Miksei rahat riitä, mitä teen väärin? :(

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, ap, että sun arviosi menoistasi ei perustu todelliseen kulutukseesi, vaan mutuun.

Takuusäätiöllä on hyvä sovellus, Penno, johon voit kirjata kaikki tulosi ja menosi ja se sitten näyttää reaaliajassa, paljonko kuukaudessa on kulunut ja paljonko on jäljellä.

Kiitos vinkistä! Pennoa aion kokeilla.

Taidan todella olla auttamattoman pihalla ja oikea taloustumpelo :(. Tähän asti olen uskonut että kaikki aina järjestyt, mutta nyt on pakko alkaa itse järjestää. Vaikka elämä on eron jäljiltä edelleen solmussa, en voi vaan ajelehtia. Kiitos tuesta ja vinkeistä kaikille, ja kiitos myös niistä "herää nyt jo urpo" -tyyppisistä kommenteista :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tämä nykyinen asuntoni on mulle ensiasunto, siihen riittää 10 % omarahoitus + riittävän hyvät vakuudet. Minulla ei siis todellakaan ole maksettuna 45000. Koko lyhennyserähän ei suinkaan lyhennä lainaa, ja olen lyhentänyt sitä vasta vuoden.

Asuntoni arvo on nyt varmaan jossain 215 ja 220 tuhannen välimaastossa. Mulle jäisi myydessä käteen siitä 17-22 tuhatta, ja siitä mahdolliset verot ja välityspalkkio pois.

Mulle ei nyt todella ole realistinen vaihtoehto muuttaa jonnekin satojen kilometrien päähän työpaikastani ja koko elämästä, sekä mun että lasten. Haluan saada jotain säästöön, ja jos se ei niiden pienten enemmän tai vähemmän turhien menojen karsimisella onnistu, niin sitten on pakko karsia isommista eli tuosta asunnosta. Mulla on niin järkky summa lainaa yksin, että sen takia asumiskulut on niin korkeat.

Ihmetyttää silti, miten muut yksinhuoltajat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Itseäni tämä tilanne stressaa ihan kamalasti.

ap

En ymmärrä tuota Kuopio-jankkaajaa alkuunkaan. Pääkaupunkiseudullakin on mahdollista asua halvalla, jos suostuu asumaan neukkukuutiossa huonolla alueella. 

Sitä en puolestaan ymmärrä, että ap edes harkitsee asunnon vaihtamista halvasta vielä halvempaan sen sijaan, että luopuisi autosta. Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja hankkiudu siitä autosta eroon! Se ei ole mitään muuta kuin loputon menoerä, joka vie kaikki rahasi ja kurjistaa koko perheen. Asunnossa sen sijaan säilyy arvo ja siitä jää lapsille jotain perintöäkin sitten joskus. Elämäsi helpottuu ihan todella paljon kun luovut siitä autosta. Voit palata auton omistajaksi sitten kun sinulla on paremmat tulot ja olet saanut säästettyä auton hinnan ja parin vuoden vakuutusmaksut etukäteen.

OP on harvoin halvin ratkaisu kenellekään. Kun olet hankkiutunut autosta eroon, seuraava askel on katsastaa pankkiasiat kuntoon ja hankkiutua eroon OP:n ylihintaisista vakuutuksista.

Tässä ketjussahan nimenomaan on kerrottu, että ap asuu jo huonolla epäsuositulla alueella mahdollisimman huonossa asunnossa, joten halvempaa ei vain löydy. Ja sitten ehdotettiin vaihtoehtona muualle muuttamista, mutta se ei käy koska ei halua ja lisäksi jopa Kuopiossa on kuulemma ihan yhtä kallista kuin ap:n asunnossa.

Ap:lla on vuosi lainan maksunkin jälkeen 200 000 asuntolainaa, omarahoitusosuus 10 % lienee ollut siten vähintään 23 000 €. Nyt kuitenkin ap itse arvelee, että myynnin jälkeen jäisi asunnosta käteen 17 000 - 22 000 € miinus välittäjän palkkiot ja verot. Eli omaisuuden kerryttämisen sijaan on tullut persnettoa. Voiko nämä pitä paikkaansa ja jos niin miten?

En minäkään ymmärrä, miten tuollaisia lainoja edes myönnetään. Ap:n tulot, 2 huollettavaa lasta ja 200 000 € laina 10 % omarahoituksella ja 25 vuoden maksuajalla. Veikkaan, että tässä ei ole ihan koko totuus vaan joko joku luku ei pidä paikkaansa tai sitten asuntolainan lisäksi maksetaan jotain kulutusluottoa tai muuta. Ihan normi pankkivirkailijalla ei taitaisi valtuudet riittää myöntää em. lainaa noilla spekseillä.

