Lue keskustelun säännöt.
Nuukuus, joka alkaa mennä liiallisuuksiin. Kerro, minkälaista olet nähnyt.
Kommentit (366)
Varakas, joka lentää pitkätkin (yli 6 h) matkat economy luokassa eikä raski maksaa business-luokan lippuja, jossa voi nukkua makuuasennossa ja syödä posliinilautasilta parempaa ruokaa. Jos on rahaa, siitä kannattaa nauttia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni oli erittäin saita. Häneöltä löytyi kuollessaan kahdet kuluneet kalsarit päällekkäin. Niissä oli reikiä, mutta eri kohdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaantunut narumoppi kylppärissä, vain 10v vanha. Lähihoitajan kotona.
Kahdenlaisia siivoajia: toiset levittävät saastaa ja bakteereja ympäriinsä, tärkeintä on että näyttää siistiltä, toiset pitävät paikat puhtaina ja hygienisinä.
Minulla ensimmäinen tapa (firman filosofia) työssä toinen kotona...
Kun keitän teetä, lämmitän sitä aina uudestaan ja lisään vettä.
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulaiseni teki joskus ruokaa perheelle:
pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunoita.
Lisänä ruisleipää.
Köyhä? Tuollaist ruokaa söin lapsena joka päivä. Sipulisoosiksi sanottiin. Jos oli sipulia. Makkarakastike oli jo ylellisyyttä. Ja hyvin maistui. Joka päivä ei ollut ruokaa. Silloin äiti sanoi syökää koulussa vatta täyteen, tänään ei ole kotona ruokaa. Olin laiha kuin luuranko.
En hyväksy ruoan pois heittämistä tai ruoalla leikkimistä. Jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulaiseni teki joskus ruokaa perheelle:
pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunoita.
Lisänä ruisleipää.Köyhä? Tuollaist ruokaa söin lapsena joka päivä. Sipulisoosiksi sanottiin. Jos oli sipulia. Makkarakastike oli jo ylellisyyttä. Ja hyvin maistui. Joka päivä ei ollut ruokaa. Silloin äiti sanoi syökää koulussa vatta täyteen, tänään ei ole kotona ruokaa. Olin laiha kuin luuranko.
En hyväksy ruoan pois heittämistä tai ruoalla leikkimistä. Jostain syystä.
Halusi säästää rahaa.
Mulla sama. En hyväksy ruoan pois heittämistä.
Sairaalloinen nuukuus voi johtua esim. ahdistuneisuushäiriöstä.
Asiaan. Kämppikseni kanssa joskus aikoinaan ostettiin kämppiksen kaverilta kotiviiniä 3 pulloa per nainen, 10 mk/kpl yksiä bileitä varten. Molemmat maksoi itse omat viininsä. Mulla jäi vielä yksi pullo avaamatta. Kämppis haki sen huoneestani ja otti itselleen, koska "tää on oikeastaan mun viini kun tää on mun kaverilta ostettu".
Menin sanattomaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijana ollessa tuli tutuksi senttien laskeminen ja erilaiset pihistelyt, niin itsellä kuin kavereilla. Useimmat pääsi pahimmista tavoista sitä mukaan kun rahatilanne parani (ja suurin osa sisäisesti riemusta kiljuen), mutta yhdelle se pihistely jäi päälle ja on jopa pahentunut vuosien mittaan.
Tämän yhden kaverin nuukuus alkaa jo vaikuttamaan niin, että enemmän ja enemmän ärsyttää yhdessä olo. En minä enää kolmikymppisenä jaksaisi laskea tomaattien hintaa sentilleen, jos tehdään porukassa ruokaa tai että paprikoita ei voi ostaa jos on kalliimpi kilohinta. En jaksa sitä että aina pitäisi löytää baari, jossa ei ole sisäänpääsymaksua (sen yhden kerran kahdessa vuodessa kun yhdessä baariin mennään). En jaksaisi sitä että toinen riemusta hihkuu jos onnistuu menemään pummilla metrossa. En jaksa sitä, että yksi tappelee taksikuskin kanssa siitä että samaan (ei tila-)taksiin pitäisi saada tulla 7 ihmistä, kun se olisi halvempaa kuin mennä kahdella. Enää en mene hänen luokseen yöksi (asumme eri paikkakunnilla), sillä hän on ostanut itselleen purkukuntoisen talon, jossa ei ole edes sisävessaa. Vieraspatjat ovat samat, jotka hän kaivoi mummolan kostuneelta vintiltä silloin 17 vuotta sitten. Silloin jo epämääräisen homeiset, lakanoista ei kannata edes kysyä. Ja niin edelleen.
