Lue keskustelun säännöt.
Koiranpentu pian yksin työpäivän ajan?
12.07.2017 |
Koiran hankkiminen on vain suunnitteluasteella, mutta nyt mietityttää se, etten voi jäädä töistä todennäköisesti kahta viikkoa pidemmäksi ajaksi pois pennun saapuessa. Onko aivan tuhoontuomittu ajatus, että tuossa ajassa luovutusikäinen pentu tottuisi olemaan noin 8h yksin? Olen ottamassa koiraa yksin, joten ei ole puolisoa tai muuta, joka voisi tulla aikaisemmin töistä, enkä minä voi koiran takia irtisanoutua - palkattoman vapaankin saaminen on epätodennäköistä.
Kokemuksia ja mielipiteitä?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli eka pentu 7vko ikäišenä, su iltana haettiin ja ma jäi jo yksin😟. Ei kivaa, mutta oppi sisäsiistiksi n.5-6kk, ei koskaan kärsiny eroahdistuksesta tms. Ja hyvin ehdin kouluttaa monia asioita, oli kiva kaupunkikoira, joka matkusti ongelmitta junassa, bussissa tms.
Toinen koira vuosia myöhemmin, myös 7vko, olin kotona lasten kanssa ja käytännössä aina joku oli koiran kanssa. Sitten kun tuli aika palata töihin oltiinkin ongelmissa, kamala eroahdistus aina kun kuka tahansa perheestä lähtee. Ei tuhoa tai sotke kotona, mutta "itkee" ikkunassa ja odottaa perhettä kotiin. Muuten kiva ja fiksu koira tämäkin.
Tämä empiirinen koe ei todista muuta kuin että sinulla oli 2 erilaista koiraa, joilla oli erilaiset luonteet. Meidänkin 7vk jäi yksin vkl jälkeen ja kärsi koko elämänsä eroahdistuksesta. Semmosia ne jotkut koirat nyt vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni koiranomistaja käy töissä ja monessa ammatissa ei kesälomakaan välttämättä ole tuota kahta viikkoa pidempi. Eläkkeellekö asti pitäisi odottaa?
Jos tilanne on se, ettei pennun koulutukseen ehdi panostaa, niin sitten pitää odottaa eläkkeelle. Kyseessä ei ole esine vaan elävä olento.
Vastuullinen kasvattajakaan tuskin suosittelisi sinulle pentua. Sen sijaan olisi kenties järkevämpää etsiä jo vanhempi koditon koira, jolla ei ole käytöshäiriöitä. On monia 2-3 vuotiaita, joilla elämä edessä, mutta moni joutuu luopumaan esim muuton takia.
8 tuntia töissä/opiskelemassa on kyllä valtaosalla 18-65 -vuotiaista arkitodellisuutta, sillä sen pituisia ne työpäivät Suomessa ovat. En usko, että koiria olisi esim. vain pitkäaikaistyöttömillä, kotiäideillä tai opettajilla, joilla on tarpeeksi pitkät kesälomat.
Mutta ei joka perheessä kaikki ole poissa kahdeksaa tuntia virka-aikaan.
Meillä 3 koiraa, eikä niiden ole koskaan tarvinnut olla yksin kotona ( ilman ihmisiä) yli r tuntia. Aikuiset vuorotyöläisiä ja koululaisilla eri mittaisia päiviä.
En todellakaan ottaisi. Koiraa, jos se joutuisi olemaan. Säännöllisesti yksi 8h päiviä
Petsiessä on paljon ollut keskusteluita tästä aiheesta ja siellä on paljon nuoria, jotka ovat lukiossa tai opiskelevat, ja heille tuntuu olevan aivan mahdotonta käsittää, että aikuisten elämässä Suomessa itsensä elättämiseen vaaditaan ne noin 8 tunnin työpäivät. Eli mustavalkoisimmin suhtautuvat yleensä ne nuoret, joilla ei vielä ole kokemusta työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni koiranomistaja käy töissä ja monessa ammatissa ei kesälomakaan välttämättä ole tuota kahta viikkoa pidempi. Eläkkeellekö asti pitäisi odottaa?