Emme asu huonolla tai epäsuositulla alueella enkä ole missään vaiheessa sellaista väittänyt, vaan asumme pk-seutulaisittain vähän syrjässä liikenteen solmukohdista ja trendikkäistä alueista, ihanassa lintukodossa, jossa on pääasiassa omakotitaloja ja luontoa, muutama rivari ja pari pienkerrostaloa. Me asutaan rivarissa.

Tekstistäni saa tosiaan sellaisen vaikutelman, että poikaan kuluu paljon rahaa ja tyttö ei saa mitään. Hänellä ei ole tällä hetkellä maksullista harrastusta, koska ei ole löytänyt mieleistä (on kokeillut vuoden sitä, toisen tätä ja nyt ei ole mitään), hän ei kaipaa kallista puhelinta tai pelejä, ja arkana, herkkänä lapsena jakaa oikein mielellään huoneen äidin kanssa öisin. Huone on kuitenkin jaettu tilanjakajalla kahteen osaan.

Tytöstä on omanlaisiaan ekstralukuja: maksan sairauskuluvakuutusta vain hänestä.

Jos tytön hiuksia tarvitsee leikata kerran tai kaksi vuodessa, niin en laske sitä mihinkään kuluihin. Pojan lyhyet hiukset nyt vaan pitää leikata useammin.

Nuo asunnon hinta-arviot on ihan hatusta vedettyjä, en oikeasti osaa kovin tarkkaan arvioida... Mutta sehän on selvä, että vuoden lainanlyhennyksillä ei vielä mitään voittoa tehdä, jos asunnon siinä vaiheessa myy.

Ap

Mitäs jos se tyttö tänä syksynä haluaisikin jonkun harrastuksen ja vielä yhtä kalliin puhelimen kuin pojallakin on? Ostatko, ja jos niin millä maksat? Jos et niin miten perustelet? Oletko ihan varma, että melkein teini-ikäinen tyttäresi mielellään jakaa huoneensa äidin kanssa? Jos ette ole aikeissa muuttaa, niin jakaako tytär vielä 16-vuotiaana huoneen kanssasi?

Lasten isä on luvannut maksaa tytön harrastuksen, olemme molemmat yrittäneet kannustaa häntä johonkin harrastukseen. Puhelinasiaa en ole ajatellut, mutta huoneasiasta olen miettinyt että voin ihan hyvin nukkua itse olohuoneessa, jos tyttö haluaa jossain vaiheessa oman huoneen.

En ole tästä muuttamassa neliöön sen takia, että molemmilla lapsilla olisi oma huone ja mulla oma. Siihen nyt ei ole ainakaan varaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tämä nykyinen asuntoni on mulle ensiasunto, siihen riittää 10 % omarahoitus + riittävän hyvät vakuudet. Minulla ei siis todellakaan ole maksettuna 45000. Koko lyhennyserähän ei suinkaan lyhennä lainaa, ja olen lyhentänyt sitä vasta vuoden.

Asuntoni arvo on nyt varmaan jossain 215 ja 220 tuhannen välimaastossa. Mulle jäisi myydessä käteen siitä 17-22 tuhatta, ja siitä mahdolliset verot ja välityspalkkio pois.

Mulle ei nyt todella ole realistinen vaihtoehto muuttaa jonnekin satojen kilometrien päähän työpaikastani ja koko elämästä, sekä mun että lasten. Haluan saada jotain säästöön, ja jos se ei niiden pienten enemmän tai vähemmän turhien menojen karsimisella onnistu, niin sitten on pakko karsia isommista eli tuosta asunnosta. Mulla on niin järkky summa lainaa yksin, että sen takia asumiskulut on niin korkeat.

Ihmetyttää silti, miten muut yksinhuoltajat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Itseäni tämä tilanne stressaa ihan kamalasti.

ap

En ymmärrä tuota Kuopio-jankkaajaa alkuunkaan. Pääkaupunkiseudullakin on mahdollista asua halvalla, jos suostuu asumaan neukkukuutiossa huonolla alueella. 

Sitä en puolestaan ymmärrä, että ap edes harkitsee asunnon vaihtamista halvasta vielä halvempaan sen sijaan, että luopuisi autosta. Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja hankkiudu siitä autosta eroon! Se ei ole mitään muuta kuin loputon menoerä, joka vie kaikki rahasi ja kurjistaa koko perheen. Asunnossa sen sijaan säilyy arvo ja siitä jää lapsille jotain perintöäkin sitten joskus. Elämäsi helpottuu ihan todella paljon kun luovut siitä autosta. Voit palata auton omistajaksi sitten kun sinulla on paremmat tulot ja olet saanut säästettyä auton hinnan ja parin vuoden vakuutusmaksut etukäteen.

