Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei rahat riitä, mitä teen väärin? :(
19.07.2017 |
Olen kahden lapsen (koululaisia) keskipalkkainen yh. Luulin, että pärjään ihan hyvin taloudellisesti, että pystyn hyvällä taloudenpidolla ja tarkkaan harkitsemalla selviytymään kaikista pakollisista menoista niin, että pikkuisen jäisi säästöönkin, mutta tiukkaa tekee ja tuntuu että elämme kuitenkin yli varojemme vaikka tuntuu että mitään ei koskaan osteta, missään ei käydä eikä mihinkään ole varaa.
Mihin ne rahat oikein katoaa? Tiedän, että asumme kalliisti, ja minun on varmaan pakko luopua omistusasunnosta liian isojen lainamenojen takia. Mutta en silti tajua, mihin ne rahat katoaa, kun laskelmieni (ja pankin laskelmien myös) minun pitäisi pystyä ihan mainiosti elämään näillä tuloilla ja menoilla.
Pelkään ihan kamalasti, että jonain päivänä rahat ovat oikeasti ihan loppu ja seuraavaan rahapäivään (palkka, lapsilisät, elatustuki) on vielä viikko.
Miten te muut ei-suurituloiset yh:t pärjäätte? Mistä tingitte, miten säästätte?
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Nää säästämisketjut aina täällä nyypähtää lopulta siihen, että säästäjä ei ole halukas toteuttamaan niitä säästöjä. Tässäkin ketjussa ap niin ihanasti alkuun totesi, että on vain yksi juttu mistä ei ole valmis tinkimään ja se on lapsen liikuntaharrastus. Sitten ketjun edetessä selviää, että niitä asioita, mistä ei voi luopua on aika paljonkin:
-lapsen liikuntaharrastus
-oma salikortti
-oma auto (vaikka ei välttämätön)
-uusi auto (osamaksuista voisi luopua vaihtamalla halvempaan, uusi vaatii kalliit kaskovakuutukset)
-asuminen pk-seudulla
-tietyn tasoisessa asumisessa asuminen
-omistusasunnossa asuminen
-operaattorin kallein liittymä pojalle, kun se pelaa paljon
Sitten kun lasketaan, mitä tämä elintaso maksaa... Asuminen 1300 € kuussa, pojan liikunta 72 € kuussa, oma salikortti 60(?) € kuussa, liittymä 30 €, auton osamaksu 120 €, auton vakuutus 60 €, auton muut kulut bensoineen 100 €. Yhteensä 1742 € kuussa, päälle vielä se käyttämätön mobiililaajakaista 23 € kuussa ja osamaksu johonkin kulutusluottoon, kun oli jotain muutakin mistä ei voinut tinkiä 80 € kuussa. Yhteensä 1845 € eli 66 % kuukauden nettotuloista niihin yhteen tai kahteen omaan juttuun, mistä ei halua tinkiä.
Toki kaikki saavat elää kuten haluavat, mutta jos on noin paljon juttuja mistä ei voi/halua tinkiä, niin taatusti saa kaiken muun kanssa kituuttaa penniä.
Oikein hyvä pointti tämä. On muutamia juttuja, joista en halua tinkiä, ja sitten on juttuja, joista tinkiminen on vaan vaikeaa (kuten asuminen pk-seudulla, kun täällä on työpaikka ja kaikki, unohtamatta lasten isää). Auto ei ole mikään uusi eikä kallis, mutta osamaksun takia siinä on pakollinen kasko.
Pystyn kyllä tinkimään monista jutuista, ja aionkin. Niistä täysin turhista menoista ja pikkuostoksista ja liittymistä. Mutta onhan mulla nuo asumiskulutkin ylisuuret, kun ne vievät lähes puolet tuloista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä tuohon asumismenoasiaan, että asumismenoni eivät tule nykyisessä asunnossa laskemaan koskaan, ne voivat ainoastaan nousta. Se on pikkuisen ahdistavaa.
Jos muuttaisitte vaikkapa Kuopioon (asuinpaikan vedin hatusta), voisit saada vastaavan asumistason jopa 600 eurolla kuussa. Julkisella sektorilla palkkakin olisi sama. Valintojahan nämä on. Pk-seudulla varmaan pääsisitte jonkin verran halvemmalla, jos muuttaisitte etäämmälle? Toki työmatka silloin pitenee, jos työpaikka pysyy samana. Toisaalta pk-seudulla on työpaikan vaihtaminen helpompaa kuin muualla maassa.
Huonosti vedetty, et saa Kuopiosta 600 eurolla kuin remonttikuntoisen yksiön. Jos haluaa perheasunnon tuolla rahalla, pitää muuttaa jo johonkin reilusti pienempään kuntaan, luokkaa varkaus. Töiden löytäminen onkin sitten eri asia niistä paikoista, joissa asuminen on halpaa.
Ap:lla on 200 000 euron asunnosta 25 vuoden laina. Jos hänellä on vaikkapa 150 000 asunnosta lainaa, hän voisi tulouttaa asunnostaan 50 000 € asunnon ostoon vaikkapa sieltä Kuopiosta ja maksaa lopun lainalla.
Olen ihan varma, että Kuopiosta saisi 80 m2 kerrostaloasunnon 100 000 tai 150 000 eurolla, ja se olisi iso säästö ap:lle joka kuukausi. Tässä esimerkissä vaihtamalla 100 000 € asuntoon asuntolaina pienentyisi kolmannekseen nykyisestä.
150 000 saa kyllä, jos ei haittaa että putkiremontti on tulossa 10 vuoden sisään. Yksittäisiä kohteita vähän edullisemmin. Vastikkeet on luokkaa 300e/kk. Väite kuului, että 600 euroa kuussa riittää moiseen asuntoon - lainaan jäisi vastikkeen jälkeen 300e, joka riittää noin 70 000 euron lainaan. Ap:lla tuskin on 80 000 euron omarahoitusosuutta, jolla tuollaisen asunnon saisi, ja päälle pitäisi olla varaa vielä siihen putkiremppaan + muihin vanhan yhtiön remontteihin. Eli väite 600 euron riittävyydestä on ihan pskpuhetta.
