Miksei lapsilla ole kotiintuloaikoja, sanotaan vaaan "laittakaa se kotiin, kun kyllästytte, heh-heh"?
Ihmetyttää, 9v lapsen kaverit roikkuisivat meillä aamusta iltaan. Harvemmin näiden pienten vierailijoiden perään soitellaan, että pitäisi tulla kotiin syömään, tai illalla iltapalalle ha nukkumaan. Itse saa olla olla vihjailemassa, että meillä aletaan nyt kohta nukkua. Meillä kyllä saa ruokaa vieraat, se ei ole ongelma. Ihmettelen vaan, miksei vanhemmat anna kotiintuloaikoja? Ja useampi tapaus on, kun vanhemmat vaan ilmoittaa viestillä tai soittaa, että "laittakaa se sitten kotiin, kun kyllästytte". Siirretään vastuu kotiin lähettämisestä isäntäväelle, outoa!
Kommentit (68)
Onko kukaan koskaan kokeillut tollaisessa tilanteessa miten käy jos ei sano mitään lähtemisestä lapselle, pistää sen vaan omansa kanssa iltapesulle ja nukkumaan. Kai jossainvaiheessa sen vanhemmatkin huolestuisi?
Ei tuosta ole meillä ongelmia. Leikkivät ja pelailevat poikien huoneessa, ja ruoka-aikaan kun omat lapset tulee syömään, kysyn tarvitseeko joku ruokaa. Jos niin, katetaan myös heille.
Lapset lähtevät kotiin tuntia ennen kun omat lapset menevät nukkumaan, jos ei ole yökylästä sovittu.
Sanotte vaan niin vanhemmille kuin lapsille, että teille saa tulla vain sellaiset lapset, joilla on selvä kotiintuloaika olemassa. Jos ei ole, niin ei tulla. Ja jos heidän aika ei teille sovi, on liian pitkä, niin sitten sanotte niin.
On lapsellekin paljon kivempaa, kun tietä tarkkaan vierailun pituuden.
Älkää ottako vieraaksenne toisten perheiden rajattomuutta, vaan opettakaa lapselle teidän rajat. Onhan kyseessä teidän koti!
Vierailija kirjoitti:
Öö? Itse kyllä sanon kotiintuloajan, jos se on tärkeää. Eli esim ruoka-aika tai ollaan lähdössä jonnekin. Jos taas on loma-aika, eikä menoja, kyllä meidän lapset saa olla kavereilla ja ulkona ilman mitään kahden tunnin sääntöä. Kaverit saa myös olla meillä aamusta iltaan, jos täällä leikit sujuu. Lapset 6, 8 ja 9.
Eli joo, saatan sanoa lapselle, että viimeistään tulet kotiin kun kyläpaikasta käsketään tai siellä on ruoka tai aletaan iltapuuhille tmstms. Enkä kyllä jaksa nähdä tässä mitään pahaa, kiltisti nuo lähtevät käskiessä. Syödä eivät saa kaverilla ellei erikseen aikuiset pyydä ja silloinkin pitää soittaa vielä lupa kotoa.
Meillä ihan sama. Kaverit tervetuloa meille, häädämme kyllä jos ei sovi olla. Ja omat lapset saavat kulkea tutuilla kavereilla ilman tiukkoja kotiintuloaikoja, pois lukien tietty, jos on tiedossa joku meno. Illalla toki on suurinpiirtein aika, jolloin tulee kotona olla. Päivän aikana sitten soitellaan, jos aihetta.
Sehän oli parasta juuri ala-asteaikojen kesissä, kun ei rajoitettu kaverien kanssa leikkejä. Ihan typerää, että vain jonkun teennäisen kohteliaisuuden nimissä pitäisi muka tulla parin tunnin päästä kotiin, tai kavereiden lähteä meiltä kesken parhaan leikin.
Tuo on ärsyttävää senkin takia, että kaikki lapset eivät oikeasti tajua sitä asiallista vihjailua eikä edes suoraan sanomista. Meilläkin oli kerran jatkuvasti yksi tyttö kylässä.