OP on harvoin halvin ratkaisu kenellekään. Kun olet hankkiutunut autosta eroon, seuraava askel on katsastaa pankkiasiat kuntoon ja hankkiutua eroon OP:n ylihintaisista vakuutuksista.

Tässä ketjussahan nimenomaan on kerrottu, että ap asuu jo huonolla epäsuositulla alueella mahdollisimman huonossa asunnossa, joten halvempaa ei vain löydy. Ja sitten ehdotettiin vaihtoehtona muualle muuttamista, mutta se ei käy koska ei halua ja lisäksi jopa Kuopiossa on kuulemma ihan yhtä kallista kuin ap:n asunnossa.

Ap:lla on vuosi lainan maksunkin jälkeen 200 000 asuntolainaa, omarahoitusosuus 10 % lienee ollut siten vähintään 23 000 €. Nyt kuitenkin ap itse arvelee, että myynnin jälkeen jäisi asunnosta käteen 17 000 - 22 000 € miinus välittäjän palkkiot ja verot. Eli omaisuuden kerryttämisen sijaan on tullut persnettoa. Voiko nämä pitä paikkaansa ja jos niin miten?

En minäkään ymmärrä, miten tuollaisia lainoja edes myönnetään. Ap:n tulot, 2 huollettavaa lasta ja 200 000 € laina 10 % omarahoituksella ja 25 vuoden maksuajalla. Veikkaan, että tässä ei ole ihan koko totuus vaan joko joku luku ei pidä paikkaansa tai sitten asuntolainan lisäksi maksetaan jotain kulutusluottoa tai muuta. Ihan normi pankkivirkailijalla ei taitaisi valtuudet riittää myöntää em. lainaa noilla spekseillä.

Emme asu huonolla tai epäsuositulla alueella enkä ole missään vaiheessa sellaista väittänyt, vaan asumme pk-seutulaisittain vähän syrjässä liikenteen solmukohdista ja trendikkäistä alueista, ihanassa lintukodossa, jossa on pääasiassa omakotitaloja ja luontoa, muutama rivari ja pari pienkerrostaloa. Me asutaan rivarissa.

Tekstistäni saa tosiaan sellaisen vaikutelman, että poikaan kuluu paljon rahaa ja tyttö ei saa mitään. Hänellä ei ole tällä hetkellä maksullista harrastusta, koska ei ole löytänyt mieleistä (on kokeillut vuoden sitä, toisen tätä ja nyt ei ole mitään), hän ei kaipaa kallista puhelinta tai pelejä, ja arkana, herkkänä lapsena jakaa oikein mielellään huoneen äidin kanssa öisin. Huone on kuitenkin jaettu tilanjakajalla kahteen osaan.

Tytöstä on omanlaisiaan ekstralukuja: maksan sairauskuluvakuutusta vain hänestä.

Jos tytön hiuksia tarvitsee leikata kerran tai kaksi vuodessa, niin en laske sitä mihinkään kuluihin. Pojan lyhyet hiukset nyt vaan pitää leikata useammin.

Nuo asunnon hinta-arviot on ihan hatusta vedettyjä, en oikeasti osaa kovin tarkkaan arvioida... Mutta sehän on selvä, että vuoden lainanlyhennyksillä ei vielä mitään voittoa tehdä, jos asunnon siinä vaiheessa myy.

Ap

Mitäs jos se tyttö tänä syksynä haluaisikin jonkun harrastuksen ja vielä yhtä kalliin puhelimen kuin pojallakin on? Ostatko, ja jos niin millä maksat? Jos et niin miten perustelet? Oletko ihan varma, että melkein teini-ikäinen tyttäresi mielellään jakaa huoneensa äidin kanssa? Jos ette ole aikeissa muuttaa, niin jakaako tytär vielä 16-vuotiaana huoneen kanssasi?

Lasten isä on luvannut maksaa tytön harrastuksen, olemme molemmat yrittäneet kannustaa häntä johonkin harrastukseen. Puhelinasiaa en ole ajatellut, mutta huoneasiasta olen miettinyt että voin ihan hyvin nukkua itse olohuoneessa, jos tyttö haluaa jossain vaiheessa oman huoneen.

En ole tästä muuttamassa neliöön sen takia, että molemmilla lapsilla olisi oma huone ja mulla oma. Siihen nyt ei ole ainakaan varaa.

