Sormiruoka, 6kk täysimetys ja eko sitä eko tätä

Nyt lapsi 9kk, ja olen antanut hänen itse syödä mahdollisimman paljon että oppii. Kyllähän lapsi siitä tykkää myös itse että saa itse tehdä vaikka sotkua tuleekin.. olenkin niitä ihmisiä joita ei pieni sotku haittaa, lapsen kanssa kun elää se on enemmän kuin arkipäivää. Enkä sitten ymmärrä niitä äitejä jotka ei anna lapsen syödä yhtään itse ettei sotke. : D jokainen tyylillään, mielummin katson että lapsi syö 4veenä itse kuin syötän sitä vielä esikoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvola jankutti sormiruokailusta aikansa ja aikani jaksoin kuunnella. Sitten tokaisin että kyllä ne meidän lapset on ihan hyvin oppineet syömään ilman mitään hifistelyä. Lapsi on nyt vuoden ja neljä kuukautta ja lusikalla syö itse. Sotkua siitäkin tulee mutta vähemmän kuin sormiruokailusta.

Siis näin ulkopuolisena vielä lapsettomana kysyn, että miksi sormiruokailu on hifistelyä?!

Eikö ole kätevää, että vauva itse osaa lappaa jotain suuhun?

Se on kätevää. Saa itse syödä samalla kaikessa rauhassa. Me kolmannen kanssa vasta löydettiin sormiruokailun helppous, esikoinen kasvoi korvikkeella ja valmissoseilla, keskimmäinen rintamaidolla ja itse tehdyillä soseilla. Ja kolmas sitten sormiruokaili ja sai rintamaitoa yli vuoden ikäseksi. Kolmannen kanssa oli ylivoimaisesti helpointa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää sormiruokahomma oikein on? Miksei saa antaa sosetta? Saan ekan lapseni vuodenvaihteessa. Luulin että vauvalle syötetään maitoa/korviketta puolivuotiaaksi jonka jälkeen (tai ennen jos vauvan nälkä ei lähde pelkällä maidolla) voi alkaa noilla soseilla totuttautua pikku hiljaa kiinteään ruokaan.

Se on sormiruokailua.

Ja älä nyt jaksa oikeasti.

Aika töykeä vastaus.

Olen 25-vuotias (ei lapsia) ja kellään läheiselläni ei ole vauvaa tai ole ollut vauvaa, joten en todellakaan tiedä, mikä vika jossain soseissa on ja miksi porkkanan pala on parempi kuin sama.

Itse aInakin aloitin soseita keittelemällä ja puolen vuoden iästä annoin vähän kerrallaan syödä sormin, kehityksen mukaan. Pinsettiotteen ja puhumaan oppii kyllä noinkin, nou hätä 😁 Enkä edelleenkään tiedä, miks sose on huono juttu, mutta esim. puuron ja soseiden käyttäminen joihinkin sosepannareihin ja -muffinseihin ei. Vitamiinit ja hyvät kuidut säilyy kai paremminkin, kun ei montaa kertaa kypsentele. Soseita lapsi voi laittaa lusikalla itsekin suuhun, omakin laittoi. Ei se silti ihan itse syönyt. Ja mitäpä siitä, oppi sit vuoden ikäisenä sen taidon. Tärkeintä on että lapsesta kasvaa monipuolisesti ja mielellään syövä tyyppi 🙂 Sama se, aloittaako ihan sormiruoalla tai soseilla, molemmattavat on aivan yhtä hyvin, jos lapselle sopii.

No aijaa. Ihanko totta!

Mut erona se et jotkut jaksaa lämmittää vielä niitä mössöjä 2 veelle ja itse ei kerkee syödä mitään. Kauhee rulianssi kun syötetään kesken kaiken sille yhdelle se vitun möhnä ja 30 min show. Meillä istutaan pöytään ja ja jo se alle 1 vee lappaa sen spaketin naamariin lusikka kourassa. Ite syön myös. En ole ketään missään syötellyt enkä lämmitellyt mitään. Ihme että olen neljä lasta näin saanut isoksi.

Ei, en vaan jaksa tajuta näitä mössön syöttäjiä jotka lämmittää taaperoille ruokia ihan ruokailuaikojen ulkopuolella, nukuttaa lapsiaan omaan sänkyyn 2 tuntia, lopettaa imetyksen kesken kun haluaa vapautta yms yms yms. Ei, en vaan tajua.

Sitten kitisette kun on niin rankkaa soseidenmössöjenne kanssa ja niiden hiton syöttöesitysten ja lämmitysrulianssin kanssa.

