Naapurissa vauva, en kestä enää! Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, meidän vauva on hiljaa vaunulenkeillä kun nukkuu :) N. 4 h päivässä olemme ulkona muun ajan itkee ja paljon. Tiedän, että itkisi enemmän jos joku vieras (ls työntentekijä) hoitaisi kun selkeästi itkee enemmän isänsäkin kanssa.

Kerro, mitä voisin tehdä itkuisuudelle? Ei ole varaa muuttaa mihinkään ok- taloon, on tutkittu että on koliikki ja refluksi ja niihin lääkitys. Kannan sylissä monta kertaa yössä mutta jos alan vaihtaa vaippaa, pukea ja vien rapussa ulos keskellä yötä kuuluu itku kyllä rapussa tosi kovaa kaikkialle. Pakko ajatella myös omaa yöunta, en tee vaunulenkkejä öisin. Vai ehdotatko esim että yhteiskunnan eli veronmaksajein tulisi järjestää vauvanhoitoparkki itkuisille vauvoille öiksi jotta naapurit saavat nukkua? Vai mikä se ratkaisu olisi, kerro nyt? Perhetyöntekijä ei saa vauvaa hiljaiseksi sen paremmin kuin isänsä tai minä. Vapaa-aikaa minulla on tunteja päivässö kun vauva nukkuu 4xpvä päikkäreitä ja viettää aikaa isänsä ja mumminsa seurassa. Silti itkee kaikkien kanssa ja paljon. En tunne itseäni väsyneeksi ja kanniskelen sylissä koko ajan, hellin ja imetän.

Jotkut lapset ovat intensiivisempiä, kaipaavat jo vauvana PALJON toimintaa päivään. Jos nukutat useat kunnon päiväunet, ei univalmiutta riitä enää niinkään yölle, edes pienellä vauvalla. Yöllä pitäisi olla seurusteluton rauhallinen aika, toki lohdutusta mutta ei mitään touhuja ja liikkumisia. Että se onnistuisi pitäisi päiväsaikaan olla paljon monipuolista liikettä vauvalle ja paljon nähtävää ja seurattavaa. Tämä siis intensiivisille lapsille. Heille ei riitä vaunuissa makaaminen, mikroaterian lämmitys päiväohjelmana ja äidin somettamisen seuraaminen. Refluksiherkälle vauvalle on myös tärkeä olla pystyssä asennossa ja monipuolisessa liikkeessä (sylissä) niin takaisinvirtausta ei tule niin paljon ja ruoansulatus toimii tehokkaammin. Noidankehä tulee siitä kun väsynyt äiti ei jaksa mitään tehdä eikä missään käydä, mitä vauva voisi sylissä seurailla.

Meillä asia onhoidossa, vauvalla vakuutus ja hyväyksityislääkäri. Tiedän kaiken.kirjoittamasi ja n toimimme mutta silti vsuva itkee. Uhmaikää odotelessa :-) Naapurit eivät voi meitä auttaa ja nevolassa asia tiedetään soitin myös isännöitsijälle jakerroin tilanreesta. Lääkärimtodistus löytyy jos ls tulee kysymään asiasta. Tukitpimia emme tarvitse kun hoitoapua on riittämiin ja harrastan itse päivittäin. Olen hyväksynyt asian kunsaanut tukeaterveydenhuollosta.

Mietin muuten sitä että mistä ap yietää käykö ls perheessä jo tai onko vauva erityislapsi tai sairas?

Edelleen, ls ei puutu asiaanpelkän itkun takia. Eri asia joskuuluu huutoa jariitelyä tms

Tiedät ja silti nukutat useat kunnon päiväunet päivän aikana että ehdit harrastaa tuntikausia? Ok. Onneks teillä on huomattavasti helpompi tilanne kuin ap:n naapurilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on lasun paikka. Ihan vaan sillä että tarkastavat että kaikki on hyvin. Tämä on välittämistä, ei ilkeyttä.

Alapeukutuksia ihmettelin mutta sitten muistin että tämä on suomi. Lapsilta otetaan henki vain sen toisen vanhemman kiusaamiseksi. Yhlla jos ei ole toista vanhempaa riesanaan niin ei syytä kaltoinkohdella lapsiaankaan joten lasu on turha.

Miksi aina oletetaan, että yh ei pärjäisi lastensa kanssa ihan normaalisti, ilman laiminlyöntejä? Tietenkään kaikki eivät pärjää, mutta valtaosalla ei ole mitään keskivero ydinperheestä poikkeavia ongelmia. Monesti hoitavat lapsensa paremmin kuin "ehjät ja turvalliset" ydinperheet.