"Sinun pitää nyt lähteä, koska alamme syömään"
"Minä voin leikkiä täällä pihalla yksin sillä aikaa kun syötte"
"sinun pitää nyt lähteä, koska lähdemme kyläilemään/kauppaan/mökille/häihin/ihan mihin tahansa"'
"minä voin kyllä tulla mukaan"
Sitten kun näihin jatkaa
"kyllä sinun pitää mennä kotiin syömään" tai
"me olemme siellä mökillä yötä",
tulee vastaus
"Ei se haittaa ei meillä kuitenkaan ole ketään kotona".
Niin.
Mä en taas tajua näitä "vain 2 tuntia kylässä ja piste". Jos ei siis ole mitään erityistä syytä, miksi tiettyyn aikaan tulisi olla kotona.
Meidän lapset tietävät ruoka-ajat ja että silloin ollaan kotona tai sovitaan erikseen, jos haluaa syödä myöhemmin/kaverilla. Illalla on vakkariaika milloin kotiin, jos ei erikseen sovi muuta. Muuten en rajoita. Miksi ihmeessä pitäisi?
Kyllä kaverien vanhemmat on tähän asti osanneet sanoa, että nyt heillä on ruoka/vauvan päiväunet/tulossa vieraita/haluavat vaan rauhoittua omalla porukalla/whatever, ja lähettäneet tenavat kotiin. Mikä siinä on vaikeaa?
Okei, tapoja kai on erilaisia.
Ehkä nuo "potkikaa se pihalle kun ette enää jaksa" -vanhemmat ovat mielestään rentoja ja kohteliaita siten, ettei heidän aikataulunsa ainakaan häiritse toisten suunnitelmia. Ja he itse kyllä sanovat vieraille, että lähtekääs pois jo. Eikä vieraat kai häiritse heitä. Ehkä heillä ei ole mitään tiettyjä ruoka-aikojakaan. Joku syö silloin kun syö.
Kotiintuloaikavanhemmat käsittävät asian niin, että on kohteliasta ilmoittaa, kuinka kauan maksimissaan vieraillaan ja lähtö sujuu ilman eri sanomisia. Heistä voi tuntua epäkohteliaalta "potkia vieras pihalle ja ilmoittaa, ettei heitä enää jaksa katsella". Päivällisaikoina perhe kokoontuu ja ennen sitä vieraan sopisi lähteä, ellei erikseen sovita. Kotiintuloaika varmistaa myös sen, että lapsi on jonkun vastuulla. Kotiintuloaikavanhemmat saattavat kokea vieraiden häiritsevän heidän rauhaansa, jonka he arvottavat kalliiksi, koska viihtyvät paremmin itsekseen.
Eli temperamentti- ja tyylieroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö? Itse kyllä sanon kotiintuloajan, jos se on tärkeää. Eli esim ruoka-aika tai ollaan lähdössä jonnekin. Jos taas on loma-aika, eikä menoja, kyllä meidän lapset saa olla kavereilla ja ulkona ilman mitään kahden tunnin sääntöä. Kaverit saa myös olla meillä aamusta iltaan, jos täällä leikit sujuu. Lapset 6, 8 ja 9.
Eli joo, saatan sanoa lapselle, että viimeistään tulet kotiin kun kyläpaikasta käsketään tai siellä on ruoka tai aletaan iltapuuhille tmstms. Enkä kyllä jaksa nähdä tässä mitään pahaa, kiltisti nuo lähtevät käskiessä. Syödä eivät saa kaverilla ellei erikseen aikuiset pyydä ja silloinkin pitää soittaa vielä lupa kotoa.
Meillä ihan sama. Kaverit tervetuloa meille, häädämme kyllä jos ei sovi olla. Ja omat lapset saavat kulkea tutuilla kavereilla ilman tiukkoja kotiintuloaikoja, pois lukien tietty, jos on tiedossa joku meno. Illalla toki on suurinpiirtein aika, jolloin tulee kotona olla. Päivän aikana sitten soitellaan, jos aihetta.
Sehän oli parasta juuri ala-asteaikojen kesissä, kun ei rajoitettu kaverien kanssa leikkejä. Ihan typerää, että vain jonkun teennäisen kohteliaisuuden nimissä pitäisi muka tulla parin tunnin päästä kotiin, tai kavereiden lähteä meiltä kesken parhaan leikin.