Jos tilanne on se, ettei pennun koulutukseen ehdi panostaa, niin sitten pitää odottaa eläkkeelle. Kyseessä ei ole esine vaan elävä olento.
Vastuullinen kasvattajakaan tuskin suosittelisi sinulle pentua. Sen sijaan olisi kenties järkevämpää etsiä jo vanhempi koditon koira, jolla ei ole käytöshäiriöitä. On monia 2-3 vuotiaita, joilla elämä edessä, mutta moni joutuu luopumaan esim muuton takia.
8 tuntia töissä/opiskelemassa on kyllä valtaosalla 18-65 -vuotiaista arkitodellisuutta, sillä sen pituisia ne työpäivät Suomessa ovat. En usko, että koiria olisi esim. vain pitkäaikaistyöttömillä, kotiäideillä tai opettajilla, joilla on tarpeeksi pitkät kesälomat.
Mutta ei joka perheessä kaikki ole poissa kahdeksaa tuntia virka-aikaan.
Meillä 3 koiraa, eikä niiden ole koskaan tarvinnut olla yksin kotona ( ilman ihmisiä) yli r tuntia. Aikuiset vuorotyöläisiä ja koululaisilla eri mittaisia päiviä.
En todellakaan ottaisi. Koiraa, jos se joutuisi olemaan. Säännöllisesti yksi 8h päiviä
Yli 4 tuntia siis
Meillä koira taisi tulla 10-12 viikon ikäisenä. Olin ensimmäisen viikon tai kaksi lomilla. Tuon kahden viikon aikana pikku hiljaa totutin koiraa siihen, että joutuu olemaan yksin. Sen jälkeen ollut normaalisti työpäivät yksin. Tai no, ei se koskaan täysin yksin ole ollut kun on kissa kotona, mutta ilman ihmisiä.
Pyysin myös naapuria kuutelemaan, että haukkuuko tai ulvooko. Ilemisesti aina ollut hiljaa kun on ollaan poissa. Välillä olen pistänyt videon nauhoittamaan tpahtumia, kun löhdetään. Pääosin nukkuu eikä tunnu kovinkaan paljoa välittävän ihmisten poissa olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni koiranomistaja käy töissä ja monessa ammatissa ei kesälomakaan välttämättä ole tuota kahta viikkoa pidempi. Eläkkeellekö asti pitäisi odottaa?
Jos tilanne on se, ettei pennun koulutukseen ehdi panostaa, niin sitten pitää odottaa eläkkeelle. Kyseessä ei ole esine vaan elävä olento.
Vastuullinen kasvattajakaan tuskin suosittelisi sinulle pentua. Sen sijaan olisi kenties järkevämpää etsiä jo vanhempi koditon koira, jolla ei ole käytöshäiriöitä. On monia 2-3 vuotiaita, joilla elämä edessä, mutta moni joutuu luopumaan esim muuton takia.
8 tuntia töissä/opiskelemassa on kyllä valtaosalla 18-65 -vuotiaista arkitodellisuutta, sillä sen pituisia ne työpäivät Suomessa ovat. En usko, että koiria olisi esim. vain pitkäaikaistyöttömillä, kotiäideillä tai opettajilla, joilla on tarpeeksi pitkät kesälomat.
Mutta ei joka perheessä kaikki ole poissa kahdeksaa tuntia virka-aikaan.
Meillä 3 koiraa, eikä niiden ole koskaan tarvinnut olla yksin kotona ( ilman ihmisiä) yli r tuntia. Aikuiset vuorotyöläisiä ja koululaisilla eri mittaisia päiviä.
En todellakaan ottaisi. Koiraa, jos se joutuisi olemaan. Säännöllisesti yksi 8h päiviä
Eli yksin elävä ja itsensä elättävä ihminen ei voi ottaa koiraa?
