Sellainen on huono äiti, jonka mielestä hänen lapsiaan ei kukaan (eikä hän itse) rakasta sellaisina kuin nämä ovat

Mulla oli sellinen äiti. Hänen mielestään minua ei voi kukaan rakastaa, ellen opi sellaiseksi kuin hän haluaa. No, en ikinä oppinut.

Itse hän oli tekopyhä, muka olevinaan hyvin ystävällinen kaikille ihmisille. Oikeasti hän ei välittänyt heistä. Hänen vain kuului olla sellainen, en tiedä miksi. Tuskin hän kuitenkan koki muidenkaan välittävän itsestään, eihän hänkään kelvannut heille sellaisena kuin oli.

ap

En muista äitini mitenkn keskittyneen opettamaan muiden aitoa kunnioittamista, tai varsinkaan itseni, sellaisia taitoja siis, joista elämässä oikeasti olisi hyötyä. Silti tämä paska munapäinen luuseri pitää itseään tänäkin päivänä erinomaisena kasvattajana. Alan tajuta, mihin se perustuu. Olin aina luullut, että kasvattajan taitavvuus mitataan lasten hyvinvoinnilla elämässä, mutta äitiäni se ei mitenkään hidasta kehumasta itseään, että minä olen ollut melkein syrjäytynyt lähes ilman syytä, siis ällän papereilla ja muhkealla varallisuudella.

Mutta jos taustalla on tuollainen ideologia, että lasta ei voi rakastaa jne niin voihan siinä tosiaan uskoa, että toteutettuaan kyseiset askelkuviot niin oppi lapsi ne tai ei, niin I was fabulous as a mother.

ap

Minkälaista rangaistusta ehdotatte äidilleni siitä, että kasvatti minut ilkeämmin kuin hyvä vanhempi, jota esitti, ja suuttui minulle, että olen ilkeä, kun en pystynyt olemaan rakastettava!!!??? Siis "rakastettava". Itsehän hän siinä ilkeä oli, kun huusi minulle säännöistä, joita ei oikeasti tarvinnut noudattaa ollakseen rakastettava. Ja itse opetti, että toisen, eli minun kunnioittamiseni ei ole mistään kotoisin, eikä tärkeää, eikä hän tehnyt niin.

ap

Minä olisin halunnut oppia miten oikeasti tullaan muiden kanssa toimeen, mutta äiti teki sen täysin mahdottomaksi, koska hänen kanssaan ei voinut tulla toimeen, eikä hänelle "riittänyt" että ei satuta muita, lisäksi hän itse satutti minua, eli opetti että niinkin voi toimia.

Hän ei osannut olla itse hyvä muita kohtaan, ainoastaan näytellä sellaista teennäisesti ja osoitella mulle, että tee perässä. Aivan kuin mua sellainen teennäisyys kiinnostaisi.

ap

Ehdotan anteeksi antoa. Vaikka äitisi on ollut huono sinulle on hän varmaan tehnyt silti parhaansa. Hän on toiminut niinkuin hänen perheessä on toimittu sukupolvelta toiselle. Eikä ole ymmärtänyt katsoa asiaa sinun kannaltasi. Tämä on herättänyt sinussa suurta raivoa. Kaikki haluavat hyväksyntää ja ymmärrystä, kaikki ei vaan osaa toimia niin. Et voi menneisyydellesi mitään, silti pystyt vaikuttaa tulevaisuuteen.

Eikä häntä kukaan varmaan rakastakaan. Isästäni hän halusi erota ja minustakaan ei selkeästi oikeasti pidä, kuten en minäkään aidosti hänestä ja olen sen hänelle kertonut, erottuaan joskus 32-vuotiaana eli loppuelämänsä ilman parisuhdetta. Eli ei saanut ketään rakastamaan itseään, surkea häviäjä.