On eroja asumistavoissakin. Jossain maalla tai omakotialueella tällainen ehkä toimii, mutta kaupungissa vanhemman pitää olla tietoisempi, missä lapsi luuhaa. Ei vain voi luottaa, että se lapsi on vieläkin kaverilla, vaan pitää TIETÄÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö? Itse kyllä sanon kotiintuloajan, jos se on tärkeää. Eli esim ruoka-aika tai ollaan lähdössä jonnekin. Jos taas on loma-aika, eikä menoja, kyllä meidän lapset saa olla kavereilla ja ulkona ilman mitään kahden tunnin sääntöä. Kaverit saa myös olla meillä aamusta iltaan, jos täällä leikit sujuu. Lapset 6, 8 ja 9.
Eli joo, saatan sanoa lapselle, että viimeistään tulet kotiin kun kyläpaikasta käsketään tai siellä on ruoka tai aletaan iltapuuhille tmstms. Enkä kyllä jaksa nähdä tässä mitään pahaa, kiltisti nuo lähtevät käskiessä. Syödä eivät saa kaverilla ellei erikseen aikuiset pyydä ja silloinkin pitää soittaa vielä lupa kotoa.
Meillä ihan sama. Kaverit tervetuloa meille, häädämme kyllä jos ei sovi olla. Ja omat lapset saavat kulkea tutuilla kavereilla ilman tiukkoja kotiintuloaikoja, pois lukien tietty, jos on tiedossa joku meno. Illalla toki on suurinpiirtein aika, jolloin tulee kotona olla. Päivän aikana sitten soitellaan, jos aihetta.
Sehän oli parasta juuri ala-asteaikojen kesissä, kun ei rajoitettu kaverien kanssa leikkejä. Ihan typerää, että vain jonkun teennäisen kohteliaisuuden nimissä pitäisi muka tulla parin tunnin päästä kotiin, tai kavereiden lähteä meiltä kesken parhaan leikin.
On eroja asumistavoissakin. Jossain maalla tai omakotialueella tällainen ehkä toimii, mutta kaupungissa vanhemman pitää olla tietoisempi, missä lapsi luuhaa. Ei vain voi luottaa, että se lapsi on vieläkin kaverilla, vaan pitää TIETÄÄ.
Miksi pitäisi? Mieti miten ahdistavaa tuo on lapsellekin, ei mitään vapautta. Tietysti riippuu onko lapsi 5, 10 vai 15.
Kyllä minä suurinpiirtein tiedän, missä omat ovat, mutta liika kontrollinhalu ei ole tervettä. Ihan kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö? Itse kyllä sanon kotiintuloajan, jos se on tärkeää. Eli esim ruoka-aika tai ollaan lähdössä jonnekin. Jos taas on loma-aika, eikä menoja, kyllä meidän lapset saa olla kavereilla ja ulkona ilman mitään kahden tunnin sääntöä. Kaverit saa myös olla meillä aamusta iltaan, jos täällä leikit sujuu. Lapset 6, 8 ja 9.
Eli joo, saatan sanoa lapselle, että viimeistään tulet kotiin kun kyläpaikasta käsketään tai siellä on ruoka tai aletaan iltapuuhille tmstms. Enkä kyllä jaksa nähdä tässä mitään pahaa, kiltisti nuo lähtevät käskiessä. Syödä eivät saa kaverilla ellei erikseen aikuiset pyydä ja silloinkin pitää soittaa vielä lupa kotoa.
Meillä ihan sama. Kaverit tervetuloa meille, häädämme kyllä jos ei sovi olla. Ja omat lapset saavat kulkea tutuilla kavereilla ilman tiukkoja kotiintuloaikoja, pois lukien tietty, jos on tiedossa joku meno. Illalla toki on suurinpiirtein aika, jolloin tulee kotona olla. Päivän aikana sitten soitellaan, jos aihetta.
Sehän oli parasta juuri ala-asteaikojen kesissä, kun ei rajoitettu kaverien kanssa leikkejä. Ihan typerää, että vain jonkun teennäisen kohteliaisuuden nimissä pitäisi muka tulla parin tunnin päästä kotiin, tai kavereiden lähteä meiltä kesken parhaan leikin.
