Omaisuus- ja perimisasioista hyvin ymmärtävät, hjälp!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun omistus muutu miehen omistukseksi vaikka menette naimisiin.

Jos pitkän liiton aikana toinen tekee kotihommat ja hoitaa lapset ja toinen maksaa työtuloistaan asuntolainat, niin silloin se asuntolaina on maksettu ikään kuin yhdessä, ja maksajan kuoltua kodin hoitaneella on avio-oikeus oliko nyt puoleen asunnosta ja jälkeläisillä toiseen puoleen.

Asumisoikeus on asuntoon vaikka ei olisikaan omistusoikeutta, jos siinä on ollut kirjoilla puolison kuollessa.

Jos sulla on omistuksia jotka olet itse maksanut, ne ovat sun omia vaikka menette naimisiin. Miehesi kuollessa niitä ei panna miehen rintaperillisille jakoon.

Ei avioliiton aikana, mutta erossa tai kuolemassa eli osituksessa jok niissä aina tehdään kyllä muuttuu, ellei avioehtoa ole.

Ei muutu. Voi joutua maksamaan tasinkoa, mutta koskaan minkään asian omistajuus ei noissa tilanteissa muutu. Puoliso ei siis voi erossa vaatia mitään toisen omaisuutta omakseen, niin kauan kun on varaa maksaa tasinko rahalla.

Eli exsä ei koskaan voi vaatia esimerkiksi osuutta kesämökistä tai sijoitusasunnosta, jos hänen nimeään ei ole omistajien listassa. Hän voi vaatia tasinkona osaa sen arvosta, mutta se on eri asia. Kun taas mökin omistaja kuolee, niin silloin mökistä tulee kokonaan tai osittain kuolinpesän omaisuutta ja se voidaan jakaa joko kaikkien perillisten kesken tai jakaa perintö muulla tavoin kaikkien hyväksymällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

solmussa kirjoitti:

Jos mieheni kuolee, eikös ole niin että omaisuus tasataan vaikka se onkin minun, ja joudun miehen lapselta "lunastamaan" yhden näistä uudelleen?

Jos taas minä kuolen, miehelleni kuitenkin jää lesken oikeus asua tässä talossa? Lapsillekos velat sitten lankeavat?

Kuten aiemmatkin kirjoittajat totesivat, alkuolettamuksesi on väärä. Toisen puolison kuollessa kummankin omaisuus lasketaan erikseen, ja jos lesken omaisuus on pienempi, saa hän tasinkona erotuksen verran. Jos taas leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, ei hänen tarvitse maksaa kuolinpesälle tasinkoa. Siinä mielessä omaisuutesi on siis turvassa avioehdosta riippumatta, niin kauan kuin se on omissa nimissäsi.

No, ei ole, jos ja kun ap haluaa ajatella omia biologisia lapsiaan, kuten näissä kuvioissa kuuluukin. Ap kuolee, ja mies saa osituksessa nimiinsä omaisuutta, joka on ollut ap:n nimissä. Miehen kuollessa se ap:n lapsi, joka ei ollut miehen, ei saa sieltä enää mitään. Avioehdolla estetään tämä. Ap mietti, miten mies ei jäisi sitten tyhjän päälle jos hän kuolee ensin.... Voikohan miehelle testamentata elinikäisen hallintoikeuden toiseenkin asuntoon, jolloin saisi siitä vuokratulot? Nuo on vaan sillälailla kakkaisia jälkeläisten kannalta, että mies voi antaa omisuuden rapistua. Ja jos kyseessä taas on asunto-osake, niin miehen kuuluu maksaa taloyhtiöremontit, eli tulopuoli voi jäädä aika heikoksi, riippuen siitä, miten paljon korjauksia sille ajalle osuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon voi määritellä sekä eron, että kuoleman varalle. Eli kuollessakaan ei käytetä avioehtoa vaan vain henkilökohtainen omistus määrää perinnön. Tällöin miehen aikuinen lapsi ei saa mitään sinulta.

Jos avioehtoa EI ole kuoleman varalle, niin ap:n miehen lapsille sitten nimenomaan menisi ap:n omaisuutta. Kirjoitukseesi sopisi sana "avio-oikeutta" sanan avioehtoa tilalle, jotta se menisi kuten ilmeisesti tarkoitit.

Miehen lapsi perii isänsä ja oman äitinsä.

APn lapsi perii APn ja oman isänsä.

Yhteinen lapsi perii APn ja miehen.

