Lue keskustelun säännöt.
Nyt oikeesti, onko teidänkin äidit tällaisia? Todella paha olla välillä äidin lähellä
11.07.2017 |
Äsken tulin kotiin, olin ostanut kengät kirpparilta ja näytin iloisesti niitä äidilleni, hän aloittaa heti moittimisen: "joo ihan kiva, mutta milloinkohan noita vanhoja kenkiä heitetään pois tuolta kaapista? " Oikeasti ihan kuin siellä kaapissa olisi vain minun kenkiä.
Telkkarista tulee tuo ruotsalainen all sång ja äitini kommentoi esiintyjää seuraavasti:
"Ihan kamalat vaatteet, aivan järkyttävän näköinen katso nyt tuota! Hirvee pyylevää läski tuon näköisenä, kamalat tolppa jalatkin. Jos näyttäisin tuolta en koskaan lähtisi kotoa."
Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Hän on aina jotenkin, ihan kuin kateellinen kaikelle ja haukkuu muita ihmisiä, ilman mitään syytä. Jatkuvat negatiiviset kommentit ovat raskaita.
Pelkään, että minusta tulee tuollainen.
Mitä voin tehdä? Äiti suuttuu jos kommentoin hänen sanomisiaan.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on aiemminkin ollut samanlaisia ketjuja, joten ilmeisesti tällaisia äitejä on todella paljon. Jatkuva negatiivisuus väsyttää, mutta kyllä se minulla ainakin ehti tehokkaasti muokata omaa ajattelutapaani, kun imin nuo äidin opit heti lapsesta alkaen. Olin jo aikuinen, kun vasta tajusin, että eiväthän ne jotkut sukulaiset ole välttämättä Pahoja Ihmisiä, kuten äitini oli opettanut. Ihan tavallisia he varmaan ovat. Kauna ja katkeruus johti myös siihen, että Pahan Ihmisen lasta äiti saattoi haukkua vääräsääriseksi tms. Siis ihan tavallista viatonta lasta. Ja toisaalta äitini on ihan kiva ihminen, empaattinen, kun niin haluaa jne. Kaipa tuo johtuu tyypillisestä suomalaisesta kasvatuksesta sotavuosien jälkeen. Turhasta ei saa valittaa eikä itseään kehua. Kyllä ehtii paljon kuonaa ihmismieleen kertyä, kun ihan kaikki tärkeä on pidettävä sisällä - sitä sitten purskautellaan ulos ilkeinä pikku kommentteina.