Lue keskustelun säännöt.
Miten erottaa intuitio ihan silkasta pelosta? (parisuhde ja pettäminen)
13.07.2017 |
Tulin edellisessä suhteessa petetyksi mikä oli ihan erityisen rankkaa (taidan olla tavallista herkempi & heikompi ihmisenä kun kesti niin kauan oppia taas luottamaan...) enkä edes toivonut uutta suhdetta, kunnes sitten vuosikausien jälkeen rakastuin uudelleen. Uusi suhde on kestänyt nyt reilut puoli vuotta ja olen ihan loppu tähän pelkäämiseen. Olen salaa ihan varma, että tämäkin suhde tulee loppumaan miehen pettämiseen ja yksin ollessa pohdin lähtisinkö tästä jo ennen kuin se oikeasti tapahtuu, eli ennen kuin on liian myöhäistä. Otan kaikki pienetkin vihjeet mahdollisesta uskottomuudesta todella vakavasti enkä enää edes tiedä, milloin on aiheellista huolestua ja milloin ylireagoin ja keksin huolenaiheita päästäni turhaan. En tiedä milloin kannattaisi vaan uskaltaa luottaa, kun en lähtökohtaisesti enää osaa luottaa miehiin. En luota, että mies oikeasti rakastaa vaikka väittäisi mitä.
Miehen suusta on kuitenkin tullut esiin myös muutamia ihan oikeita huolestuttavia lipsahduksia:
- Mies (30v) oli pettänyt eksäänsä edellisessä suhteessaan kännissä. Ei ollut mennyt seksiin asti, mutta heti välittömästi eron jälkeen meni panemaan toista. Menneet on toki menneitä eikä tämä suhde ole sama kuin edellinen suhde, mutta silti tuo pistää väkisinkin miettimään onko mies luotettava. Tämä menneisyydessä pettäminen tuli ilmi vasta kun olimme jo rakastuneet ja kun kaikki oli meillä hyvin.
- Mies käyttää toisinaan runsaastikin alkoholia ja yrittää usein lopettaa sen, tuloksetta. Itsekurin kanssa on siis ongelmia alkoholin suhteen (mistä voin olla varma ettei olisi pettämisenkin suhteen..?) ja on ihan päivänselvää että humala madaltaa kynnystä pettää. Mies käy aika usein baareissa ja tilaisuuksia varmasti tulee ajan mittaan eteen. Jos hän ei osaa lopettaa juomista, pelottaa voiko hän toimia joskus (vaikka sitten vuosien päästä) kännissä vaikeassa tilanteessa samoin kuin edellisessä suhteessa jos meillä on vaikka joku riita päällä. Toki nyt alkuhuumassa se on vielä epätodennäköistä, mutta mitä jos miehellä on jatkossakin tapana vetää kännit kun tulee ongelmia?
- Mies on ajattelemattomuuttaan lipsautellut "vitsillä" tai epähuomiossa kaikenlaista typerää, esim. että hän on hyväksynyt sen faktan että ihmiset vaihtavat kumppanin parempaan jos on mahdollisuus ja että hänen täytyy olla aina paras mahdollinen mies minulle koska ymmärtää että vaihtaisin hänet muuten toiseen. Kysyin sitten, että päteekö tämä toisinkin päin, eli mies vaihtaa minut jos parempi tulee vastaan? Hän meni hiljaiseksi. Tuo on jäänyt mieleen ja pohdin onko tässä kyse silloin mistään tosirakkaudesta. Onko mies minun kanssa siksi että olen paras mitä hän on nyt sattunut saamaan, eli onko hän tyytynyt minuun? Ja jos on, miksei hän pettäisi jos joku "parempi" tulisi vastaan?
