Miesystävä suuttui kun en kutsunut häntä viikonlopuksi luokseni
Minun lapseni lähtivät tänä aamuna siis isälleen kahdeksi viikoksi ja tarkoitukseni oli tehdä rästiinjääneitä kotitöitä ja ottaa rennosti yksin kotona, pitkästä aikaa. Myös kellarikerroksen maalausurakka odottaa tekijää.
Nähtiin miehen kanssa su-ti, kun hän oli kaksi yötä meillä, keskiviikkona viestiteltiin ja soitettiinkin mutta yhtäkkiä tänään hän kertoi että on loukkaantunut kun en ole kutsunut häntä viikonloppua viettämään luokseni. Helpompi siis olla yleensä minun luona koska omakotitalo ja lapset, vaikka nyt eivät ole kotona, kun taas miehellä kerrostalokaksio tuossa noin viiden km päässä.
Sanoin että haluaisin nyt tehä kotijuttuja pois alta ja olla myös yksinäni eikä minusta hirveästi seuraakaan ole kun tosiaan projektit. Ollaan kuitenkin lähdössä ystäväpariskunnan kanssa keskiviikkona pariksi yöksi reissuun nelistään.
No hänhän sitten vastasi vaan että no ole yksin sitten jos haluat...
Ja ei, en seurustele teinin kanssa, vaan ihan aikuisen miehen, 35-vuotiaan yhden lapsen isän kanssa.
Ja vietetään kyllä kahdestaankin aikaa, minun lapseni esimerkiksi olivat kesäkuussa kolme viikkoa isänsä luona ja silloin oltiin paljon yhdessä. Eikä tämä mikään uusi suhde ole, ollaan oltu yhdessä kohta kolme vuotta.
Kommentit (67)
Kiitos tästä keskustelusta! Olen ollut elämässäni kerran naimisissa, josta liitosta lapset, eron jälkeen seurustelin pitkään, yhdessä asumistakin kokeiltiin, en jaksanut.
Nyt on mieleeni hiipinyt ajatus, että josko muestämkattelisin, onneksi luin tämän ja muistan taas elävästi millaisia riippakiveä miehet on. Kun ne kiintyy, ovat kuin takiaisia. Ei kiitos!
Oma tupa, oma lupa.
Kiitos kommenteista. Ehkä jonkun mielestä nähdään vähän, tähän mennessä se on ollut meille ihan sopivasti, kun on työt ja lapset ja kaikki.
Eikä kumpikaan oikein olla puhelimessa puhujia, viestitellään mieluummin.
Yhteenmuutto ei ole ihan heti suunnitelmissa. Mies on kerran omistanut puoliksi omakotalon eikä kuulemma ikinä enää. Silti hän mielellään minun luonani nauttii kahvista terassilla, puusaunasta ja oman pihan vihanneksista ja marjoista. Joten olen katsonut että tämä toimii näin. Hän ei halua muuttaa tänne ja hänellä on se oma asuntonsa, jonne minä en halua muuttaa. Näin ainakin jonkin aikaa. Ap
Mies suutahti kun tiesi ettei oo p*llua luvassa nyt vähään aikaan kun ei päässykään AP:n luokse.
4332432mies kirjoitti:
Tässä yks syy miksi en voisi seurustella jos se ei johda jossain vaiheessa yhdessä asumiseen. Joutuu aina arvailemaan miksi tapaamiset peruuntuu, onko kyseessä joku isompi kriisi vai "kiireinen maalausprojekti".
Jos toinen sanoo, että tekee remppahommia, niin mitä siinä pitää ruveta arvailemaan? Jos oikein epäilyttää, niin jälkeenpäin voi kysäistä, että näytäs, millainen lopputulos tuli.
Mikäli ap olisi kutsunut miehen luokseen, tuskin mies olisi tullut avuksi (aiemmin kerrotun perusteella) vaan odottanut, että ap pitää hänelle seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo yksi lause oli se hänen suuttumisensa? Ehkä tunnet itse huonoa omaatuntoa tai jotain, kun noin herkästi koet sen hänen puoleltaan suuttumisena. Ja jos suuttui eikä se tuon kummemmin ilmene, niin mitä sitten?