Ap tuskin voi saada lainaa ilman 20 % omarahoitusosuutta, joten lainaa maksaneena hänellä on vähintäänkin 45000 asunnosta maksettuna. Ja Oikotieltä löytyy 3 h + k asuntoja Kuopiosta 70 000 euron hinnasta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä tuohon asumismenoasiaan, että asumismenoni eivät tule nykyisessä asunnossa laskemaan koskaan, ne voivat ainoastaan nousta. Se on pikkuisen ahdistavaa.
Jos muuttaisitte vaikkapa Kuopioon (asuinpaikan vedin hatusta), voisit saada vastaavan asumistason jopa 600 eurolla kuussa. Julkisella sektorilla palkkakin olisi sama. Valintojahan nämä on. Pk-seudulla varmaan pääsisitte jonkin verran halvemmalla, jos muuttaisitte etäämmälle? Toki työmatka silloin pitenee, jos työpaikka pysyy samana. Toisaalta pk-seudulla on työpaikan vaihtaminen helpompaa kuin muualla maassa.
Huonosti vedetty, et saa Kuopiosta 600 eurolla kuin remonttikuntoisen yksiön. Jos haluaa perheasunnon tuolla rahalla, pitää muuttaa jo johonkin reilusti pienempään kuntaan, luokkaa varkaus. Töiden löytäminen onkin sitten eri asia niistä paikoista, joissa asuminen on halpaa.
Ap:lla on 200 000 euron asunnosta 25 vuoden laina. Jos hänellä on vaikkapa 150 000 asunnosta lainaa, hän voisi tulouttaa asunnostaan 50 000 € asunnon ostoon vaikkapa sieltä Kuopiosta ja maksaa lopun lainalla.
Olen ihan varma, että Kuopiosta saisi 80 m2 kerrostaloasunnon 100 000 tai 150 000 eurolla, ja se olisi iso säästö ap:lle joka kuukausi. Tässä esimerkissä vaihtamalla 100 000 € asuntoon asuntolaina pienentyisi kolmannekseen nykyisestä.
150 000 saa kyllä, jos ei haittaa että putkiremontti on tulossa 10 vuoden sisään. Yksittäisiä kohteita vähän edullisemmin. Vastikkeet on luokkaa 300e/kk. Väite kuului, että 600 euroa kuussa riittää moiseen asuntoon - lainaan jäisi vastikkeen jälkeen 300e, joka riittää noin 70 000 euron lainaan. Ap:lla tuskin on 80 000 euron omarahoitusosuutta, jolla tuollaisen asunnon saisi, ja päälle pitäisi olla varaa vielä siihen putkiremppaan + muihin vanhan yhtiön remontteihin. Eli väite 600 euron riittävyydestä on ihan pskpuhetta.
Ap tuskin voi saada lainaa ilman 20 % omarahoitusosuutta, joten lainaa maksaneena hänellä on vähintäänkin 45000 asunnosta maksettuna. Ja Oikotieltä löytyy 3 h + k asuntoja Kuopiosta 70 000 euron hinnasta lähtien.
Koska tämä nykyinen asuntoni on mulle ensiasunto, siihen riittää 10 % omarahoitus + riittävän hyvät vakuudet. Minulla ei siis todellakaan ole maksettuna 45000. Koko lyhennyserähän ei suinkaan lyhennä lainaa, ja olen lyhentänyt sitä vasta vuoden.
Asuntoni arvo on nyt varmaan jossain 215 ja 220 tuhannen välimaastossa. Mulle jäisi myydessä käteen siitä 17-22 tuhatta, ja siitä mahdolliset verot ja välityspalkkio pois.
Mulle ei nyt todella ole realistinen vaihtoehto muuttaa jonnekin satojen kilometrien päähän työpaikastani ja koko elämästä, sekä mun että lasten. Haluan saada jotain säästöön, ja jos se ei niiden pienten enemmän tai vähemmän turhien menojen karsimisella onnistu, niin sitten on pakko karsia isommista eli tuosta asunnosta. Mulla on niin järkky summa lainaa yksin, että sen takia asumiskulut on niin korkeat.
Ihmetyttää silti, miten muut yksinhuoltajat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Itseäni tämä tilanne stressaa ihan kamalasti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä tuohon asumismenoasiaan, että asumismenoni eivät tule nykyisessä asunnossa laskemaan koskaan, ne voivat ainoastaan nousta. Se on pikkuisen ahdistavaa.
Jos muuttaisitte vaikkapa Kuopioon (asuinpaikan vedin hatusta), voisit saada vastaavan asumistason jopa 600 eurolla kuussa. Julkisella sektorilla palkkakin olisi sama. Valintojahan nämä on. Pk-seudulla varmaan pääsisitte jonkin verran halvemmalla, jos muuttaisitte etäämmälle? Toki työmatka silloin pitenee, jos työpaikka pysyy samana. Toisaalta pk-seudulla on työpaikan vaihtaminen helpompaa kuin muualla maassa.
Huonosti vedetty, et saa Kuopiosta 600 eurolla kuin remonttikuntoisen yksiön. Jos haluaa perheasunnon tuolla rahalla, pitää muuttaa jo johonkin reilusti pienempään kuntaan, luokkaa varkaus. Töiden löytäminen onkin sitten eri asia niistä paikoista, joissa asuminen on halpaa.
Ap:lla on 200 000 euron asunnosta 25 vuoden laina. Jos hänellä on vaikkapa 150 000 asunnosta lainaa, hän voisi tulouttaa asunnostaan 50 000 € asunnon ostoon vaikkapa sieltä Kuopiosta ja maksaa lopun lainalla.
Olen ihan varma, että Kuopiosta saisi 80 m2 kerrostaloasunnon 100 000 tai 150 000 eurolla, ja se olisi iso säästö ap:lle joka kuukausi. Tässä esimerkissä vaihtamalla 100 000 € asuntoon asuntolaina pienentyisi kolmannekseen nykyisestä.
150 000 saa kyllä, jos ei haittaa että putkiremontti on tulossa 10 vuoden sisään. Yksittäisiä kohteita vähän edullisemmin. Vastikkeet on luokkaa 300e/kk. Väite kuului, että 600 euroa kuussa riittää moiseen asuntoon - lainaan jäisi vastikkeen jälkeen 300e, joka riittää noin 70 000 euron lainaan. Ap:lla tuskin on 80 000 euron omarahoitusosuutta, jolla tuollaisen asunnon saisi, ja päälle pitäisi olla varaa vielä siihen putkiremppaan + muihin vanhan yhtiön remontteihin. Eli väite 600 euron riittävyydestä on ihan pskpuhetta.
