Mitä mieltä isovanhemmista jotka syöttävät lapselle salaa makeisia?
Meillä on kaksivuotias tytär ja olimme ajatelleet että emme opettaisi lasta Karlin syöntiin pienestä pitäen. Olemme tämän kertoneet myös isovanhemmille. Mieheni äiti ei tästä välitä, vaan syöttää lapselle aina siellä käydessämme karkkia ruokailun jälkeen ja joskus myös muulloin. Tekee tätä usein salaa, mutta 2-vuotias ei toki tätä osaa salata vaan tulee yleensä esittelemään että mummi antoi namia.
Ei sinänsä maailmaa kaatava asia, mutta jokseenkin ärsyttävää että emme itse saaneet päättää asiaa milloin lapsi oppii syömään karkkia. Ja että kieltoja ei voi uskoa. Sama mummi juottaa mehua ja antaa muutakin sokerista kun silmä välttää.
Onko kukaan saanut isovanhempia aisoihin namien antamisen suhteen?
Kommentit (33)
Isovanhempien tehtävä on ollut nimenomaan lelliä lastenlapsiaan piloille sukupolvien ajan.
Älkää nipottako. Opettakaa lapsenne siihen että mummolassa saa herkutella.
No, pitäisin aika pöljänä mummoa, jos kerran on selvästi ilmaistu, ettei karkkia saa antaa. Kannattaa yrittää puhumalla selvittää. Eipä siinä juuri muuta konstia ole.
Nim. Itsekin mummo
Vanhempien toiveita lasten syömisen suhteen tulee aina kuunnella. Meillä on silloin tällöin hoidossa 2 ja 5 -vuotiaat sukulaislapset. Jos vanhemmat sanovat että ei ole herkkupäivä niin emme tietenkään niitä anna.
Ihme kannibaalivanhemmat. Kenet Karlin aiotte syödä? Pikkuveljen vai?
Oletteko muutenkin jotain 50-vuotiaita ensivanhempia? Kuka puhuu "makeisista"? Siis muut kuin 90-vuotias isoisomummuni?
Meillä sama ongelma. Toinen monesti oksentaa mummolavierailun jälkeen kun syönyt niin paljon herkkuja. Ei paljon kiinnosta viedä lapsia sinne kylään/hoitoon.
Miksi se edes on niin tärkeää ja hienoa antaa karkkia ihan pienelle lapselle.? Aika usein mun alle 1-vuotiaalle on haluttu tarjota herkkuja. Viimeksi isä halusi antaa jätskiä ja sisko munkkia. Siis joo, ei se lapsi niihin kuole, mutta kertokaa namien tuputtajat, miksi pitää antaa? En mä aio karkkipoliisiksi ruveta ja minusta on ok vähän isompana välillä maistaa karkkia, mutta miksi sitä namia pitää antaa niin pienelle, joka ei edes osaa pyytää sitä?
Mua pelottaa, kun äiti on jo valmiiksi sanonut hemmottelevansa lasta. En haluaisi antaa lapselle mitään ylimääräisiä karkkeja, ellei sitten ole joku karkkipäivä. Mehua, sokerijogurtteja/muroja en aio edes syöttää. Kai sitten äidillä pitää käydä vain lapsen karkkipäivinä, jos ei suostu noihin mun ehtoihin, että vain karkkipäivänä.. (ja toki jos nyt keskellä viikkoa vaikka linnanmäelle eksyisi, niin se on poikkeustilanne :) )
Ei ole tarkoitus nipottaa, mutta juuri tuota en ymmärrä miksi sitä karkkia tulee tarjota jo ihan pienille lapsille. Lapsi ei itse osaa kieltäytyä saati kontrolloida mitä syö. Isompana jo vähän eri asia, mutta en siltikään näe tarpeelliseksi tyrkyttää sitä karkkia joka välissä.
Onneksi toiset isovanhemmat eivät ikinä tarjoa lapselle karkkia ja muutkin vanhemmat sukulaiset ymmärtävät kysyä saako tarjota.
Mielestäni karkit eivät vain ole mikään pakollinen osa aivan pienten lasten elämää.
Ap
Leikkaa isoäidin pelargonia tai pihakukat mukaasi ja sano, että otit, kun ovat niin nättejä teidän olohuoneessa. Jos sinua kielletään, niin sano, että ei tarvitse nipottaa.
Toinen vaihtoehto on syöttää isovanhempien koiralle suklaata (en suosittele) tai pysyä vieraisilla niin kauan, että lapsi oksentaa karkit olohuoneen matolle.
Nämä siis siinä tapauksessa, että isovanhemmat eivät ymmärrä puhetta.
Ei ole tarvinnut isovanhempia laittaa aisoihin, eikä tarvitse tehdä mitään salassa, sillä heillä on omat tapansa, joita me kunnioitamme, ellei se vaaranna lastemme turvallisuutta.
Meillä lapset ovat vapaasti saaneet syödä makeisia ja herkkuja, jo pienestä pitäen (nyt teinejä) joita säilytään ruokatilan kaapissa ja on kaikkien vapaasti saatavilla, mutta hyvin ovat saaneet olla rauhassa, eikä juuri makeisia syödä, kun siitä perheessä ei ole tehty mitään numeroa tai se olisi jotenkin kiellettyä. Ja kun se on arkipäivää ja vapaasti käytettävissä, kiinnostusta ei juuri ole.
