Omaisuus- ja perimisasioista hyvin ymmärtävät, hjälp!

Kannattaa lähteä siitä, että pitipä lapsi aikuistuttuaan yhteyttä tai ei, hänellä on aivan samanlaiset perimisoikeudet kuin yhteyttä tiiviisti pitävälläkin. Kun sen ajatustyön tekee päässään mahdollisimman pian, ei tarvitse enää tuota miettiä.

Voitte tehdä juuri sellaisen avioehdon kun haluatte, mutta suosittelen käyttämään juristia apuna. Silloin ette tee sanamuotoja, jotka hankaloittavat asioita.

Leskelle jää aina asumisoikeus. Perinnön saaja vastaa veloista ja perintöverosta, vaikka leski asuisikin asunnossa. Tosin kun omistuksessasi on toinen asunto, joka sopii asumiseesi, se voidaan katsoa sinun asuinpaikaksesi. Lapset saavat toisen asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä siitä, että pitipä lapsi aikuistuttuaan yhteyttä tai ei, hänellä on aivan samanlaiset perimisoikeudet kuin yhteyttä tiiviisti pitävälläkin. Kun sen ajatustyön tekee päässään mahdollisimman pian, ei tarvitse enää tuota miettiä.

Totta kai tuo lapsi saa periä isänsä vapaasti, mutta miksi kahden muun lapsen äiti jakaisi lapsiensa perinnön tuon hänelle lähes vieraan ihmisen kanssa?

Miksi miehen aikuisella lapsella pitäisi plla oikeus ap:n perintöön? Eiväthän he ole ikinä jakaneet ota. Avioehto, joka sulkee ennen liittoa hankitun omaisuuden ja mahdolliset perinnöt pois. Näin jos esim mies perii jotain omilta sukulaisiötaan, menee se ja hänen aiemmin hankkimansa omaisuus aikuiselle ja ap: n kanssa hankitulle lapselle, ap:n ja sukunsa omaisuus taas hänen lpsilleen.

Avioehdon voi määritellä sekä eron, että kuoleman varalle. Eli kuollessakaan ei käytetä avioehtoa vaan vain henkilökohtainen omistus määrää perinnön. Tällöin miehen aikuinen lapsi ei saa mitään sinulta.

Ei se sun omistus muutu miehen omistukseksi vaikka menette naimisiin.

Jos pitkän liiton aikana toinen tekee kotihommat ja hoitaa lapset ja toinen maksaa työtuloistaan asuntolainat, niin silloin se asuntolaina on maksettu ikään kuin yhdessä, ja maksajan kuoltua kodin hoitaneella on avio-oikeus oliko nyt puoleen asunnosta ja jälkeläisillä toiseen puoleen.

Asumisoikeus on asuntoon vaikka ei olisikaan omistusoikeutta, jos siinä on ollut kirjoilla puolison kuollessa.

Jos sulla on omistuksia jotka olet itse maksanut, ne ovat sun omia vaikka menette naimisiin. Miehesi kuollessa niitä ei panna miehen rintaperillisille jakoon.

Juristin kanssa avioehto, esim pankin la lakimies, vaikka siellä missä sinulla on asuntolaina. Meillä sama tilanne, siksi emme ole menneet naimisiin, menee niin monimutkaiseksi.

Minä tekisin tosiaan niin että avioehto niin, että teillä ei ole avio-oikeutta toistenne omaisuuteen, ollenkaan, edes avioliiton aikaiseen. Tällä yrittäisin varmistaa sen että lapset saavat aina perintönsä.

Leski saa jäädä asumaan kotiinsa, jos ei hänellä ole muuta sopivaa asuntoa. Siis miehesi saisi jäädä teidän asuntoon, mutta sinä taas joutuisit varmaan halvempaan kun sinulla sellainen on. Tästä syystä me emme mene naimisiin, koska ainoa omaisuuteni ja perintö lapselle olisi asunto, ja hän joutuisi maksamaan siitä perintöverpt eikä saisi myydä sitä ehkä vuosikymmeniin.

Ehkä jos muutamme asumisoikeusasuntoon, minun ei enää tarvitse miettiä tätä.

Avioehto kannattaa tehdä. On myös olemassa tasinkoprivilegi. Sen mukaan, jos leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, niin tasinkoa ei tarvitse antaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun omistus muutu miehen omistukseksi vaikka menette naimisiin.