Luonnollisesti kaveri tienaa enemmän kuin minä. Silti joskus harvoin kun enää jaksan lähteä samassa seurassa liikenteeseen, täytyy ottaa se asenne, että kustantaa kaverinkin osuuden, jos ei esimerkiksi halua syödä salaatissaan dyykattuja, osittain homeisia vihanneksia.
Alkaa kaverin nuukuus käymään jo ihmissuhteiden päälle. En ole ainut vanhasta kaveripiirissä, joka on välillä turhautunut.
Ymmärrän kyllä, että ei ole varaa tai halua ostaa aina kalleinta ja hienointa. Mutta rajansa kaikella saisi olla (varsinkin kun enää ei ole oikeasti köyhä).
Entinen kämppikseni söi niin pilaantunutta kanaa, että koko kämppä haisi ihan mädältä raadolta. Eikä hänellä tullut kuin vähän maha sekaisin. Oli kai niin tottunut.
Käytiin usein yhdessä kaupassa ja hän aina hamstrasi tarjouslihoja niin paljon kuin niitä sattui olemaan. Meillä ei ollut pakastinta. Kaiken hän söi, vaikka olisi mennyt päiväyksestä viikko tai pari jääkaapissa lojuessa.
Myöhemmin kun hän oli muuttanut omaan taloon, kävin kerran kylässä. Ei ollut lämpö päällä, vaikka sisällä oli muistaakseni jotain +5 lämmintä. Kaveri teki ruokaa keittiössä lapaset kädessä ja toppatakki päällä. Sen verran kai oli talvella lämmittänyt, ettei putket jäädy.
En muuten syönyt, vaikka tarjosi. Sattuneesta syystä :D
Hieno auto oli silloin ja on edelleen.
Hän on elänyt lapsuutensa ja teini-ikänsä Neuvostoliitossa. Se selittänee monta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on sairaan nuuka. Säästää senttejä. Ei välttämättä pidä jääkaappia päällä, koska kylmälaukussa voi säilyttää ulkona tavaroita. On turhaa näes maksaa sähköstä... Peseytyy aina mahdollisuuksien mukaan julkisissa tiloissa, hiipiipä jopa läheisen koulun suihkuihin joskus illalla, kun ovet on urheiluseurojen takia auki. Kesällä on riemua, kun voi peseytyä järvessä ja mainostaa, ettei ole tarvinnut lämmintä vettä koko kesänä, kun laitti toukokuussa varaajan pois päältä. Talvella hytisee kylmässä. Kaiken leipoo itse jne.
Mutta samalla hänellä on mustat pisteensä: Autolla jostain syystä ajelee ympäriinsä ja ei ole polttoainenuuka OMIEN menojensa päälle. Jos isän pitäisi käydä jossain 2km:n päässä asioilla, niin hirveästi natkuttaa, kuinka isä tuhlaa bensaa. Samoin jos joutuu kuskaamaan ystäväänsä 1km, niin on pitkään katkera, kun "mun bensoilla ajelutetaan". Samalla itse ajelee huvin vuoksi sinne tänne kymmeniä kilometreja.
Toinen musta piste on rahapelit. Käyttää satoja Euroja/kk rahapeleihin lähtien lotosta päättyen hedelmäpeleihin. On kuin juoppo, jolle viina on ainoa hintansa väärti...
Sanottakoon, että peleistä ja ajeluista huolimatta saavat säästöön joka kuukausi yli 2000 Euroa. Hyvät eläkkeet näes ja loppujen lopuksi noita kahta tuhlauskohdetta lukuunottamatta kulut tosi pienet.
