Naapurissa vauva, en kestä enää! Mitä tässä tilanteessa tulee tehdä?

Osake kerrostalossa oli vuokralla juuri tälläinen jatkuvan itkun/huudon omaava vauva vanhempineen. Yhtiökokouksessa laitettiin noottia osakkeenomistajalle kuka oli kämppänsä vuokrannut ja hänellä oli 2 vaihtoehtoa joko itse irti sanoo vuokralaisen tai taloyhtiö lunastaa asunnon. Vuokralainen lähti+huutava lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Osake kerrostalossa oli vuokralla juuri tälläinen jatkuvan itkun/huudon omaava vauva vanhempineen. Yhtiökokouksessa laitettiin noottia osakkeenomistajalle kuka oli kämppänsä vuokrannut ja hänellä oli 2 vaihtoehtoa joko itse irti sanoo vuokralaisen tai taloyhtiö lunastaa asunnon. Vuokralainen lähti+huutava lapsi.

Vain villeimmissä fantasioissasi, ei ikinä menisi oikeudessa läpi tuollainen. 

Vierailija kirjoitti:

Koliikkivauvoille perheineen pitäis kyllä järjestää jotain asumisyksiköitä. Täysi äänieristys ja vanhemmille tukea, vaikka 3 tuntia päivässä yöunien lisäksi jolloin joku muu hoitaisi lasta ja vanhempi saisi vain levätä.

Kaksi kertaa sattunut naapuriksi koliikkivauva, ei enää koskaan kiitos. Ekalla kerralla kesti 8 kuukautta, toisella "vain" 5 ja talokin oli toisen kohdalla sellainen ettei niin pahasti tullut läpi.

Komppaan! T: kolmen koliikkilapsen äiti, joo onneksi ei olleet kolmoset :-D (onneksi meidän naapurin vauvalla oli ollut koliikki, joten symppasivat ja auttoivat meitä :-)

En nyt jaksa lukea tätä koko hommaa mutta sanon vaan, kuinka typerää on huomautella vauvan jatkuvan itkun kuuluvan normaaleihin elämisen ääniin. Ei mikään kova ääni jatkuvana voi kuulua normaaleihin elämisen ääniin (vrt. esim. koiran ulvonta/haukunta, vaikka se kuinka "luonnollista" sille koiralle onkin, ei sitä tarvitse naapurin kuunnella 24/7)

Vierailija kirjoitti:

En nyt jaksa lukea tätä koko hommaa mutta sanon vaan, kuinka typerää on huomautella vauvan jatkuvan itkun kuuluvan normaaleihin elämisen ääniin. Ei mikään kova ääni jatkuvana voi kuulua normaaleihin elämisen ääniin (vrt. esim. koiran ulvonta/haukunta, vaikka se kuinka "luonnollista" sille koiralle onkin, ei sitä tarvitse naapurin kuunnella 24/7)

No mutta kun nimenomaan voi. Kuinka monta kertaa se pitää sanoa, että vauvan itku on täysin normaali elämiseen kuuluva ääni, eikä koliikkivauvallekaan voi yksikään naapuri, isännöitsijä tai vuokranantaja yhtään mitään. Mikä ratkaisusi asiaan on? Vauvaperhe telttaan nukkumaan, jos sattuu itkuinen vauva? Vai ehkä mieluummin naapurille pitkämielisyyttä, ääntä eristäviä tekstiileitä ja hyvät korvatulpat, jos ei auta niin itselle se teltta? 

Suomen lainsäädännössä ihminen on käytännössä aina eläimen yläpuolella ja siksi eläimen jatkuvaan luonnolliseenkin meteliin voidaan puuttua, vauvan ei. Ajatellaan, että koiran paikan ei tarvitse olla kerrostalossa, mutta ihmislasten paikka on ihan siellä minne sattuvat syntymään ja missä huoltajansa tahtovat asua, oli se sitten erämaamökki tai kerrostalo keskustassa. 

Mutta siis kaikin mokomin, voihan sitä muutenkin helvetin rankassa elämäntilanteessa eläviä koliikkivauvan vanhempia kiusata kaiken maailman valituksilla. Toivottavasti koliikkivauvan vanhemmat kuitenkin tietävät, että mikään oikeuslaitos ei ikinä tule asettumaan sille kannalle, että kerrostalossa ei saisi elää koliikkivauvan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä taloissa on esim kylppärissä huono äänieristys. Siellä kannattaa huutaa "HILJAA"! Sitten voi ihan koputtaa harjanvarrella seinään tai patteriin. Samalla voi huutaa sen Ole hiljaa!