Joku kyseli, että onko Suomessa koirahoitoloita? En ole ainakaan kuullut, mutta tietysti esim. 4h-yhdistyksestä voisi harkita palkkaavansa jonkun ulkoiluttamaan keskellä päivää (jos pennun ottaminen ajoittuisi esim. kesään, jolloin nuorilla olisi aikaa tällaiseen). En vain tiedä, että ehtiikö tuossa ajassa tutustumaan kehenkään hoitajaan niin paljon, että uskaltaisin hänelle avaimet antaa... Ketään sellaista tuttua, joka varmuudella olisi tuolloin päivät kotona, ei lähiseudulta löydy. Tilanne voi tietysti sen osalta muuttua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin siis koirien päiväkoti tyyppisiä hoitoloita, koirahoitoloita tietysti on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni koiranomistaja käy töissä ja monessa ammatissa ei kesälomakaan välttämättä ole tuota kahta viikkoa pidempi. Eläkkeellekö asti pitäisi odottaa?
Jos tilanne on se, ettei pennun koulutukseen ehdi panostaa, niin sitten pitää odottaa eläkkeelle. Kyseessä ei ole esine vaan elävä olento.
Vastuullinen kasvattajakaan tuskin suosittelisi sinulle pentua. Sen sijaan olisi kenties järkevämpää etsiä jo vanhempi koditon koira, jolla ei ole käytöshäiriöitä. On monia 2-3 vuotiaita, joilla elämä edessä, mutta moni joutuu luopumaan esim muuton takia.
8 tuntia töissä/opiskelemassa on kyllä valtaosalla 18-65 -vuotiaista arkitodellisuutta, sillä sen pituisia ne työpäivät Suomessa ovat. En usko, että koiria olisi esim. vain pitkäaikaistyöttömillä, kotiäideillä tai opettajilla, joilla on tarpeeksi pitkät kesälomat.
Mutta ei joka perheessä kaikki ole poissa kahdeksaa tuntia virka-aikaan.
Meillä 3 koiraa, eikä niiden ole koskaan tarvinnut olla yksin kotona ( ilman ihmisiä) yli r tuntia. Aikuiset vuorotyöläisiä ja koululaisilla eri mittaisia päiviä.
En todellakaan ottaisi. Koiraa, jos se joutuisi olemaan. Säännöllisesti yksi 8h päiviäEli yksin elävä ja itsensä elättävä ihminen ei voi ottaa koiraa?
En ole tuo edellinen, mutta en kyllä suosittelisi. Harva eläin saa elää arvoistaan elämää, jos on suurimman ajan yksin. Edes kissani ei pystyis siihen, koska on liian sosiaalinen. Kuvittele nyt kissan sijaan koira. Siihen päälle vielä se, ettei edes tarpeitaan voi tehdä.
Ymmärrän kyllä, että itselleen haluaa vakuuttaa oman toimintamallin olevan OK. Se on mielen defenssi. Minulta kesti 17 vuotta hyväksyä se, ettei tapani kohdella lemmikkejä ollut linjassa kyseisten eläinten tarpeiden kanssa, vaikka "kaikki muutkin tekevät näin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni koiranomistaja käy töissä ja monessa ammatissa ei kesälomakaan välttämättä ole tuota kahta viikkoa pidempi. Eläkkeellekö asti pitäisi odottaa?
Jos tilanne on se, ettei pennun koulutukseen ehdi panostaa, niin sitten pitää odottaa eläkkeelle. Kyseessä ei ole esine vaan elävä olento.
Vastuullinen kasvattajakaan tuskin suosittelisi sinulle pentua. Sen sijaan olisi kenties järkevämpää etsiä jo vanhempi koditon koira, jolla ei ole käytöshäiriöitä. On monia 2-3 vuotiaita, joilla elämä edessä, mutta moni joutuu luopumaan esim muuton takia.
8 tuntia töissä/opiskelemassa on kyllä valtaosalla 18-65 -vuotiaista arkitodellisuutta, sillä sen pituisia ne työpäivät Suomessa ovat. En usko, että koiria olisi esim. vain pitkäaikaistyöttömillä, kotiäideillä tai opettajilla, joilla on tarpeeksi pitkät kesälomat.
