Elämä ilman sisältöä

En nyt puhu itsestäni. Facebookia selatessa ja joitain katsoessa mietin, miten toiset ajautuvat tilanteeseen, jossa elämän kohokohta on se, että pääset juttelemaan kassan kanssa siitä, että olet tänään menossa lääkäriin jalkasi takia, joka on vaivannut jo vuoden. Yritetään hankkia elämään sisältöä pienistäkin asioista ja facebookissa osallistutaan aina niihin kiertoviesteihin "jos olet ystäväni, kirjoita joitain", jotta tuntisit olevasi olemassa. Lihotaan muodottomaksi muumimammaksi ja katsotaan televisiota ja kastellaan kukkia yksin pienessä kerrostalokämpässä. Katsot ikkunasta ulos ja mietit, että sulla ei ole ketään. Olet yksin, 50 vuotias ja yksin töissä kaupan kassalla.

Siis hirvein tilanne, mitä voisin itselleni kuvitella ollessani 50 vuotias. Kun olen 50 v, haluan olla nähnyt maailmaa ja nähdä lisää. Kerryttänyt omaisuutta, jolla matkustaa, kiertää maailmaa, jutella ihmisten kanssa mielenkiintoisia asioita, en siitä, että naapurin maijalla on alkamassa selkä särkemään. Mitä nämä ihmiset on tehneet päästäkseen tähän tilanteeseen? Ehkä käydään kaupan kassalla ostamassa 6-pack kaljaa, jotta elämä olisi vähän hohdokkaampaa. Käydään jossain kaupungin järjestämässä toiminnassa kutomassa sukkia ja vesijumpassa.

Onko nämä ihmiset tyytyväisiä elämäänsä ja miksi eivät muuta sitä? Odottavat sitä, että lasketaan hautaan?