Ap tuskin voi saada lainaa ilman 20 % omarahoitusosuutta, joten lainaa maksaneena hänellä on vähintäänkin 45000 asunnosta maksettuna. Ja Oikotieltä löytyy 3 h + k asuntoja Kuopiosta 70 000 euron hinnasta lähtien.
Koska tämä nykyinen asuntoni on mulle ensiasunto, siihen riittää 10 % omarahoitus + riittävän hyvät vakuudet. Minulla ei siis todellakaan ole maksettuna 45000. Koko lyhennyserähän ei suinkaan lyhennä lainaa, ja olen lyhentänyt sitä vasta vuoden.
Asuntoni arvo on nyt varmaan jossain 215 ja 220 tuhannen välimaastossa. Mulle jäisi myydessä käteen siitä 17-22 tuhatta, ja siitä mahdolliset verot ja välityspalkkio pois.
Mulle ei nyt todella ole realistinen vaihtoehto muuttaa jonnekin satojen kilometrien päähän työpaikastani ja koko elämästä, sekä mun että lasten. Haluan saada jotain säästöön, ja jos se ei niiden pienten enemmän tai vähemmän turhien menojen karsimisella onnistu, niin sitten on pakko karsia isommista eli tuosta asunnosta. Mulla on niin järkky summa lainaa yksin, että sen takia asumiskulut on niin korkeat.
Ihmetyttää silti, miten muut yksinhuoltajat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Itseäni tämä tilanne stressaa ihan kamalasti.
ap
No ne pärjäävät juuri niin kuin tässä sinulle on jo osoitettu, mutta et halua tinkiä mistään. Esim miksi useampi nettiliittymä, yhdelläkin pärjää, miksi ostellaan niitä sämpylöitä ja latteja, miksi käydään mäkkärillä ja leffoissa. Jos haluaa säästää, noista ei välttämättömistä menoista tingitään. Jos taas haluaa tehdä noita niin hyväksytään se ettei ole koskaan rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä tuohon asumismenoasiaan, että asumismenoni eivät tule nykyisessä asunnossa laskemaan koskaan, ne voivat ainoastaan nousta. Se on pikkuisen ahdistavaa.
Jos muuttaisitte vaikkapa Kuopioon (asuinpaikan vedin hatusta), voisit saada vastaavan asumistason jopa 600 eurolla kuussa. Julkisella sektorilla palkkakin olisi sama. Valintojahan nämä on. Pk-seudulla varmaan pääsisitte jonkin verran halvemmalla, jos muuttaisitte etäämmälle? Toki työmatka silloin pitenee, jos työpaikka pysyy samana. Toisaalta pk-seudulla on työpaikan vaihtaminen helpompaa kuin muualla maassa.
Huonosti vedetty, et saa Kuopiosta 600 eurolla kuin remonttikuntoisen yksiön. Jos haluaa perheasunnon tuolla rahalla, pitää muuttaa jo johonkin reilusti pienempään kuntaan, luokkaa varkaus. Töiden löytäminen onkin sitten eri asia niistä paikoista, joissa asuminen on halpaa.
Ap:lla on 200 000 euron asunnosta 25 vuoden laina. Jos hänellä on vaikkapa 150 000 asunnosta lainaa, hän voisi tulouttaa asunnostaan 50 000 € asunnon ostoon vaikkapa sieltä Kuopiosta ja maksaa lopun lainalla.
Olen ihan varma, että Kuopiosta saisi 80 m2 kerrostaloasunnon 100 000 tai 150 000 eurolla, ja se olisi iso säästö ap:lle joka kuukausi. Tässä esimerkissä vaihtamalla 100 000 € asuntoon asuntolaina pienentyisi kolmannekseen nykyisestä.
150 000 saa kyllä, jos ei haittaa että putkiremontti on tulossa 10 vuoden sisään. Yksittäisiä kohteita vähän edullisemmin. Vastikkeet on luokkaa 300e/kk. Väite kuului, että 600 euroa kuussa riittää moiseen asuntoon - lainaan jäisi vastikkeen jälkeen 300e, joka riittää noin 70 000 euron lainaan. Ap:lla tuskin on 80 000 euron omarahoitusosuutta, jolla tuollaisen asunnon saisi, ja päälle pitäisi olla varaa vielä siihen putkiremppaan + muihin vanhan yhtiön remontteihin. Eli väite 600 euron riittävyydestä on ihan pskpuhetta.
Ap tuskin voi saada lainaa ilman 20 % omarahoitusosuutta, joten lainaa maksaneena hänellä on vähintäänkin 45000 asunnosta maksettuna. Ja Oikotieltä löytyy 3 h + k asuntoja Kuopiosta 70 000 euron hinnasta lähtien.
Koska tämä nykyinen asuntoni on mulle ensiasunto, siihen riittää 10 % omarahoitus + riittävän hyvät vakuudet. Minulla ei siis todellakaan ole maksettuna 45000. Koko lyhennyserähän ei suinkaan lyhennä lainaa, ja olen lyhentänyt sitä vasta vuoden.
Asuntoni arvo on nyt varmaan jossain 215 ja 220 tuhannen välimaastossa. Mulle jäisi myydessä käteen siitä 17-22 tuhatta, ja siitä mahdolliset verot ja välityspalkkio pois.
Mulle ei nyt todella ole realistinen vaihtoehto muuttaa jonnekin satojen kilometrien päähän työpaikastani ja koko elämästä, sekä mun että lasten. Haluan saada jotain säästöön, ja jos se ei niiden pienten enemmän tai vähemmän turhien menojen karsimisella onnistu, niin sitten on pakko karsia isommista eli tuosta asunnosta. Mulla on niin järkky summa lainaa yksin, että sen takia asumiskulut on niin korkeat.