Kuka olettaa? Ja miksi tulit tähän ketjuun selittämään tällaista? Eniten näkee yh:den valittavan kun ei ole lapsivapaata, joten ehkä siitä voi joillekin tulla sellainen oletus että eivät kovin hyvin pärjää ja oon tavannut sellaisiakin yh jotka omien sanojensa mukaan eivät voi komentaa tai rajoittaa lasta ollenkaan koska ovat niin väsyneitä. Ei se oo enää hyvin pärjäämistä jos vanhemmuus on loppu koska väsymys.

Et tainnut ihan tajuta tämän ketjun tilannetta.

Hyvin moni on on täällä enemmän tai vähemmän suorasti sanonut, että tuo itkuisuus liittyy jollain tavoin siihen, että äiti on yh. Se on luettavissa jo aloituksesta. Muutenhan ei olisi tarpeen mainita vauvan äidin parisuhdestatusta. Siksi tulin tähän ketjuun ja tartuin itkun sijaan juuri tuohon aiheeseen. Ja niin kuin itsekin osaat aiemmasta viestistäni lukea, minäkin tiedän että jotkut yh:t eivät lapsen kanssa pärjää. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei kukaan yh pärjäisi tai että itku olisi seurausta äidin yksinhuoltajuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."

Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.

Luepa tuo määritelmäsi ihan ajatuksen kanssa ja tule sitten kertomaan lisää näkemyksiäsi. Vinkkinä ilmaisut "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Lisäksi: "Voi jatkua useita tunteja".

Mitä sä yrität sanoa? Että tässä on kyseessä ihan tavallinen koliikkilapsi? Etkö lukemastasikaan ymmärtänyt että koliikin määritelmä täyttyy jo tuollaisista 3h pikkuitkuista silloin tällöin, ja noin mittava itkeminen menee jo ihan omaan ulottuvuuteensa, varmasti tilastollisestikin ja tuskin on edes erikseen tutkittu tuota porukkaa joka itkee ainakin apn liioitelmien mukaan yli 20h vuorokaudessa.

Ihan sitä yritin kertoa, että sana vähintään on vain alaraja määritelmälle. Kaikki mikä osuu tuohon rajaan tai sen yli voi täyttää koliikin määritelmän. Ylärajaa tuossa ei mainittu. 

Jälkimmäisellä yritin kertoa sitä, että "useita tunteja" on todella laaja määritelmä. Se kattaa kaiken tuosta kolmen tunnin "pikkuitkusta" 24/7 itkuun. Vuorokaudessakin kun on useita tunteja.

Niin...? Sulla on joku tarve laittaa muiden suuhun sanomisia tai joku ymmärrysongelma nyt tässä? Sulla jotain lapsen avuntarpeen arviointia vastaan vai mitä ihmettä? Mitä muuta kivaa olet lukenut mitä haluat tulla esittelemään? Ja haluat että kehun sinua että hienosti luettu? Ja joku vielä tulee kertomaan jostain yksittäistapauksesta joka kertojan mukaan kumoaa kaikki tutkimustulokset? Juu, kyllä täällä on tilaa kirjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Ekana tuli mieleen, että onkohan vauvalla ja äidillä kaikki hyvin? Jos oikeasti noin koko ajan huutaa. Hoitaakohan äiti vauvaa kunnolla eikä laiminlyö? Tai onkohan vauva jotenkin kipeä? Toki jotkut vauvat huutaa paljon ja ihan monet lääkärit ja neuvolantäditkin saattaa sanoa, että se on normaalia... :-( Mutta ei se yleensä ole. En halua syytellä ketään, mutta esim. koliikkiinkin on yleensä syy löydettävissä/se on hoidettavissa (googlatkaa vaikka koliikki osteopatia). Voi olla allergioita, jotka voisi helpottaa äidin imetysdieetillä. Voi olla imetys-/syömisvaikeuksia, refluksia, kivuliaita lihaskireyksiä, pätkittäistä nukkumista/tiheää heräilyä, sitä koliikkia ym., mikä johtuu vauvan liian kireästä kielijänteestä ja/tai huulijänteestä, joita ei osata tarpeeksi hyvin diagnosoida kaikilta. Eikä edes läheskään aina osata leikata oikein, vaikka olisikin osattu diagnosoida.