On eroja asumistavoissakin. Jossain maalla tai omakotialueella tällainen ehkä toimii, mutta kaupungissa vanhemman pitää olla tietoisempi, missä lapsi luuhaa. Ei vain voi luottaa, että se lapsi on vieläkin kaverilla, vaan pitää TIETÄÄ.
Miksi pitäisi? Mieti miten ahdistavaa tuo on lapsellekin, ei mitään vapautta. Tietysti riippuu onko lapsi 5, 10 vai 15.
Kyllä minä suurinpiirtein tiedän, missä omat ovat, mutta liika kontrollinhalu ei ole tervettä. Ihan kaupungissa.
Jaa, me asumme Hgin keskustassa ja kontrolloinpa hyvinkin, missä 12- ja 8-vuotiaat kulkevat ja koska tulevat kotiinsa.
Kun meillä oli lapset pieniä, lamppasi meillä naapurin lapsia varsinkin lomilla. Kyllä sain suuni auki ja käskin kotiin, kun mielestäni oli sen aika. Ei ollut ongelmaa. Samoin teki naapurit omille lapsilleni.
Myös lapsena muistan, että aamulla juostiin naapuriin ja siellä äiti sanoi, että me aletaan syömään, menehän kotiin. Oli ihan ok.
Suu auki ja sanotte lapsille, että nyt on aika lähteä kotiin, meillä on nyt muuta hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö? Itse kyllä sanon kotiintuloajan, jos se on tärkeää. Eli esim ruoka-aika tai ollaan lähdössä jonnekin. Jos taas on loma-aika, eikä menoja, kyllä meidän lapset saa olla kavereilla ja ulkona ilman mitään kahden tunnin sääntöä. Kaverit saa myös olla meillä aamusta iltaan, jos täällä leikit sujuu. Lapset 6, 8 ja 9.
Eli joo, saatan sanoa lapselle, että viimeistään tulet kotiin kun kyläpaikasta käsketään tai siellä on ruoka tai aletaan iltapuuhille tmstms. Enkä kyllä jaksa nähdä tässä mitään pahaa, kiltisti nuo lähtevät käskiessä. Syödä eivät saa kaverilla ellei erikseen aikuiset pyydä ja silloinkin pitää soittaa vielä lupa kotoa.
Meillä ihan sama. Kaverit tervetuloa meille, häädämme kyllä jos ei sovi olla. Ja omat lapset saavat kulkea tutuilla kavereilla ilman tiukkoja kotiintuloaikoja, pois lukien tietty, jos on tiedossa joku meno. Illalla toki on suurinpiirtein aika, jolloin tulee kotona olla. Päivän aikana sitten soitellaan, jos aihetta.
Sehän oli parasta juuri ala-asteaikojen kesissä, kun ei rajoitettu kaverien kanssa leikkejä. Ihan typerää, että vain jonkun teennäisen kohteliaisuuden nimissä pitäisi muka tulla parin tunnin päästä kotiin, tai kavereiden lähteä meiltä kesken parhaan leikin.
On eroja asumistavoissakin. Jossain maalla tai omakotialueella tällainen ehkä toimii, mutta kaupungissa vanhemman pitää olla tietoisempi, missä lapsi luuhaa. Ei vain voi luottaa, että se lapsi on vieläkin kaverilla, vaan pitää TIETÄÄ.
Miksi pitäisi? Mieti miten ahdistavaa tuo on lapsellekin, ei mitään vapautta. Tietysti riippuu onko lapsi 5, 10 vai 15.
Kyllä minä suurinpiirtein tiedän, missä omat ovat, mutta liika kontrollinhalu ei ole tervettä. Ihan kaupungissa.
Jaa, me asumme Hgin keskustassa ja kontrolloinpa hyvinkin, missä 12- ja 8-vuotiaat kulkevat ja koska tulevat kotiinsa.
