Junassa nähtyä: alle 2-vuotias tuijottaa älypuhelinta koko matkan

Taannoinen someäitikampanja josta jotkut suuttuivat syyllistämään oli 100 % totta.

Se koira älähtää jonka kalikka...

Kun minä olin kaksivuotias, synnyin siis 2003, vietin junamatkat leikkivaunussa. Oma vinkkini, mitä omat vanhemmat ovat tehneet pikkusisaruksieni kanssa: Jos leikkivaunupaikat ovat täynnä, siellä voi käydä kesken matkan tai voi ottaa omia leluja mukaan. Siinähän on se pikku pöytä missä voi leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin kaksivuotias, synnyin siis 2003, vietin junamatkat leikkivaunussa. Oma vinkkini, mitä omat vanhemmat ovat tehneet pikkusisaruksieni kanssa: Jos leikkivaunupaikat ovat täynnä, siellä voi käydä kesken matkan tai voi ottaa omia leluja mukaan. Siinähän on se pikku pöytä missä voi leikkiä.

Ei käy, koska silloin joutuu nostamaan katseen välillä omasta puhelimesta. Ajattele jos jää joku mungoannan juttu peukuttamatta tai Kardashianin selfie näkemättä ensimmäisten joukossa!

Median käyttö on nykypäivää, I'm sorry. Jos tabletit ym olisi olleet jo 60-vuotta sitten näin yleisiä, niin niitäkö ei olisi lapset käyttänyt?

Rajansa kaikella tietysti. Ei kenenkään pidä koko päivää somettaa, ei edes av -aikuisen. Nytkin voisi olla mustikoita poimimassa! Niiiiiin!

Matka on hetkellinen toiminto, se ei kerro mitään siitä, miten kotona toimitaan.

Kanssamatkustajatkin on hyvä huomioida, käytävällä juoksenteleva, kiljuva tai lelujaan pitkin poikin levittelevä lapsi vs. rauhallisesti muita häiritsemättä istuva.

Jos minulle joku junassa huomauttaisi ko. käytöksestä, antaisin lsosen ihan mielellään hänen viereensä istumaan neljäksi tunniksi, kun kerran paremmin osaa.

Elämä on valintoja (ja mielensäpahoittajia?) täynnä.

Mikään ei kelpaa. Jos se lapsi juoksee läpi junan, kiipeilee penkeillä ja niiden alle ja kirkuu, valitetaan. Jos annat katsoa you tubea? joka pitää paikoillaan ja hiljaa, valitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän someäidit iskevät lapselle ruudun nenän eteen, että saavat päivittää blogejaan. Voi lapsi raukkoja. Ennen lapset lukivat kirjoja ja leikkivät ulkona, rakennellen majoja puihin. Nykylapset istuvat apaattisina ruutu nenän edessä, äidin selaillessa somessa.

Eli ennen lapset istuivat apaattisina kirja nenän edessä.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän someäidit iskevät lapselle ruudun nenän eteen, että saavat päivittää blogejaan. Voi lapsi raukkoja. Ennen lapset lukivat kirjoja ja leikkivät ulkona, rakennellen majoja puihin. Nykylapset istuvat apaattisina ruutu nenän edessä, äidin selaillessa somessa.

Tubettaminen saattaa olla äidin työ ;)

Itselleni ei ole, selaan vaan nettiä. Muttei kommenttisi ärsytä koska se ei ole henkilökohtainen vaan lokeroiva.

Teen paljon muutakin kuin selaan nettiä. Jos joku äiti ajalta ennen nettiä sanoo että hän oli aina läsnä lapselle ja netti estää sosiaalisen toiminnan lapsen kanssa, niin ehkä se on totuus.. Ehkä sä poimit kasvatuksesi tulosta ja sulla on aikaa olla netissä, kuullut lapsistasi kun ne muutti kotoa..? 😢

Oltiin juuri reissussa. Menomatkalla takanani istui taapero, joka itki, huusi ja potki penkkiä koko kolme tuntia. Takaisin tullessa takana istui toinen taapero tabletin kanssa kuulokkeet päässä eikä häirinnyt ketään koko matkan aikana. Ei ole varmaan vaikea päätellä kumpi oli kanssamatkustajasta mukavampi taapero?