Mutta ei joka perheessä kaikki ole poissa kahdeksaa tuntia virka-aikaan.
Meillä 3 koiraa, eikä niiden ole koskaan tarvinnut olla yksin kotona ( ilman ihmisiä) yli r tuntia. Aikuiset vuorotyöläisiä ja koululaisilla eri mittaisia päiviä.
En todellakaan ottaisi. Koiraa, jos se joutuisi olemaan. Säännöllisesti yksi 8h päiviäEli yksin elävä ja itsensä elättävä ihminen ei voi ottaa koiraa?
En ole tuo edellinen, mutta en kyllä suosittelisi. Harva eläin saa elää arvoistaan elämää, jos on suurimman ajan yksin. Edes kissani ei pystyis siihen, koska on liian sosiaalinen. Kuvittele nyt kissan sijaan koira. Siihen päälle vielä se, ettei edes tarpeitaan voi tehdä.
Ymmärrän kyllä, että itselleen haluaa vakuuttaa oman toimintamallin olevan OK. Se on mielen defenssi. Minulta kesti 17 vuotta hyväksyä se, ettei tapani kohdella lemmikkejä ollut linjassa kyseisten eläinten tarpeiden kanssa, vaikka "kaikki muutkin tekevät näin".
Eihän se koira tässä olisi suurinta aikaa yksin - noin 40 tuntia viikon 168 tunnista eli alle kolmasosan viikosta ja viikollakin korkeintaan puolet valveillaoloajasta. Ihan hyvää koiranelämää tuohon mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni koiranomistaja käy töissä ja monessa ammatissa ei kesälomakaan välttämättä ole tuota kahta viikkoa pidempi. Eläkkeellekö asti pitäisi odottaa?
Jos tilanne on se, ettei pennun koulutukseen ehdi panostaa, niin sitten pitää odottaa eläkkeelle. Kyseessä ei ole esine vaan elävä olento.
Vastuullinen kasvattajakaan tuskin suosittelisi sinulle pentua. Sen sijaan olisi kenties järkevämpää etsiä jo vanhempi koditon koira, jolla ei ole käytöshäiriöitä. On monia 2-3 vuotiaita, joilla elämä edessä, mutta moni joutuu luopumaan esim muuton takia.
8 tuntia töissä/opiskelemassa on kyllä valtaosalla 18-65 -vuotiaista arkitodellisuutta, sillä sen pituisia ne työpäivät Suomessa ovat. En usko, että koiria olisi esim. vain pitkäaikaistyöttömillä, kotiäideillä tai opettajilla, joilla on tarpeeksi pitkät kesälomat.
Mutta ei joka perheessä kaikki ole poissa kahdeksaa tuntia virka-aikaan.
Meillä 3 koiraa, eikä niiden ole koskaan tarvinnut olla yksin kotona ( ilman ihmisiä) yli r tuntia. Aikuiset vuorotyöläisiä ja koululaisilla eri mittaisia päiviä.
En todellakaan ottaisi. Koiraa, jos se joutuisi olemaan. Säännöllisesti yksi 8h päiviäEli yksin elävä ja itsensä elättävä ihminen ei voi ottaa koiraa?
En ole tuo edellinen, mutta en kyllä suosittelisi. Harva eläin saa elää arvoistaan elämää, jos on suurimman ajan yksin. Edes kissani ei pystyis siihen, koska on liian sosiaalinen. Kuvittele nyt kissan sijaan koira. Siihen päälle vielä se, ettei edes tarpeitaan voi tehdä.
Ymmärrän kyllä, että itselleen haluaa vakuuttaa oman toimintamallin olevan OK. Se on mielen defenssi. Minulta kesti 17 vuotta hyväksyä se, ettei tapani kohdella lemmikkejä ollut linjassa kyseisten eläinten tarpeiden kanssa, vaikka "kaikki muutkin tekevät näin".