En tiedä, voitko oikein muuta tehdä kuin joko koittaa auttaa jotenkin, koittaa vain kestää tai muuttaa pois. Jos jaksat, olisi ihana, jos koittaisit vaikka jotenkin auttaa äitiä. Hän on varmasti lopen uupunut, oli syy mikä hyvänsä. Kysy vaikka joskus ihan vain että mitä kuuluu? Koita rupatella jotain ja kuulostele, millä mielellä hän on. Jos tykkää jutella sulle, tarjoa apuasi. Edes vauvan sylissä pitoa, kun äiti saa käydä suihkussa. Jos vauvalla on jotain noita ongelmia, vinkkaa vaikka fb-ryhmästä Vauvan kireä kielijänne, sieltä saa apua. Tai siitä osteopatiasta. Tai jos et halua puuttua enempää, vinkkaa noista vaikka työntämällä lappu postiluukusta ja soita varmuudeksi lastensuojeluun, että tarkistaisivat, onhan kaikki varmasti ok.

Voi juma! Taidat olla meidän entinen naapuri. Lapseton keski-ikäinen eukko koiransa kanssa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."

Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.

Luepa tuo määritelmäsi ihan ajatuksen kanssa ja tule sitten kertomaan lisää näkemyksiäsi. Vinkkinä ilmaisut "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Lisäksi: "Voi jatkua useita tunteja".

Mitä sä yrität sanoa? Että tässä on kyseessä ihan tavallinen koliikkilapsi? Etkö lukemastasikaan ymmärtänyt että koliikin määritelmä täyttyy jo tuollaisista 3h pikkuitkuista silloin tällöin, ja noin mittava itkeminen menee jo ihan omaan ulottuvuuteensa, varmasti tilastollisestikin ja tuskin on edes erikseen tutkittu tuota porukkaa joka itkee ainakin apn liioitelmien mukaan yli 20h vuorokaudessa.

Ihan sitä yritin kertoa, että sana vähintään on vain alaraja määritelmälle. Kaikki mikä osuu tuohon rajaan tai sen yli voi täyttää koliikin määritelmän. Ylärajaa tuossa ei mainittu. 

Jälkimmäisellä yritin kertoa sitä, että "useita tunteja" on todella laaja määritelmä. Se kattaa kaiken tuosta kolmen tunnin "pikkuitkusta" 24/7 itkuun. Vuorokaudessakin kun on useita tunteja.

Niin...? Sulla on joku tarve laittaa muiden suuhun sanomisia tai joku ymmärrysongelma nyt tässä? Sulla jotain lapsen avuntarpeen arviointia vastaan vai mitä ihmettä? Mitä muuta kivaa olet lukenut mitä haluat tulla esittelemään? Ja haluat että kehun sinua että hienosti luettu? Ja joku vielä tulee kertomaan jostain yksittäistapauksesta joka kertojan mukaan kumoaa kaikki tutkimustulokset? Juu, kyllä täällä on tilaa kirjoitella.

Suora lainaus omasta tekstistäsi: "Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi"

Korjasin vain jälkimmäisen lauseen virheellistä oletusta siitä, että koliikki ei voisi olla pitkäkestoista reilusti yli kolme tuntia päivässä jatkuvaa itkemistä. Ei mitään sen kummempaa. Turha kiihtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."

Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.

Luepa tuo määritelmäsi ihan ajatuksen kanssa ja tule sitten kertomaan lisää näkemyksiäsi. Vinkkinä ilmaisut "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Lisäksi: "Voi jatkua useita tunteja".

Mitä sä yrität sanoa? Että tässä on kyseessä ihan tavallinen koliikkilapsi? Etkö lukemastasikaan ymmärtänyt että koliikin määritelmä täyttyy jo tuollaisista 3h pikkuitkuista silloin tällöin, ja noin mittava itkeminen menee jo ihan omaan ulottuvuuteensa, varmasti tilastollisestikin ja tuskin on edes erikseen tutkittu tuota porukkaa joka itkee ainakin apn liioitelmien mukaan yli 20h vuorokaudessa.

Vastoin yleistä suomalaista uskomusta koliikkilapsilla on myöhemmin enemmän erilaisia haasteita. Näistä vaikea edes tutkia mikä olisi muna ja kana, mutta oli mitenpäin vaan nämä lapset on suuremmassa tuen tarpeessa ja mitä aiemmin sitä parempi. Saati sitten nämä ketkä on erittäin suuri-itkuisia. Heille mahdollisimman paljon tukea ja tilanteen monitahoista arvioita mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kaikki apu.