Jos ei itse kerkiä syömään niin vika on siellä omassa päässä eikä missään soseiden lämmittämisessä.

Aiheutat sen kiireesi ihan itse eikä lapsi ja sosepurkin lämmitys. Oletko kuullut mikrosta koskaan? Tai tuttipullon lämmittäjään voi myös sosepurkin laittaa lämpiämään ihan itsekseen.

Joiltakin on kadonnut maalaisjärki jonnekin kokonaan

Mikä helkutti on tuttipullon lämmittäjä? Tosi maalaisjärkiseltä kapistukselta kuulostaakin. T. Kolmen lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt lapsi 9kk, ja olen antanut hänen itse syödä mahdollisimman paljon että oppii. Kyllähän lapsi siitä tykkää myös itse että saa itse tehdä vaikka sotkua tuleekin.. olenkin niitä ihmisiä joita ei pieni sotku haittaa, lapsen kanssa kun elää se on enemmän kuin arkipäivää. Enkä sitten ymmärrä niitä äitejä jotka ei anna lapsen syödä yhtään itse ettei sotke. : D jokainen tyylillään, mielummin katson että lapsi syö 4veenä itse kuin syötän sitä vielä esikoulussa.

Synnyin 80-luvulla ja söin purkkiruokaa vauvana. Silti opin syömään itse, eikä minua syötetty esikoulussa. Argumentointisi on heikkoa.

Sinä joka avauduit minusta puolitutulle äidille, tämä on sinulle:

Minä imetin kuopustani pitkään, annoin sormiruokaa ja sanoin tunteita koska se tulee aivan luonnostaan minulta. Minä puin ja puen hänet kauniisiin vaatteisiin (osa kirpparilta, osa suoraan kaupasta) ja laadukkaisiin ulkovaatteisiin. Kuskasin häntä Stokken vaunuilla kunnes vaihdoin Stokket toisiin rattaisiin. Minä opiskelin äitiyslomalla ja kävin miehen kanssa kerran lomalla kun kuopus oli vuoden. Isommat lapset olivat toinen koulussa ja toinen yksityisessä päiväkodissa.

Minä en ole ylpeä enkä nirppanokka, minä en esitä parempaa kuin olen ja minä en ole korvia myöten veloissa. Minä en esitä parempaa äitiä koska imetin perhekerhossa ja minä en kuvittele että olisin parempi kuin muut koska toimin omalla tavallani. Sinä teit nämä päätelmät koska sinulla on huono itsetunto ja alemmuuskompleksi. Ja menit avautumaan minusta parhaalle ystävälleni. Onneksi, sillä nyt tiedän mikä on sen inhottavan tuijotuksen takana. Jos sormiruokailu ja imettäminen ottaa noin koville, mene puhumaan jollekin ammattilaiselle. Tuota menoa kasvatat lapsistasi kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tää sormiruokahomma oikein on? Miksei saa antaa sosetta? Saan ekan lapseni vuodenvaihteessa. Luulin että vauvalle syötetään maitoa/korviketta puolivuotiaaksi jonka jälkeen (tai ennen jos vauvan nälkä ei lähde pelkällä maidolla) voi alkaa noilla soseilla totuttautua pikku hiljaa kiinteään ruokaan.

Se on sormiruokailua.

Ja älä nyt jaksa oikeasti.

Aika töykeä vastaus.

Olen 25-vuotias (ei lapsia) ja kellään läheiselläni ei ole vauvaa tai ole ollut vauvaa, joten en todellakaan tiedä, mikä vika jossain soseissa on ja miksi porkkanan pala on parempi kuin sama.

Itse aInakin aloitin soseita keittelemällä ja puolen vuoden iästä annoin vähän kerrallaan syödä sormin, kehityksen mukaan. Pinsettiotteen ja puhumaan oppii kyllä noinkin, nou hätä 😁 Enkä edelleenkään tiedä, miks sose on huono juttu, mutta esim. puuron ja soseiden käyttäminen joihinkin sosepannareihin ja -muffinseihin ei. Vitamiinit ja hyvät kuidut säilyy kai paremminkin, kun ei montaa kertaa kypsentele. Soseita lapsi voi laittaa lusikalla itsekin suuhun, omakin laittoi. Ei se silti ihan itse syönyt. Ja mitäpä siitä, oppi sit vuoden ikäisenä sen taidon. Tärkeintä on että lapsesta kasvaa monipuolisesti ja mielellään syövä tyyppi 🙂 Sama se, aloittaako ihan sormiruoalla tai soseilla, molemmattavat on aivan yhtä hyvin, jos lapselle sopii.

No aijaa. Ihanko totta!