Eihän se koira tässä olisi suurinta aikaa yksin - noin 40 tuntia viikon 168 tunnista eli alle kolmasosan viikosta ja viikollakin korkeintaan puolet valveillaoloajasta. Ihan hyvää koiranelämää tuohon mahtuu.
Kyseessä on laumaeläin, jonka biologia sanelee sen, että se kaipaa seuraa 24/7. Sille nuo 40h/vk ovat ikävää todellisuutta. Todennäköisesti siihen päälle tulevat vielä työmatkat ja kenties muut menot eli puhutaan pidemmästä ajasta. Tämä on verrattavissa siihen, kun osa pakottaa koiransa vegaaniksi - se ei ole sille luontaista, vaikka kieltäytyisit näkemästä totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kyseli, että onko Suomessa koirahoitoloita? En ole ainakaan kuullut, mutta tietysti esim. 4h-yhdistyksestä voisi harkita palkkaavansa jonkun ulkoiluttamaan keskellä päivää (jos pennun ottaminen ajoittuisi esim. kesään, jolloin nuorilla olisi aikaa tällaiseen). En vain tiedä, että ehtiikö tuossa ajassa tutustumaan kehenkään hoitajaan niin paljon, että uskaltaisin hänelle avaimet antaa... Ketään sellaista tuttua, joka varmuudella olisi tuolloin päivät kotona, ei lähiseudulta löydy. Tilanne voi tietysti sen osalta muuttua.
ap
Hmm. Helsingistä ainakin näköjään löytyy koirapäiväkoteja. En tiedä saako niihin pentuja tosin viedä, mutta ainakin on :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni koiranomistaja käy töissä ja monessa ammatissa ei kesälomakaan välttämättä ole tuota kahta viikkoa pidempi. Eläkkeellekö asti pitäisi odottaa?
Jos tilanne on se, ettei pennun koulutukseen ehdi panostaa, niin sitten pitää odottaa eläkkeelle. Kyseessä ei ole esine vaan elävä olento.
Vastuullinen kasvattajakaan tuskin suosittelisi sinulle pentua. Sen sijaan olisi kenties järkevämpää etsiä jo vanhempi koditon koira, jolla ei ole käytöshäiriöitä. On monia 2-3 vuotiaita, joilla elämä edessä, mutta moni joutuu luopumaan esim muuton takia.
8 tuntia töissä/opiskelemassa on kyllä valtaosalla 18-65 -vuotiaista arkitodellisuutta, sillä sen pituisia ne työpäivät Suomessa ovat. En usko, että koiria olisi esim. vain pitkäaikaistyöttömillä, kotiäideillä tai opettajilla, joilla on tarpeeksi pitkät kesälomat.
Mutta ei joka perheessä kaikki ole poissa kahdeksaa tuntia virka-aikaan.
Meillä 3 koiraa, eikä niiden ole koskaan tarvinnut olla yksin kotona ( ilman ihmisiä) yli r tuntia. Aikuiset vuorotyöläisiä ja koululaisilla eri mittaisia päiviä.
En todellakaan ottaisi. Koiraa, jos se joutuisi olemaan. Säännöllisesti yksi 8h päiviäEli yksin elävä ja itsensä elättävä ihminen ei voi ottaa koiraa?
Minä en ottaisi, koska pidän koirista ja vähän saatan tuntea kun niitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä onkin keskustelu jatkunut.
Olen ihan samaa mieltä siitä, ettei koiralla ole kaikkein luonnollisinta olla erossa useaa tuntia päivässä laumastaan, vaan luonnollista olisi olla 24/7 sen kanssa yhdessä. Nykyään harvan koiran elämä taitaa kuitenkin olla täysin lajille luonnollista, enkä usko, että koiran elämänlaatu siitä hirveästi kasvaa, kun koira tottuu tilanteeseen jo pienenä. Eihän pentuna emostaan ja sisaruksistaan erottaminen ja uuteen kotiin muuttaminenkaan ole luonnollista käytöstä, eiväthän luonnossa emot noin pieniä pentuja hylkää uuteen laumaan. Enkä silti pitäisi tätäkään eläinrääkkäyksenä, kunhan nyt ei aivan liian nuoresta pennusta ole kyse...