Mikä apu? Meillä koliikkilapsi muttahyvä hoitoverkosto. En tiedä mikäapu meille pitäisi tullakun vauvaa on tutkittu, on lääkitys ja mulla dieetkun.imetän. Käymme hkerhoissa jne, en koe tarvitsevani apua sillä vauva itkee kaikkien kanssavaikka saan rauhoittumaan parhaiten. Erittäinokenut lastenlääkäri hoitaa vauvaa ja neuvolassa tiedetään asia. Saanko itse määritellä avuntarpeeni, kiitos, kun vauvaa on tutkittu ja olen hakenut apua? Täämä on suomessaoutoa, kaikenmaailman asiantuntijat luulevat tietävänsä mitä asiakas tarvitsee. Isosisaruksella oli myös koliikki ja on täysin normaali 4 vuotias. Emme ole tsrvinnet tukea tai apua mihinkään.

Onko sulla joku persoonallisuushäiriö kun käännät nämä täysin sinuun ja teidän tilanteeseen liittymättömät kommentit ja keskustelun itseesi?

Te jotka ehdottelette kaiken maailman koliikkivauvareservaatteja, miettikää nyt oikeasti hetki. Kuka sellaisia ylläpitäisi ja kuka niissä oleskelun maksaisi? Tuo aloitustarinan YH, joka tuskin rahassa kylpee ja joka joutuisi samaan aikaan kuitenkin maksamaan vuokrat, vedet ynnä muut asunnosta, jossa ei saisi asua? Vai kunta, eli veronmaksajat? 

Mitä jos ainoa vapaa reservaattipaikka olisi Vantaalla, pitäisikö oululaisäidin lähteä sinne äärimmäisen stressaavassa elämäntilanteessa ja jättää Ouluun lapsen isä (jolla työpaikka ja täysi mahdottomuus olla pitkään pois tai tehdä etätöitä) tai ainoan turvaverkon muodostavat isovanhemmat/sisarukset/ystävät? 

Vauvan itku on perkeleellinen ääni, mutta sille ei ihan oikeasti välttämättä kukaan voi mitään. Naapuriin voi muuttaa myös tourette-ihminen, joka kiljaisee joka viides sekunti, ja sekin pitää vain sietää. Ihmiset sairastelevat, vauvat itkevät joko sairauttaan tai vauvuuttaan ja niin edelleen, kaikki tämä tällainen on ihan tavallista elämää ja sitä ei voi mikään mahti maailmassa estää edes kerrostaloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekana tuli mieleen, että onkohan vauvalla ja äidillä kaikki hyvin? Jos oikeasti noin koko ajan huutaa. Hoitaakohan äiti vauvaa kunnolla eikä laiminlyö? Tai onkohan vauva jotenkin kipeä? Toki jotkut vauvat huutaa paljon ja ihan monet lääkärit ja neuvolantäditkin saattaa sanoa, että se on normaalia... :-( Mutta ei se yleensä ole. En halua syytellä ketään, mutta esim. koliikkiinkin on yleensä syy löydettävissä/se on hoidettavissa (googlatkaa vaikka koliikki osteopatia). Voi olla allergioita, jotka voisi helpottaa äidin imetysdieetillä. Voi olla imetys-/syömisvaikeuksia, refluksia, kivuliaita lihaskireyksiä, pätkittäistä nukkumista/tiheää heräilyä, sitä koliikkia ym., mikä johtuu vauvan liian kireästä kielijänteestä ja/tai huulijänteestä, joita ei osata tarpeeksi hyvin diagnosoida kaikilta. Eikä edes läheskään aina osata leikata oikein, vaikka olisikin osattu diagnosoida.

En tiedä, voitko oikein muuta tehdä kuin joko koittaa auttaa jotenkin, koittaa vain kestää tai muuttaa pois. Jos jaksat, olisi ihana, jos koittaisit vaikka jotenkin auttaa äitiä. Hän on varmasti lopen uupunut, oli syy mikä hyvänsä. Kysy vaikka joskus ihan vain että mitä kuuluu? Koita rupatella jotain ja kuulostele, millä mielellä hän on. Jos tykkää jutella sulle, tarjoa apuasi. Edes vauvan sylissä pitoa, kun äiti saa käydä suihkussa. Jos vauvalla on jotain noita ongelmia, vinkkaa vaikka fb-ryhmästä Vauvan kireä kielijänne, sieltä saa apua. Tai siitä osteopatiasta. Tai jos et halua puuttua enempää, vinkkaa noista vaikka työntämällä lappu postiluukusta ja soita varmuudeksi lastensuojeluun, että tarkistaisivat, onhan kaikki varmasti ok.

Voi juma! Taidat olla meidän entinen naapuri. Lapseton keski-ikäinen eukko koiransa kanssa???

Koiralta taisi puuttua pitkä kieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."

Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.

Luepa tuo määritelmäsi ihan ajatuksen kanssa ja tule sitten kertomaan lisää näkemyksiäsi. Vinkkinä ilmaisut "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Lisäksi: "Voi jatkua useita tunteja".