Ap

Tämä kuulostaa hyvältä. :)

Joukkueurheilu on kyllä lompakon surma, ei ole köyhien hommaa! Tästä vuosi tai pari eteenpäin niin pojan joukkue alkaa ravata ulkomailla kaiken maailman leireillä ja turnauksissa. Oletko ap tähänkin varautunut? Siinä ei 70€/kk riitä mihinkään, kulut nousee useisiin tuhansiin vuodessa. 

Miksi on muka niin, että poika syrjäytyy jos ei harrasta kallista joukkueurheilua? Onko se muka ainoa tapa pitää yllä ihmissuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vähän myös ihmettelen, että miksi kaikki lasten kulut ovat pojan kuluja? Pojalle kallein liittymä, pojalle tyhjän panttina oleva mobiililaajakaista, poika käy parturissa ja tyttö ei, pojalle 72 € kuukaudessa liikuntaharrastukseen ja tytölle ei mitään, pojalla on oma huone ja tyttö jakaa omansa äidin kanssa. Nyt vielä se auto johon ei olisi varaa pitää olla, ettei pojalle tule syrjäytymisvaara...

Tulee ihan mieleen se Teinipomo(?)-sarja, jossa teini sai päättää kuukauden ajan perheen rahankäytöstä. Siinä oli yksi jakso, jossa teinipoika harrasti lätkää ja golfia ja yllättäen hän käytti yli puolet koko perheen budjetista, joka kuitenkin oli 5000€ luokkaa. Siinä tämä kusipääteini käytti kaikki rahat itseensä eikä edes hävennyt! Siskolleen osti armosta jotain pientä, kun omiin vaatteisiin (turhiin!) meni satoja euroja. Ap on hyvää vauhtia kasvattamasta tuosta pojasta samanlaista ketkua, joka katsoo oikeudekseen käyttää kaikki perheen rahat omiin, turhamaisiin menoihinsa. 

Onko ap aivan sokea omalle toiminnalleen!? Surulliselta tuntuu kun mietin tuota tyttöä, joka ei äidin silmissä ole minkään arvoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Joukkueurheilu on kyllä lompakon surma, ei ole köyhien hommaa! Tästä vuosi tai pari eteenpäin niin pojan joukkue alkaa ravata ulkomailla kaiken maailman leireillä ja turnauksissa. Oletko ap tähänkin varautunut? Siinä ei 70€/kk riitä mihinkään, kulut nousee useisiin tuhansiin vuodessa. 

Miksi on muka niin, että poika syrjäytyy jos ei harrasta kallista joukkueurheilua? Onko se muka ainoa tapa pitää yllä ihmissuhteita?

Tämä on kyllä ihan totta. Ulkomaanreissuja tulee varmasti, ja kun lisäksi kausimaksut ja varustemaksut nousevat, niin kalliiksi todella tulee. En ole mitenkään varautunut tähän :(.

En tietenkään usko, että poika automaattisesti syrjäytyy, jos ei harrasta. Mutta hän on aikanaan valinnut tämän lajin, ja uskon kyllä jonkun, minkä tahansa harrastuksen (varsinkin urheilu-) suojaavaan vaikutukseen sitten, kun murrosikä todella pamahtaa päälle. Aika moni myös lopettaa harrastuksensa murrosiässä, voi olla että myös minun poikani ei jatka. Hän ei ole mikään himourheilija, mutta haluaisin kovasti, että hänellä on joku harrastus.

Ei se tietenkään ole ainoa tapa pitää yllä ihmissuhteita, mutta tuntuu kurjalta katkaista ne ihmissuhteet, jotka sieltä on saatu.

Väite, että tyttäreni on aivan laiminlyöty ja poika määrää perheen rahoista on aivan höpöä. Jos perheessä toinen lapsi harrastaa vaikka jääkiekkoa ja golfia (kenties siksi, että isäkin harrastaa ja valmentaa ja on raahannut lapsen jo vaipoissa mukaan? näin ei kyllä ole meidän tapauksessa, mutta aika monessa perheessä on) ja toinen on intohimoinen askartelija, kirjaston suurkäyttäjä ja keppihevostelija, jota ei voisi urheilu vähempää kiinnostaa, niin väitättekö, että jääkiekkoilija "päättää perheen rahoista" ja toinen "ei saa mitään"? Ja pitääkö perheen tuossa tapauksessa väkisin keksiä keppihevostelijalle jokin yhtä kallis harrastus, jotta ollaan vanhempina tasapuolisia? Ja käskeä lopettamaan se keppihevostelu, koska se ei maksa mitään?

ap

Ap sulle on sanottu tämä ennenkin, mutta:

- kerää kaikki kuitit ja kirjaa ylös kaikki laskut kuukauden ajalta. Tämä ei voi olla liian vaikeaa, ilmeisesti olet pelännyt todellisuutta niin paljon että väistelet sitä.