Ihmetyttää silti, miten muut yksinhuoltajat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Itseäni tämä tilanne stressaa ihan kamalasti.
ap
En noilla luvuilla olisi ollenkaan varma, että millään muotoa kartutat tuolla menolla ollenkaan itsellesi omaisuutta. Jos nyt myisit asuntosi ja siitä oman arviosi mukaan jää käteen 17000-22000 €, eihän tuo ole edes 10 % asuntosi arvosta. Jos myisit välittäjän kautta, niin sehän nappaisi tuosta vielä viisi tonnia välistä. Itse asiassa olisit vissiin köyhtynyt sen jälkeen?
Paljonko sulla on tuosta asunnosta kuukausierä, paljonko maksat korkoa ja paljonko lyhennystä? Jos sulla on lainaa 200 000 €, täytyyhän siitä tulla jo korolle hintaa. Korot ovat kuitenkin vieläkin todella alhaalla, mutta täytyyhän niiden lähteä nousuun. Siinä kohdin sulla ei ole enää mitään mahdollisuutta maksaa tuota lainaasi. Hyvin mahdollisesti silloin asuntosi senhetkinen arvo on myös matalammalla kuin nyt.
En halua pelotella tuomiopäivällä, mutta noilla tiedoilla vuokra-asuminen ei kyllä taitaisi olla ainakaan pöhkömpi idea kuin nykyinen tilanteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä joskus laskin, että paljonko herkkuihin menee rahaa kuukaudessa, "enhän mä paljon mitään osta", kirjasin joka ikisen kuitin ostokset ylös, näin sain pesuaineisiin, ruokaan ja herkkuihin menevät summat. Herkkuihin menevä summa oli monta kymppiä, vaikka en oikein mitään ikinä osta, mutta suklaapatukka tänään, huomenna limua jne.
Niiden ostamisen lopettaminen toi jo useamman kympin lisää.
Koska tämä nykyinen asuntoni on mulle ensiasunto, siihen riittää 10 % omarahoitus + riittävän hyvät vakuudet. Minulla ei siis todellakaan ole maksettuna 45000. Koko lyhennyserähän ei suinkaan lyhennä lainaa, ja olen lyhentänyt sitä vasta vuoden.
Asuntoni arvo on nyt varmaan jossain 215 ja 220 tuhannen välimaastossa. Mulle jäisi myydessä käteen siitä 17-22 tuhatta, ja siitä mahdolliset verot ja välityspalkkio pois.
Mulle ei nyt todella ole realistinen vaihtoehto muuttaa jonnekin satojen kilometrien päähän työpaikastani ja koko elämästä, sekä mun että lasten. Haluan saada jotain säästöön, ja jos se ei niiden pienten enemmän tai vähemmän turhien menojen karsimisella onnistu, niin sitten on pakko karsia isommista eli tuosta asunnosta. Mulla on niin järkky summa lainaa yksin, että sen takia asumiskulut on niin korkeat.
Ihmetyttää silti, miten muut yksinhuoltajat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Itseäni tämä tilanne stressaa ihan kamalasti.
ap[/quote]
Ootko tosissasi että joku pankki myöntänyt melkein 200 tuhannen lainan sun tuloilla? Pitää olla kyllä ihmeelliset vakuudet (henkilötakaaja?). Itsellä bruttopalkka noin 3000 ja luvattiin lainaa noin 150 tuhatta maksimissaan vaikka asunnon arvokin suurempi kuin sulla.
Kaikesta muusta voi karsia paitsi asumismenoista, ne on mitä on ja ymmärrän hyvin ettei kannata ostettua kotia myydä muuttaakseen hornantuuttiin saakka halvemman perässä. Ruokamenoista löytyy helposti karsittavaa mikäli jaksaa nähdä vaivaa niiden tarkkailussa ja mahdollisuus juosta tarjousten perässä. Pakolliset vaateostot tehtävä, etenkin lapsille kun kasvavat, mutta toki niissäkin voi säästää. Periaatteessa kaikki muu kulutus on extraa josta voi tinkiä mikäli halua riittää, mutta jos ei halua ole niin sitten on paha ulkopuolisen antaa neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta muusta voi karsia paitsi asumismenoista, ne on mitä on ja ymmärrän hyvin ettei kannata ostettua kotia myydä muuttaakseen hornantuuttiin saakka halvemman perässä. Ruokamenoista löytyy helposti karsittavaa mikäli jaksaa nähdä vaivaa niiden tarkkailussa ja mahdollisuus juosta tarjousten perässä. Pakolliset vaateostot tehtävä, etenkin lapsille kun kasvavat, mutta toki niissäkin voi säästää. Periaatteessa kaikki muu kulutus on extraa josta voi tinkiä mikäli halua riittää, mutta jos ei halua ole niin sitten on paha ulkopuolisen antaa neuvoja.
No kyllä olen eri mieltä! Toimeentulotuessa on laskettu yhdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle ruokakuluihin 564 € kuussa. Ap:n ruokabudjetti on jo nyt 400 €, ja siitä maksetaan kuulemma myös pesuaineet, hygieniatuotteet ja meikit. 😳 Kyllä terveellinen ja monipuolinen ruoka lapsille pitää olla prioriteetti, ei se että tehdään ruokaa halvimmista mahdollisista tarjousaineista ja ylimäärä sijoitetaan joihinkin auton osamaksuihin ja kalliimpiin mahdollisiin kännykkäliittymiin. Aikuinen voi elää kuten haluaa, mutta lapsilla on oikeus tulla hyvin ravituksi.
Synttärilahja lapsen kaverille 40e? Mun siskon lapset saa 20-40e lahjan mutta muita serkkuja lapsillani ei ole. Kavereiden lahjan ehdoton yläraja on 15e riippumatta siitä mitä kaveri on tuonut lahjaksi tai miten hyvä kaveri on.
Elokuvissa käyn kerran viiteen vuoteen, mies kävi juuri yhden lapsen kanssa, aivan järjettömän kallista, 30e kaksi lippua. Karkit ostivat Tokmannilta.
Pikkuostoksista kertyy iso summa, meillä on samaa ongelmaa, etenkin miehellä joka ei ymmärrä että 10e pitsalla saa ruuat koko perheelle koko päiväksi. Ostaa aina 2 pitsaa ja ne on syöty kerralla. Meillä ei olisi oikeasti varaa. Jäätelöt kaupasta koko perheelle 10e. Jos ostaa 2x viikossa niin menee 80e kuukaudessa. Ihan järjetöntä. Teen yhden työpäivän jotta olen tienannut 80e.
