Edes sukulaiset eivät ehdi lasten synttäreille heinäkuussa - "Mikään ei ole surullisempaa..."
http://m.iltalehti.fi/perheartikkelit/201707202200276124_pt.shtml Voi luoja mitä mussutusta taas turhasta! Uskokaa nyt OlliEiden ja OsCareiden äitylit, että kaikkia eivät pentunne voisi vähempää kiinnostaa. Ja vielä vähemmän pentujen mehukestit!
Kommentit (70)
"Mikään ei ole surullisempaa..". Ei ole tainnut elämä juuri koetella. Eikö edes syöpäsairaus lapsella tms. ole vähentyneitä synttärivieraita surullisempaa? Niin kai sitten.
Koska tarkkaan ottaen lapsille alettiin pitamaan sukulaissynttareita? Omassa lapsuudessani niita ei ollut, jos kummit asuivat samassa kaupungissa saattoivat pistaytya, mutta muita ei edes kutsuttu.
Ei kenenkaan sukulaisen (iasta riippumatta) synttareita kukaan jaksa juhlia joka vuosi, lahimpia perheenjasenia lukuunottamatta. Eikohan se mene niin, etta ihmisen elamassa on ne "isot" juhlat, ristiaiset, rippijuhla, yo- tai valmistujaisjuhla, ja sitten tasavuodet 50, 60 jne. joihin tulee koko lahipiiri. Kolme- ja nelikymppisetkin on enempi sellaisia rentoja biletysjuhlia jos joku sellaisia jarjestaa, vahan verrannollisia lasten kaverisynttareihin, joista niistakaan ei kannata ottaa liikaa stressia. Kaverisynttarit on siina mielessa parempi idea, etta siina on kyse aidosta hauskanpidosta niin juhlakalun kuin vieraidenkin osalta. Ei se kahvittelu ja kakuttelu niin kivaa ole, etta lomasuunnitelmia jaksaisi muuttaa. Mielestani vierailu joskus toiste pienemmalla ponotyksella on ihan riittava korvike.
Itse olen vuosilomalla heinäkuussa ja teen mieluummin ihan mitä tahansa kuin keskeytän lomani nähdäkseni sokerihumalaisia mukuloita. Siis ihan mitä tahansa. Katson vaikka pyykkien pyörivän koneessa.
Näitä asioita ymmärtää vasta sitten, kun on oma lapsi. Minäkin viittasin kintaalla nuorempana lasten synttäreille, mutta oman lapsen myötä kyllä se harmittaa jos kukaan ei tule lapsen synttäreille.
ja voisi sen verran joustavaksi oppia että synttärit voi viettää muunakin päivänä kun varsinaisella synttärillä. Nimipäivä on oikein hyvä vaihtoehto tai miksei viettää peräti 4 synttäriä vuodessa (vaari tykkäs synttärijuhlista :D )
Ei ole juolahtanut äidille mieleen, että jos kaikkien lasten kavereiden synttäreillä kävisi niin ei sitten juuri muuta tarvitsisi enää tehdäkään. Toivottavasti itse käy esimerkillisesti kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä.
Vierailija kirjoitti:
Koska tarkkaan ottaen lapsille alettiin pitamaan sukulaissynttareita? Omassa lapsuudessani niita ei ollut, jos kummit asuivat samassa kaupungissa saattoivat pistaytya, mutta muita ei edes kutsuttu.
Ei kenenkaan sukulaisen (iasta riippumatta) synttareita kukaan jaksa juhlia joka vuosi, lahimpia perheenjasenia lukuunottamatta. Eikohan se mene niin, etta ihmisen elamassa on ne "isot" juhlat, ristiaiset, rippijuhla, yo- tai valmistujaisjuhla, ja sitten tasavuodet 50, 60 jne. joihin tulee koko lahipiiri. Kolme- ja nelikymppisetkin on enempi sellaisia rentoja biletysjuhlia jos joku sellaisia jarjestaa, vahan verrannollisia lasten kaverisynttareihin, joista niistakaan ei kannata ottaa liikaa stressia. Kaverisynttarit on siina mielessa parempi idea, etta siina on kyse aidosta hauskanpidosta niin juhlakalun kuin vieraidenkin osalta. Ei se kahvittelu ja kakuttelu niin kivaa ole, etta lomasuunnitelmia jaksaisi muuttaa. Mielestani vierailu joskus toiste pienemmalla ponotyksella on ihan riittava korvike.
Itse olen 35 ja kyllä meillä vaan oli aina sukulaiset synttäreillä. Samoin me kävimme serkkujen luona. Mielestäni on ollut ihan normaalia aina että lähisukulaisia, serkkuja yms pyydetään paikalle.