Kuten jo todettu. Jos

Mies kuolee ensin, APn ei tarvitse maksaa tasinkoa vaan lapset perivät isänsä.

Jos AP kuolee ensin, miehelle jää asumisoikeus kotiinsa, jonka APn lapset perivät.

Velka EI periydy, vaan perunkirjoituksessa otetaan pesästä ensin velat pois ja loput on perintöä. Joskus vastaan voi tulla esim sijoitusasunnon myynti velkojen kattamiseksi.

Jos velkaa on enemmän kuin realisoitavaa varallisuutta, menee perikunta konkurssiin, paitsi jos joku osakas haluaa jotain omaisuutta siitä, jolloin hän myös ottaa ne velat vastattavakseen.

AP, suosittelen avioehtoa tuolle jo olevalle varallisuudelle. Vaikka nyt tuntuu kaukaiselta. Iin avioeron varalle sen tarvitset. Siinä laitetaan omaisuus jakoon jos ehtoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun omistus muutu miehen omistukseksi vaikka menette naimisiin.

Jos pitkän liiton aikana toinen tekee kotihommat ja hoitaa lapset ja toinen maksaa työtuloistaan asuntolainat, niin silloin se asuntolaina on maksettu ikään kuin yhdessä, ja maksajan kuoltua kodin hoitaneella on avio-oikeus oliko nyt puoleen asunnosta ja jälkeläisillä toiseen puoleen.

Asumisoikeus on asuntoon vaikka ei olisikaan omistusoikeutta, jos siinä on ollut kirjoilla puolison kuollessa.

Jos sulla on omistuksia jotka olet itse maksanut, ne ovat sun omia vaikka menette naimisiin. Miehesi kuollessa niitä ei panna miehen rintaperillisille jakoon.

Ei avioliiton aikana, mutta erossa tai kuolemassa eli osituksessa jok niissä aina tehdään kyllä muuttuu, ellei avioehtoa ole.

Niin no joo, mutta jos noilla asunnoilla ei ole ap:n lapsille mitään tunnearvoa, niin tuo on nollalohtu. Rahaa siinä kuitenkin liikutellaan, ja omaisuutta on tapana periä, ei maksella ventovieraille vanhukselle.

Jos ette tee avioehtoa ja sinä kuolet ensin, saa puolisosi tasinkona puolet kuolinpesästä. Hänen kuolemansa jälkeen miehen omaisuuden jakavat hänen lapsensa ja teidän yhteinen lapsenne. Sinun tyttäresi entisestä suhteesta jää tuossa perinnönjaossa ilman.

Jos haluat, että miehen lapsi ei saa mitään omaisuudestasi, teette avioehdon, jossa suojaatte kummankin omaisuuden sekä avioeron että kuoleman varalle. Miehellä on kuitenkin oikeus asua yhteisessä kodissa loppuikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon voi määritellä sekä eron, että kuoleman varalle. Eli kuollessakaan ei käytetä avioehtoa vaan vain henkilökohtainen omistus määrää perinnön. Tällöin miehen aikuinen lapsi ei saa mitään sinulta.

Jos avioehtoa EI ole kuoleman varalle, niin ap:n miehen lapsille sitten nimenomaan menisi ap:n omaisuutta. Kirjoitukseesi sopisi sana "avio-oikeutta" sanan avioehtoa tilalle, jotta se menisi kuten ilmeisesti tarkoitit.

Miehen lapsi perii isänsä ja oman äitinsä.

APn lapsi perii APn ja oman isänsä.

Yhteinen lapsi perii APn ja miehen.

Kuten jo todettu. Jos

Mies kuolee ensin, APn ei tarvitse maksaa tasinkoa vaan lapset perivät isänsä.

Jos AP kuolee ensin, miehelle jää asumisoikeus kotiinsa, jonka APn lapset perivät.

Velka EI periydy, vaan perunkirjoituksessa otetaan pesästä ensin velat pois ja loput on perintöä. Joskus vastaan voi tulla esim sijoitusasunnon myynti velkojen kattamiseksi.

Jos velkaa on enemmän kuin realisoitavaa varallisuutta, menee perikunta konkurssiin, paitsi jos joku osakas haluaa jotain omaisuutta siitä, jolloin hän myös ottaa ne velat vastattavakseen.

AP, suosittelen avioehtoa tuolle jo olevalle varallisuudelle. Vaikka nyt tuntuu kaukaiselta. Iin avioeron varalle sen tarvitset. Siinä laitetaan omaisuus jakoon jos ehtoa ei ole.

