Kaveri ei pysty sopimaan huomisia menoja, kun se on liian sitovaa. Mitä tuo tuollainen on?

Mulla väsymys, suoliston tila ja stressitasot vaikuttaa niin paljon päivän kuntoon, etten kerta kaikkiaan osaa aina innostua. Lisäksi hieman introvertti luonne, niin jos on porukassa paljon vieraita ihmisiä, niin tunnen oloni usein hieman epämukavaksi. Tätä monen on vaikea ymmärtää.

Nuo usein aiheuttaa sen, etten haluaisi sitoutua ennen kuin tiedän, että jaksan varmasti olla täysillä mukana.

Sitten kun kaikki on kunnossa, niin olen kyllä todella innokas ja oikeasti hauskaa seuraa!

Minulla taas on mirgreeni usein.  Eli se saattaa iskeä milloin vain ja en todellakaan silloin voi lähteä minnekään.  Olen silloin lähes sängyn oma.  Hädin tuskin töistä raahaudun kotiin makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Toinen on tämä kiireen teeskenteleminen. En itsekään ole maailman spontaanein ihminen mutta minua tympäisee tämä vetoaminen kalenteriin. Suurin osa ihmisistä ei tee työkseen mitään ihmeellistä vaan se työ jää kun työpaikan oven sulkee. Jos haluaa käydä jossakin illalla niin pari tuntia aikaa löytyy kyllä melkein aina.

Mulla ainakin löytyy. Mutta se pari tuntia meneekin sitten matkoihin. Jos aikataulut mätsää oikein hyvin, niin 1,5 tuntia. Parista tunnista jää siis 30 minuuttia aikaa viettää ystävän kanssa. 

Itselläni on terveydellinen syy siihen, etten voi lupautua varmasti minnekään. Kun kivut iskevät, joudun jäämään kotiin. Yksinäistä elämää.

Huh huh, kyllä on sairasta porukkaa liikenteessä. Toivottavasti tämä ei ole edustava otos suomalaisista. Mitenhän olisi käynyt viime sodissa jos maatamme puolustavat miehet olisivat olleet tuollaisia.

Intorverttiyttä ja väsymystä pidetään taas itsekkyytenä ja nokkavuutena. Miten originellia.

kersantti Karoliina kirjoitti:

Huh huh, kyllä on sairasta porukkaa liikenteessä. Toivottavasti tämä ei ole edustava otos suomalaisista. Mitenhän olisi käynyt viime sodissa jos maatamme puolustavat miehet olisivat olleet tuollaisia.

Sotaa ei koskaan pääsisi syntymäänkään ;) jos kukaan ei koskaan saisi päätettyä edes sellaisen aloittamisesta. Kun itsekseen olo on niin paljon mukavempaa.

Vierailija kirjoitti:

Intorverttiyttä ja väsymystä pidetään taas itsekkyytenä ja nokkavuutena. Miten originellia.

Mistäs sen sitten erottaa, että onko kyse introverttiydestä, väsymyksestä, masennuksesta vai siitä ettei seura kiinnosta?

Minulla oli tuollainen kaveri, entinen paras ystävä. Ajttelin että näemme taas piitkästä aikaa, sovimme että menisin hänen luonaan käymään kun on paikkakunnalla käymässä. Sovittiin treffit mutta sitten seuraavana päivänä tulikin muuta, aha. Pidä tunkkis

Vierailija kirjoitti:

Olisiko niin, että ihmisiä on kahta sorttia: On niitä, jotka haluavat varmistaa jonkun kokemuksen toteutumisen (esim. konsertti) heti, kun  se on mahdollista. Nämä ovat ensi sijassa huolissaan siitä, että missaavat jotain tärkeää. He luottavat siihen, että mieluinen asia nostaa filikset kattoon, eivätkä murehdi etukäteen, onko siellä kivaa tai mitkä fiilikset sattuu ko. päivänä olemaan.