Jos pitkän liiton aikana toinen tekee kotihommat ja hoitaa lapset ja toinen maksaa työtuloistaan asuntolainat, niin silloin se asuntolaina on maksettu ikään kuin yhdessä, ja maksajan kuoltua kodin hoitaneella on avio-oikeus oliko nyt puoleen asunnosta ja jälkeläisillä toiseen puoleen.

Asumisoikeus on asuntoon vaikka ei olisikaan omistusoikeutta, jos siinä on ollut kirjoilla puolison kuollessa.

Jos sulla on omistuksia jotka olet itse maksanut, ne ovat sun omia vaikka menette naimisiin. Miehesi kuollessa niitä ei panna miehen rintaperillisille jakoon.

Tarkistapa tietosi miten omaisuudelle käy avioerossa tai kuoleman tapauksessa jos ei ole avioehtoa. Molemmissa tapauksissa omaisuus katsotaankin yhteiseksi ja jaetaan kahdella.

Eihän ap miehen kuollessa joudu mihinkään halvempaan asuntoon: hänhän omistaa molemmat eli ei tarvitse vedota lesken asumisoikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Avioehto kannattaa tehdä. On myös olemassa tasinkoprivilegi. Sen mukaan, jos leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, niin tasinkoa ei tarvitse antaa.

Tuo onkin monelle perikunnalle ikävä ylläripylläri. Suvussa tapaus missä 40+ vuotta rikasta kitupiikkiä passannut kotivaimo kuoli, kitupiikki käytti tietysti tasinkoprivilegiä ja vaimo todettiin lähes varattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun omistus muutu miehen omistukseksi vaikka menette naimisiin.

Jos pitkän liiton aikana toinen tekee kotihommat ja hoitaa lapset ja toinen maksaa työtuloistaan asuntolainat, niin silloin se asuntolaina on maksettu ikään kuin yhdessä, ja maksajan kuoltua kodin hoitaneella on avio-oikeus oliko nyt puoleen asunnosta ja jälkeläisillä toiseen puoleen.

Asumisoikeus on asuntoon vaikka ei olisikaan omistusoikeutta, jos siinä on ollut kirjoilla puolison kuollessa.

Jos sulla on omistuksia jotka olet itse maksanut, ne ovat sun omia vaikka menette naimisiin. Miehesi kuollessa niitä ei panna miehen rintaperillisille jakoon.

Tarkistapa tietosi miten omaisuudelle käy avioerossa tai kuoleman tapauksessa jos ei ole avioehtoa. Molemmissa tapauksissa omaisuus katsotaankin yhteiseksi ja jaetaan kahdella.

Poikkeuksena tasinkoprivilegi, johon rikkaampi leski voi vedota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun omistus muutu miehen omistukseksi vaikka menette naimisiin.

Jos pitkän liiton aikana toinen tekee kotihommat ja hoitaa lapset ja toinen maksaa työtuloistaan asuntolainat, niin silloin se asuntolaina on maksettu ikään kuin yhdessä, ja maksajan kuoltua kodin hoitaneella on avio-oikeus oliko nyt puoleen asunnosta ja jälkeläisillä toiseen puoleen.

Asumisoikeus on asuntoon vaikka ei olisikaan omistusoikeutta, jos siinä on ollut kirjoilla puolison kuollessa.

Jos sulla on omistuksia jotka olet itse maksanut, ne ovat sun omia vaikka menette naimisiin. Miehesi kuollessa niitä ei panna miehen rintaperillisille jakoon.

Tarkistapa tietosi miten omaisuudelle käy avioerossa tai kuoleman tapauksessa jos ei ole avioehtoa. Molemmissa tapauksissa omaisuus katsotaankin yhteiseksi ja jaetaan kahdella.

Lesken ei tarvitse luopua omasta omaisuudestaan. Siten lesken omaisuutta ei anneta vainajan rintaperillisille, jos leski ei niin halua.

Leskellä tosiaan on tasinkoprivilegi eli lesken ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle, saisit siis pitää oman omaisuutesi joka tapauksessa jos mies kuolee.

Jos sinä kuolet, mies saa leskenä hallintaoikeuden yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon (ellei hänellä siis itsellään ole vastaavaa asuntoa). Lapsille tulee perintövero.