- Mies on lipsauttanut myös kaikenlaisia pinnallisia ja esineellistäviä kommentteja esim. painostani. Minulla ei ole enää sellainen olo, että mies aidosti hyväksyy sen millainen olen ja miltä näytän, vaikka olenkin kuulemma "objektiivisesti katsottuna erittäin hyvännäköinen nainen". Toisinaan hän puhuu "vitsillä" epäkunnioittavasti naisista ja saattaa sanoa törkeästi vaikka jostain kuvasta että "onpas epäsuhtainen pari kun nainen on noin paljon rumempi". Alussa mies vaan kehui minua ja minulla onkin ollut erittäin hyvä itsetunto tähän asti, mutta nykyään olen itsestäni hieman epävarma miehen seurassa. Vitsillä heitetyt kommentit ja läpät eivät naurata, ja minulla on tunne että mies toivoo minun laihtuvan tai muuttuvan. En siis tunne olevani rakastettu 100% juuri tällaisena kuin olen.
(jatkuu vielä toisessa viestissä...)
Kommentit (34)
Vaikutat läheisriippuvaiselta. Jos seisoisit tukevasti omilla jaloillasi et pelkäisi miehen mahdollista petturuutta. Perustat elämäsi mielekkyyden ja onnellisuuden liikaa yhden kortin, miehesi varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat läheisriippuvaiselta. Jos seisoisit tukevasti omilla jaloillasi et pelkäisi miehen mahdollista petturuutta. Perustat elämäsi mielekkyyden ja onnellisuuden liikaa yhden kortin, miehesi varaan.
Voi olla, miten siitä pääsee eroon? Ymmärrän teoriassa miten asioiden pitäisi olla ja tiedän että minun pitäisi luottaa ihan vain itseeni, mutta käytännössä se on vaikeaa. Sinkkuna oli helpompaa koska ei ollut kuin se yksi kortti, oma itse. Nyt on toinen tärkeä kortti, mutta sille ei saisi antaa "liikaa" arvoa. Miten voin luottaa ja kiintyä terveellä tavalla? Miten olla perustamatta sitä onnellisuuttta miehen varaan? Pelkään, että pettäminen ja ero rikkoo minut uudelleen. En ole sama ihminen kuin silloin ensimmäisellä kerralla, mutta toisaalta tiedän että se sattuisi tällä kertaa vähintään yhtä paljon kuin aiemminkin. Miten selvitä, miten luottaa? Olen käynyt terapiassa parin vuoden ajan, mutta en ole saanut sieltä tähän apua. Itse asiassa terapeuttini avautui minulle että hän kärsii itsekin luottamuspulasta miestänsä kohtaan ja oli tullut itsekin vastikään petetyksi. Se oli kuin sokea johdattaisi sokeaa. Oikeastaan se vain lisäsi ahdistusta, kun kuuli miten pettämistä tapahtuu vähän kaikille. Ei auta vaikka olisit terapeutti ja ekspertti läheisriippuvuuksista yms, silti voit olla ihan samassa tilanteessa. :( Ap
Samaa mieltä edellisen kanssa. Ajattelen, että ei kenestäkään koskaan voi mennä 100% varmuuteen, ei edes itsestään. Siksi on periaatteessa, teoriassa, oltava valmis siihen, että erokin voi joskus tulla. Vaikka se hirveältä tuntuisikin, niin siitä selviää hengissä. JOS niin käy.
Ymmärrän kyllä ahdistuksesi siitä, kun ei tiedä onko epäilyksiin syytä vai johtuvatko ne omista traumoista. Mun mielestä kannattaa vaan puhua miehen kanssa mahdollisimman avoimesti.
En osaa miehen pettämisriskistä mitään tuon perusteella kommentoida, mutta mies kuulostaa huonoitsetuntoiselta ja vähän manipuloivalta / alistamiseen pyrkivältä.
