksellään. Heidän lapsistaan toinen on huippuälykäs, mutta toinen läpäisi lukion niukin naukin. Kaverillani oli suuri työ tukea tätä lukio-opinnoissa. Kaverini aivan tuskastui ja uupui. Siitä duunari-isästä ei tiettykään ollut lukiolaisen tukijaksi. No, tämä lahjattomampi lapsensa työllistyy helposti isänsä firmaan, jahka pääsee amk:sta läpi. (pääsi pikkupaikkakunnalla amk:hon)

Toinen lapsi ei vaan ollut motivoitunut opiskelija. Lukion pääsee niukin naukin läpi sillä tavalla, ettei yritä ollenkaan. Samoin sillä tavalla pääsee pikkupaikkakunnan amk:hon sisään.

T: Samanlainen, äo 126

Ihania sunnuntaiprovoja!!

Vierailija kirjoitti:

Erilaiset tulotasot tai eriävät näkemykset rahan työn merkityksestä voivat aiheuttaa suhteissa kitkaa – puhumattakaan eroista keskustelutyylissä, maussa tai vaikkapa sivistyksen ja koulutuksen arvostuksessa. Tällaiset asiat korreloivat koulutuksen kanssa. Ymmärrän siis vallan hyvin, miksi ihmiset haluavat pariutua omaa koulututasoaan tai -alaansa vastaavan ihmisen kanssa. En itsekään ole deittaillut koskaan muita kuin humanistinaisia plus kerran sivistysporvarikodista tullutta juristia.

Kyse ei ole siitä, etteikö jossakin voisi olla äärimmäisen sivistynyt, älykäs ja kaikin tavoin itselle sopiva lukiopudokas, mutta sellaisen etsiminen kaikkien kouluttamattomien joukosta on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Parempi etsiä sitä neulaa ompelulaatikosta.

Mikä koulutus on tarkoittamasi ompelulaatikko? Mikä yliopisto on kyseessä ja mikä koulutusala kyseisessä yliopistossa?

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos haluaa keskustella esim. yhteiskuntafilosofioista, niin paljonko auttaa jos toisella on korkea koulutus vaikka tekniikan alalta?

Ei varmaan kauheasti. Teknikan alan ihmisillä voi olla hyvä humanistinen yleissivistys mutta ei välttämättä. Siksi mainitsinkin myös koulutusalan. Humanistina tiedän, että minulla on todennäköisesti ainakin jotakin yhteistä toisen humanistin kanssa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos haluaa keskustella esim. yhteiskuntafilosofioista, niin paljonko auttaa jos toisella on korkea koulutus vaikka tekniikan alalta?

Me olemme molemmat dippainssejä ja keskustelemme aivan mistä tahansa aiheista.

Siinä olisi ratkaisu monen yliopistotyttösen elämään, kun olisi vähän avarakatseisempi ja antaisi niille työpaikan ja oman asunnon omaaville sekä oman elämänsä kustantaville duunaripojillekin mahdollisuuden... Niissäkin on paljon todella fiksuja nuoria miehiä, joilla on arvot ja moraali kohdillaan sekä löytyy huumoria ja vaikka mitä.

Mutta ei. Mieluummin valitetaan, kuinka ei löydy tarpeeksi tasokkaita miehiä, kitkutetaan opintotuella, pitkitetään opintoja, biletetään, vanhetaan, torjutaan deitit heti kättelyssä koulutustason perusteella, opiskellaan toinen tutkinto, kun töitä ei löydy, paasataan nenä pystyssä tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta samalla kun katsotaan duunarimiehiä ja -naisia pitkin nenän vartta... Sitten yli kolmikymppisenä itketään, kun ei ehkä voi enää perustaa perhettä.

T. 37v amk:n käynyt duunarinainen, joka olisi päässyt yliopistoonkin, mutta halusi valita toisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos haluaa keskustella esim. yhteiskuntafilosofioista, niin paljonko auttaa jos toisella on korkea koulutus vaikka tekniikan alalta?

Ei varmaan kauheasti. Teknikan alan ihmisillä voi olla hyvä humanistinen yleissivistys mutta ei välttämättä. Siksi mainitsinkin myös koulutusalan. Humanistina tiedän, että minulla on todennäköisesti ainakin jotakin yhteistä toisen humanistin kanssa. -ap

Se voi päteä toisinpäin paremmin, mutta ei toisinpäin. Paljonko sinulla ap olisi annettavaa tekniikan alan syvällisiin keskusteluihin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisist sellaisessa tilanteessa, kun vanhemmat ja sukulaiset ovat hyvin koulutettuja, mutta itse olet duunari. Eli olet tottunut hyvin koulutettujen seuraan, mutta et viitsi etsiä itsellesi kumppania, koska jotain vaskoroskaa tuskin jaksaisit kovinkaan kauan kuunella tai seurustella hänen kanssa. Sitten hyvin koulutetut muista seuroista eivät ota sua tosissaan, koska itse et ole opiskellut korkeita ammatteja tai ollut viettämässä aikaa yliopistossa? 

Kasvaisin aikuiseksi, hautaisin ennakkoluuloni, ansaitsemattoman ylpeyteni, ja laajentaisin piirejä myös niihin "valkoroskiin". 

Itse asiassa tein juuri niin.