Kumppani on kokoajan ns. varuillaan, kuinka saan luottavaisemmaksi?

Ihan sinänsä pieni juttu mutta vaikuttaa paljon elämään. Avopuoliso, kolme vuotta jo oltu yhdessä tuntuu herkästi aina ajattelevan jotain negatiivista minun aikeistani. Esim. Äsken jaoin suunnitelmiani työ-ja bisneselämästä lähikuukausille, asioita joita ollaan ennenkin juteltu ja hän yhtäkkiä taisi saada päähänsä että hän jäisi sen seurauksena työttömäksi ja eroaisimme. Ihmettelin että miksi niin kävisi, minä en sellaista ole sanonut, ja hän kärkkäästi toteaa että "et kiistäkään!" ja kun koitan selostaa tilanteen kokonaisuuden että ymmärtäisi niin jo muutaman sanan jälkeen korottaa ääntään ja käskee olla vaihtamatta puheenaihetta.. Ja annoin hetken jäähtyä ja kysyin varovasti miksi hänestä tuntuu tuolta ja uusi kierros alkoi taas vastakkainasettelussa. En vaan osaa keskustella hänen kanssaan, aina menee tällaiseksi. Sanoin vielä että emmekö voisi yhdessä keskustella mikä olisi parasta meille että hänkin kokisi olevansa aktiivinen eikä ehkä tuntisi oloaan noin epävarmaksi jne mutta taas tuli vaan lisää valitusta kuinka olemme vieläkin liian köyhiä ja hän kuullut puheita kuinka pian olisimme varakkaita ja silti vielä saa tehdä töitä paljon että ei kiinnostanut jutellakaan.

Muutama päivä sitten tuli väärinkäsitys siitä minne oltiin matkalla kun lähdettiin autoajelulle lomalla. Luulin että asiat hyvin ja yhtäkkiä alkoi kiukutella ja kysyin mikä nyt on, ja alkoi raivota kuinka olen tuonut hänet tyhmään paikkaan ja johtanut harhaan ja valehdellut hänelle ja kuinka mitään ei voi tehdä ja on jo liian myöhä vaikka 20 minuutissa olisi päästy takaisin minne hän ilmeisesti oli olettanut meidän menevän. Sanoin että ehkä kyseessä väärinkäsitys miksi minä sinulle valehtelisin ja johtaisi harhaan, ja hän sanoi koska sinä olet sellainen ihmisenä! :O koko iltahan meni pipariksi mykkäkoulussa. Kun tuosta kotona kysyin, hän kiisti ikinä sanoneensa minulle mitään pahoiteltavaa, että olen psyko ja valehtelen asioita hänen suuhunsa ja nukkui seuraavat pari yötä sohvalla ja vasta muutaman päivän jälkeen alkoi puhua suht normaalisti eilen illalla ja tänään taas tällainen.

Jos on vieras nainen jossain väärässä paikassa niin uskoo sillä hetkellä että olen katsonut haluten toista naista vaikkei sellaista olisi tapahtunut ja voi taas saada raivarin.

Juuri aika usein toistuu toi että valehtelisin. Kun jotain kerron hänelle, niin hyvin usein jo päälle ääntelee tyyliin "joopajoo, tottahan puhut taas joo joo", aivan aiheettomasti. Raskasta ja tulee väheksytty ja loukattukin olo.

Hän toivoo naimisiinmenoa ja lapsiakin ja sekin varmaan ärsyttää häntä, mutta olen kuin puun ja kuoren välissä, pakkohan meidän on osata keskustella rakentavasti ja kunnioittavasti ennenkuin lapsia tällaiseen sirkukseen laitetaan katsomaan. En vain tiedä mitä kautta lähtisin korjaamaan tilannetta.