Lue keskustelun säännöt.
Itsetehdyt lahjat ovat pohjimmiltaan narsismia
20.07.2017 |
Itsetehdyt lahjat ja kortit tuntuvat usein olevan vain lahjan antajan tapa kuuluttaa, että "MINÄ olen hyvä ja taitava ihminen, MINÄ ajattelin lahjan saajaa, MINÄ itse tein". Toisten juhlapäivänä mainostetaan omaa osaamista - tai joskus "osaamista". Ja usein niihin panostetaan rahallisesti myös huomattavan vähän, mutta silti niitä on PAKKO arvostaa, vaikka olisivat jotkut kuppaiset villasukat (vrt. joku toinen tuo vaikka kalliin pullon viiniä ja juustoveitsisetin). Näitä pitäisi sitten kuitenkin aina ihastella pitkin juhlia ja muistella vielä pitkään niiden jälkeenkin. Ärsyttääkö ketään muuta tällainen kädentaitojeesustelu?
Kommentit (32)
No kukin tyylillään. Minä rakastan itsetehtyjä villasukkia, tumppuja jne. Taidokkaita maalauksia, itsetehtyjä hilloja, mehuja ja koruja.Eli minä olen todella otettu kun joku ystävä jaksaa minulle tehdä jotain. Minulta taas on haluttu ostaa tekemiäni koruja, mutta olen sitten antanut niitä lahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan oikeasti halua niitä. Yleensä aina merkki siitä ettei rahaa ollut. Mutta ei siinäkään mitään, kaikilla kavereilla ei ole rahaa.
No lahjoista en tiedä, mutta esim. käsintehdyt joulukortit ovat takuusti maksaneet enemmän raaka-aineiltaan kuin jokin ex-Tiimarin 20 cnt:n kortti.
Ja sitten vielä se aika, joka on rahaa.
Jos on rahaa yllin kyllin ja ostaa lahjaksi vaikka Dubain matkan, niin voihan olla, että joku arvostaa sitä enemmän kuin käsintehtyjä villasukkia. Ei kuitenkaan välttämättä ole näin.
Sain kerran lahjaksi ompelijaystävältäni aivan järjettömän hienon GoT-teemaisen mekon. Rahallisessa arvossa ei nyt älyttömän kallis ollut, sai palat kuulemma pilkkahintaan kirpparilta. Mutta vastaava mekko olisi kaupassa maksanut varmasti ainakin satasen. Ei kyllä olisi voinut parempaa lahjaa antaa
Mulle kelpaisi (ja kelpasikin) mieluummin ne itsetehdyt villasukat kuin tylsä juustoveitsisetti ja pullo paskanmakuista viiniä. Ahneita on ihmiset nykyään. Ei lahja ole mitään, ellei se ole rahallisesti arvokas. Ei ihme ettei teineille kelpaa lahjaksi kuin se uusin ja kallein iPhone, vanhemmilta se ahneus ja "huonosta" lahjasta vinkuminen opitaan.
Itsetehty lahja voi olla ihana tai kauhea. Ihana se on silloin, kun se on taidolla tehty ja saajalleen tarpeellinen. Pölynkerääjistä eli pelkistä koriste-esineistä en jaksa innostua, ne vien kierrätyskeskukseen, mutta esimerkiksi aloittajan parjaamat villasukat ovat tervetullut lahja, koska jalkojani palelee aina.
Itse teen käsinsidottuja kirjoja, mutta en anna niitä kenelle tahansa, ainoastaan niille joilla tiedän olevan kirjalle käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen leiponut kakkuja lahjaksi ja hyvin ovat kelvanneet. Muotokuvistakin on moni ollut innoissaan.
Olen töissä metallialalla ja olen myös väsäillyt myös koruja, aterimia, noppia, koriste-esineitä, soittorasioitakin pari. Tuskin ovat roskiksessa. Nyt on suunnitteilla sormihyrrä veljen lapselle.
Itsetehdyissä lahjoissa on pitkälti kyse personoinnista. Pitää miettiä, että arvostaako Pirjo oikeasti hopeisia noppia vai pitäisikö keksiä jotain hänen harrastukseensa liittyvää. Tai että tuleeko Jarmo oikeasti käyttämään 7-metristä vaaleanpunaista villahuivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan näille itsetehdyille nauretaan jälkeen päin kaverien kanssa kun synttärilahjoista tulee puhe...
Onneksi minulla ei ole kaltaisiasi kavereita. Koskaan en ole kuullut naureskeltavan kenenkään lahjoille.
Luuletko, että he naureskevat sinulle suoraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vituttaako, kun et itse osaa mitään?
Riippuu paljon lahjasta. Ehkä se kaupasta ostettu muki olisi välillä parempi vaihtoehto kuin parista pahvista ja liimatusta kankaasta väsätty koriste. Itse erehdyin kerran kiittelemään koristeesta päiväkotilaista, kun tekijä olikin aikuinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, riippuu vähän kyllä siitä taitopuolesta ja onko lahja tosiaan ajateltu saajalle, vai syytääkö tekijä samanlaisia lahjoja kaikille kavereilleen ja sukulaisilleen mielipiteitä kyselemättä.
Äitini tekee tyylikkäitä neuleita toiveväreissä. Ammatiltaan artesaani ja opettaa työkseen kädentaitoja . Tekee näitä lahoja kylläkin vain lähimmille, sillä työmäärä esim. norjalaisessa villapaidassa on sen verran iso (ja laatulangat maksaa) että halvemmaksi ja helpommaksi tulee ostaa valmiita lahoja kaupasta. Arvostan todella paljon ja lämmittää omaakin sydäntä, kun esim. ex-mieheni edelleen käyttää äitini tekemiä vaatteita, vuosien jälkeen.
Itse ostan kummilapsille aina joululahjat ja syntymäpäivälahjat-kaupasta. Ei tulisi mieleenikään, että väkertäisin heille jotakin omin pikku kätösin. Joskus joku kummilapsi on muistanut minuakin, itsetehdyllä kortilla tms. Ovathan ne omatekemät lahjat ihan sympaattisia, mutta kyllä ne valitettavasti kaapin pohjalle ovat joutuneet, itse ajattelen aina lahjan saajaa ja hänen tyyliään-en omaa tyyliäni tai kättentekotaitojani
Olin onnesta soikea, kun sain poikaystäväni äidiltä villasukat joululahjaksi. Mun mummit ei ikinä sellaisia ole mulle tehnyt, ja oon ihan hirveä vilukissa. Plussaa olisi, jos vielä vaikka säärystimet tulisi. Tai villasukat, jotka tulevat polven alapuolelle! Pehmusteineen! Ai että, sellainen olisi ihanaa.
Persoonalliset lahjat on parhaita. Pitää varmaan itsekin alkaa opettelemaan jotain puutöitä tms että voisi tulevaisuudessa tehdä jotain tosi mageeta miehelle ja ystäville..