Eli jos 12v menee kaverille, kaverukset eivät voi sieltä lähteä keskenään ulos ilman sinun lupaasi? Tai jos lähtevät, pitää raportoida joka hetki missä mennään? Aika friikkiä. Normaalisti 12v haluaa jo kulkea ominpäin, laajentaa reviiriä ja tulla sitten johonkin sovittuun aikaan kotiin. Eikä kertoa ja raportoida kaikkea äidille. Asuu keskustassa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä oli lapset pieniä, lamppasi meillä naapurin lapsia varsinkin lomilla. Kyllä sain suuni auki ja käskin kotiin, kun mielestäni oli sen aika. Ei ollut ongelmaa. Samoin teki naapurit omille lapsilleni.
Myös lapsena muistan, että aamulla juostiin naapuriin ja siellä äiti sanoi, että me aletaan syömään, menehän kotiin. Oli ihan ok.
Suu auki ja sanotte lapsille, että nyt on aika lähteä kotiin, meillä on nyt muuta hommaa.
Kunpa ne tekisivätkin niin, mutta kun alkavat inttää vastaan tai käymään asialla kauppaa. Todella rasittavaa. Toki kun karjahtaa, niin uskotaan. Kostoksi en päästä meille viikkoon leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas tajua näitä "vain 2 tuntia kylässä ja piste". Jos ei siis ole mitään erityistä syytä, miksi tiettyyn aikaan tulisi olla kotona.
Meidän lapset tietävät ruoka-ajat ja että silloin ollaan kotona tai sovitaan erikseen, jos haluaa syödä myöhemmin/kaverilla. Illalla on vakkariaika milloin kotiin, jos ei erikseen sovi muuta. Muuten en rajoita. Miksi ihmeessä pitäisi?
Kyllä kaverien vanhemmat on tähän asti osanneet sanoa, että nyt heillä on ruoka/vauvan päiväunet/tulossa vieraita/haluavat vaan rauhoittua omalla porukalla/whatever, ja lähettäneet tenavat kotiin. Mikä siinä on vaikeaa?
Minusta kaksi-kolme tuntia on ihan sopiva aika ekaluokkalaisen vierailuille. Meillä on lapsia viisi kertaa viikossa kylässä 1-3 kpl kerrallaan. Kyllä mekin työssäkäyvinä aikuisina haluamme olla kotona ilman ylimääräistä mekastusta ja hälinää. Haluamme viettää myös aikaa oman perheen kesken. Myös kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö? Itse kyllä sanon kotiintuloajan, jos se on tärkeää. Eli esim ruoka-aika tai ollaan lähdössä jonnekin. Jos taas on loma-aika, eikä menoja, kyllä meidän lapset saa olla kavereilla ja ulkona ilman mitään kahden tunnin sääntöä. Kaverit saa myös olla meillä aamusta iltaan, jos täällä leikit sujuu. Lapset 6, 8 ja 9.
Eli joo, saatan sanoa lapselle, että viimeistään tulet kotiin kun kyläpaikasta käsketään tai siellä on ruoka tai aletaan iltapuuhille tmstms. Enkä kyllä jaksa nähdä tässä mitään pahaa, kiltisti nuo lähtevät käskiessä. Syödä eivät saa kaverilla ellei erikseen aikuiset pyydä ja silloinkin pitää soittaa vielä lupa kotoa.
Meillä ihan sama. Kaverit tervetuloa meille, häädämme kyllä jos ei sovi olla. Ja omat lapset saavat kulkea tutuilla kavereilla ilman tiukkoja kotiintuloaikoja, pois lukien tietty, jos on tiedossa joku meno. Illalla toki on suurinpiirtein aika, jolloin tulee kotona olla. Päivän aikana sitten soitellaan, jos aihetta.
Sehän oli parasta juuri ala-asteaikojen kesissä, kun ei rajoitettu kaverien kanssa leikkejä. Ihan typerää, että vain jonkun teennäisen kohteliaisuuden nimissä pitäisi muka tulla parin tunnin päästä kotiin, tai kavereiden lähteä meiltä kesken parhaan leikin.
On eroja asumistavoissakin. Jossain maalla tai omakotialueella tällainen ehkä toimii, mutta kaupungissa vanhemman pitää olla tietoisempi, missä lapsi luuhaa. Ei vain voi luottaa, että se lapsi on vieläkin kaverilla, vaan pitää TIETÄÄ.