Mut erona se et jotkut jaksaa lämmittää vielä niitä mössöjä 2 veelle ja itse ei kerkee syödä mitään. Kauhee rulianssi kun syötetään kesken kaiken sille yhdelle se vitun möhnä ja 30 min show. Meillä istutaan pöytään ja ja jo se alle 1 vee lappaa sen spaketin naamariin lusikka kourassa. Ite syön myös. En ole ketään missään syötellyt enkä lämmitellyt mitään. Ihme että olen neljä lasta näin saanut isoksi.

Ei, en vaan jaksa tajuta näitä mössön syöttäjiä jotka lämmittää taaperoille ruokia ihan ruokailuaikojen ulkopuolella, nukuttaa lapsiaan omaan sänkyyn 2 tuntia, lopettaa imetyksen kesken kun haluaa vapautta yms yms yms. Ei, en vaan tajua.

Sitten kitisette kun on niin rankkaa soseidenmössöjenne kanssa ja niiden hiton syöttöesitysten ja lämmitysrulianssin kanssa.

Sen soseen lämmittämiseen menee n. 30 sekuntia, ei kauhea vaiva. Mistäköhän olet keksinyt, että se olisi vaikeaa (ilman mikroakin onnistuu, senkun laittaa kattilaan)? On tosi ihana kun voi vaan olla lapsen kanssa siihen asti kun on ruoka-aika, sitten lämmittää soseen puolessa minuutissa. Silläaikaa kun lapsi syö voi vaikka keitellä itelleen päiväkahvit, ihanan helppoa.

Helppoa ja ihanaa, kun ei itse tarvitse syödä mitään?

Niin aivan, jos söisin yhtä usein kun taapero olisin varmasti vielä lihavampi. Toisaalta olisi julmaa pitää lasta nälässä ja antaa ruokaa vain silloin kun itsekin syön.

Toki joskus syön omenan tai muun hedelmän lapsen lounasaikaan jos ollaan herätty jo ennen ysiä syömään aamiaista.

Varmaan se purkin lämmittely onkin helpointa, jos edustaa tuota kuvaamaasi stereotyyppiä: ylipainoinen yhden vauvan äiti, jolla oma ruokarytmi hukassa.

Mutta jos perheessä on isompia lapsia ja itsekin pyrkii syömään säännöllisesti ja terveellisesti, on ehdottomasti helpointa että kaikki syövät samalla kertaa ja samaa ruokaa. Aikuisen esimerkki on muuten todella tärkeä, että lapsi saa terveen ruokailun mallin.

Vouhottajia häiritsee vielä "vääräoppisesti" asioiden tekemistä enemmän se, jos tekemisiään ei selittele ja pyytele anteeksi. Esim. jos alle puolivuotiasta ei enää imetä, sosiaaliseen normiin kuuluu asian selittely ja muiden vakuuttaminen siitä, että se on ollut itselle kova paikka. Ettei vaan kukaan pidä laiskana tai huonona äitinä. Valtaosa tällaisista äideistä selittelee muille marttyyritarinoita, että "voi kun mua harmittaa kun sitä maitoa ei tullut, ja itkin monta päivää kun jouduin lopettamaan imetyksen". Osan kohdalla on totta, osan kohdalla ei, mutta marttyyritarina on useimmilla takataskussa valmiina, jos joutuu antamaan korviketta muiden mammojen nähden.

Jos joku antaa korviketta selittelemättä asiaa sen enempää, menee monilla pakka sekaisin. Sellainen tuntuu joissain piireissä rikkovan kaikkia kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä. Osa mulkoilee, mutta osa ei malta olla ottamatta toisen ihmisen ruumiintoimintoja puheeksi. Ja mikäs sen ärsyttävämpää, kuin jos korvikeäidistä ei saa kunnon reaktiota tai anteeksipyytelyä irti.

Itse en ole juurikaan selitellyt imettämättömyyttäni kenellekään, vaikka siihen on "hyväksyttävä" syy (lääkitys). Joskus, kun joku on suoraan alkanut voivotella, että "kyllä vauvan pitäisi tizziä saada", olen ärähtänyt, mutta pitäisi malttaa mielensä. Mitä se nimittäin kenellekään kuuluisi, vaikka syy olisi mikä?

En ymmärrä, miten moni jaksaa tarttua näin lillukanvarsiin. Itse koen suurimpana ja tärkeimpänä haasteena, miten saan lapsesta kasvatettua tasapainoisen, itsenäisen, onnellisen, hyvän itsetunnon omaavan ja psyykkisesti ehjän ihmisen. Harmi, kun vanhemmat tuntuvat lukevan enemmän jostain soseista, kuin psyyken kehityksestä.