En ole koskaan ymmärtänyt karkki- tai herkkupäiviä, jolloin syödään niin paljon kuin niitä on, maha kipeäksi. Minusta tämä malli on lapselle haitallinen.
No hyvänen aika, mikä ihme tässä sokerihysteriassa on?
Ilmeisesti sanona kohtuu kaikessa on täysin tuntematon.
Entäs jos tuo kostautuu sillä että muksus sitten aikuisena vetää herkkuja kaksin käsin?
Ei Karlia saa syödä! Hyviä vanhempia ootte, kun opetatte jo nyt, että kannibalismi on väärin. #respect
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien tehtävä on ollut nimenomaan lelliä lastenlapsiaan piloille sukupolvien ajan.
Älkää nipottako. Opettakaa lapsenne siihen että mummolassa saa herkutella.
Tää olis ymmärrettävää jos kävis mummolassa harvoin, mutta jos siellä käy esim viikottain tai useemmin viikossa, niin ei niitä sokeriherkkuja niin usein tarvii saada. Alottajan lapsi kuitenkin vasta 2v eikö sen ikäsellä tarvii vielä olla mitään säännöllisiä herkuttelupäiviä.
Olisipa kiinnostavaa, jos karkkien antaja kommentoisi tätä ketjua! Kertoisi, miksi näin toimii. Meilläkin lapsenlapsen toinen mummo on antanut "namia" yksivuoiaasta lähtien vastoin vanhempien toiveita.
Mummolassa herkuttelusta: On muitakin herkkuja kuin karkit ja muu sokeripitoinen. Esim. Kolmevuotias lapsenlapseni herkuttelee meillä syömällä ruiskuppeja.
Se on vähän mummojen tehtävä. Se on ollut maailman sivun. Lastenlapset saavat parhaimmat palat ja herkut.
Jo pienikin lapsi saa mielihyvää makeasta, sillä se on synnynnäistä, hörppiihän sikiö lapsivettä, joka on makeaa, samoin rintamaito.
En ole koskaan ymmärtänyt karkki- ja herkkupäiviä, josta on tehty jotakin kiellettyä ja himottua, jotka tulivat joskus 70-luvulla ja tulokset ovat kaikkien nähtävillä, sillä juuri tuo ikäluokka syö kohtuuttoman paljon karkkia ja on suurin ostajaryhmä makeisille.
Historia on osoittanut, ihmistä kiinnostavan aina joka on kiellettyä, oli sitten makeiset tai alkoholi.
Mummolla on kuulemma mummon oikeudet syöttää kaikenlaista makeaa mitä vain keksii. Ärsyttää! Varmaan 1D diagnoosilla saisi ehkä mummonkin tajuamaan tai saisiko kun hänellä itse on 2D.
Meillä ei ole tarkoitus kieltää lapselta karkin syömistä kokonaan. Mutta sen ehtii opetella vanhempanakin kuin 2-vuotiaana. En usko että jos emme tarjoa lapselle karkkia heti vauvasta alkaen, hän vetää sitä kaksin käsin isompana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvinnut isovanhempia laittaa aisoihin, eikä tarvitse tehdä mitään salassa, sillä heillä on omat tapansa, joita me kunnioitamme, ellei se vaaranna lastemme turvallisuutta.
Meillä lapset ovat vapaasti saaneet syödä makeisia ja herkkuja, jo pienestä pitäen (nyt teinejä) joita säilytään ruokatilan kaapissa ja on kaikkien vapaasti saatavilla, mutta hyvin ovat saaneet olla rauhassa, eikä juuri makeisia syödä, kun siitä perheessä ei ole tehty mitään numeroa tai se olisi jotenkin kiellettyä. Ja kun se on arkipäivää ja vapaasti käytettävissä, kiinnostusta ei juuri ole.
En ole koskaan ymmärtänyt karkki- tai herkkupäiviä, jolloin syödään niin paljon kuin niitä on, maha kipeäksi. Minusta tämä malli on lapselle haitallinen.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että tässä on perää. Karkista tehtiin palkinto ja jotakin odottamisen arvoista karkkipäivillä, ja lahjomisilla; jos nyt menet nätisti hammaslääkärin tuoliin, saat karkkipussin. Tai jos et nyt siivoa huonetta, et saa karkkipäivänä karkkia. Karkista tuli jotakin hienoa, jotakin ansaittavaa, palkinto. Näin aikuisena se määrä karkkia mitä mässytän onkin jotain aivan järkyttävää. 15 vuotta olen pyristellyt sokerikoukusta eroon, mutta en ole löytänyt toimivaa keinoa. Ne kaverit, keiden perheissä karkki oli osa arkipäivää eikä mitään ihmeellistä, eivät kukaan ole erityisen kiinnostuneita karkin mässäämisestä.
Ei todellakaan oo ok antaa herkkuja, jos vanhemmat ei niitä halua annettavan. Isovanhempien on kunnioitettava lapsen vanhempien päätöksiä.