En ole teolli

Juu, just noin kannattaa tehdä jos haluaa itse häädön. Aikuisen ihmisen hiljaa -huudot ja harjanvarrella koputtelu kun on nimittäin häiriköintiä. Ja tämä on todettu ihan oikeudessa. Vauvan itku ei ole. Joten en todellakaan suosittele ap:lle moista toimintaa.

Eihän niiden "vauvareservaattien" tarkoitus olisi taata naapureiden yöunia, vaan tarjota apua sille ÄIDILLE. Sille äidille joka on niin kiinni siinä lapsessa että ei pysty nukkumaan. Etenkin esim. juuri nuoret yh-äidit jolla ei ole mitään ulospääsyä mekkalasta. Voin kuvitella, että vaikka kunnon yöunet hiljaisessa ympäristössä tai edes se, että vauvan saa antaa jollekin pidettäväksi vähäksi aikaa, voisi olla enemmänkin rentoutus kuin joku ylimääräinen stressitekijä. Toki monissa perheissä on sitten mies tai muuta tukiverkostoa, mutta nykymaailmassa monilla ei ole tällaisia valmiuksia. Vähentäisi riskiä juurikin vauva-ajan uupuneisuuden ongelmiin ja noh, sivutuotteena kyllä takaisi myös yhteiskuntarauhaa. Eikä sen tarvitsisi olla kuin muutama äänieristetty huone jonkun yksikön kyljessä.

Ap on aika kiltti, kun lähtee kaiken keskellä miettimään vielä, että miten voisi parantaa lapsen ja perheen oloja tai toisiko sosiaalipalvelut apua äidille. Hänen hommansa olisi ensisijaisesti etsiä itselleen lepokeinoja ja uutta asuntoa. Me ollaan täällä kaikki vastuussa vain itsestämme ja omasta jaksamisestamme eikä ketään voida edellyttää kestämään toisesta johtuvaa, tosi kohtuutonta unettomuutta. Kuten tässä keskustelussa on aiemmin käynyt ilmi, koliikkihuuto voi kestää helposti kuukausia, jopa vuoden. Se on täysin järjetön aika vähillä yöunilla, työssäkäyvänä ihmisenä jonka tulisi selviytyä oman arkensa haasteista.

Miten jonkun vauvan huuto 24/7 pitäisi kestää täysin mukisematta, mutta ajoittain PÄIVÄLLÄ haukkuva koira, musiikin kuuntelu, soittaminen tms tuntuu olevan kerrostalossa ihmisille täysin sietämätöntä? Mieluimmin kuuntelisin ulvovaa koiraa kuin vauvaa...

Okei, vauvan itku on normaali ääni, mutta onko ympärivuorokautisen itkun kuunteleminen mielestänne kohtuullista? Kuvitelkaa omalle kohdalle, ei yöunia tai yhtään mitään.

Yksi tällainen kohdalle osunut. En käsitä, miten näitä on nykyään joka nurkalla.

Vierailija kirjoitti:

Eihän niiden "vauvareservaattien" tarkoitus olisi taata naapureiden yöunia, vaan tarjota apua sille ÄIDILLE. Sille äidille joka on niin kiinni siinä lapsessa että ei pysty nukkumaan. Etenkin esim. juuri nuoret yh-äidit jolla ei ole mitään ulospääsyä mekkalasta. Voin kuvitella, että vaikka kunnon yöunet hiljaisessa ympäristössä tai edes se, että vauvan saa antaa jollekin pidettäväksi vähäksi aikaa, voisi olla enemmänkin rentoutus kuin joku ylimääräinen stressitekijä. Toki monissa perheissä on sitten mies tai muuta tukiverkostoa, mutta nykymaailmassa monilla ei ole tällaisia valmiuksia. Vähentäisi riskiä juurikin vauva-ajan uupuneisuuden ongelmiin ja noh, sivutuotteena kyllä takaisi myös yhteiskuntarauhaa. Eikä sen tarvitsisi olla kuin muutama äänieristetty huone jonkun yksikön kyljessä.