Miksi pitäisi? Mieti miten ahdistavaa tuo on lapsellekin, ei mitään vapautta. Tietysti riippuu onko lapsi 5, 10 vai 15.
Kyllä minä suurinpiirtein tiedän, missä omat ovat, mutta liika kontrollinhalu ei ole tervettä. Ihan kaupungissa.
Jaa, me asumme Hgin keskustassa ja kontrolloinpa hyvinkin, missä 12- ja 8-vuotiaat kulkevat ja koska tulevat kotiinsa.
Eli jos 12v menee kaverille, kaverukset eivät voi sieltä lähteä keskenään ulos ilman sinun lupaasi? Tai jos lähtevät, pitää raportoida joka hetki missä mennään? Aika friikkiä. Normaalisti 12v haluaa jo kulkea ominpäin, laajentaa reviiriä ja tulla sitten johonkin sovittuun aikaan kotiin. Eikä kertoa ja raportoida kaikkea äidille. Asuu keskustassa tai ei.
Mun äiti oli juuri tuollainen. Vielä kuudennellakin piti tulla koulusta suoraan kotiin, kotiintuloaika oli kiveen hakattu ja jos meni kaverille, ei saatu käydä vaikka lähikaupassa hakemassa karkkia. Yllättäen en ollut kauhean suosittu kaveri, kun kaikki liikkuminen oli niin säädeltyä :( Ja yllättäen en aikuisena ole paljoa yhteyksiä pidellyt, kontrollinhalua ei vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas tajua näitä "vain 2 tuntia kylässä ja piste". Jos ei siis ole mitään erityistä syytä, miksi tiettyyn aikaan tulisi olla kotona.
Meidän lapset tietävät ruoka-ajat ja että silloin ollaan kotona tai sovitaan erikseen, jos haluaa syödä myöhemmin/kaverilla. Illalla on vakkariaika milloin kotiin, jos ei erikseen sovi muuta. Muuten en rajoita. Miksi ihmeessä pitäisi?
Kyllä kaverien vanhemmat on tähän asti osanneet sanoa, että nyt heillä on ruoka/vauvan päiväunet/tulossa vieraita/haluavat vaan rauhoittua omalla porukalla/whatever, ja lähettäneet tenavat kotiin. Mikä siinä on vaikeaa?
Minusta kaksi-kolme tuntia on ihan sopiva aika ekaluokkalaisen vierailuille. Meillä on lapsia viisi kertaa viikossa kylässä 1-3 kpl kerrallaan. Kyllä mekin työssäkäyvinä aikuisina haluamme olla kotona ilman ylimääräistä mekastusta ja hälinää. Haluamme viettää myös aikaa oman perheen kesken. Myös kesällä.
No varmaan osaat sanoa, että nyt on aika mennä kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas tajua näitä "vain 2 tuntia kylässä ja piste". Jos ei siis ole mitään erityistä syytä, miksi tiettyyn aikaan tulisi olla kotona.
Meidän lapset tietävät ruoka-ajat ja että silloin ollaan kotona tai sovitaan erikseen, jos haluaa syödä myöhemmin/kaverilla. Illalla on vakkariaika milloin kotiin, jos ei erikseen sovi muuta. Muuten en rajoita. Miksi ihmeessä pitäisi?
Kyllä kaverien vanhemmat on tähän asti osanneet sanoa, että nyt heillä on ruoka/vauvan päiväunet/tulossa vieraita/haluavat vaan rauhoittua omalla porukalla/whatever, ja lähettäneet tenavat kotiin. Mikä siinä on vaikeaa?
Minusta kaksi-kolme tuntia on ihan sopiva aika ekaluokkalaisen vierailuille. Meillä on lapsia viisi kertaa viikossa kylässä 1-3 kpl kerrallaan. Kyllä mekin työssäkäyvinä aikuisina haluamme olla kotona ilman ylimääräistä mekastusta ja hälinää. Haluamme viettää myös aikaa oman perheen kesken. Myös kesällä.
Samaa mieltä. Mutta tässä taitaa olla kyse siitä, että on ihan hyvä kun omat lapset ovat muualla. Niin päin aina sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas tajua näitä "vain 2 tuntia kylässä ja piste". Jos ei siis ole mitään erityistä syytä, miksi tiettyyn aikaan tulisi olla kotona.