Mitä sä yrität sanoa? Että tässä on kyseessä ihan tavallinen koliikkilapsi? Etkö lukemastasikaan ymmärtänyt että koliikin määritelmä täyttyy jo tuollaisista 3h pikkuitkuista silloin tällöin, ja noin mittava itkeminen menee jo ihan omaan ulottuvuuteensa, varmasti tilastollisestikin ja tuskin on edes erikseen tutkittu tuota porukkaa joka itkee ainakin apn liioitelmien mukaan yli 20h vuorokaudessa.

Ihan sitä yritin kertoa, että sana vähintään on vain alaraja määritelmälle. Kaikki mikä osuu tuohon rajaan tai sen yli voi täyttää koliikin määritelmän. Ylärajaa tuossa ei mainittu. 

Jälkimmäisellä yritin kertoa sitä, että "useita tunteja" on todella laaja määritelmä. Se kattaa kaiken tuosta kolmen tunnin "pikkuitkusta" 24/7 itkuun. Vuorokaudessakin kun on useita tunteja.

Niin...? Sulla on joku tarve laittaa muiden suuhun sanomisia tai joku ymmärrysongelma nyt tässä? Sulla jotain lapsen avuntarpeen arviointia vastaan vai mitä ihmettä? Mitä muuta kivaa olet lukenut mitä haluat tulla esittelemään? Ja haluat että kehun sinua että hienosti luettu? Ja joku vielä tulee kertomaan jostain yksittäistapauksesta joka kertojan mukaan kumoaa kaikki tutkimustulokset? Juu, kyllä täällä on tilaa kirjoitella.

Suora lainaus omasta tekstistäsi: "Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi"

Korjasin vain jälkimmäisen lauseen virheellistä oletusta siitä, että koliikki ei voisi olla pitkäkestoista reilusti yli kolme tuntia päivässä jatkuvaa itkemistä. Ei mitään sen kummempaa. Turha kiihtyä.

Niin? En ole sellaista väittänyt, joten turhaan korjaat ja jankutat tuota asiaa, jonka kaikki lukutaitoiset voi heti sieltä duokkarin artikkelin lainauksesta lukea.

Vierailija kirjoitti:

Ekana tuli mieleen, että onkohan vauvalla ja äidillä kaikki hyvin? Jos oikeasti noin koko ajan huutaa. Hoitaakohan äiti vauvaa kunnolla eikä laiminlyö? Tai onkohan vauva jotenkin kipeä? Toki jotkut vauvat huutaa paljon ja ihan monet lääkärit ja neuvolantäditkin saattaa sanoa, että se on normaalia... :-( Mutta ei se yleensä ole. En halua syytellä ketään, mutta esim. koliikkiinkin on yleensä syy löydettävissä/se on hoidettavissa (googlatkaa vaikka koliikki osteopatia). Voi olla allergioita, jotka voisi helpottaa äidin imetysdieetillä. Voi olla imetys-/syömisvaikeuksia, refluksia, kivuliaita lihaskireyksiä, pätkittäistä nukkumista/tiheää heräilyä, sitä koliikkia ym., mikä johtuu vauvan liian kireästä kielijänteestä ja/tai huulijänteestä, joita ei osata tarpeeksi hyvin diagnosoida kaikilta. Eikä edes läheskään aina osata leikata oikein, vaikka olisikin osattu diagnosoida.

En tiedä, voitko oikein muuta tehdä kuin joko koittaa auttaa jotenkin, koittaa vain kestää tai muuttaa pois. Jos jaksat, olisi ihana, jos koittaisit vaikka jotenkin auttaa äitiä. Hän on varmasti lopen uupunut, oli syy mikä hyvänsä. Kysy vaikka joskus ihan vain että mitä kuuluu? Koita rupatella jotain ja kuulostele, millä mielellä hän on. Jos tykkää jutella sulle, tarjoa apuasi. Edes vauvan sylissä pitoa, kun äiti saa käydä suihkussa. Jos vauvalla on jotain noita ongelmia, vinkkaa vaikka fb-ryhmästä Vauvan kireä kielijänne, sieltä saa apua. Tai siitä osteopatiasta. Tai jos et halua puuttua enempää, vinkkaa noista vaikka työntämällä lappu postiluukusta ja soita varmuudeksi lastensuojeluun, että tarkistaisivat, onhan kaikki varmasti ok.