Juuri nyt pohdin onko mulla varaa ostaa mansikoita pakastimeen. Laatikko maksaa 35e. Lapsilisistä saatan yhden ostaa vaikka meillä syötäisiin talven aikana 3 laatikkoa mansikkaa. Mustikat kerään itse. Olisin valmis luopumaan toisesta autosta, mies ei koska kulkisin hänen kyydissään eikä tykkää olla riippuvainen minun työajoista. Minä olen sanonut että olen valmis joustamaan jotta säästäisimme yhden auton kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska tämä nykyinen asuntoni on mulle ensiasunto, siihen riittää 10 % omarahoitus + riittävän hyvät vakuudet. Minulla ei siis todellakaan ole maksettuna 45000. Koko lyhennyserähän ei suinkaan lyhennä lainaa, ja olen lyhentänyt sitä vasta vuoden.
Asuntoni arvo on nyt varmaan jossain 215 ja 220 tuhannen välimaastossa. Mulle jäisi myydessä käteen siitä 17-22 tuhatta, ja siitä mahdolliset verot ja välityspalkkio pois.
Mulle ei nyt todella ole realistinen vaihtoehto muuttaa jonnekin satojen kilometrien päähän työpaikastani ja koko elämästä, sekä mun että lasten. Haluan saada jotain säästöön, ja jos se ei niiden pienten enemmän tai vähemmän turhien menojen karsimisella onnistu, niin sitten on pakko karsia isommista eli tuosta asunnosta. Mulla on niin järkky summa lainaa yksin, että sen takia asumiskulut on niin korkeat.
Ihmetyttää silti, miten muut yksinhuoltajat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Itseäni tämä tilanne stressaa ihan kamalasti.
ap
En ymmärrä tuota Kuopio-jankkaajaa alkuunkaan. Pääkaupunkiseudullakin on mahdollista asua halvalla, jos suostuu asumaan neukkukuutiossa huonolla alueella.
Sitä en puolestaan ymmärrä, että ap edes harkitsee asunnon vaihtamista halvasta vielä halvempaan sen sijaan, että luopuisi autosta. Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja hankkiudu siitä autosta eroon! Se ei ole mitään muuta kuin loputon menoerä, joka vie kaikki rahasi ja kurjistaa koko perheen. Asunnossa sen sijaan säilyy arvo ja siitä jää lapsille jotain perintöäkin sitten joskus. Elämäsi helpottuu ihan todella paljon kun luovut siitä autosta. Voit palata auton omistajaksi sitten kun sinulla on paremmat tulot ja olet saanut säästettyä auton hinnan ja parin vuoden vakuutusmaksut etukäteen.
OP on harvoin halvin ratkaisu kenellekään. Kun olet hankkiutunut autosta eroon, seuraava askel on katsastaa pankkiasiat kuntoon ja hankkiutua eroon OP:n ylihintaisista vakuutuksista.
Me kyllä syödään mielestäni terveellisesti sillä neljälläsadalla kuussa, paljon kasviksia, tosin paljon myös pastaa, koska siitä saa nopeasti ja kätevästi erilaisia ruokia, joista me kaikki tykätään. Syödään sellaista ihan tavallista perusruokaa. En osta koskaan kokolihaa. Tuo toimeentulotuen ruokasumma on ihan älyttömän iso: onkohan siinä oletettu, että lapset eivät syö koulussa tai päivähoidossa? Eihän ne tosin kesällä syökään, ja meilläkin menee nyt kesälomalla kyllä enemmän ruokaan.
Auto. Tuo ärsyttävä mutta niin monella tavalla olennainen osa arkeamme ja rahanmenoamme. Pelkään, että jos luovun autosta, ajan poikani syrjäytymisvaaraan, koska silloin hänellä ei olisi mahdollisuutta harrastukseensa, joka vaatii kuskaamista. On aika vaikea sanoa urheilujoukkueeseen "sisään" päässeelle teinille, että "sori, etsi toinen harrastus". Ei se etsi, ei se ole sen tyyppinen :(. Ja itse uskon, että urheiluharrastus suojaa monelta asialta, kun se murrosikä todella alkaa.
Mutta tajuan kyllä, että jos tähän elämään ei ole varaa, niin sitten ei ole.
Koen tämän omistusasumisen ahdistavaksi ja muuttaisin mieluusti vuokralle, jolloin asumiskulut putoaisivat 200-300 euroa. Olen valmis tinkimään asunnon koostakin.
Tuo asuntolaina on aivan älytön, en itsekään tiedä miten sain niin ison lainan. Toisessa pankissa luvattiin 140 000. Tosin siellä myös ihmeteltiin, miten olen järjestänyt lastenhoidon, kun sanoin että ei niistä lapsista mene tarhamaksuja. Ei ollut virkailija vaivautunut katsomaan tiedoistani, että lapseni ovat koulussa. Hän siis laski maksukykyni sen mukaan, että maksan tarhamaksuja kahdesta lapsesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tämä nykyinen asuntoni on mulle ensiasunto, siihen riittää 10 % omarahoitus + riittävän hyvät vakuudet. Minulla ei siis todellakaan ole maksettuna 45000. Koko lyhennyserähän ei suinkaan lyhennä lainaa, ja olen lyhentänyt sitä vasta vuoden.
Asuntoni arvo on nyt varmaan jossain 215 ja 220 tuhannen välimaastossa. Mulle jäisi myydessä käteen siitä 17-22 tuhatta, ja siitä mahdolliset verot ja välityspalkkio pois.
Mulle ei nyt todella ole realistinen vaihtoehto muuttaa jonnekin satojen kilometrien päähän työpaikastani ja koko elämästä, sekä mun että lasten. Haluan saada jotain säästöön, ja jos se ei niiden pienten enemmän tai vähemmän turhien menojen karsimisella onnistu, niin sitten on pakko karsia isommista eli tuosta asunnosta. Mulla on niin järkky summa lainaa yksin, että sen takia asumiskulut on niin korkeat.