Ap on aika kiltti, kun lähtee kaiken keskellä miettimään vielä, että miten voisi parantaa lapsen ja perheen oloja tai toisiko sosiaalipalvelut apua äidille. Hänen hommansa olisi ensisijaisesti etsiä itselleen lepokeinoja ja uutta asuntoa. Me ollaan täällä kaikki vastuussa vain itsestämme ja omasta jaksamisestamme eikä ketään voida edellyttää kestämään toisesta johtuvaa, tosi kohtuutonta unettomuutta. Kuten tässä keskustelussa on aiemmin käynyt ilmi, koliikkihuuto voi kestää helposti kuukausia, jopa vuoden. Se on täysin järjetön aika vähillä yöunilla, työssäkäyvänä ihmisenä jonka tulisi selviytyä oman arkensa haasteista.

Onhan noita ensikoteja olemassa, toimivat vähän niin kuin tuossa toivoit. Se vaan, että vaikka arki vauvan kanssa olisi ihan perkeleen raskasta, voi äiti/perhe silti syistä X, Y ja Z valita mieluummin sen arjen vauvan kanssa keskenään kuin tuollaisen reservaattielämän. 

Mutta kuten sanoit, jokainen on vastuussa vain itsestään ja omasta jaksamisestaan. Siksi AP:lla itsellään on velvollisuus miettiä, miten saisi nukuttua, olkoon keinona sitten muutto, korvatulpat, ns. white noisen kuunteleminen vastamelukuulokkeista... Naapurin YH vastaa vain itsestään ja omasta vauvastaan, ja epäilenpä, että hän kyllä säälii naapureita joka tapauksessa, vaan turhaapa sekin on, kun tuskin on hänen syynsä että vauva itkee. Vauvan syy se ei ainakaan missään tapauksessa ole. 

Pienenä vinkkinä ap:lle, että Oulussa on firma, joka tekee vastamelukorvatulppia!

Vierailija kirjoitti:

Okei, vauvan itku on normaali ääni, mutta onko ympärivuorokautisen itkun kuunteleminen mielestänne kohtuullista? Kuvitelkaa omalle kohdalle, ei yöunia tai yhtään mitään.

Yksi tällainen kohdalle osunut. En käsitä, miten näitä on nykyään joka nurkalla.

Eihän se ehkä kohtuullista ole, mutta eipä sille silti mitään voi. Pakko on kestää tai muuttaa muualle. Äitiä ja vauvaa ei talosta pihalle saa. Vauvan itku ei ole häiriköintiä eikä syy häätöön. Kerrostalo on asumismuotona sellainen, että siellä on vaan pakko sietää tiettyjä ääniä. Tai muuttaa muualle.

Valitusta vaan isännöitsijälle. Vauvan jatkuva huuto ei ole ns. luonnonääni, jota naapureiden olisi vain pakko sietää. Vanhempien tehtävä on pitää vauva hiljaisena hiljaisuuden aikana. Lain mukaan asia on näin ja tästä on myös ennakkotapauksia olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne kaikkien kannalta. Jospa kyseessä olis 3 kuukauden koliikki ja kohta helpottais itkut. Noh, oma lapsi huusi koko ensimmäisen vuotensa...

Meilläkin ekat 1,5 itki paljon ja kovaa, yölläkin monta kertaa. Toki nousin heti lohduttamaan mutta yhä 4 vuotiaana on herkkä ja itkee helposti. Mikään ei meillä ollut tai ole vikana, lapsi on vain sellainen persoonana että pahoittaa helposti mielensä ja tarvitsee paljon apua tunteiden hallintaan ja jäsentämiseen.Jos olin vaikkapa harrastuksessa p0ari tuntia ja tulin kotiin,oli lapsi pahimpaan eroahdistusaikaan huutanut pari tuntia isänsä kanssa putkeen, vaikka asumme yhdessä vain minä eli äiti kelpasi lohduttamiseen.Ja n, vuoden ikäisestä jo lähtee ääntä...

Ap.lle sanoisin ettet voi asialle mitään. Tai voit toki ottaa yhtettä vaikka lastensuojeluun mutta jos ei ole merkkejä laiminlyönnistä eivät tee mitään. Eim. itse soitin lastensuojeluun naapurin itkevästä lapsesta joka itki yöllä pari tuntia (n 3 v) niin ettei lohdutettu, huusi äitiä monta tuntia monena yönä.Siltikään eivät tehneet mitään, kun ei merkkejä laiminlyöönistä ollut enkä tiennyt esim. perheen nimeä (olivat naapurirapussa).Toki tämän ymmärrän, muutenhan kuka vain voisi kiusaamismielessä soitella lastensuojelua kotikäynneille.Pelkkä  itku ei siis syyksi riitä.