Heittäytyi myös marttyyriksi "Ei meidän tarvitse sitten maanantainakaan nähdä jos haluat olla yksin silloinkin vielä, nähdään vaan vasta keskiviikkona"
Tämä ei edes ole eka kerta, vaan välillä hänelle tulee näitä "pettymyskohtauksia".
Viimeksi alkuvuodesta kun olin juuri ostanut tämän talon ja tein remonttia parin kaverin kanssa täällä eikä minulla ollut hänelle kuulemma aikaa tarpeeksi koska talo. Ei kai kukaan voi olla mustasukkainen talolle? Ei olisi varmaan pitänyt tänä vkl vedota talokiireisiin. Ap
Miehellä on vaikeuksia ymmärtää noin itsellistä naista. Ihan olet yksinäinen nainen ostanut itsellesi talon, etkä tarvitse miehistä miestä apuun ;D
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tehneet yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia? Jos mies haluaakin tiiviimpää suhdetta kuin sinä? Onko teillä aikomustakaan asua joskus yhdessä? Mies ilmeisesti toivoo enemmän yhdessäoloa.
Tottakai se toivoo, kun on talokin ostettu ja voisi päästä apajille.
Itsekin olen tullut tulokseen, että jos tästä avioliitosta joskus eroan, en ota enää yhtään miestä saman katon alle asumaan. Kyse ei ole siitä, että miehessäni olisi jotain vikaa, vaan siitä, että minä kaipaan PALJON omaa aikaa, rauhaa, ja tilaa. Olen siis hyvin vahvasti introvertti, ja käytän lähes kaiken sosiaalisuuteen riittävän energian töissä. Kotona pitää saada ladata akut taas seuraavaa työpäivää/ -viikkoa varten. En siis ikinä voisi olla miehen kanssa joka on mustasukkainen sienestykselleni, kirjoilleni, koiralleni, tai muille akkuja lataaville ajanvietteilleni.
Käy miehisyyden päälle kun nainen taitaa remppahommat ja ite on peukalo keskellä kämmentä. Onko tommonen mies edes
Tuttua... Sanon että teen vkl hommat x, y ja z koska määrätyt jutut on pakko saada tehtyä. Maalata ei voi talvella, kasvimaa pitää hoitaa, puut pitää kaataa/halkoa/tehdä niille katos yms.
Mies sanoo ok - ja myöhemmin virisee "sulla ei ollut aikaa mulle" kun tuuppasi itsensä silti kylään
A) miestä ei voi velvoittaa töihin kun ei asu täällä koska se olisi hyväksikäyttöä (leikkasi kerran nurmikon - itse siis halusi tänne vkl - ja kun tuli pientä kinaa niin käytin kuulemma hyväksi). En kyllä käsittänyt että joku nurtsin leikkuu oli niin hirveä homma...
B) saunan lämmitys/ruuan laitto = ei tee. "Tehdään yhdessä kun oot hommas tehnyt". Just... eli hopi hopi
C) mua kyrsii kun yks räplää kännyä kyllästyneenä, kyselee meneeks viel kauan ja käy välillä SILITTÄMÄSSÄ TUKKAA s..tana kun itte roudaan huussikamaa kompostiin...
Ap, muutetaanko yhteen :D
Kyllä mä etsisin naisen, joka haluaa yhteisen kodin ja elämän.
Ap saisi jäädä yksin jo täydellisen elämänsä kanssa.
Haluan läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä etsisin naisen, joka haluaa yhteisen kodin ja elämän.
Ap saisi jäädä yksin jo täydellisen elämänsä kanssa.
Haluan läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta päivittäin.
Mutta et viitsi mitää töitä tehdä?
Hyvää yksinäistä loppuelämää vaan!
Vierailija kirjoitti:
4332432mies kirjoitti:
Tässä yks syy miksi en voisi seurustella jos se ei johda jossain vaiheessa yhdessä asumiseen. Joutuu aina arvailemaan miksi tapaamiset peruuntuu, onko kyseessä joku isompi kriisi vai "kiireinen maalausprojekti".
Ihan vaan mielenkiinnosta, monensillako treffeillä vaadit lupauksen yhteenmuutosta?
Jos rakastuu täysillä, ei siihen lupauksia tarvita.
Se vain tapahtuu ja suhteellisen pian.