Eri asia olisi toki, jos koira olisi jo pidemmän aikaa tottunut olemaan laumansa seurassa ja sitten yhtäkkiä se jätettäisiinkin yksin, se olisi varmasti ikävämpää koirallekin.
Ymmärrän kuitenkin molempia puolia ja kiitos kommenteista!
ap
Kyllä koirapäiväkoteja on monillakin paikkakunnilla nykyään. Jopa niin korvessa, kuin täällä Seinäjoella... 😀 Toki tulee hintoihinsa sekin, jos koira on joka päivä hoidossa. Jos tutustuisit hyvissä ajoin vaikka 4H kerhon dogsitteritoimintaan ja sen kautta joku teini käyttämään koiraa pihalla aina koulun jälkeen. Tai ehkä naapurustossakin on joku innokas koiranulkoiluttaja? Facessakin on koiranhoitoryhmiä eri paikkakunnilla, otapa selvää. Jonkun työkaverin isompi esim. yläasteikäinen lapsi, joka tykkää koirista ja on vailla taskurahaa?
Kiva muuten tietää, että Helsingistä löytyisi tuollainen päiväkoti :) Luulisi tosin, ettei ihan pientä pentua voi viedä, ennen kuin kaikki rokotukset ovat kunnossa.
Mutta tuota mahdollista ruokkijaa/lenkittäjää keskellä päivää pitää kyllä harkita, niin yksiolo ei olisi sitten niin pitkä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä onkin keskustelu jatkunut.
Olen ihan samaa mieltä siitä, ettei koiralla ole kaikkein luonnollisinta olla erossa useaa tuntia päivässä laumastaan, vaan luonnollista olisi olla 24/7 sen kanssa yhdessä. Nykyään harvan koiran elämä taitaa kuitenkin olla täysin lajille luonnollista, enkä usko, että koiran elämänlaatu siitä hirveästi kasvaa, kun koira tottuu tilanteeseen jo pienenä. Eihän pentuna emostaan ja sisaruksistaan erottaminen ja uuteen kotiin muuttaminenkaan ole luonnollista käytöstä, eiväthän luonnossa emot noin pieniä pentuja hylkää uuteen laumaan. Enkä silti pitäisi tätäkään eläinrääkkäyksenä, kunhan nyt ei aivan liian nuoresta pennusta ole kyse...
Eri asia olisi toki, jos koira olisi jo pidemmän aikaa tottunut olemaan laumansa seurassa ja sitten yhtäkkiä se jätettäisiinkin yksin, se olisi varmasti ikävämpää koirallekin.
Ymmärrän kuitenkin molempia puolia ja kiitos kommenteista!
ap
Koira ei tietysti ole lajina luonnollinen, mutta on hyvä huomioida sen olevan jopa usein sutta sosiaalisempi, koska sellaiseksi me olemme sen jalostaneet.
Usko voi olla vahva, mutta kannattaa nyt tietysti vielä keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää vaikkapa koiran käytöksestä ja biologiasta - varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen koira.
Yksinoloa kantsii harjoitella jo pian ja pikkuhiljaa lisää sitä ajan määrää. Aluksi esim. se kun käyt WC:ssä niin pidä ovi kiinni. Sitten meet ulko-oven taakse ja oot siinä jonkin aikaa. Seuraavaksi roskien vientiä. Sitten kaupassa käyntiä jne. Kuulostaa tosi hassulta, mutta näin ainakin itse aikoinaan harjoiteltiin, koska haluttiin tehä asiat varman päälle vaikka kyllä niitä tuhoja pentuaikana oli lähinnä hampaiden vuoksi.
