Mitä pidätte kun Kalle Päätalo kertoo Iijoki-sarjassa
Kommentit (86)
Olen lukenut koko sarjan enkä huomannut moista.
Osa on fiktiivistä, mutta on kyllä ollut kova naisten perään. Tippurijuttu taisi olla totta. Sota-aikana moraali on muutenkin tainnut olla aika höllässä. Tykkään kyllä Iijoki-sarjasta kovasti, tarkkaan taltioitu lähihistoriaa ja Kalle on pannut itsensä peliin ja avannut tuntonsa kaikelle kansalle.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut, enkä tule lukemaan. Ei kiinnosta pätkän vertaa.
Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.
Voisiko koko sarja edes olla kiinnostava, jos kirjailija ei laittaisi hommaa perusteellisesti pakettiin? Elettiin sitä ennenkin. Elämä oli kovaa ja sukupuolielämäkin harvoja iloja mutta aina oli se raskauden pelko.
Olen lukenut, liippa se kova elämä sen verran läheltä omien vanhempien ja isovanhempieni elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.
Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?
Ei olisi läheskään niin hyvä kirjasarja kuin on, jos mukana ei olisi kaikkia elämänalueita. Isän sairastuminen skitsofreniaan, kunnan elätettävänä oleminen, kerjuureissut, koulukiusaaminen, pakko aloittaa työt nuorena, halu kouluttautua mutta ei mahdollisuuksia ennen kuin myöhemmällä iällä, hyvän ystävän itsemurha, ujous tyttöjen kanssa, ongelmat sota-aikana solmitussa avioliitossa, törmääminen työelämässä sota-vankiin jota on vartioinut, hankalat työkaverit... Ei tuon rehellisemmin voi elämästään enää kertoa. Miksi siitä olisi pitänyt jättää jotain olennaista pois? Ei se kuitenkaan pelkkää intiimielämän selostusta ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.
Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?
Mitä sinä tarjoaisit?
Minusta Kalle kertoo asiat jotenkin yksinkertaisesti, turhaa romantisoimatta ja pornoilematta, niin kuin "sitä ihteään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.
Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?
Mitä sinä tarjoaisit?
Minusta Kalle kertoo asiat jotenkin yksinkertaisesti, turhaa romantisoimatta ja pornoilematta, niin kuin "sitä ihteään".
Vaikka saatana lukion historian kirjoja.
Tälläiselle unettomuudesta kärsivälle se kirjasarja on taivaan lahja. Pari sivua vanhanaikaisia murresanoja ja uni tulee vaivatta.
Vierailija kirjoitti:
Tälläiselle unettomuudesta kärsivälle se kirjasarja on taivaan lahja. Pari sivua vanhanaikaisia murresanoja ja uni tulee vaivatta.
Itse taas aikanaan valvoin jopa öitä ahmiessani näitä kirjoja, kun en malttanut laskea kädestä. Isän suku lähes samoilta selkosilta lähtöisin, minusta se murre on aivan ihanaa.
Nykyaikaan sopimattoman pitkäveteinen kerrontatyyli, siihen pitää olla pitkäjänteisyyttä myös lukijalla. Sellaiselle, jolla on pohjatietoa muualtakin, antaa enemän.
Jonkin verran varmaan väritystäkin, kustantamokin sellaista vaatii. Mahdotonta kuitenkaan täysin totuudenvastaisesti tuollaista järkälettä tehdä, muuten olisi pohja pudonnut pois, kun aikalaiset on sen silloin nähneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Kommenttisi perusteella noin 16 000 sivua Suomen lähihistoriaa olisikin turhan kova pala aloittaa sivistyksen rakentaminen.
Ihan vakavissasiko kehotat lähihistoriastamme kiinnostuneen aloittamaan sen tutkimisen Päätalon kirjoista?
Mitä sinä tarjoaisit?
Minusta Kalle kertoo asiat jotenkin yksinkertaisesti, turhaa romantisoimatta ja pornoilematta, niin kuin "sitä ihteään".
Vaikka saatana lukion historian kirjoja.
Niissä taitaa olla enemmän sensuuria, mutta sanojesi perusteella sinulle omiaan. Ei lukion kirjoilla viisastu, se on jo nähty, turha uudestaan todistaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Osa on fiktiivistä, mutta on kyllä ollut kova naisten perään. Tippurijuttu taisi olla totta. Sota-aikana moraali on muutenkin tainnut olla aika höllässä. Tykkään kyllä Iijoki-sarjasta kovasti, tarkkaan taltioitu lähihistoriaa ja Kalle on pannut itsensä peliin ja avannut tuntonsa kaikelle kansalle.
Kirjaimellisesti pannut kaiken peliin
Mitenkähän lie Leena suhtautunut? Mies kertonut kirjoissa nuoruuden panoista.
Mielenkiintoinen lukukokemus, koska siinä saa samalla elää ja kokea aikalaisten tavallisten ihmisten elämää.
16 000 sivua suomalaista arkielämää 1920-luvulta 1950-luvulle, yksityiskohtaisesti ja pikkutarkasti kuvattuna huikean sosiaalisen nousun (kunnan jauhoista syrjäkylällä tamperelaiseksi rakennusmestariksi ja lopulta kirjailijaksi) tekevän miehen näkökulmasta.
Oletteko muuten huomanneet, että Iijoki-sarjassa Päätalo kuvaa kauniisti ja jotenkin ymmärtäen oikeastaan kaikkia muita päähenkilönsä partnereita, paitsi vaimoja? (No, Enni Ainipuroa ei kyllä ylistellyt jälkeenpäin)
Luin yhden ja siinä oli kulttuuriavautumista kylliksi. Panokuvaus erityisine oheistoimineen ullakkohuoneessa oli realistinen. Mutta miksi yhdyntäkerrat piti merkitä ja laskea tikunpätkien avulla? Kovin insinöörimäistä rakennusmestarilta.
Olen menossa Tuulessa ja Tuiskussa eli vielä on 15 kirjaa odottamassa. Ystävysten (joihin Kalle tutustuu) Ellen ja Alma elämänkokemukset on aika järkyttäviä. Avaa jotenkin silmiä että tällaistakin on ollut.
Kalle Päätalo oli suomalaisen kirjallisuuden Paavo Väyrynen.
En ole lukenut, enkä tule lukemaan. Ei kiinnosta pätkän vertaa.