Eli periaatteessa ei teidän ole mikään pakko tehdä avioehtoa jos sen tarkoitus olisi vain varmistaa ettet menetä omaisuuttasi jos mies kuolee.

Muuten avioehto kyllä kannattaa tehdä, ihan jokaisen! Kannattaa pyytää apua juristilta jotta saa sellaisen kuin tarvitsee. Ja sittenhän voi tehdä lisäksi vielä vaikka keskinäisen testamentin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä siitä, että pitipä lapsi aikuistuttuaan yhteyttä tai ei, hänellä on aivan samanlaiset perimisoikeudet kuin yhteyttä tiiviisti pitävälläkin. Kun sen ajatustyön tekee päässään mahdollisimman pian, ei tarvitse enää tuota miettiä.

Totta kai tuo lapsi saa periä isänsä vapaasti, mutta miksi kahden muun lapsen äiti jakaisi lapsiensa perinnön tuon hänelle lähes vieraan ihmisen kanssa?

Miksi hän sellaista joutuisi tekemäänkään? Mutta varsinainen asiani oli se, että ajatusmalli siitä, että yhteydenpidolla ja perimisellä olisi jotain tekemistä toistensa kanssa ei ole järkevä tapa ajatella. Siis sen kantilta, joka ajattelee perintönsä jakamista. Se on kuluttavaa ihan sille ajattelejilla itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon voi määritellä sekä eron, että kuoleman varalle. Eli kuollessakaan ei käytetä avioehtoa vaan vain henkilökohtainen omistus määrää perinnön. Tällöin miehen aikuinen lapsi ei saa mitään sinulta.

Jos avioehtoa EI ole kuoleman varalle, niin ap:n miehen lapsille sitten nimenomaan menisi ap:n omaisuutta. Kirjoitukseesi sopisi sana "avio-oikeutta" sanan avioehtoa tilalle, jotta se menisi kuten ilmeisesti tarkoitit.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun omistus muutu miehen omistukseksi vaikka menette naimisiin.

Jos pitkän liiton aikana toinen tekee kotihommat ja hoitaa lapset ja toinen maksaa työtuloistaan asuntolainat, niin silloin se asuntolaina on maksettu ikään kuin yhdessä, ja maksajan kuoltua kodin hoitaneella on avio-oikeus oliko nyt puoleen asunnosta ja jälkeläisillä toiseen puoleen.

Asumisoikeus on asuntoon vaikka ei olisikaan omistusoikeutta, jos siinä on ollut kirjoilla puolison kuollessa.

Jos sulla on omistuksia jotka olet itse maksanut, ne ovat sun omia vaikka menette naimisiin. Miehesi kuollessa niitä ei panna miehen rintaperillisille jakoon.

Ei avioliiton aikana, mutta erossa tai kuolemassa eli osituksessa jok niissä aina tehdään kyllä muuttuu, ellei avioehtoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto kannattaa tehdä. On myös olemassa tasinkoprivilegi. Sen mukaan, jos leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, niin tasinkoa ei tarvitse antaa.

Tuo onkin monelle perikunnalle ikävä ylläripylläri. Suvussa tapaus missä 40+ vuotta rikasta kitupiikkiä passannut kotivaimo kuoli, kitupiikki käytti tietysti tasinkoprivilegiä ja vaimo todettiin lähes varattomaksi.

Ei kai kukaan oleta perivänsä elävää ihmistä?

solmussa kirjoitti:

Jos mieheni kuolee, eikös ole niin että omaisuus tasataan vaikka se onkin minun, ja joudun miehen lapselta "lunastamaan" yhden näistä uudelleen?

Jos taas minä kuolen, miehelleni kuitenkin jää lesken oikeus asua tässä talossa? Lapsillekos velat sitten lankeavat?

Kuten aiemmatkin kirjoittajat totesivat, alkuolettamuksesi on väärä. Toisen puolison kuollessa kummankin omaisuus lasketaan erikseen, ja jos lesken omaisuus on pienempi, saa hän tasinkona erotuksen verran. Jos taas leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, ei hänen tarvitse maksaa kuolinpesälle tasinkoa. Siinä mielessä omaisuutesi on siis turvassa avioehdosta riippumatta, niin kauan kuin se on omissa nimissäsi.

Tehkää avioehto, jossa kumpikin pitää omaisuutensa. Leskellä on asumisoikeus, vaikkei asunnosta omistaisi neliötäkään.