Ihmetyttää silti, miten muut yksinhuoltajat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Itseäni tämä tilanne stressaa ihan kamalasti.
ap
En ymmärrä tuota Kuopio-jankkaajaa alkuunkaan. Pääkaupunkiseudullakin on mahdollista asua halvalla, jos suostuu asumaan neukkukuutiossa huonolla alueella.
Sitä en puolestaan ymmärrä, että ap edes harkitsee asunnon vaihtamista halvasta vielä halvempaan sen sijaan, että luopuisi autosta. Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja hankkiudu siitä autosta eroon! Se ei ole mitään muuta kuin loputon menoerä, joka vie kaikki rahasi ja kurjistaa koko perheen. Asunnossa sen sijaan säilyy arvo ja siitä jää lapsille jotain perintöäkin sitten joskus. Elämäsi helpottuu ihan todella paljon kun luovut siitä autosta. Voit palata auton omistajaksi sitten kun sinulla on paremmat tulot ja olet saanut säästettyä auton hinnan ja parin vuoden vakuutusmaksut etukäteen.
OP on harvoin halvin ratkaisu kenellekään. Kun olet hankkiutunut autosta eroon, seuraava askel on katsastaa pankkiasiat kuntoon ja hankkiutua eroon OP:n ylihintaisista vakuutuksista.
Tässä ketjussahan nimenomaan on kerrottu, että ap asuu jo huonolla epäsuositulla alueella mahdollisimman huonossa asunnossa, joten halvempaa ei vain löydy. Ja sitten ehdotettiin vaihtoehtona muualle muuttamista, mutta se ei käy koska ei halua ja lisäksi jopa Kuopiossa on kuulemma ihan yhtä kallista kuin ap:n asunnossa.
Ap:lla on vuosi lainan maksunkin jälkeen 200 000 asuntolainaa, omarahoitusosuus 10 % lienee ollut siten vähintään 23 000 €. Nyt kuitenkin ap itse arvelee, että myynnin jälkeen jäisi asunnosta käteen 17 000 - 22 000 € miinus välittäjän palkkiot ja verot. Eli omaisuuden kerryttämisen sijaan on tullut persnettoa. Voiko nämä pitä paikkaansa ja jos niin miten?
En minäkään ymmärrä, miten tuollaisia lainoja edes myönnetään. Ap:n tulot, 2 huollettavaa lasta ja 200 000 € laina 10 % omarahoituksella ja 25 vuoden maksuajalla. Veikkaan, että tässä ei ole ihan koko totuus vaan joko joku luku ei pidä paikkaansa tai sitten asuntolainan lisäksi maksetaan jotain kulutusluottoa tai muuta. Ihan normi pankkivirkailijalla ei taitaisi valtuudet riittää myöntää em. lainaa noilla spekseillä.
Vähän myös ihmettelen, että miksi kaikki lasten kulut ovat pojan kuluja? Pojalle kallein liittymä, pojalle tyhjän panttina oleva mobiililaajakaista, poika käy parturissa ja tyttö ei, pojalle 72 € kuukaudessa liikuntaharrastukseen ja tytölle ei mitään, pojalla on oma huone ja tyttö jakaa omansa äidin kanssa. Nyt vielä se auto johon ei olisi varaa pitää olla, ettei pojalle tule syrjäytymisvaara...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisikö sinulle asumisoikeusasunto? Vuokrat on kamalan kalliita pk-seudulla vaikka asuisi siinä neukkukuutiossakin. Jos haluat omat huoneet lapsille niin maksaa helposti 1400 euroa kuukaudessa asua vuokralla. ASO on silloin hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Me kyllä syödään mielestäni terveellisesti sillä neljälläsadalla kuussa, paljon kasviksia, tosin paljon myös pastaa, koska siitä saa nopeasti ja kätevästi erilaisia ruokia, joista me kaikki tykätään. Syödään sellaista ihan tavallista perusruokaa. En osta koskaan kokolihaa. Tuo toimeentulotuen ruokasumma on ihan älyttömän iso: onkohan siinä oletettu, että lapset eivät syö koulussa tai päivähoidossa? Eihän ne tosin kesällä syökään, ja meilläkin menee nyt kesälomalla kyllä enemmän ruokaan.
Auto. Tuo ärsyttävä mutta niin monella tavalla olennainen osa arkeamme ja rahanmenoamme. Pelkään, että jos luovun autosta, ajan poikani syrjäytymisvaaraan, koska silloin hänellä ei olisi mahdollisuutta harrastukseensa, joka vaatii kuskaamista. On aika vaikea sanoa urheilujoukkueeseen "sisään" päässeelle teinille, että "sori, etsi toinen harrastus". Ei se etsi, ei se ole sen tyyppinen :(. Ja itse uskon, että urheiluharrastus suojaa monelta asialta, kun se murrosikä todella alkaa.
Mutta tajuan kyllä, että jos tähän elämään ei ole varaa, niin sitten ei ole.
Koen tämän omistusasumisen ahdistavaksi ja muuttaisin mieluusti vuokralle, jolloin asumiskulut putoaisivat 200-300 euroa. Olen valmis tinkimään asunnon koostakin.
Tuo asuntolaina on aivan älytön, en itsekään tiedä miten sain niin ison lainan. Toisessa pankissa luvattiin 140 000. Tosin siellä myös ihmeteltiin, miten olen järjestänyt lastenhoidon, kun sanoin että ei niistä lapsista mene tarhamaksuja. Ei ollut virkailija vaivautunut katsomaan tiedoistani, että lapseni ovat koulussa. Hän siis laski maksukykyni sen mukaan, että maksan tarhamaksuja kahdesta lapsesta.
Ap
Kahdelle lapsellesi on toimeentulotukilaskelmassa noin 350 € ruokaan, mikä ei todellakaan ole älyttömän paljon. Varsinkin kun sulla on kertomasi mukaan 12-vuotias urheilujoukkueessa treenaava poika, jonka energiantarve on varmaan todella suuri. Toki siinä laskelmassa on sitten mukana satunnaiset jätskit, herkut ja mäkkäritkin, mutta ei pesuaineita tai muuta sellaista.