Sitten laske yhteen summa ja vertaa siihen mitä on tulosi, eli palkka, elatusmaksu, lapsilisä.

-sitten merkkaa erinälöiseksi listallasi ne menot, jotka ei ole elintärkeitä. Näihin menee lehdet, kahvilat, harrastukset, sinun meikit ja uudet vaatteet, kuntosali ym jäsenyydet, kampaaja, kauneushoitola, kalliit lahjat kenelle vaan. Auto, jos voitte käydä julkisilla.

Olen yhä enemmän sitä mieltä että pidät sokeasti kiinni vanhasta elintasosta. Jos voisit jättää pois auton ja pojan kalliin harrastuksen, pärjäisitte varmaan ihan komeasti. Mutta olet näköjään valmis vaikka myymään teidän kodin jotta poika voi pelata lätkää/jalkapalloa.

Jonka hän muuten voi itse haluta jättää pois koska vaan. Luuletko että hän on seuraava Selänne, vai miksi yksi liian kallis statusharrastus on sinulle elintärkeä? Silläkö paikkaat syyllisyyttäsi erosta?

Olen itse kahden lapsen yh ja minun tuloni ovat 400 e vähemmän eli 2400e (sis siis lapsilisät ja minimielarit + palkkani). Silti saan joka kk säästöön 300 - 500e.

Asun halvassa asunnossa kerrostalossa. Sähkölaskut ja vakuutukset todella pienet verrattuna rivariasumiseen taannoin. Syön halvalla työpaikkaruokalassa. Muuten teen itse kaikki ruoat enkä osta eineksiä koskaan. Seuraan koko ajan tarjouksia ja ostan aina varastoon kun sattuu kohdalle. Kaikki vaatteet yleensä alesta.

Elämä ei ole silti ankeata eli joskus käymme ulkona syömässä, elokuvissa ja ostan lapsilleni tarvittavat hankinnat. Heidän isänsä ei pysty ikinä hankkimaan heille mitään eli koen että jo senkin takia minun on pakko säästää tulevan varalle. En halua että esim lasten lukioon meno jää sen takia ettei siihen ole rahaa. Autokortteihin saavat aikanaan rahat. Pakko sekin on ennakoida, että lapsilisät loppuvat juuri silloin kun kulutus on kovinta.

Tärkeintä on, että opetan lapsilleni ettei raha kasva puissa ja että kannattaa opiskella ahkerasti tulevaisuuden kannalta. Töihin passitan heitä heti kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kahden lapsen yh ja minun tuloni ovat 400 e vähemmän eli 2400e (sis siis lapsilisät ja minimielarit + palkkani). Silti saan joka kk säästöön 300 - 500e.

Asun halvassa asunnossa kerrostalossa. Sähkölaskut ja vakuutukset todella pienet verrattuna rivariasumiseen taannoin. Syön halvalla työpaikkaruokalassa. Muuten teen itse kaikki ruoat enkä osta eineksiä koskaan. Seuraan koko ajan tarjouksia ja ostan aina varastoon kun sattuu kohdalle. Kaikki vaatteet yleensä alesta.

Elämä ei ole silti ankeata eli joskus käymme ulkona syömässä, elokuvissa ja ostan lapsilleni tarvittavat hankinnat. Heidän isänsä ei pysty ikinä hankkimaan heille mitään eli koen että jo senkin takia minun on pakko säästää tulevan varalle. En halua että esim lasten lukioon meno jää sen takia ettei siihen ole rahaa. Autokortteihin saavat aikanaan rahat. Pakko sekin on ennakoida, että lapsilisät loppuvat juuri silloin kun kulutus on kovinta.

Tärkeintä on, että opetan lapsilleni ettei raha kasva puissa ja että kannattaa opiskella ahkerasti tulevaisuuden kannalta. Töihin passitan heitä heti kuin mahdollista.

Niin, sen unohdin sanoa että sen auton pitäminen on todella kallista. Laskepa joskus huviksesi mitä sen pito kaikkinensa maksaa. Itse luovuin autosta ja kuljen joka paikkaan bussilla tai kävellen. Työmatkat ovat sen takia aikaa vieviä, mytta koitan senkin ajan ottaa hyödyksi esim lukemalla kirjaa. Kaupasta jaksaa kyllä kantaa ruoat kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Perheellisen onkin vaikea säästää.  Osta lapsille vaatteet käytettynä tai ompele itse mikäli aikaa on.

Lasken itsekin menot joka kk, silti huomaan osa menee kankkulan kaivoon niin sanotusti.  Jos annat lapsille viikkorahaa, opeta heidät säästämään omiin tavoitteisiinsa.