Pakko kommentoida tuohon " huusi äitiä monta tuntia yössä". Minulla lapsi sai ns. kauhukohtauksia 2-3 vuotiaana. Aloitti huutamisen lähes joka yö n. klo 23 ja huutoa jatkui reilut kaksi tuntia. Huusi äitiä, olin vieressä, katsoi minua silmiin ja huusi, ettet sä ole äiti. Oli todella syvässä unessa, josta ei saanut hereille, ei millään. Pidin sylissä, lauloin, silitin, paijasin, yritin herättää vaan ei onnistunut. Huutaa täyttä kurkkua. N. kahden tunnin huutamisen jälkeen heräsi, jonka jälkeen käytiin rauhassa nukkumaan. Tätä jatkui vuoden verran ja voin kertoa, että kävi kyllä mielessä, että mitähän naapurit luulee täällä tapahtuvan. Onneksi kukaan ei lasuja tehnyt.

Osta omakotitalo keskeltä korpea jossa lähin naapuri kilometrin päässä aikaisintaan. Ai mutta sulla ei taida olla varaa, no sitten sun täytyy vaan kestää, tai muuttaa muualle vuokralle, siellä tosin saatta olla vaikka ulkomaalainen naapurissa joka tekee ruokaa vahvoilla mausteilla ja se haju leijailee sun kämppään...

Vierailija kirjoitti:

Valitusta vaan isännöitsijälle. Vauvan jatkuva huuto ei ole ns. luonnonääni, jota naapureiden olisi vain pakko sietää. Vanhempien tehtävä on pitää vauva hiljaisena hiljaisuuden aikana. Lain mukaan asia on näin ja tästä on myös ennakkotapauksia olemassa.

"Lapsessa ei ole on-off nappia." Sanoi sossu.

Muuta muualle, jos on oikeasti sietämätöntä. Et paljon muuta voi.

Kauhukohtauksia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne kaikkien kannalta. Jospa kyseessä olis 3 kuukauden koliikki ja kohta helpottais itkut. Noh, oma lapsi huusi koko ensimmäisen vuotensa...

Meilläkin ekat 1,5 itki paljon ja kovaa, yölläkin monta kertaa. Toki nousin heti lohduttamaan mutta yhä 4 vuotiaana on herkkä ja itkee helposti. Mikään ei meillä ollut tai ole vikana, lapsi on vain sellainen persoonana että pahoittaa helposti mielensä ja tarvitsee paljon apua tunteiden hallintaan ja jäsentämiseen.Jos olin vaikkapa harrastuksessa p0ari tuntia ja tulin kotiin,oli lapsi pahimpaan eroahdistusaikaan huutanut pari tuntia isänsä kanssa putkeen, vaikka asumme yhdessä vain minä eli äiti kelpasi lohduttamiseen.Ja n, vuoden ikäisestä jo lähtee ääntä...

Ap.lle sanoisin ettet voi asialle mitään. Tai voit toki ottaa yhtettä vaikka lastensuojeluun mutta jos ei ole merkkejä laiminlyönnistä eivät tee mitään. Eim. itse soitin lastensuojeluun naapurin itkevästä lapsesta joka itki yöllä pari tuntia (n 3 v) niin ettei lohdutettu, huusi äitiä monta tuntia monena yönä.Siltikään eivät tehneet mitään, kun ei merkkejä laiminlyöönistä ollut enkä tiennyt esim. perheen nimeä (olivat naapurirapussa).Toki tämän ymmärrän, muutenhan kuka vain voisi kiusaamismielessä soitella lastensuojelua kotikäynneille.Pelkkä  itku ei siis syyksi riitä.

Pakko kommentoida tuohon " huusi äitiä monta tuntia yössä". Minulla lapsi sai ns. kauhukohtauksia 2-3 vuotiaana. Aloitti huutamisen lähes joka yö n. klo 23 ja huutoa jatkui reilut kaksi tuntia. Huusi äitiä, olin vieressä, katsoi minua silmiin ja huusi, ettet sä ole äiti. Oli todella syvässä unessa, josta ei saanut hereille, ei millään. Pidin sylissä, lauloin, silitin, paijasin, yritin herättää vaan ei onnistunut. Huutaa täyttä kurkkua. N. kahden tunnin huutamisen jälkeen heräsi, jonka jälkeen käytiin rauhassa nukkumaan. Tätä jatkui vuoden verran ja voin kertoa, että kävi kyllä mielessä, että mitähän naapurit luulee täällä tapahtuvan. Onneksi kukaan ei lasuja tehnyt.