Entä mitä olette mieltä noista huolestuttavista kohdista? Ylireagoinko vai kuulostaako mies ihan kunnolliselta ja luotettavalta? Vai ovatko nuo sellaisia asioita ettei ole ihmekään, että ne jäävät vaivaamaan...? En osaa itse enää arvioida omia tunteitani objektiivisesti, koska en tiedä milloin on aiheellista pelästyä ja mikä on sitä läheisriippuvuutta. Pitäisikö sen riittää, että mies sanoo rakastavansa? Vai pitäisikö miehen saada ennemminkin käytöksellään minut myös tuntemaan niin? Onko se minun vastuulla vain uskoa ja luottaa siihen että mies rakastaa, vai onko myös miehen vastuulla osoittaa se teoin? Kuuluuko rakkauden olla näin vaikeaa ajoittain? Vai olisiko naiivia olettaa että rakkaus on helppoa ja sujuvaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa miehen pettämisriskistä mitään tuon perusteella kommentoida, mutta mies kuulostaa huonoitsetuntoiselta ja vähän manipuloivalta / alistamiseen pyrkivältä.
Sitä hän onkin, se on alkanut vasta nyt puolen vuoden jälkeen paljastua. Pelottaa vähän mihin hän sillä manipuloinnilla ja alistamisella pyrkii? Mikä siinä on takana? Huono itsetunto kai ajaa myös pettämään helpommin. Jos mies on epävarma itsestään ja tarvitsee egon pönkitystä muualta, voi muualta tullut huomio varmaan tuntua turhankin imartelevalta. Tämä juuri pelottaa, koska ajan myötä minä en tietenkään ole ikuisesti yhtä uusi ja jännittävä. Ap
Ap minun mielestä sinun pitäisi nyt lopettaa se, että kaikki ajatuksesi on miehen ajatuksissa/tekemisissä/tunteissa. Mielestäni sinun pitäisi nyt kääntää huomiosi itseesi, ja kasvattaa omaa jämäkkyyttäsi. Sinun pitää nimittäin pistää tuo mies "kuriin", näyttää sille miehelle, että sinulle ei moista paskaa jauheta, olet enemmän arvoinen. Lyö joskus nyrkkiä pöytään ihan rohkeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kauhean kuuloinen mies. Vaikka moni tilaisuuden tullen vaihtaa parempaan, sitoutuneitakin löytyy. Naisiin kohdistuvat törkeät kommentit ovat jo omaa luokkaansa.
Kehenkään ei voi luottaa 100%. Sinun mieheesi en luottaisi paria prosenttia enempää.
Ja miksi ihmeessä sinua alettiin Ap epäillä läheisriippuvaksi? Ihan normaalia arkailla ja epäillä uudessa suhdessa, jos edellinen on päättynyt pettämiseen, joka voi olla jopa traumatisoivaa, jos se tulee täysin yllättäen tai on erityisen törkeää.
Vastaus viestiin kuusi: ei nuo naisia/sinua halventavat kommentit kyllä mukavilta kuulosta, ainakaan jos ne saavat sinut tuntemaan olosi epävarmaksi. Oletko kommentoinut hänelle noita puheita, sanonut ettet pidä tuollaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa tyypiltä johon en kuluttaisi aikaa tollasen päänsisällön takia.
Pelkäät pettämistä kuin ruttoa, koska sinun mielestä pettäminen on rutto. Opi ajattelemaan, että esim. Jossain yhden yön kännipanossa on kyse vain seksistä ja että paljon pahempia asioitakin voi tapahtua.
Miksi pettämisestä pitää tehdä ylitsepäösemätön asia? Vahunkoja sattuu ja jotkut ne elelee avoimessa suhteessa onnellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sotket turhaan tuon pettämisjutun nyt tähän. Kyse on tiivistettynä ihan vain siitä, että miehesi puheet ja teot on ristiriidassa keskenään. Sellainen saa epäilemään, että onko ihminen ylipäätään luotettava ihminen. Ei se seksiseikkailuihin tai sivusuhteisiin liity vaan ylipäätään koko henkilön luotettavuuteen kaikissa asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäät pettämistä kuin ruttoa, koska sinun mielestä pettäminen on rutto. Opi ajattelemaan, että esim. Jossain yhden yön kännipanossa on kyse vain seksistä ja että paljon pahempia asioitakin voi tapahtua.
