Lomailu/ mökkeily tuhoaa suhdettamme

Lyhyesti: mieheni on rakentanut unelmien vapaa-ajanasunnon kotikonnuilleen. Minulle ongelma on se, että appivahemmat asuvat sen yläkerrassa "talonvahteina" ja me asumme alakerrassa pari viikkoa kesällä, jouluna ja mies ja lapset viikonlopun tai kaksi syksyn ja kevään aikana. Meillä on pienet lapset, joita appivanhemmat eivät auta hoitamaan. Miehen siskon lapset, jotka nyt asuvat ulkomailla, ovat saaneet kaiken avun. Olen nykyisin sovussa asian kanssa: he eivät auttaneet minua tai meitä kriittisillä hetkillämme, enkä minä osallistu heidän hoitamiseensa aikanaan. Peace. Tulemme ihan ok toimeen: olen korrekti, kohtelias, leikin lasten kanssa, käymme retkillä, grillaamme ruokamme ja toki tarjoamme sitä heille, hoidan lapset miehen kanssa, siivoamme ja pyöritämme perhettä koko loman.
Nautin ajasta lasten kanssa ja paikka on kaunis. Kuitenkin välillä ärsyttää ja väsyttää käyttää aika kahden, minulle oikeastaan vieraan, ihmisen kanssa. En miellä heitä lasteni isovanhemmiksi tai sukulaisiksi juuri siksi, että välimme ovat niin kovin korrektit ja apu on melko yksipuolista. Itse en käy enää siellä kuin kaksi kertaa vuodessa. Ollaan miehen kanssa käyty kova vääntö: hänen mielestään appivanhempia pitäisi vain myötäillä ja - minun mielestäni - mielistellä, tehdä mitä vaan jotta rauha säilyisi, koska "viiden vuoden kuluttua heitä ei ehkä ole". Minä taas olen tulisempi sielu ja otan epäkohtia esille (kuten sen, että anoppi ei kunnioita minua eikä ota harvoja pyyntöjäni mitenkään huomioon, tai että hän vie alakerrasta tavaroitani). Tästä ollaan saatu hirmuiset kilarit ;)
Tilanne on hieman selvittämätön, mutta eniten syö se, että mies haluaa intohimoisesti olla kesäpaikassa ja hänen on ihan järkyttävän vaikea tehdä kompromisseja. Kun hänellä on 2-3 viikkoa lomaa, niin sitten ollaan kesäpaikassa, piste. Olen itse ottanut henkireikiä tulemalla kaupunkiin pariksi päiväksi katsomaan ystäviä jne., mutta samalla olen lapsista erossa. Perheloma olisi kaikille kuitenkin hyvä! Nyt lasteni serkut ovat tulossa ulkmailta kolmen viikon ajaksi vanhemmilleni, ja taas mieheni oli tosi äreä. Ymmärrän, että kesä ja loma ovat lyhyet, ja kyllä hän tajuaa, että serkkujen kanssa on meidän lasten upeaa olla, mutta aika kutistetaan yhteen päivään, jotta mies pääsee takaisin lomapaikkaan "viikonlopuksi saunomaan" :D lisään vielä, että paikka on kaukana, joten olisi tosi vaivalloista matkustaa julkisilla ja meillä on vain yksi auto. Mutta parisuhteemme tunnelma kiristyy, kun huomaan hänen vastentahtoisuutensa ja mietin historiaamme, johon liittyy appivanhempiin liittyviä kahnauksia (minulla kesti pitkään hyväksyä se, että anoppi ei ota minua mitenkään huomioon ja suosii miehen siskon lapsia, mies on ihan lammas tässä asiassa eikä häntä se kuulemma häiritse yhtään).
En tiedä mitä kysyisin, ajatuksianne tilanteesta ehkä? :€