Jättikö miehen ex hänet? Olisiko joku hylätyksi tulemisen pelko? Minulle kävi niin ja meni vuosia, ennen kuin tunnistin pelkoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä etsisin naisen, joka haluaa yhteisen kodin ja elämän.
Ap saisi jäädä yksin jo täydellisen elämänsä kanssa.
Haluan läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta päivittäin.Mutta et viitsi mitää töitä tehdä?
Hyvää yksinäistä loppuelämää vaan!
Näytä mulle se kohta jossa olen sanonut niin?
Kyllä tässä töitä on joka päivä, naimisissa oltu 2,5 vuotta, yhdessä asuttu kohta 6 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tehneet yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia? Jos mies haluaakin tiiviimpää suhdetta kuin sinä? Onko teillä aikomustakaan asua joskus yhdessä? Mies ilmeisesti toivoo enemmän yhdessäoloa.
Mies voisi tarjoutua auttamaan kotitöissä, jos haluaa yhdessäoloa enemmän. Hommat on tehtävä joka tapauksessa. Ja jos haluaa olla paikalla vieraana, ei tarvitae tehdä hommia - mutta sitten täytyy ymmärtää, ettei kukaan voi ottaa vieraita luokseen joka viikonloppu.
Meilläkin oli alusta asti eksän kanssa selvää ja yhdessä puhuttiin, että erikseen asutaan, mulla on vielä lapset joka toinen viikko ja mies viihtyi omalla paikkakunnallaan, oma talo ja työ olivat siellä. Mutta eipä aikaakaan kun minä sain hinata peffani miehen luo joka ikinen mahdollinen ja mahdoton väli niin että saatoin matkustaa kolme kertaa viikossa edestakaisin monta sataa kilometriä. Mies ei matkustanut mihinkään, mutta ai kun oli niin ikävä, sejatuo homma pitäisi yhdessä tehdä, missä sä oot ja mikset ole täällä!?! Se ei sitten kauaa kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4332432mies kirjoitti:
Tässä yks syy miksi en voisi seurustella jos se ei johda jossain vaiheessa yhdessä asumiseen. Joutuu aina arvailemaan miksi tapaamiset peruuntuu, onko kyseessä joku isompi kriisi vai "kiireinen maalausprojekti".
Ihan vaan mielenkiinnosta, monensillako treffeillä vaadit lupauksen yhteenmuutosta?
Jos rakastuu täysillä, ei siihen lupauksia tarvita.
Se vain tapahtuu ja suhteellisen pian.
Just. Siksihän sitten paljastuukin "yllättäen" näitä huonoja piirteitä toisesta, joista täälläkin saadaan lukea. Väkivaltaa, narsismia, alkoholismia. "Kun ei se alussa ollut sellainen, nyyh!" Ja sitten erotaan, ja aletaan etsiä uutta, ja taas kiireellä yhteen muuttamaan... Oma moka.
Ohis
Mies haluaa varmaan parisuhteen eikä mitään teinimäistä seukkailusuhdetta. Jos kolmen vuoden jälkeen olette edelleen tuossa jamassa kannattaa ehkä erota. Haluatte eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4332432mies kirjoitti:
Tässä yks syy miksi en voisi seurustella jos se ei johda jossain vaiheessa yhdessä asumiseen. Joutuu aina arvailemaan miksi tapaamiset peruuntuu, onko kyseessä joku isompi kriisi vai "kiireinen maalausprojekti".
Ihan vaan mielenkiinnosta, monensillako treffeillä vaadit lupauksen yhteenmuutosta?
Jos rakastuu täysillä, ei siihen lupauksia tarvita.
Se vain tapahtuu ja suhteellisen pian.Just. Siksihän sitten paljastuukin "yllättäen" näitä huonoja piirteitä toisesta, joista täälläkin saadaan lukea. Väkivaltaa, narsismia, alkoholismia. "Kun ei se alussa ollut sellainen, nyyh!" Ja sitten erotaan, ja aletaan etsiä uutta, ja taas kiireellä yhteen muuttamaan... Oma moka.
Ohis
Niin, jos nähdään pari kertaa viikossa, niin huonoja ominaisuuksia pystyy piilottelemaan vaikka maailman tappiin.
Sitten itketään, kun tärvääntyi niin monta vuotta elämästä.
Ihan vaan mielenkiinnosta, monensillako treffeillä vaadit lupauksen yhteenmuutosta?