Ohis onpa tätä alapeukutettu, vaikka usein koliikkioireille voi tehdä jotain. Se että neuvolasta ei apua ehkä löydy ei estä hakeutumasta yksityiselle lääkärille ja tutkituttaa vauva esim. Allergian ja refluksin osalta. Äidin ruokavalio, jos lasta imetetään vaikuttaa. toselle lapselle sopii kaupan tavallinen vastike, herkkävatsaisempintarvitsee apteekin vastiketta. Mietin myös miten äiti jaksaa. Jos hän joutuu turvautumaan kofeiinituotteisiin, ne lisäävät ilmaa vauvan suolostossa ja kierre on valmis. Mielestäni vastasyntyneen äiti saa olla mukavuudenhaluinen ja etsiä vauvan itkuun aktiivisesti ratkaisua yksityiseltä tai homeopatiasta. Kyllä tässä tilanteessa ulkopuolisen kysymys "miten voit?" Voi olla äidille se mitä hän juuri tarvitsee. Ap, vie jokin pieni tuliainen tuoreelle äidille ja vauvalle ja kysy tuo kysymys.

On koliikkeja ja koliikkeja. Tuttavani vauva huusi illat alkuillasta eteenpäin. Vauva oli täysimetyksellä, vauvaa hyssytettiin, kannettiin, mutta ei imetetty. Oma vauvani oli iltaisin rinnassa kiinni koko ajan 4-5 tuntia ja piti syömisessä ehkä vartin taukoja. Mietin, että onko osa "koliikeista" rintaraivarivauvoja, joita ei imetetä tarpeeksi? Huh, tällaista kysymystä ei saa tietenkään ääneen esittää. Vastasyntyneen maidontarve ensimmäisten kuukausien ajan on todella suuri. Ja äiti joka on ollut kotona vauvan kanssa koko päivän haluaisi irrottautua ja saada omaa aikaa, kun puoliso voi hoitaa lasta illalla. Se on, tiedän kokemuksesta, todella kuluttavaa istua sohvalla ja imettää vauvaa koko ajan. Mutta imetys on kyllä huoletonta, kun ensimmäiset kuukaudet on selätetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin luetaan koliikiksi. Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka useimmiten alkaa parin viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Koliikkia esiintyy noin 10 %:lla lapsista. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä. Jos vauvan itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän (3–6 kuukautta) jälkeen, asiasta on hyvä puhua lääkärikäynnillä tai neuvolassa. Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan klo 18:n ja 24:n välille. Koliikkilapsi itkee voimakkaasti ja vetää itseään kaarelle, mikä voi jatkua useita tunteja. Vatsa pömpöttää ja tuntuu kovalta, mutta lapsi ei oksentele."

Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi.

Luepa tuo määritelmäsi ihan ajatuksen kanssa ja tule sitten kertomaan lisää näkemyksiäsi. Vinkkinä ilmaisut "vähintään kolme tuntia, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan". Lisäksi: "Voi jatkua useita tunteja".

Mitä sä yrität sanoa? Että tässä on kyseessä ihan tavallinen koliikkilapsi? Etkö lukemastasikaan ymmärtänyt että koliikin määritelmä täyttyy jo tuollaisista 3h pikkuitkuista silloin tällöin, ja noin mittava itkeminen menee jo ihan omaan ulottuvuuteensa, varmasti tilastollisestikin ja tuskin on edes erikseen tutkittu tuota porukkaa joka itkee ainakin apn liioitelmien mukaan yli 20h vuorokaudessa.

Ihan sitä yritin kertoa, että sana vähintään on vain alaraja määritelmälle. Kaikki mikä osuu tuohon rajaan tai sen yli voi täyttää koliikin määritelmän. Ylärajaa tuossa ei mainittu. 

Jälkimmäisellä yritin kertoa sitä, että "useita tunteja" on todella laaja määritelmä. Se kattaa kaiken tuosta kolmen tunnin "pikkuitkusta" 24/7 itkuun. Vuorokaudessakin kun on useita tunteja.

Niin...? Sulla on joku tarve laittaa muiden suuhun sanomisia tai joku ymmärrysongelma nyt tässä? Sulla jotain lapsen avuntarpeen arviointia vastaan vai mitä ihmettä? Mitä muuta kivaa olet lukenut mitä haluat tulla esittelemään? Ja haluat että kehun sinua että hienosti luettu? Ja joku vielä tulee kertomaan jostain yksittäistapauksesta joka kertojan mukaan kumoaa kaikki tutkimustulokset? Juu, kyllä täällä on tilaa kirjoitella.