Fiksujen ja rakastavien ihmisten elämään usein vain kävelee joku hyvä tyyppi, mun äiti vaan suunnilleen mietti, että miksei saanut Jorma Ollilaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan anteeksi antoa. Vaikka äitisi on ollut huono sinulle on hän varmaan tehnyt silti parhaansa. Hän on toiminut niinkuin hänen perheessä on toimittu sukupolvelta toiselle. Eikä ole ymmärtänyt katsoa asiaa sinun kannaltasi. Tämä on herättänyt sinussa suurta raivoa. Kaikki haluavat hyväksyntää ja ymmärrystä, kaikki ei vaan osaa toimia niin. Et voi menneisyydellesi mitään, silti pystyt vaikuttaa tulevaisuuteen.

Mitäs se minua auttaisi? Mitähän se niinkun muuttaisi? Millälailla se tekisi minusta jonkun, jota voi rakastaa?

ap

Tai vielä paremminkin, miten anteeksiantaminen saisi minut uskomaan, että tuosta kohtelusta huolimatta minuakin voi rakastaa?

ap

Itselläni samanlainen isä. Hän on narsisti. Miten tuo anteeksianto käytännössä tapahtuu? Tällä hetkellä tunnen suurta katkeruutta. Ei kovin rakentava tunne, mutten pääse siitä eroon.

En minä ihmettele, ettei äitiäni kukaan rakasta. Hänhän itse uskoi, että ihmisen pitää olla tietynlainen, että se on mahdollista.

ap

Minäkin olen päätynyt ajattelemaan, että äitini on ainakin osittainen narsisti. Vasta se on auttanut minua toipumisen tielle oikeasti. Mieheni tuen lisäksi. Kaikki aikaisemmat terapiani, jossa tätä mahdollisuutta ei ymmärretty, ovat olleet kohtuullisen toimimattomia perussyyhyn, miksi voin pahoin, liittyen.

ap

Ja siis nykyinen terapeuttini on narsismia tunteva, siksi siitä onkin sitten hyötyä ja apua käsitellä äitiäni. Aivan hirveää istua terapeutilla, joka ei osaa narsistisuutta. Jos siis on narsistisen henkilön kasvattama.

ap

Minä olen onneton päivästä toiseen. Tapahtuipa mitä tahansa niin sillä ei ole mitään vaikutusta minuun, ainakaan positiivista, koska olen nyt alkanut ymmärtää, että minulle on koko elämäni kerrottu, että minun pitää olla tietynlainen siksi, että minua voidaan rakastaa, ei siksi, että minä olisin hyvä ihminen. Näinkin siinä aivan hirveää ristiriitaa, mutta en silti tajunnut sitä. Äiti verhoili vaatimuksensa "hyvänä ihmisenä olemiseen", vaikka nyttemmin vasta minulle on vasta alkanut selvitä, ettei siinä siitä kyse ollutkaan. Vaan vaatimuksesta olla jonkinlainen.

ap

Minulle ollaan oltu palstalla hyvin ilkeitä, en ikinä unohda sitä. Ei siis niin, että se olisi haavoittanut minua, ei sen moitteen jälkeen, mihin olin kotonani tottunut, vaan todisteena siitä, miten mätiä ihmisiä on, ja miten suurin osa muista(kaan) ei osaa käyttäytyä, ei välitä kanssaihmisistä oikeasti ja on ilkeitä ja vain purkavat pahan olonsa muihin. Teen sitä kaikkea itsekin, mutta tietenkin nämä väittävät äitini kuorona, että vain minussa on sellaista. HAH.

ap

Niin ja jos niillä huonostikäyttäytyneillä ilkeilijöillä on lapsia, niin niistä ei takuulla kasva terveitä ja onnellisia aikuisia. Mutta taitaa suurin osa olla jäänyt lapsettomiksi siksi, etteivät klaaraisi äiteinä.

ap

Kiitos palstalaisten, (osan), nyt tiedän, että on muitakin alhaisia, ilkeitä, ajattelemattomia ja kapeakatseisia ihmisiä. Siis iso kiitos teille huonostikäyttäytyneet, vihaiset, hävinneet haukkujani kommentoinnista, kiitos. Ja kiitos myös hyville, ymmärtäneille ihmisille. Ja niille, jotka ovat vain ymmärtäneet ehkä olla sanomatta mitään, eivätkä haukkuneet.

ap