Sisäsiisteyden jokainen pentu oppii omaan tahtiin. Toki ihanteellista olisi se, että pääsisi usein ulos, jotta ehdollistuisi sille toiminnalle, että ulkona asioidaan. Toki sitähän ei voi missään nimessä olettaa, että se heti osaa pissata ja kakata ulos, koska eihän se pennulle ole edes fysiologian kannalta mahdollista kun ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi. Sitä suosittelen, että yöllä nukutaan eikä viedä pentua ulos, koska se opettaa sille sen, että yöllä rauhoitutaan. Niitä lätäköitä on sit varmasti aamuisin pitkään, mutta itse ja moni muu kokenut tämän parhaaksi näin vaikka oonkin kuullut myös yöulkoiluttajista. Jos on toinen käsipari käytettävissä niin silloin kyl toimisi hyvin se, että aina kun pentu herää ja on itse paikalla niin ottaa sen syliin ja kantaa ulos, koska pieni pentuhan ei passaa sylissä ollessaan. Ja sit se on niin kätevää laskee se ruohikolle kun heti rupee lorisee :D
Pieni pentuhan syö alkuun 3 krt vuorokaudessa eli näin karkeasti ajateltuna vaikkapa klo 8, 14, 20. Eli sekin kantsii ottaa huomioon, että saa sitä ruokaa niinkuin pitää vaikka ei se nyt tunnista parista oo kiinni. Mut tämmönen pointti siis kun teet niitä perus 8 tunnin päiviä. Tosin nyt oma muisti ei kanna sinne, että kauanko söi 3 x krt päivässä vai oliko se vaan tyyliin ekat viikot...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä onkin keskustelu jatkunut.
Olen ihan samaa mieltä siitä, ettei koiralla ole kaikkein luonnollisinta olla erossa useaa tuntia päivässä laumastaan, vaan luonnollista olisi olla 24/7 sen kanssa yhdessä. Nykyään harvan koiran elämä taitaa kuitenkin olla täysin lajille luonnollista, enkä usko, että koiran elämänlaatu siitä hirveästi kasvaa, kun koira tottuu tilanteeseen jo pienenä. Eihän pentuna emostaan ja sisaruksistaan erottaminen ja uuteen kotiin muuttaminenkaan ole luonnollista käytöstä, eiväthän luonnossa emot noin pieniä pentuja hylkää uuteen laumaan. Enkä silti pitäisi tätäkään eläinrääkkäyksenä, kunhan nyt ei aivan liian nuoresta pennusta ole kyse...
Eri asia olisi toki, jos koira olisi jo pidemmän aikaa tottunut olemaan laumansa seurassa ja sitten yhtäkkiä se jätettäisiinkin yksin, se olisi varmasti ikävämpää koirallekin.
Ymmärrän kuitenkin molempia puolia ja kiitos kommenteista!
ap
Koira ei tietysti ole lajina luonnollinen, mutta on hyvä huomioida sen olevan jopa usein sutta sosiaalisempi, koska sellaiseksi me olemme sen jalostaneet.
Usko voi olla vahva, mutta kannattaa nyt tietysti vielä keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää vaikkapa koiran käytöksestä ja biologiasta - varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen koira.
Näin tietysti aion tehdä ja kasvattajahan sitten päättää voiko minulle koiran antaa. Ikävähän se tosin olisi, jos pitkäaikainen haave koirasta jäisi kiinni työajasta, joka ei kuitenkaan ole yhtään keskivertoa pidempi vaan ihan normaali, kun uskon pystyväni tarjoamaan koiralle hyvän kodin. Mutta kuten kommentoinkin, niin voisin palkata tutun tai sitten esim. 4h-kerhon kautta jonkun katsomaan ja ruokkimaan/lenkittämään koiraa päivisin, niin yksinoloaika jäisi lyhyemmäksi.
ap
Kiva kuulla, että yksinolo on sujunut noinkin lyhyen ajan jälkeen! Eihän se tietysti ihanne ole, mutta kun töissä on pakko käydä, jotta on varaa elättää itsensä ja koira...
ap