Tyhmyyttä. Varaaja on syyta pitaa kuumana ellei halua sinne leväkasvustoa.
Mahtaako äitis sairastaa Parkinsonin tautia? Lääkkeet saattavat aiheuttaa tota peliriippuvuutta.
Tuttava sanoo pesevänsä vessassa käytyään vain toisen käden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjakaupassa jaettiin ilmaiseksi joulukortteja, jossa teksti:"Hyvää juolua". Vanhempani hakivat näitä kortteja muutaman kymmenen kpl ja korjailivat sitten tekstin oikeaksi.
Ja varaa olisi ollut ostaa "oikeat" kortitkin.
Vanhempani olivat erittäin nuukia, heistä oli esimerkiksi todella kamalaa heittää pilalle mennyttä ruokaa pois ja joskus he eivät raaskineet tehdä sitä, vaan söivät sen ruoan ja valittivat sitten vatsakipua ja ripulia. Minun veljeni on tullut tässä asiassa vanhempiini. Hän on yksineläjä, joka raaskii ostaa vain sen verran ruokaa, että juuri ja juuri tulee sillä toimeen. Usein hän näkee varmasti nälkää, kun ei ole raaskinut ostaa tarpeeksi ruokaa. Mitään ruokaa ei voi heittää pois ja hän ostaa aina kilohinnaltaan halvinta tuotetta, esim. leipää, lihaa, kananmunia, jogurttia jne. Hän ei koskaan raaski ostaa itselleen mitään "turhuutta", kuten vaikka kahvia, teetä, mehua saati että hän ostaisi tupakkaa tai mitään herkkuja, kuten karkkeja tai keksejä itselleen. Kahvia hän ostaa vain vieraita varten ja samoin keksejä, nekin ovat aina jotain halvinta merkkiä, mutta itse hän ei koskaan juo sitä kahvia tai syö niitä keksejä, ne ovat varattu vieraille ja jos niissä on parasta ennen päiväys lähestymässä, niin hän tyrkyttää ne vieraille mukaan kun nämä ovat lähdössä, etteivät ne mene piloille.
Vaatteet hän ostaa lähes aina kirpputorilta, ellei sitten kaupassa ole joku todella hyvä tarjous niin että vaate on todella halpa. Sukat ja alushousut hän ostaa kaupasta, koska niitä ei ilmeisesti kirpputorilla ole myynnissä. Hän käyttää samoja vaatteita vuodesta toiseen niin pitkään kun ne vain ovat edes jotenkuten käyttökelpoisia ja korjaa niitä vaatteita monta kertaa ennen kuin heittää ne pois. Hajusteet, pesuaineet, huuhteluaineet, vessapaperit ja muut sellaiset ovat aina halvinta merkkiä. Hän käyttää aina mahdollisimman vähän vessapaperia ja esimerkiksi pyykkiä pestessä pesuainetta ja huuhteluainetta, jos hän on raaskinut sitä ostaa.
Mitään lehtiä hän ei koskaan tilaa, vaan käy lukemassa niitä kirjastossa. Kirjoja, dvd-elokuvia tai cd-levyjä hän ei myöskään osta, vaan lainaa ne kirjastosta. Hän ei halua ostaa mitään uutta, jos vanha on vähänkin käyttökelpoista. Esimerkiksi hänen sänkynsä ja patjansa ovat jo melko huonossa kunnossa, mutta uusia hän ei raaski ostaa, koska hänen mukaansa hän pystyy nukkumaan sängyssään sen huonokuntoisen patjan päällä vielä. Hänellä on siis kyllä rahaa, mutta hän ei raaski käyttää sitä.
Onneksi hän ei elä parisuhteessa tai ole hankkinut lapsia, koska olisi surullista, jos nämäkin joutuisivat elämään tuollaisessa köyhyydessä. Joitain seurustelusuhteita hänellä on kyllä ollut, mutta lapsia hän ei ole minun mielestäni hankkinut ihan siksi, että ei raaskisi elättää heitä, koska siihenhän menisi rahaa, kun lapselle joutuisi ostamaan ties mitä. Oikeasti häpeän veljeäni, kun satun vaikka näkemään hänet kaupassa vanhoissa rääsyissään vertailemassa tuotteiden kilohintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttu laittoi leipäpalalle yhden sillipalan,ja kun puraisi leipää veti ennen kuin hampaat osuivat leipään sillipalaa taakse päin,vasta viime puraisulla raski haukata sillipalan...