Itsekin viihdytin lastani ihan surutta tabletilla/puhelimella tuollaisissa tilanteissa, kun hän oli pienempi. Varsinkin tilanteissa, jossa penkistä ei vain voinut poistua. Ei tuosta silti mitään tablettiriippuvaista ole tullut. Välillä menee viikkokin, ettei koko laitteeseen koske, vaikka hänellä on oma ja aina saatavilla.

Ulkopuolisen on ihan typerä arvostella, kun ei voi millään tietää kokonaiskuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaksaisiko lapsi keskittyä neljän tunnin ajan tablettiin, jollei se olisi jo tuttua hupia?

Meillä on lapsella ollut oma tabletti kaksivuotiaasta asti. Ei ole koskaan ollut mitään käyttörajoituksia. 4-vuotias jaksaa pelata/katsoa netflixiä max. 30min. Leikkii mielummin. Joskus ei koske koko tablettiin moneen päivään.

Enemmän ne tutut lapset jaksaa tuijottaa, joita rajoitetaan kamalasti. Sen kerran kun saavat tabletin käsiinsä, eivät luopuisi siitä millään. Näin ainakin meidän lähipiirissä lapsilla.

Niin tai näin, niin aina on lapsen kanssa väärin tehty. Voisin myös pitkällä matkalla viihdyttää lastani puhelimen tai tabletin turvin niin kauan, kun hän jaksaa. Tuskin hän sitä tuntia enempää kuitenkaan jaksaisi. Loppuaika menisi varmaan leikkivaunussa tai muuten seikkaillessa. Ehkä vanhempi halusi helpon matkan,sallittakoon se hänelle. Vaan ei, olisi pitänyt loruilla, laulaa, lukea ja hassutella neljä tuntia putkeen. Toki niin, ettei taaperosta kuuluisi ääntä, koska sehän häiritsee 😄

Vierailija kirjoitti:

Vaan ei, olisi pitänyt loruilla, laulaa, lukea ja hassutella neljä tuntia putkeen. Toki niin, ettei taaperosta kuuluisi ääntä, koska sehän häiritsee 😄

Se vasta olisikin tuskaa muille matkustajille, kun äiti vetäisi muskaria ja loruilisi lapselle tekopirteällä äänellä monta tuntia putkeen. Been there, kun takapenkin äiti päätti tällä tavoin viihdyttää lapsiaan kolmen tunnin lennon. Olisin mielummin kuunnellut vaikka kiukuttelua kuin sitä hoilotusta ja lässytystä. 😒

Meillä ei ollut edes TV:tä, kun lapset olivat alle kouluikäisiä, älylaitteesta puhumattakaan. Tietokone tosin oli, mutta siinäkin lasten käytettävissä oli vain tekstinkäsittely-, piirustus- ja taulukkolaskentaohjelma. Mitään videoita tms. lapset eivät siis katselleet muuten kuin satunnaisesti kylässä.

Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että 4 tunnin junamatkan aikana lasta voi viihdyttää sillä, jonka kanssa hän parhaiten viihtyy. Moni 2-vuotias ei vielä jaksa keskittyä kuvakirjaan kovin pitkäksi aikaa. Junamatka on poikkeustilanne ja on kanssamatkustajien huomioimista se, että lapsi saadaan viihtymään ilman, että siitä aiheutuu häiriötä ympäristölle. Kaikenlaista aktiivista voidaan sitten harjoittaa kaikkina muina aikoina.

Kysyitkö iän vai mistä tiedät että lapsi oli alle 2- vuotias?

Olen nähnyt tänä kesänä junissa paljon itsekseen hiljaa lukevia tai leikkiviä lapsia. On vanhempien mielikuvituksen köyhyyttä ja kyvyttömyyttä ohjata leikkiin, jos todella ainoa vaihtoehto on tabletti tuntien matkalle.