2-3 vuotiaat reagoivat päivän tapahtumiin. Ei ne kauhukohtaukset ole sellaisia mitkä vaan ilmaantuvat ja niille ei voi mitään. Esim. Monelle tuon ikäisellä yksin tv:n ja lastenohjelmien katsominen aihettaa tuota. Lapsi tarvitsee tulkitsijan tunteille ja asioille, joita tapahtuu ja mitä hän näkee päivän aikana turvalliselta aikuiselta.

Lapset ei kuulu kerrostaloon. Ei ne naapurit sitä lasta ole tehnyt, joten miksi niiden pitäisi yötä päivää sietää huutoa.

Kyllä mua säälittää tuo äitikin, mutta naapurit vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kauhukohtauksia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne kaikkien kannalta. Jospa kyseessä olis 3 kuukauden koliikki ja kohta helpottais itkut. Noh, oma lapsi huusi koko ensimmäisen vuotensa...

Meilläkin ekat 1,5 itki paljon ja kovaa, yölläkin monta kertaa. Toki nousin heti lohduttamaan mutta yhä 4 vuotiaana on herkkä ja itkee helposti. Mikään ei meillä ollut tai ole vikana, lapsi on vain sellainen persoonana että pahoittaa helposti mielensä ja tarvitsee paljon apua tunteiden hallintaan ja jäsentämiseen.Jos olin vaikkapa harrastuksessa p0ari tuntia ja tulin kotiin,oli lapsi pahimpaan eroahdistusaikaan huutanut pari tuntia isänsä kanssa putkeen, vaikka asumme yhdessä vain minä eli äiti kelpasi lohduttamiseen.Ja n, vuoden ikäisestä jo lähtee ääntä...

Ap.lle sanoisin ettet voi asialle mitään. Tai voit toki ottaa yhtettä vaikka lastensuojeluun mutta jos ei ole merkkejä laiminlyönnistä eivät tee mitään. Eim. itse soitin lastensuojeluun naapurin itkevästä lapsesta joka itki yöllä pari tuntia (n 3 v) niin ettei lohdutettu, huusi äitiä monta tuntia monena yönä.Siltikään eivät tehneet mitään, kun ei merkkejä laiminlyöönistä ollut enkä tiennyt esim. perheen nimeä (olivat naapurirapussa).Toki tämän ymmärrän, muutenhan kuka vain voisi kiusaamismielessä soitella lastensuojelua kotikäynneille.Pelkkä  itku ei siis syyksi riitä.

Pakko kommentoida tuohon " huusi äitiä monta tuntia yössä". Minulla lapsi sai ns. kauhukohtauksia 2-3 vuotiaana. Aloitti huutamisen lähes joka yö n. klo 23 ja huutoa jatkui reilut kaksi tuntia. Huusi äitiä, olin vieressä, katsoi minua silmiin ja huusi, ettet sä ole äiti. Oli todella syvässä unessa, josta ei saanut hereille, ei millään. Pidin sylissä, lauloin, silitin, paijasin, yritin herättää vaan ei onnistunut. Huutaa täyttä kurkkua. N. kahden tunnin huutamisen jälkeen heräsi, jonka jälkeen käytiin rauhassa nukkumaan. Tätä jatkui vuoden verran ja voin kertoa, että kävi kyllä mielessä, että mitähän naapurit luulee täällä tapahtuvan. Onneksi kukaan ei lasuja tehnyt.

2-3 vuotiaat reagoivat päivän tapahtumiin. Ei ne kauhukohtaukset ole sellaisia mitkä vaan ilmaantuvat ja niille ei voi mitään. Esim. Monelle tuon ikäisellä yksin tv:n ja lastenohjelmien katsominen aihettaa tuota. Lapsi tarvitsee tulkitsijan tunteille ja asioille, joita tapahtuu ja mitä hän näkee päivän aikana turvalliselta aikuiselta.

Meillä ei katsottu televisiota, luettiin ja leikittiin, ulkoiltiin, laulettiin, juteltiin ym. Lapsi sai syliä aina kun halusi (halusi paljon). Oltiin lähes koko ajan yhdessä. Minulla ei ole tapana kiukutella lapselle, kuten ei myöskään huutaa. Olen "lehmänhermoinen" äiti. Lapsenikin on oppinut ettei huutamisessa ole järkeä. Joten nuo "syysi" eivät päteneet meillä.