Suora lainaus omasta tekstistäsi: "Tällainen muutaman tunnin itku, joinakin päivinä viikossa, ja joka alkaa vähentyä 1,5-2kk iän jälkeen on ok. Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi"

Korjasin vain jälkimmäisen lauseen virheellistä oletusta siitä, että koliikki ei voisi olla pitkäkestoista reilusti yli kolme tuntia päivässä jatkuvaa itkemistä. Ei mitään sen kummempaa. Turha kiihtyä.

Niin? En ole sellaista väittänyt, joten turhaan korjaat ja jankutat tuota asiaa, jonka kaikki lukutaitoiset voi heti sieltä duokkarin artikkelin lainauksesta lukea.

Minäkin olen yhtä ymmärtämätön kuin tuo "kiistakumppanisi". Kun sanot: Aloittajan naapurissa asuu vauva joka itkee ap:n mukaan yli 20h vuorokaudessa joka päivä nyt 2kk ajan on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi, ilmaiset mielestäni hyvin selvästi (jopa suoraan sanoen), ettei ole tavalllista jos koliikkilapsi itkee yli määritelmässä annetun kolmen tunnin minimin. Vai miten tuo "on jotain muuta kuin tavallinen koliikkilapsi" on tulkittava sinun kielelläsi? En valitettavasti ymmärrä tuota kuin suomenkielellä. 

Rintaraivarit voi johtua erilaisista syistä, ei välttämättä maidon puutteesta. Mutta ne ovat todella vaikeita joskus. Minun vauvani sai joskus n.3kk kohdalla pahoja rintaraivareita, koska olisi halunnut nukkua rinnalla, ilman maitoa. Eli siis väsyneenä olisi ilmeisesti halunnut vain nukahtaa, mutta raivostui aina kun maitoa alkoi herumaan. Tuota jatkui yli kuukauden. Kerran meni niin pahaksi, että vauva huusi 7h putkeen eikä nukahtanut millään eikä halunnut syödä. Kannoin häntä koko ajan ja yritin nukuttaa vaunuihin, eikä nukahtanut. Pelkäsin koko ajan, että naapuri soittaa poliisit. Vein vauvan lääkäriin, eikä mitään syytä huudolle löytynyt.

soita musiikkii kotonasi, siitä on jonkin verran apua

Käy niin sääliksi sitä lasta ja äitiä, mutta tietenkin sinuakin ap, onhan tuo ikävää.

Meillä karjui yksi lapsista melkein kaksi vuotta yöt läpeensä ja oli kyllä kuin kidutusta. Onneksi tuo aika on ohi, se tuntui joka yö ja päivä ikuisuudelta ja koko ajasta on vain harmaata usvaa muistissa. Kiva huomata, että tällaisellakin palstalla tykkäysten ja kommenttien perusteella on tavallisia empaattisia ihmisiä, vaikka muutama "jos se ei imetä niin ku oikein!" Tai "tee varalta lasu!" Ei hyvää päivää... :D Muistan hyvin noi älypäät joilla oli hienoja teorioita meidänkin lapsen itkuisuudesta. :DDD Nykyään enemmän naurattaa ne typerykset, mutta ei kyllä silloin.

Joku jo ehdottikin hyviä laadukkaita korvatulppia, kannattaa panostaa niihin! Voi sitten käyttää myös lennoilla jne. Kyllä se ap vielä loppuu :)

Vierailija kirjoitti:

Koliikkivauvoille perheineen pitäis kyllä järjestää jotain asumisyksiköitä. Täysi äänieristys ja vanhemmille tukea, vaikka 3 tuntia päivässä yöunien lisäksi jolloin joku muu hoitaisi lasta ja vanhempi saisi vain levätä.

Kaksi kertaa sattunut naapuriksi koliikkivauva, ei enää koskaan kiitos. Ekalla kerralla kesti 8 kuukautta, toisella "vain" 5 ja talokin oli toisen kohdalla sellainen ettei niin pahasti tullut läpi.

Tämä on yksi hyvistä vastauksista. En ymmärrä kommentteja 'ajattele miltä äidistä tuntuu'. Ensiksi, se ei ollut tämän naisen ongelma, eli miten voin auttaa naapurin äitiä ja vauvaa. Toiseksi, se pahentaa tilannetta, kun kehoitetaan löytämään myötätuntoa vauvalle ja äidille tilanteessa, jossa itse täytyy käydä töissä. Ap ei voi ottaa päivällä puolen tunnin tirsoja (jonka jälkeen kaikki on niin hyvin, aurinkokin paistaa). Kolmanneksi vauvan oma äiti kestää, tottuu, sietää paremmin oman lapsen itkua. Kun oma lapsi itkee, äidin keho erittää ihan eri hormoneja. Toisen lapsen itku, oli sitten bussissa, naapurissa, kirkossa, kaupassa tms, saa aikaan negatiivisia purkauksia (ei toki aina).