Miksi pettämisestä pitää tehdä ylitsepäösemätön asia? Vahunkoja sattuu ja jotkut ne elelee avoimessa suhteessa onnellisena.
Tällainen kommentti ilmestyy jokaiseen pettämiseen liittyvään keskusteluun tällä palstalla. Alan epäilemään, että täällä on yksi ihminen, joka tulee aina sen postaamaan pettämisaiheisiin ketjuihin. Hänellä on jokin agenda ajaa vapaata suhdetta tai pettämisen anteeksi antamista, mutta suurin osa suomalaisista ei ajattele ollenkaan samoin kuin hän.
Todellisuudessa pettämiseen suhtautuminen liittyy hyvin vahvasti henkilön omaan arvomaailmaan. Ja ei arvomaailmaa voi muuttaa tuolla tavalla, että "ala vain ajattelemaan että pettäminen on ok niin ongelmasi poistuu". Suurin osa ihmisistä ei edes halua muuttaa arvomaailmaansa, koska juuri heidän arvostamat asiat on heidän arvostamia asioita. Miksi he haluaisivat adoptoida elämäänsä yhtäkkiä heille täysin epäsopivia arvoja??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei kuulosta hyvältä. Sinäkin vähän ongelmalliselta, mutta et ilkeältä ja alistavalta toisin kuin henkilö josta kerrot.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäät pettämistä kuin ruttoa, koska sinun mielestä pettäminen on rutto. Opi ajattelemaan, että esim. Jossain yhden yön kännipanossa on kyse vain seksistä ja että paljon pahempia asioitakin voi tapahtua.
Miksi pettämisestä pitää tehdä ylitsepäösemätön asia? Vahunkoja sattuu ja jotkut ne elelee avoimessa suhteessa onnellisena.
Ei se seksi siinä olekaan se ainut kamala asia, vaan se mitä se edustaa. Avoimessa suhteessa seksi muiden kanssa on sallittua molemmille, joten siinä ei tapahtu mitään luottamuksen rikkomista. Jos petät yksiavioisessa suhteessa, todistat sillä teolla että et ole tarkoittanut sitä mitä rakkaallesi olet sanonut ja uskotellut ja ettet näin ollen rakasta häntä oikeasti. Aika harva myöskään pystyy avoimeeseen suhteeseen vaikkei siinä mitään luottamuksen rikkomista varsinaisesti tapahtuisikaan. Onhan se nyt kamala ajatus, miettiä omaa miestä sängyssä toisen kanssa. Jos joku tuntematon pano menisi oman suhteen edelle, ei se suhde voi silloin olla yhtä merkityksellinen ja tärkeä molemmille. En tiedä olenko outo, mutta en minä mielellään halua tietää edes miehen menneistä seksiseikkailuista. Vaikka hän ei ole niissä minua pettänytkään, en mielelläni kuvittele miestä haluamassa muita naisia vaikka hyväksynkin toki että niin on ennen minua tapahtunut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kuulosta hyvältä. Sinäkin vähän ongelmalliselta, mutta et ilkeältä ja alistavalta toisin kuin henkilö josta kerrot.