Valitettavasti ompelukaan ei nykyään ole yhtä halpaa kuin ennen. Toki jos löytää alelaarista halpoja kankaita sopivia paloja, mutta läheskään aina ei ole.

Itse siis ompelen paljon. Jos ei myöskään ole ompelukonetta/saumuria, ne tulee aika kalliiksi hommata ekana. Sekä ensimmäiset harjoittelut ym.

Miten ap:n pojan harrastusta haittaa se, jos ap laittaisi auton kokonaan pois? Voisiko poika kulkea julkisilla? Vai onko harrastuksessa kimppakyytejä? Jos on, niin keskustelette pojan valmentajan kanssa asiasta, että osallistutte mielellään muilla tavoin yhteisiin juttuihin, mutta kuljetukdeen ette voi enää osallistua.

Vai onko niitä kuljeyuksia harvoin? Silloin kannattaa ihan vaikka vuokrata se aito päiväksi, niin pääset kuljettamaan pojat vaikka turnaukseen.

Kiitos mielenkiintoisesta ketjusta! Itsekin keskituloisena yh:na on ollut hyvä lukea muiden vinkkejä ja huomioita.

Eron jälkeen jäin pienelle paikkakunnalle jotta lasten elämä ei menisi niin isosti uusiksi, mutta haaveissa on muuttaa lähikaupunkiin (= kalliimmat asunnot, toisaalta pääsee autosta eroon) jossain vaiheessa. On selvää, että siellä minulla ei ole varaa ostaa kuin 3h +k rivari, kerrostaloon en lähde. Kun asian tietää etukäteen, voi katsella pohjaratkaisultaan sellaisen asunnon, että saan olohuoneeseen oman nukkumasopen ja lapsille omat huoneet. Täällä pikkupaikkakunnalla on mahdollisuus asuua 4h rivarissa.

Liian kallis asunto kostautuu kyllä, ja se on perusteltu oikeastaan vain silloin, jos jo lainanmaksuun lähtiessä päättää tinkiä kaikeasta muusta vaikka jonkin vuoden, jotta saa asua kuten haluaa. Itselleni tämä voisi olla haaveiden omakotitalo, mutta sitten pitäisi todella elää säästeliäästi, kaikkea ei voi saada.

On ymmärrettävää, ettei lapsia haluaisi rasittaa talouden realiteeteilla, mutta nekin kuuluvat elämään. On eri asia kaataa taloushuolet lasten harteille kuin kertoa asialliseen sävyyn, että rahaa on rajallisesti. Lapset voi ottaa mukaan järkevään taloudenpitoon, esim. esittämällä että ok, voimme mennä elokuviin, mutta ne rahat on säästettävä jostain muusta, esim. syödään muutama päivä edullisemmin. Näinhän lapsetkin oppii taloudenpitoa. Luulen, että moni lapsi ja nuori ei juuri opi käyttämään rahaa, kun heitä on haluttu suojella kaikelta rahaan liittyvältä huolelta - samalla on mennyt se asiallinenkin opastus. Näin lomalla taas huomaa, kuinka lapsilla jää herkästi päälle "kulutusvaihe", koko ajan pitäisi olla menossa ja ostamassa. Ja onhan maailman kaikkea ihanaa täynnä, ei siinä mitään. Mutta kaikkea ei voi saada.

Niin, sitä kai keskituloisen taloudenpito pohjimmiltaan on: valintoja siitä mihin satsaan. Matkoihin? Vaatteisiin? Asumiseen? Harrastuksiin? Löysää rahaa kuitenkin jää jonkin verran, mutta jos ei ole hereillä, se valuu johonkin ei niin tärkeään.

Tämän keskustelun innoittamana päätin keittää kouluaikojen inhokkiruokani (mutta niin edullisen): nakkisopan. :D Sitä tulikin kattilallinen ja hintaa noin 2,50€ eli syödään pari päivää todella edullisesti.

Tsemppiä kaikille meille kukkaroittemme sankarittarille! <3

Öö, miten isä ei osallistu elatukseen ja äiti saa yhteiskunnalta elatustuen. Pojalla on kallis harrastus ja senkin äiti maksaa. Mutta jos tyttö haluaisi alkaa harrastaa, sen isä maksaisi?

Miten mun on vaikea uskoa tätä? Miksei isä osallistu pojan harrastukseen, mutta tytön harrastuksen maksaisi?

Ihan vertailukelpoisia ei ole nuokaan, että tyttärelle maksetaan terveyskuluvakuutusta ja vastavuoroisesti poika saa ne kalliit puhelimet, liittymän, tabletin, mobiililaajakaistan, oman huoneen, häntä varten pidetään autoa perheessä. Kyllähän lapsille kuuluu lääkkeet ja lääkärit maksaa, eivätkä ne ole mitenkään vaihtokelpoisia minkään kanssa!

