Miehelle parisuhde isyyttä tärkeämpi

Tekeekö se mies mitään lasten kanssa? Pelaa, vie jonnekin, edes juttelee?

Milloin viimeksi olette käyneet vain kahdestaan jossain? Tekeekö mies jotain pelkästään lasten kanssa ilman sinua? Kuinka usein keksitte koko perheelle sopivaa toimintaa? 

Täysin ymmärrettävää, että mies haluaa olla kaksin. Huom. seksikin on tärkeää!

Älä hankaa vastaan ja kiukuttele, tee oma osuutesi terveen parisuhteen eteen. Ei mies liikoja vaadi kuitenkaan. :)

Teidän muksut ovat jo suht vanhoja, joten ei heistä tarvi ressata. Varmasti vanhemmat katsovat nuorimman perään, jos kysytte.

Tuossa tilanteessa on jotain hyvääkin: ainakin mies haluaa viettää kanssasi aikaa ja kokee sinut siis yhä "naisena" eikä pelkkänä äitinä.

Nyt kysymyksenä on, miten saat tilanteen tasapainotettua. Oletko kertonut miehelle suoraan, samoin sanoin kuin täällä, että koet olevasi yksinhuoltaja ja että mies on perheestä ulkopuolinen, joka on kiinnostunut vain sinusta eikä lapsista? Entä perheneuvolassa?

Mies ei ehkä koe tätä ongelmana koska näkee miehen ja naisen vanhemmuusroolit eri tavalla kuin sinä. Millaiset vanhemmat hänellä on, oliko hänenkin äitinsä pääasiallinen hoivaaja ja isä vain joku sohvalla notkuva tyyppi? Tai, oliko hänen vanhemmillaan etäiset välit, jolloin hän saattaa yrittää olla omaa isäänsä "parempi" ja huomioida siksi sinua erityisesti? Joka tapauksessa hän saattaa tietämättään toistaa omassa kodissaan olleita käyttäytymismalleja joko suoraan tai kompensoiden, eikä sen tähden ymmärrä sinun perspektiiviäsi. Hän saattaa myös olla mustasukkainen sinusta lapsille, ja dominoida huomiotasi sen vuoksi. Erityisesti jos kokee epävarmuutta omasta vanhemmuudestaan, hänelle saattaa olla helpompaa koettaa pysyä osana perhettä sinua "viettelemällä" kuin vanhemmuuden kautta. 

Miten olet puhunut miehen kanssa ja miksi mies vaan murahti? Ei tuo ole keskustelu aiheesta!

2/5...

Lukioikäinen on varmaan myös innolla tulossa perheen yhteiseen toimintaan...

Ole onnellinen. Meillä on samanlainen tilanne eli mies haluaa paljon yhteistä parisuhdeaikaa ilman lapsia. Minä pidän tilanteesta, samoin n. kymmenen ikäiset lapsemmekin. Lapset ovat jo jonkin aikaa yksin, lisäksi usein koulussa, harrastuksissa, kavereiden, isovanhempien tai serkkujen luona. Toki harrastamme ja matkustamme myös perheenä.

Mun mies lähti neljän lapsen kanssa pariksi päiväksi kotiin ja mää jäin koirien kans mökille. Aaah.

Mikä tässä oli se ongelma?

Ap voisi tulla avaamaan tilannetta lisää, sillä ei tuo aivan hirveältä kuulosta

Vierailija kirjoitti:

Kun mies jäi viikko sitten lomalle, hän yrittää koko ajan olla kanssani niin, että lapset skipataan yhtälöstä pois. Oireita on ollut aiemminkin, mutta nyt erityisesti korostunut. Yhteisiä lapsia kolme ja ovat jo kouluikäisiä, yksi alakoulussa, yksi yläkoulussa ja vanhin lukiossa. Mies haluaa, että mennään kaksin ravintolaan syömään, kaksin kaupungille, katsellaan kaksin telkkaria jne. Nuorinta lasta ärsyttää ja niin minuakin. Ikäänkuin emme olisikaan perhe vaan lapset olisivat minun ja minä yksin vastuussa niiden asioista, mies on omillaan. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta mies vain hymähtää. Onko muita tällaisia "yksinhuoltajia"?

No mikä ongelma nyt on? Jos molemmilla on lomaa, niin ehtiihän sitä olla kahdestaankin perheajan lisäksi. Siihen ei ole varmaan jäänyt liikaa aikaa viime vuosina, jos nuorin kolmesta on alakoulussa.  Ja tv-sarjat ainakin sisältävät melkein aina jonkun kiusallisen seksikohtauksen, en mäkään halua niitä lasteni kanssa katsella. Menkää kahdestaan syömään ja kaupungille, samalla reissulla hankitte kivat pikku yllätykset lapsille niin tulevat huomioiduiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen. Meillä on samanlainen tilanne eli mies haluaa paljon yhteistä parisuhdeaikaa ilman lapsia. Minä pidän tilanteesta, samoin n. kymmenen ikäiset lapsemmekin. Lapset ovat jo jonkin aikaa yksin, lisäksi usein koulussa, harrastuksissa, kavereiden, isovanhempien tai serkkujen luona. Toki harrastamme ja matkustamme myös perheenä.

Lapset ovat usein koulussa ja te miehen kanssa kotona...?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies lähti neljän lapsen kanssa pariksi päiväksi kotiin ja mää jäin koirien kans mökille. Aaah.

Voin hyvin kuvitella mitä siellä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies lähti neljän lapsen kanssa pariksi päiväksi kotiin ja mää jäin koirien kans mökille. Aaah.

Voin hyvin kuvitella mitä siellä tapahtuu.

Ai siellä mökillä vai?

Mie oon niin onnellinen etten tarvii enää olla tollasessa lapsiparisuhteessa, jossa vamhemmat on vaan lasten palvelijoita.

Minusta tuollainen olisi ihanaa. Minua ärsyttää se, että lasten tultua mies "kaveeraa" heidän kanssaan enemmän kuin minun. Tosin onhan se lapsikin otettava huomioon, mutta jos halu on kuitenkin lähteä aikuisten kesken ravintolaan, niin minusta erittäin hyvä.

Itsellä kohta aikuiset lapset. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että sekä minun että lasten elämä on parempaa silloin kun mies on tyytyväinen. Tyytyväinen mies on rento, hyväntuulinen, auttavainen ja antelias. Siksi mieheen kannattaa panostaa ensin ja sitten vasta lapsiin.

Ps lapset tuntuu pärjäävän mainiosti

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kohta aikuiset lapset. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että sekä minun että lasten elämä on parempaa silloin kun mies on tyytyväinen. Tyytyväinen mies on rento, hyväntuulinen, auttavainen ja antelias. Siksi mieheen kannattaa panostaa ensin ja sitten vasta lapsiin.

Ps lapset tuntuu pärjäävän mainiosti

Tässä on hyvä pointti! Tosin sanoisin että molempien vanhempien on hyvä huolehtia omasta ja toistensa hyvinvoinnista ensisijaisesti tuossa vaiheessa kun lapset ovat noinkin isoja. Koska silloin se lasten kanssa vietetty aika ja heidän hyväkseen tehty työ tulee tehtyä iloisin mielin ja hyväntuulisesti. 

Perheessä kaikki jäsenet ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Kaikki resurssit tulisi jakaa mahdollisimman tasaisesti. Vauvat ja sylilapset tietenkin vaativat ikänsä puolesta eniten resursseja, mutta se ei saa jatkua ikuisesti, koululaisten vanhemmilla on oikeuksia ja velvollisuuksiakin itseään ja toisiaan kohtaan.

up