Minua juhannuslapsena ihan oikeasti harmitti että monille koulukavereille järjestettiin isot kestit keväällä tai syksyllä, koulussa laulettiin onnittelulaulu jne. Juhannusviikolla syntyneenä en saanut koskaan olla tuollaisen positiivisen huomion kohteena. Syntymäpäivilleni tuli aina todella vähän yhtään ketään, kun kaikki oli aina mökeillä tai jossain reissussa. En sitten ole aikuisiässäkään mitään pyöreitä tms edes juhlinut. Moni on tätä ihmetellyt mutta ihmeteltööt rauhassa, tuskinpa oikeasti olisivat juhliini tulleet...
Suuren lahjamäärän toivossa odotetaan lasten synttäreille välillä koko sukua.
Ollie ja Oscari c:llä. :D Nyt on wt-meininkiä!
Meillä sukulaiset kutsuvat fiksusti kesälapsen synttäreille elokuussa, eikä keskellä heinäkuuta.
Lapset juhlikoot keskenään. Ihme touhua yrittää syyllistää aikuisia osallistumattomuudesta lasten synttäreille. :D Nauraisin päin naamaa, jos tuollaisesta joku mainitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Minua juhannuslapsena ihan oikeasti harmitti että monille koulukavereille järjestettiin isot kestit keväällä tai syksyllä, koulussa laulettiin onnittelulaulu jne. Juhannusviikolla syntyneenä en saanut koskaan olla tuollaisen positiivisen huomion kohteena. Syntymäpäivilleni tuli aina todella vähän yhtään ketään, kun kaikki oli aina mökeillä tai jossain reissussa. En sitten ole aikuisiässäkään mitään pyöreitä tms edes juhlinut. Moni on tätä ihmetellyt mutta ihmeteltööt rauhassa, tuskinpa oikeasti olisivat juhliini tulleet...
Ulisiko äitisi asiasta iltapäivälehdissä?
Lapsellamme on heinäkuussa synttärit. Olemme itse aina tuolloin mökillä, joten synttäripäivänä juhlii vain oma perhe. Synttärikemut kärkätään kotona sitten myöhemmin, kun suurin osa lähisuvusta (lapsen isovanhemmat, serkut ja kummit) on palailleet lomiltansa.
Ei yhtään surullista :)
Niin ja lapsi järjestää vielä parhaille kavereillensa pienet synttärikemut sitten kun koulu on alkanut.
Millainen pälli edes järjestää mitään juhlia lomakaudella? Tuollainen on mielestäni itsekkäämpää kuin synttäreiden skippaaminen muiden menojen vuoksi.
Minua harmitti heinäkuiset synttärini vain siksi, että silloin oli aina loma. Kouluaikana syntyneet saivat koulussa kortin ja lahjan, minä en saanut koskaan :D ei jäänyt traumoja.
Mä toivon, että tämän jutun takia loputkin vieraat jää jatkossa saapumatta. Mikä ihme saa harhaisimmat mammat kuvittelemaan, että juuri Minun Lapsellani on merkitystä? Ei ole. Lapsesi on yhdentekevä kaikkien muiden kuin sinun ja kenties isänsä mielestä. Yh-den-te-ke-vä. Ei yksikään perhe muuta kesäsuunnitelmiaan mussukkasi synttäreiden vuoksi ja hyvä niin.
Piti oikein miettiä, mutta en muista lapsuudestani pidettiinkö mulle sukulaissynttäreitä. Yhdet kaverisynttärit muistan. Puolet vieraista unohti tulla. Soiteltiin perään ja pari tuli myöhässä, loput ei olleet kotona. Mun synttärit heti kevätjuhlien jälkeen.
Kylmiä olette. Eihän kyse ole siitä että kenenkään tuntemattoman lapsen juhliin TEITÄ haluttaisiin. Vaan siitä jos ei edes lapsen omat kummit ja isovanhemmat osallistu, vaikka saman perheen toisten lasten juhliin osallistutaan. Kyse on lapsen näkökulmasta, ei ne lasten synttärit mitään vuoden lepolomia meille vanhemmillekkaan ole. Etenkin jos porukkaa juoksee kylässä pitkin kesää, miten itselle sopii ja aina pitää uusiksi kestittää. Satunnaisesti ymmärtää, mutta joidenkin kanssa on joka vuosi tämä sama rumba, vaikka mihin väliin koittaisit ne kestit ujuttaa...
se on vaan surullista sille lapselle.
Kyllä meillä ehtii! Viikko ennen jouluaattoa taas kukaan ei tule.