Tytön mainitset olevan ujo ja arka, joten hän varmaan hyötyisi nimenomaan lempeästä sosiaalistamisesta ja harrastuksissa. Eikö hän nyt ole ihan yhtä lailla syrjäytymisvaarassa kuin poikasi olisi ilman harrastusta? Tai enemmänkin, kun poika on reippaampi ja osaa ystävystyä muutenkin? Pojalla ne ihmissuhteet on siellä harrastuksissa, niin eikö tytöllä sitten voisi olla oma huone? Voisi tuoda niitä kavereita sinne. Poikahan tapaa niitä kavereitaan lähinnä siellä harrastuksessa.

Oletko ihan varma, että tyttäresi ei haluaisi yhtä kallista puhelinta kuin veljellään on? Ujona ja arkana ei vaan ehkä tuo mielipiteitään yhtä vahvasti esille? Harvemmin lapset varsinaisesti haluavat huonompaa kuin mitä sisarukset saavat. Eikö tytön syrjäytymisvaara pienenisi, jos hänelläkään olisi kunnon yhteydenpitoväline kavereihin? Tyttö ei pelaa, mutta miten ihmeessä se muu puhelimen käyttö on vähempiarvoista? Ehkä tyttökin innostuisi jostain tyttöjen pelistä jos olisi kunnon puhelin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joukkueurheilu on kyllä lompakon surma, ei ole köyhien hommaa! Tästä vuosi tai pari eteenpäin niin pojan joukkue alkaa ravata ulkomailla kaiken maailman leireillä ja turnauksissa. Oletko ap tähänkin varautunut? Siinä ei 70€/kk riitä mihinkään, kulut nousee useisiin tuhansiin vuodessa. 

Miksi on muka niin, että poika syrjäytyy jos ei harrasta kallista joukkueurheilua? Onko se muka ainoa tapa pitää yllä ihmissuhteita?

Tämä on kyllä ihan totta. Ulkomaanreissuja tulee varmasti, ja kun lisäksi kausimaksut ja varustemaksut nousevat, niin kalliiksi todella tulee. En ole mitenkään varautunut tähän :(.

En tietenkään usko, että poika automaattisesti syrjäytyy, jos ei harrasta. Mutta hän on aikanaan valinnut tämän lajin, ja uskon kyllä jonkun, minkä tahansa harrastuksen (varsinkin urheilu-) suojaavaan vaikutukseen sitten, kun murrosikä todella pamahtaa päälle. Aika moni myös lopettaa harrastuksensa murrosiässä, voi olla että myös minun poikani ei jatka. Hän ei ole mikään himourheilija, mutta haluaisin kovasti, että hänellä on joku harrastus.

Ei se tietenkään ole ainoa tapa pitää yllä ihmissuhteita, mutta tuntuu kurjalta katkaista ne ihmissuhteet, jotka sieltä on saatu.

Väite, että tyttäreni on aivan laiminlyöty ja poika määrää perheen rahoista on aivan höpöä. Jos perheessä toinen lapsi harrastaa vaikka jääkiekkoa ja golfia (kenties siksi, että isäkin harrastaa ja valmentaa ja on raahannut lapsen jo vaipoissa mukaan? näin ei kyllä ole meidän tapauksessa, mutta aika monessa perheessä on) ja toinen on intohimoinen askartelija, kirjaston suurkäyttäjä ja keppihevostelija, jota ei voisi urheilu vähempää kiinnostaa, niin väitättekö, että jääkiekkoilija "päättää perheen rahoista" ja toinen "ei saa mitään"? Ja pitääkö perheen tuossa tapauksessa väkisin keksiä keppihevostelijalle jokin yhtä kallis harrastus, jotta ollaan vanhempina tasapuolisia? Ja käskeä lopettamaan se keppihevostelu, koska se ei maksa mitään?

ap

Keppihevostelu ei maksa mitään??? Jätteistäkö tytön pitää keppihevosensa tehdä, pojalle ostetaan harrastusvälineet kaupasta?

Keppihevostelijat tekevät hepoilleen virtuaalitallin. Omien nettisivujen tekemistä varten tarvitaan riittävän päheä läppäri tai pöytäkone ja mahdollisesti maksullinen kuvankäsittelyohjelma - alkuun varmasti pääsee ilman sitäkin.

Keppareille järjestetään kisoja ja tapahtumia. Luonnollisesti vanhemmat ovat valmiita kuskaamaan myös tytärtä harrastusaiheisiin tapahtumiin ja kisoihin, ei vain poikaa.