Jos ap kuolee ensin ja heillä ei ole avioehtoa vähennetään kuolinpesän varoista velat. Sen jälkeen tehdään tasinko-ositus. Mies saa avio-oikeuden nojalla puolet ja yhteinen lapsi ja naisen lapsi jakavat toisen puolen.

Avioehto on siis tehtävä, jos halutaan, että lapset perivät äitinsä omaisuuden ja avioehdon on oltava voimassa myös kuoleman varalta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä siitä, että pitipä lapsi aikuistuttuaan yhteyttä tai ei, hänellä on aivan samanlaiset perimisoikeudet kuin yhteyttä tiiviisti pitävälläkin. Kun sen ajatustyön tekee päässään mahdollisimman pian, ei tarvitse enää tuota miettiä.

Kiitos, olenpas saanut paljon hyödyllisiä vastauksia!

Ylläolevaa lainasin siksi, että halusin vielä selventää asiaa. Eli, jos tämä miehen lapsi olisi ollut kiinteä osa meidän perhettämme, antaisin mielihyvin osan perinnöstäni mennä myös hänelle. Että sillä lailla kyllä vaikuttaa.

Minä olen saanut elämääni onnekkaammat pelikortit lähtötilanteessa kuin mieheni, joten olen hieman varakkaampi. En rikas silti.

Sitä en tiennyt ettei varakkaamman lesken tarvitse maksaa tasinkoa. Tämä oli arvokas tieto!

Minulla on henkivakuutus, jossa edunsaajana puoliso ja lapset. Sillä pitäisi saada verot maksettua jos niikseen tulee...

Työskentelen terveysalalla ja kohtaan kuolemaa usein. Siksi haluan että nämä asiat on kunnossa.

Ap

solmussa kirjoitti:

Toivoisin faktaa, mikä nyt olisi viisainta.

Olemme menossa naimisiin. Sekä miehellä että minulla on 1 lapsi ja meillä on 1 yhteinen. 3 lasta siis, joista miehen lapsi jo aikuinen. Kummallakaan ei aikaisempia avioliittoja.

Olemme miettineet avioehtoa, ja miten se olisi järkevintä muotoilla.

Minulla on 2 asuntoa, tämä jossa asumme ja sijoitusasunto. Velat ja omistus ovat minun, yksin myös maksan lainat.

Jos mieheni kuolee, eikös ole niin että omaisuus tasataan vaikka se onkin minun, ja joudun miehen lapselta "lunastamaan" yhden näistä uudelleen?

Jos taas minä kuolen, miehelleni kuitenkin jää lesken oikeus asua tässä talossa? Lapsillekos velat sitten lankeavat?

Haluaisimme siis sellaisen avioehdon, ettei minun tarvitsisi koskaan näistä maksaa mitään lisää. Toisaalta en halua miestä tyhjän päälle tietenkään. Miehen lapsi on jo aikuinen eikä juuri pidä yhteyttä, siksi tuntuisi kohtuuttomalta.

Olemme ajatelleet avioehtoa, joka koskisi _ennen_ avioliittoa hankittua omaisuutta. Yhteistä elämää kuitenkin eletään. Olisiko se järkevintä, vai jokin muu sopimus?

Ei sinun tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpeäsään. Jos sinun omaisuus on 300000€ ja miehen 0€, niin mieheltäsi ei silloin jää mitään perintöä, eikä hänen lapsensa saa mitään perinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Avioehto kannattaa tehdä. On myös olemassa tasinkoprivilegi. Sen mukaan, jos leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, niin tasinkoa ei tarvitse antaa.

Tarkoittaa sitä, että varakkaamman lesken ei tarvitse antaa tasinkoa köyhemmän vainajan kuolinpesälle. Sen sijaan rikkaamman vainajan kuolinpesä antaa tasinkoa köyhemmälle leskelle.

Avioehto voi siitä huolimatta olla järkevä ratkaisu, monestakin syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto kannattaa tehdä. On myös olemassa tasinkoprivilegi. Sen mukaan, jos leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, niin tasinkoa ei tarvitse antaa.

Tarkoittaa sitä, että varakkaamman lesken ei tarvitse antaa tasinkoa köyhemmän vainajan kuolinpesälle. Sen sijaan rikkaamman vainajan kuolinpesä antaa tasinkoa köyhemmälle leskelle.

Avioehto voi siitä huolimatta olla järkevä ratkaisu, monestakin syystä.

Olet aivan oikeassa.

ed.