Ei alle 7 v tarvi mitään äly ja pelilaitteita. Lapsi tarvii läsnäoloa ja pienelle joka ei osaa puhua voi jo lorutella ja sadutella. On sitä ennenki kuljettu junassa ja ei oo ollut tabletteja ei i podeja.

Vinkki: Jos lapsesi ei jaksa keskittyä autoleikkiin tai kuvakirjaan neljää tuntia, anna ensin leikkiä sen minkä jaksaa. Lopuksi aikaa sitten tabletti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän someäidit iskevät lapselle ruudun nenän eteen, että saavat päivittää blogejaan. Voi lapsi raukkoja. Ennen lapset lukivat kirjoja ja leikkivät ulkona, rakennellen majoja puihin. Nykylapset istuvat apaattisina ruutu nenän edessä, äidin selaillessa somessa.

Eli ennen lapset istuivat apaattisina kirja nenän edessä.

Itse tykkäsin lukea kirjoja kin. Maalaistalo tarjosi paljon muuta. Kesät uitiin omassa rannassa ja käytiin mummolan rannassa.tavattiin kaupunkiserkkuja.juostiin.hypittiin.pelattiin ja jopa urheiltiin.

Me tehdään välillä reissuja kavereiden luona Kuopio-(Jyväskylä-)Tampere-Turku-Kuopio junalla lasten kanssa. Kun viikon päätteeksi tullaan Turusta Kuopioon, niin kyllä, todellakin, lapset saavat tuijottaa ruutua (jossa on tarkoin valittuja ohjelmia) juuri niin paljon kuin sielu sietää ja mitä enemmän niin sen parempi. Myös kuopus silloin kun oli vähän alle 2v ja esikoinen 4v. Sitä ennen on oltu sosiaalisia ja oikeiden ihmisten kanssa läsnä 24/7 aika hiivatin intensiivisesti viime päivät, on metsäretkeilty, askarreltu, uitu, seikkailtu, ja itse olen myös istunut rupattelemassa ystävieni kanssa illalla lasten nukahdettua ehkä hitusen pidempään kuin olisi aamuherätyksen kannalta fiksua. Ja Kuopiosta (Jyväskylän kautta) Tampereelle ja Turkuun on jo ehditty lukea aika monta kirjaa, lorutella aika monta lorua, keskustella aika monta keskustelua maisemista, leikkiä aika monta arvoitusleikkiä, kertoa aika monta omasta päästä satua, leikkiä aika monella sorminukella. Joten kyllä, Turusta Kuopioon lapset saavat katsoa ohjelmia niin paljon kuin haluavat. Ideaalia se ei mielikuvitusmaailmassa ole, mutta täällä oikeassa maailmassa jossa siellä junassa istuu ihanasta reissussa väsyneitä ja kaikkensa antaneita ristiriitaisin tuntein kotimatkaan suhtautuvia ihmisiä, se on ihan ehdottomasti paras ratkaisu. Ei aina tarvitse yrittää venyä _vielä vähän_ :)

Mä en osaa nähdä että se ruutu lapsia rikkoisi, ei vaikka sitä katsoisi _joskus_ 8 tuntia päivässä tai joka päivä vähän, jos se muu arki ja vuorovaikutus on kunnossa. Toki alle 2v on aika pieni sellaiseen viihdykkeeseen, harva edes jaksaa kiinnostua kovin kauaa, mutta kyllä minä 2,5-vuotiaan esikoisen kanssa käytin toisen vauva-aikana telkkaria siihen että sai itse iltapäivätauon, jos lapset eivät nukkuneet hetkeäkään yhtä aikaa (vauva ei ollut sellaista sänkyyn tai sitteriin lykättävää mallia vaan sylitoukka). Silloin se ahdisti ja hävetti ja podin syyllisyyttä, nykyään tekisi mieli käydä mottaamassa entistä itseäni ja sanoa että murehdi vain oikeista asioista niin jaksat olla parempi äiti lapsillesi sen ajan kun eivät katso ohjelmia.

^ Lisään vielä että ei ne toki koko tuota junamatkaa jaksa, mutta aika paljon kuitenkin :D

- 14