Tallihan pitää myös saada täyteen keppareita ja käynnissä on kisa, kuka tekee hienoimmat. Ilmaiseksiko ne syntyvät? Askartelu ei myöskään ole mikään ilmainen harrastus. Hienoihin skräppäilyihin uppoaa kevyesti viisikymppiä kuussa. Toki se on silti halvempi kuin pojan urheiluharrastus.

Askarteluakin voisi olla kivempi harrastaa omassa huoneessa, missä saisi rauhassa levitellä materiaalit. Pojan harrastukset ovat harrastuspaikalla ja kännykässä. Jälkimmäistä voi takoa olohuoneen sohvallakin, askartelu sopii siihen huonommin.

Autosta vielä: jos auto on pakollinen, halvemmalla pääsee kun ostaa ns. tonnin pommin. Eli mahdollisimman halpa auto jossa leimaa jäljellä, jolloin jää osamaksujen ja pakollisten kaskojen maksaminen väliin.

Jos tälläiseen autoon tulee mitään isompaa remppaa, hankintaan tilalle toinen halpa auto.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kahden lapsen yh ja minun tuloni ovat 400 e vähemmän eli 2400e (sis siis lapsilisät ja minimielarit + palkkani). Silti saan joka kk säästöön 300 - 500e.

Asun halvassa asunnossa kerrostalossa. Sähkölaskut ja vakuutukset todella pienet verrattuna rivariasumiseen taannoin. Syön halvalla työpaikkaruokalassa. Muuten teen itse kaikki ruoat enkä osta eineksiä koskaan. Seuraan koko ajan tarjouksia ja ostan aina varastoon kun sattuu kohdalle. Kaikki vaatteet yleensä alesta.

Elämä ei ole silti ankeata eli joskus käymme ulkona syömässä, elokuvissa ja ostan lapsilleni tarvittavat hankinnat. Heidän isänsä ei pysty ikinä hankkimaan heille mitään eli koen että jo senkin takia minun on pakko säästää tulevan varalle. En halua että esim lasten lukioon meno jää sen takia ettei siihen ole rahaa. Autokortteihin saavat aikanaan rahat. Pakko sekin on ennakoida, että lapsilisät loppuvat juuri silloin kun kulutus on kovinta.

Tärkeintä on, että opetan lapsilleni ettei raha kasva puissa ja että kannattaa opiskella ahkerasti tulevaisuuden kannalta. Töihin passitan heitä heti kuin mahdollista.

Tämä oli varmaan ketjun järkevin viesti. Pisti ajattelemaan. Minäkin olen viimeiseen asti pitänyt kynsin hampain kiinni lapsen kodista, mutta eihän omakotitalossa ole taloudellisesti mitään järkeä. Silti en vaan pysty myymään vielä.

Poika on vanhempi ja on ehtinyt valita jo harrastuksen ennen kuin pikkusisko on ollut siinä iässäkään.

Tytöt on helposti sosiaalisesti tunnollisempia, tyttö saattaa tietää että raha on tiukalla, eikä pyydä itselleen mitään mikä maksaa.

Kiva, ap.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kahden lapsen yh ja minun tuloni ovat 400 e vähemmän eli 2400e (sis siis lapsilisät ja minimielarit + palkkani). Silti saan joka kk säästöön 300 - 500e.

Asun halvassa asunnossa kerrostalossa. Sähkölaskut ja vakuutukset todella pienet verrattuna rivariasumiseen taannoin. Syön halvalla työpaikkaruokalassa. Muuten teen itse kaikki ruoat enkä osta eineksiä koskaan. Seuraan koko ajan tarjouksia ja ostan aina varastoon kun sattuu kohdalle. Kaikki vaatteet yleensä alesta.

Elämä ei ole silti ankeata eli joskus käymme ulkona syömässä, elokuvissa ja ostan lapsilleni tarvittavat hankinnat. Heidän isänsä ei pysty ikinä hankkimaan heille mitään eli koen että jo senkin takia minun on pakko säästää tulevan varalle. En halua että esim lasten lukioon meno jää sen takia ettei siihen ole rahaa. Autokortteihin saavat aikanaan rahat. Pakko sekin on ennakoida, että lapsilisät loppuvat juuri silloin kun kulutus on kovinta.

Tärkeintä on, että opetan lapsilleni ettei raha kasva puissa ja että kannattaa opiskella ahkerasti tulevaisuuden kannalta. Töihin passitan heitä heti kuin mahdollista.

Teillä täytyy olla todella pienet asumiskulut, jos pärjäätte jopa alle 2000 nettotuloilla. Paljonko sulla menee asumiseen, ruokaan, muuhun pakolliseen, jos saat jopa 500 e säästöön?

Nostan vielä