Minä soittaisin ovikelloa ja kysyisin 'tarvitko apua'. Se on avaus keskustelulle, jonka tarkoitus on kertoa, että melutaso öisin vaivaa. Nimittäin jos äiti kertoo, että kaikki on hyvin, voit itse sanoa, että et saa nukutuksi vauvan itkulta.

Vastakommenttina sille 'ajattele miltä äidistä tuntuu' sanoisin, että tuskin ap:n työnantaja osoittaa lempeää ymmärtämystä 'tiedän miltä sinusta tuntuu kun et saa nukutuksi'. Vaan työt on tehtävä. Töissä on oltava skarppina. Palkka tulee tilille, jos vääntäydyt joka aamu töihin ja hoidat hommasi.

(lapsilisä juoksee, vaikka vauva huutaa, kotihoidon tuki maksetaan, vaikka lapset jätetään kasvattamatta, asumistuki napsahtaa tilille, vaikka äiti lakkaa kynsiä ja napsii drinkkejä).

Minä laittaisin youtubesta lapsen huutoa soimaan seinän viereen aina kun siellä hiljenee. Jos joku kysyisi, sanoisin että serkun vauva oli kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Et voi muuta kuin joko kestää tai muuttaa pois. Äidille sympatiat.

Lapset huutaa ja äiti on tehnyt valinnan hankkia lapsi. Ap on syytön tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koliikkivauvoille perheineen pitäis kyllä järjestää jotain asumisyksiköitä. Täysi äänieristys ja vanhemmille tukea, vaikka 3 tuntia päivässä yöunien lisäksi jolloin joku muu hoitaisi lasta ja vanhempi saisi vain levätä.

Kaksi kertaa sattunut naapuriksi koliikkivauva, ei enää koskaan kiitos. Ekalla kerralla kesti 8 kuukautta, toisella "vain" 5 ja talokin oli toisen kohdalla sellainen ettei niin pahasti tullut läpi.

Tämä on yksi hyvistä vastauksista. En ymmärrä kommentteja 'ajattele miltä äidistä tuntuu'. Ensiksi, se ei ollut tämän naisen ongelma, eli miten voin auttaa naapurin äitiä ja vauvaa. Toiseksi, se pahentaa tilannetta, kun kehoitetaan löytämään myötätuntoa vauvalle ja äidille tilanteessa, jossa itse täytyy käydä töissä. Ap ei voi ottaa päivällä puolen tunnin tirsoja (jonka jälkeen kaikki on niin hyvin, aurinkokin paistaa). Kolmanneksi vauvan oma äiti kestää, tottuu, sietää paremmin oman lapsen itkua. Kun oma lapsi itkee, äidin keho erittää ihan eri hormoneja. Toisen lapsen itku, oli sitten bussissa, naapurissa, kirkossa, kaupassa tms, saa aikaan negatiivisia purkauksia (ei toki aina).

Minä soittaisin ovikelloa ja kysyisin 'tarvitko apua'. Se on avaus keskustelulle, jonka tarkoitus on kertoa, että melutaso öisin vaivaa. Nimittäin jos äiti kertoo, että kaikki on hyvin, voit itse sanoa, että et saa nukutuksi vauvan itkulta.

Vastakommenttina sille 'ajattele miltä äidistä tuntuu' sanoisin, että tuskin ap:n työnantaja osoittaa lempeää ymmärtämystä 'tiedän miltä sinusta tuntuu kun et saa nukutuksi'. Vaan työt on tehtävä. Töissä on oltava skarppina. Palkka tulee tilille, jos vääntäydyt joka aamu töihin ja hoidat hommasi.

(lapsilisä juoksee, vaikka vauva huutaa, kotihoidon tuki maksetaan, vaikka lapset jätetään kasvattamatta, asumistuki napsahtaa tilille, vaikka äiti lakkaa kynsiä ja napsii drinkkejä).

Oman lapsen itkua ei todellakaan ole helpompi sietää, vaan ihan hirveän paljon hankalampi. Olen lastentarhanopettaja, pidän työstäni ja asiakaslapsista. Olen lukemattomia kertoja kuullut näiden hoitolasten (kipu)itkua, pari kertaa oikeasti aika vakavissakin tilanteissa. Se on tietysti kurjaa, mutta vaan itkua. Oman lapsen itku sen sijaan raastaa sisintä, sitä tekisi mitä tahansa ottaakseen sen lapsen kivun itselle ja rukoilee joka ainoa hetki, että tuon hengenvedon jälkeen itku lakkaa, ei kun tuon, ei kun tuon...