Jos lapsesi eivät vielä ole kasvupyrähdyksessä tai murrosiässä, niin se ruuan menekki tulee lähivuosina kasvamaan kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tämä nykyinen asuntoni on mulle ensiasunto, siihen riittää 10 % omarahoitus + riittävän hyvät vakuudet. Minulla ei siis todellakaan ole maksettuna 45000. Koko lyhennyserähän ei suinkaan lyhennä lainaa, ja olen lyhentänyt sitä vasta vuoden.
Asuntoni arvo on nyt varmaan jossain 215 ja 220 tuhannen välimaastossa. Mulle jäisi myydessä käteen siitä 17-22 tuhatta, ja siitä mahdolliset verot ja välityspalkkio pois.
Mulle ei nyt todella ole realistinen vaihtoehto muuttaa jonnekin satojen kilometrien päähän työpaikastani ja koko elämästä, sekä mun että lasten. Haluan saada jotain säästöön, ja jos se ei niiden pienten enemmän tai vähemmän turhien menojen karsimisella onnistu, niin sitten on pakko karsia isommista eli tuosta asunnosta. Mulla on niin järkky summa lainaa yksin, että sen takia asumiskulut on niin korkeat.
Ihmetyttää silti, miten muut yksinhuoltajat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Itseäni tämä tilanne stressaa ihan kamalasti.
ap
En ymmärrä tuota Kuopio-jankkaajaa alkuunkaan. Pääkaupunkiseudullakin on mahdollista asua halvalla, jos suostuu asumaan neukkukuutiossa huonolla alueella.
Sitä en puolestaan ymmärrä, että ap edes harkitsee asunnon vaihtamista halvasta vielä halvempaan sen sijaan, että luopuisi autosta. Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja hankkiudu siitä autosta eroon! Se ei ole mitään muuta kuin loputon menoerä, joka vie kaikki rahasi ja kurjistaa koko perheen. Asunnossa sen sijaan säilyy arvo ja siitä jää lapsille jotain perintöäkin sitten joskus. Elämäsi helpottuu ihan todella paljon kun luovut siitä autosta. Voit palata auton omistajaksi sitten kun sinulla on paremmat tulot ja olet saanut säästettyä auton hinnan ja parin vuoden vakuutusmaksut etukäteen.
OP on harvoin halvin ratkaisu kenellekään. Kun olet hankkiutunut autosta eroon, seuraava askel on katsastaa pankkiasiat kuntoon ja hankkiutua eroon OP:n ylihintaisista vakuutuksista.
Tässä ketjussahan nimenomaan on kerrottu, että ap asuu jo huonolla epäsuositulla alueella mahdollisimman huonossa asunnossa, joten halvempaa ei vain löydy. Ja sitten ehdotettiin vaihtoehtona muualle muuttamista, mutta se ei käy koska ei halua ja lisäksi jopa Kuopiossa on kuulemma ihan yhtä kallista kuin ap:n asunnossa.
Ap:lla on vuosi lainan maksunkin jälkeen 200 000 asuntolainaa, omarahoitusosuus 10 % lienee ollut siten vähintään 23 000 €. Nyt kuitenkin ap itse arvelee, että myynnin jälkeen jäisi asunnosta käteen 17 000 - 22 000 € miinus välittäjän palkkiot ja verot. Eli omaisuuden kerryttämisen sijaan on tullut persnettoa. Voiko nämä pitä paikkaansa ja jos niin miten?
En minäkään ymmärrä, miten tuollaisia lainoja edes myönnetään. Ap:n tulot, 2 huollettavaa lasta ja 200 000 € laina 10 % omarahoituksella ja 25 vuoden maksuajalla. Veikkaan, että tässä ei ole ihan koko totuus vaan joko joku luku ei pidä paikkaansa tai sitten asuntolainan lisäksi maksetaan jotain kulutusluottoa tai muuta. Ihan normi pankkivirkailijalla ei taitaisi valtuudet riittää myöntää em. lainaa noilla spekseillä.
Emme asu huonolla tai epäsuositulla alueella enkä ole missään vaiheessa sellaista väittänyt, vaan asumme pk-seutulaisittain vähän syrjässä liikenteen solmukohdista ja trendikkäistä alueista, ihanassa lintukodossa, jossa on pääasiassa omakotitaloja ja luontoa, muutama rivari ja pari pienkerrostaloa. Me asutaan rivarissa.
Tekstistäni saa tosiaan sellaisen vaikutelman, että poikaan kuluu paljon rahaa ja tyttö ei saa mitään. Hänellä ei ole tällä hetkellä maksullista harrastusta, koska ei ole löytänyt mieleistä (on kokeillut vuoden sitä, toisen tätä ja nyt ei ole mitään), hän ei kaipaa kallista puhelinta tai pelejä, ja arkana, herkkänä lapsena jakaa oikein mielellään huoneen äidin kanssa öisin. Huone on kuitenkin jaettu tilanjakajalla kahteen osaan.
Tytöstä on omanlaisiaan ekstralukuja: maksan sairauskuluvakuutusta vain hänestä.
Jos tytön hiuksia tarvitsee leikata kerran tai kaksi vuodessa, niin en laske sitä mihinkään kuluihin. Pojan lyhyet hiukset nyt vaan pitää leikata useammin.
Nuo asunnon hinta-arviot on ihan hatusta vedettyjä, en oikeasti osaa kovin tarkkaan arvioida... Mutta sehän on selvä, että vuoden lainanlyhennyksillä ei vielä mitään voittoa tehdä, jos asunnon siinä vaiheessa myy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tämä nykyinen asuntoni on mulle ensiasunto, siihen riittää 10 % omarahoitus + riittävän hyvät vakuudet. Minulla ei siis todellakaan ole maksettuna 45000. Koko lyhennyserähän ei suinkaan lyhennä lainaa, ja olen lyhentänyt sitä vasta vuoden.
Asuntoni arvo on nyt varmaan jossain 215 ja 220 tuhannen välimaastossa. Mulle jäisi myydessä käteen siitä 17-22 tuhatta, ja siitä mahdolliset verot ja välityspalkkio pois.
Mulle ei nyt todella ole realistinen vaihtoehto muuttaa jonnekin satojen kilometrien päähän työpaikastani ja koko elämästä, sekä mun että lasten. Haluan saada jotain säästöön, ja jos se ei niiden pienten enemmän tai vähemmän turhien menojen karsimisella onnistu, niin sitten on pakko karsia isommista eli tuosta asunnosta. Mulla on niin järkky summa lainaa yksin, että sen takia asumiskulut on niin korkeat.