Meidän lapset tietävät ruoka-ajat ja että silloin ollaan kotona tai sovitaan erikseen, jos haluaa syödä myöhemmin/kaverilla. Illalla on vakkariaika milloin kotiin, jos ei erikseen sovi muuta. Muuten en rajoita. Miksi ihmeessä pitäisi?
Kyllä kaverien vanhemmat on tähän asti osanneet sanoa, että nyt heillä on ruoka/vauvan päiväunet/tulossa vieraita/haluavat vaan rauhoittua omalla porukalla/whatever, ja lähettäneet tenavat kotiin. Mikä siinä on vaikeaa?
Minusta kaksi-kolme tuntia on ihan sopiva aika ekaluokkalaisen vierailuille. Meillä on lapsia viisi kertaa viikossa kylässä 1-3 kpl kerrallaan. Kyllä mekin työssäkäyvinä aikuisina haluamme olla kotona ilman ylimääräistä mekastusta ja hälinää. Haluamme viettää myös aikaa oman perheen kesken. Myös kesällä.
Samaa mieltä. Mutta tässä taitaa olla kyse siitä, että on ihan hyvä kun omat lapset ovat muualla. Niin päin aina sopii.
Höpöhöpö. En ole tiukkis kotiintulon (paitsi illalla) kanssa, mutta kotini on myös avoin lasten kavereille. Ihme oletuksia taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas tajua näitä "vain 2 tuntia kylässä ja piste". Jos ei siis ole mitään erityistä syytä, miksi tiettyyn aikaan tulisi olla kotona.
Meidän lapset tietävät ruoka-ajat ja että silloin ollaan kotona tai sovitaan erikseen, jos haluaa syödä myöhemmin/kaverilla. Illalla on vakkariaika milloin kotiin, jos ei erikseen sovi muuta. Muuten en rajoita. Miksi ihmeessä pitäisi?
Kyllä kaverien vanhemmat on tähän asti osanneet sanoa, että nyt heillä on ruoka/vauvan päiväunet/tulossa vieraita/haluavat vaan rauhoittua omalla porukalla/whatever, ja lähettäneet tenavat kotiin. Mikä siinä on vaikeaa?
Minusta kaksi-kolme tuntia on ihan sopiva aika ekaluokkalaisen vierailuille. Meillä on lapsia viisi kertaa viikossa kylässä 1-3 kpl kerrallaan. Kyllä mekin työssäkäyvinä aikuisina haluamme olla kotona ilman ylimääräistä mekastusta ja hälinää. Haluamme viettää myös aikaa oman perheen kesken. Myös kesällä.
Samaa mieltä. Mutta tässä taitaa olla kyse siitä, että on ihan hyvä kun omat lapset ovat muualla. Niin päin aina sopii.
Heh, voihan sen noinkin tulkita, jos niin tahtoo. Myös oma lapseni on kylässä sen 2-3 tuntia kerrallaan, ei pidempään. Useimmilla lapseni kaverien perheillä on samankaltainen tapa, vastavuoroisuutta on. Naapurin lapsi tosin olisi meillä aamusta iltaan, kuutena päivänä viikossa.
Öö? Itse kyllä sanon kotiintuloajan, jos se on tärkeää. Eli esim ruoka-aika tai ollaan lähdössä jonnekin. Jos taas on loma-aika, eikä menoja, kyllä meidän lapset saa olla kavereilla ja ulkona ilman mitään kahden tunnin sääntöä. Kaverit saa myös olla meillä aamusta iltaan, jos täällä leikit sujuu. Lapset 6, 8 ja 9.
Eli joo, saatan sanoa lapselle, että viimeistään tulet kotiin kun kyläpaikasta käsketään tai siellä on ruoka tai aletaan iltapuuhille tmstms. Enkä kyllä jaksa nähdä tässä mitään pahaa, kiltisti nuo lähtevät käskiessä. Syödä eivät saa kaverilla ellei erikseen aikuiset pyydä ja silloinkin pitää soittaa vielä lupa kotoa.