Jotain "ongelmaa" minussa ilmeisesti onkin, kun vedän puoleeni tällaisia miehiä. En ymmärrä miksi, enkä siksi osaa myöskään korjata tätä itsessäni. Terapian myötä itsetuntoni on vahvistunut hurjasti mutta se ei ole auttanut siihen, minkälaisia miehiä elämääni astelee edelleen. Osaan ehkä suhtautua heihin paremmin, olen tietoisempi kuviosta ja itsestäni jne. mutta varsinaisesti itse ongelmaa se ei ole poistanut - korkeintaan olen vain saanut voimaa ja taitoa kestämään sitä. Olenko läheisriippuvainen, liian kiltti, sekaisin vai muuten vain heikko? Osaan todellakin lyödä nykyään tarvittaessa sen nyrkin pöytään, mutta ihmettelen tätä miksi olen keskivertoa useammin, suorastaan jatkuvasti tilanteessa ja suhteissa joissa se täytyy tehdä? Haluan myös korostaa että en tiedosta tätä piirrettä ihmisissä etukäteen, vaan nykyisen kumppanin kohdalla todella luulin että nyt olen löytänyt jotain aivan erityistä ja että hän on erilainen kuin aiemmat, kohtelee minua niin hyvin jne. Piirteet hiipivät kuvioon kuin pikkuhiljaa ja huomaan olevani taas samassa tilanteessa, mutta liian myöhään. Osaako kukaan auttaa, mikä minua vaivaa? Ap
"Intuitio" on suomeksi vaisto. Luultavasti toivot alitajuisesti miehesi pettävän sinua
Suhteen alussa suhde hakee tasapainoaan. Sinä ja miehesi opettelette tänä aikana uudet roolit solmimanne parisuhteen jäseninä. Jos miehesi perusluonne on hyvin dominoiva, niin on tärkeää että pistät vastaan, älä alistu! Hyvä suhde on tasapainoinen, toista kunnioittava. Suhteen perustus luodaan ensimmäisten vuosien aikana ja tätä roolitusta on myöhemmin hyvin vaikea muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
"Intuitio" on suomeksi vaisto. Luultavasti toivot alitajuisesti miehesi pettävän sinua
Toivon?? Miksi toivoisin edes alitajuisesti sellaista? Ja mitä tuo vaisto nyt siihen liittyy? Petetyksi tuleminen oli ihan hirveää enkä toivo sitä kenellekään, en itsellenikään. Niin masokisti en varmasti voi olla edes sitä itse tajuamattani... Ap
- Miehen puheet ja teot ovat usein hieman ristiriidassa. Hän puhuu kyllä paljon kaikenlaista kaunista ja saa minut uskomaan sanoihinsa, mutta käytös kertoo muuta. Esim. seksissä hän väittää naisen nautinnon olevan tärkein asia hänelle ja on monta kertaa sanonut muka saavansa itse nautinnonsa siitä naisen nautinnosta, mutta todellisuudessa hän ei tykkää esim. antaa minulle suuseksiä vaikka tietää sen olevan minulle se mieluisin asia. Jos minun nautintoni olisi oikeasti todella tärkeää, eikö hän silloin kuuntelisi mikä minulle tuo sitä nautintoa eniten? Eikö hän silloin antaisi sitä suuseksiä, vaikkei se olisikaan hänen suosikkinsa? Tekosyitä tähän riittää, enkä ole saanut suoraa vastausta siihen mikä mättää.
- Ylipäätään tekosyitä on alkanut ilmaantumaan kokoajan lisää, vaikka mies väittää haluavansa kehittyä ja "tekevänsä mitä vaan eteeni". Niin hän sanoo, muttei ole kuitenkaan todella saanut minulle sellaista oloa. Onko tämä se sisäinen tunne, intuitio, mikä minua yrittää ohjata ja kertoo totuuden? Vai onko tämä omaa pelkoani koska menneessä tulin niin satutetuksi että nyt nään vastaavia uhkia kaikkialla? Kannattaako sitä omaa pelkoaan kuunnella, jos se yrittääkin sabotoida kaiken onnenkin samalla?
Miestä harmittaa, etten usko hänen muuttuneen ja hänen mielestään minun pitäisi antaa hänelle mahdollisuus näyttää että hän on tosissaan. Mutta kadunko vielä enemmän, jos jään tuhlaamaan aikaani ja sitten käykin niin kuin pelkään? Toisaalta jos lähden nyt, en voi ikinä tietää olisiko tämä ollutkin se elämäni rakkaus eikä mikään muukaan suhde voi koskaan toimia jos en uskalla luottaa keneenkään. Mitä ihmettä teen? Rakastan miestä, en vain tiedä ansaitseeko hän minua ja rakkauttani. AP