Ihmetyttää silti, miten muut yksinhuoltajat pääkaupunkiseudulla pärjäävät. Itseäni tämä tilanne stressaa ihan kamalasti.
ap
En ymmärrä tuota Kuopio-jankkaajaa alkuunkaan. Pääkaupunkiseudullakin on mahdollista asua halvalla, jos suostuu asumaan neukkukuutiossa huonolla alueella.
Sitä en puolestaan ymmärrä, että ap edes harkitsee asunnon vaihtamista halvasta vielä halvempaan sen sijaan, että luopuisi autosta. Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja hankkiudu siitä autosta eroon! Se ei ole mitään muuta kuin loputon menoerä, joka vie kaikki rahasi ja kurjistaa koko perheen. Asunnossa sen sijaan säilyy arvo ja siitä jää lapsille jotain perintöäkin sitten joskus. Elämäsi helpottuu ihan todella paljon kun luovut siitä autosta. Voit palata auton omistajaksi sitten kun sinulla on paremmat tulot ja olet saanut säästettyä auton hinnan ja parin vuoden vakuutusmaksut etukäteen.
OP on harvoin halvin ratkaisu kenellekään. Kun olet hankkiutunut autosta eroon, seuraava askel on katsastaa pankkiasiat kuntoon ja hankkiutua eroon OP:n ylihintaisista vakuutuksista.
Tässä ketjussahan nimenomaan on kerrottu, että ap asuu jo huonolla epäsuositulla alueella mahdollisimman huonossa asunnossa, joten halvempaa ei vain löydy. Ja sitten ehdotettiin vaihtoehtona muualle muuttamista, mutta se ei käy koska ei halua ja lisäksi jopa Kuopiossa on kuulemma ihan yhtä kallista kuin ap:n asunnossa.
Ap:lla on vuosi lainan maksunkin jälkeen 200 000 asuntolainaa, omarahoitusosuus 10 % lienee ollut siten vähintään 23 000 €. Nyt kuitenkin ap itse arvelee, että myynnin jälkeen jäisi asunnosta käteen 17 000 - 22 000 € miinus välittäjän palkkiot ja verot. Eli omaisuuden kerryttämisen sijaan on tullut persnettoa. Voiko nämä pitä paikkaansa ja jos niin miten?
En minäkään ymmärrä, miten tuollaisia lainoja edes myönnetään. Ap:n tulot, 2 huollettavaa lasta ja 200 000 € laina 10 % omarahoituksella ja 25 vuoden maksuajalla. Veikkaan, että tässä ei ole ihan koko totuus vaan joko joku luku ei pidä paikkaansa tai sitten asuntolainan lisäksi maksetaan jotain kulutusluottoa tai muuta. Ihan normi pankkivirkailijalla ei taitaisi valtuudet riittää myöntää em. lainaa noilla spekseillä.
Emme asu huonolla tai epäsuositulla alueella enkä ole missään vaiheessa sellaista väittänyt, vaan asumme pk-seutulaisittain vähän syrjässä liikenteen solmukohdista ja trendikkäistä alueista, ihanassa lintukodossa, jossa on pääasiassa omakotitaloja ja luontoa, muutama rivari ja pari pienkerrostaloa. Me asutaan rivarissa.
Tekstistäni saa tosiaan sellaisen vaikutelman, että poikaan kuluu paljon rahaa ja tyttö ei saa mitään. Hänellä ei ole tällä hetkellä maksullista harrastusta, koska ei ole löytänyt mieleistä (on kokeillut vuoden sitä, toisen tätä ja nyt ei ole mitään), hän ei kaipaa kallista puhelinta tai pelejä, ja arkana, herkkänä lapsena jakaa oikein mielellään huoneen äidin kanssa öisin. Huone on kuitenkin jaettu tilanjakajalla kahteen osaan.
Tytöstä on omanlaisiaan ekstralukuja: maksan sairauskuluvakuutusta vain hänestä.
Jos tytön hiuksia tarvitsee leikata kerran tai kaksi vuodessa, niin en laske sitä mihinkään kuluihin. Pojan lyhyet hiukset nyt vaan pitää leikata useammin.
Nuo asunnon hinta-arviot on ihan hatusta vedettyjä, en oikeasti osaa kovin tarkkaan arvioida... Mutta sehän on selvä, että vuoden lainanlyhennyksillä ei vielä mitään voittoa tehdä, jos asunnon siinä vaiheessa myy.
Ap
Mitäs jos se tyttö tänä syksynä haluaisikin jonkun harrastuksen ja vielä yhtä kalliin puhelimen kuin pojallakin on? Ostatko, ja jos niin millä maksat? Jos et niin miten perustelet? Oletko ihan varma, että melkein teini-ikäinen tyttäresi mielellään jakaa huoneensa äidin kanssa? Jos ette ole aikeissa muuttaa, niin jakaako tytär vielä 16-vuotiaana huoneen kanssasi?
Jaa , tässä on vielä yhtenä menona lapsen sairaskuluvakuutuskin. Paljonko maksat siitä vuodessa? Jos maksat lisäksi vielä omavastuuta, paljonko se on viimeisen vuoden aikana kustantanut?
Kuulostaa siltä, ap, että sun arviosi menoistasi ei perustu todelliseen kulutukseesi, vaan mutuun.
Takuusäätiöllä on hyvä sovellus, Penno, johon voit kirjata kaikki tulosi ja menosi ja se sitten näyttää reaaliajassa, paljonko kuukaudessa on kulunut ja paljonko on jäljellä.
Alue: Aihe vapaa
En aiemmin välittänyt miltä näyttää. Ajoin aina julkisilla ja asuin ns köyhien alueella. Lapset toivat mukanaan paineet kun alkoi tulla kiusaamista koulussa. En kuitenkaan ole köyhä mutta olin tilapäisesti rahaton mm miehen asioiden takia. Nyt omistan lasten takia auton ja ajan sillä vähän kun lapset sanoo että autottomuus on heti kiusaamisen aihe, samoin huono alue ja kerrostaloasunto. Muutimme ja nyt asunto kelpaa, hinta sama.