Tätini on rikas, mutta nuuka. Lähetti takaisin saman joulukortin kuin olin laittanut edellisenä jouluna hänelle. Nimet vaan oli muuttanut kauniisti.
Kuulin erään tuttavan tekevän tällaista, voi olla hyvinkin yleistä "säästämistä" ylivelkaantuneilla:
- 1,5 l limupulloihin työpaikalta vettä pari-kolme pullollista päivittäin säästääkseen omakotitalon vesilaskussa, kävi työpaikalla myös suihkussa / kaverien luona, pesi käsin vaatteet työpaikalla tai kaverien luona
- säästi sähköä aina kun voi eli ei esim. pitänyt valoja päällä kotonaan vaan luki töistä saadulla pikkutaskulampulla, lämmitys osasta taloa kokonaan pois; tuli homevaurioita jotka sitten maksoikin korjata, hänen luokseen kylään mennessä piti olla paljon vaatetta päällä että tarkeni
- jätteet kuljetti yleisiin roskiksiin ei tarvinnut maksaa jätehuoltolaskua
- ilmoitti käyvänsä köyhien ruokajonossa vaikka töissäkäyvä yksineläjä
- hyödynsi aina kaikki kauppojen maistiaiset ym. ilmaiset hyödykkeet
nyhtänköljä kirjoitti:
Yksi tuttu laittoi leipäpalalle yhden sillipalan,ja kun puraisi leipää veti ennen kuin hampaat osuivat leipään sillipalaa taakse päin,vasta viime puraisulla raski haukata sillipalan...
Tää on viikon paras!
Järjestämme muutamien tuttavapariskuntien kanssa muutamia nyyttikestejä vuosittain. Eräs pariskunta varmistaa, että tuovathan muut tarpeeksi viiniä, olutta ja muuta juomista sekä tietenkin hyvää syömistä. Itse tuovat aina porkkanasuikaleita ja kermaviilidippiä.
Pariskunnan rouva keräilee mukaansa nyyttäreiden jälkeen kaikki viinikanistereiden pohjat ja puolityhjät viinipullot, koska eihän niitä enää kukaan tarvitse.
Sama pariskunta harrastaa usein all-inclusive-matkoja ja kehuu, että jo eka iltana ovat saaneet juotua ilmaista alkoholia niin paljon kuin tavallisilla matkoilla koko viikon aikana.
Osa hääkutsuista "hukkui" ennen postitusta. Vieraat kutsuttiin juhliin tekstiviesteillä, jotka lähetettiin firman kännykästä. No, sattuuhan sitä, mutta kun saman parin kihlajaiskutsutkin "hukkuivat" ja samoin firman kännykällä tekstaillen/soitellen osa (?) vieraista kutsuttiin juhlaan. Taustalla voi tietysti olla muutakin kuin nuukuus... Häälahjoiksi kelpuutettiin ainoastaan raha, kihlalahjoista ei ollut määritelmää. Kihlalahjoista morsiamen äiti tokaisi yhden vieraan lahjasta kovaan ääneen, että toivottavasti on edes kunnon valurautapannu eikä mikään halpis. Lahjan tuoja vaikeana sanoi, että ei oo, kun nykyään suositaan alumiinivalua (eikä todella ollut halpa, katsoin itse mielenkiinnosta jälkikäteen, ainakin Prismassa maksoi lähes satasen ja samassa lahjassa näytti olevan vielä kuudenkympin viinipullo + Fiskarsin paistolastaa yms.)
Tuskin sillä olis niitä asuntoja jos olis käyny ulkona syömässä monta kertaa joka päivä! Ihmettelen, että täällä päivitellään kun joillekin on kertynyt käpyjä varastoon. Säästeliäästi eläen näin käykin. Taitaa vaan olla yli varojen eläminen tyypillisempää!