Sitten on niitä, jotka haluavat ensisijaisesti vältellä epämukavia tilanteita. Heitä ehkä ahdistaa ajatus siitä, että etukäteen sovittu asia ei olekaan hieno kokemus. Näillä ihmisillä fiilikset tulevat ja menevät vähän kuin sää: jos tänään on huono päivä, niin sille ei sitten voi mitään. He tiedostavat tämän luonteenpiirteen itsessään ja välttävät sitoumuksia.

Juuri näin! Itse tunnistan itsessäni näitä molempia piirteitä sen mukaan kuinka stressaantunut olen. Pystyn lupaamaan tulevaisuuteen jos olen levollinen, jos stressaantunut töistä en yksinkertaisesti kykene tekemään päätöksiä!

Voisko olla työ, lapset (aina ei saa hoitajaa), tai sitten on joku moniongelmainen syrjääntynyt, joka ei pysty ottamaan yhtään vastuuta mistään.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ite sellainen, että teen mielummin juttuja lyhyellä varoitusajalla. Siis omasta aloitteestani lyhyellä, jos mä haluan vaikka uimaan/leffaan/juhlimaan/mitä vaan niin mielummin ehdotan että tehtäiskö asia x NYT tai tänään, kun en tiedä haluanko mä sitä enää huomenna saati viikon päästä. Tokikaan en muiden ehdotuksille sano ei tämän takia, tai anna muiden ymmärtää tätä mun omaa hankaluutta asiassa, mutta itse en siis juurikaan ehdottele tulevaisuuteen mitään.

Niin sama. Asiat tehdään nyt, huomenna katsellaan sit mitä huomenna tehdään. Ja kun ei sovi asioita, niin niitä ei tarvitse perua jos ei sit käy/huvita.

Toki täeleämmät menot ja asiat sovitaan etukäteen, mutta jotain "tuletko huomenna käymään", no katotaan huomenna sitä sit.

Minulla on ihan samanlaiset "oireet" ja olennun miettinyt voisinko olla masentunut. Olen vain ajatellut käytökseni johtuvan introverttiydestäni, suuresta häpeäntunteesta (tekemättömät asiat, kuten opintojen roikkuminen), vaikeasta taloudellisedta tilanteestani ja ihan vain siitä, että olen niin mukavuudenhaluinen ja laiska. Laiskuus ja aikaansaamattomuus harmittaa itseänikin. En tiedä johtuuko se oikeasti masennuksesta vai olenko vsin tällainen nykyään? Yliopiston alkuvaiheessa olin ahkera ja kunnianhimoinen, nyt ei ole vuosiin kiinnostanut. Tilani hävettää ja siksi en vastaile tuttujen kuulumiskyselyihin ja olen ottanut etäisyyttä ystäviin. En ole kuitenkaan missään vaiheessa menettänyt elämäniloani vaan käyn tosi paljon kulttuuritapahtumissa, konserteissa, jne. Teen sitä kuitenkin yksin, koska viihdyn niin ja silloin ei tarvitse vaihtaa kuulumisia muiden kanssa. Parisuhdetta en voi edes ajatella, emnen kuin saan asiani kuntoon, eli häpeän aiheuttajan pois. Onneksi on niitäkin ystäviä, jotka eivät jatkuvasti intä ja kysele yksityisasioista vaan voidaan puhua muista mielenkiintoisista asioista.

En osaa vapaa-ajalla elää kalenteri kädessä. Koko päivä on pilalla jos jotain on sovittu klo 15 johon tarvitsee esim. laittautua. Sitten pitää miettiä että hmm pitää käydä kaupassa klo x, että voi syödä sopivasti ennen sovittua aikaa, eläimet pitää hoitaa klo y, pitää laittaa tänään ne vaatteet pyykkiin mitä tarvitsee huomenna, suihkuun pitää päästä ajoissa, onko autossa tarpeeksi löpöä, onko auto ylipäänsä edustuskelpoinen, millaista säätä on luvattu, muistinko kertoa miehelle monelta hakee, niin joo sen työjutun deadline on myös huomenna, pitää tehdä ennen lähtöä. Puhumattakaan bilettämisestä, seuraavat 1-2 päivää on menetettyjä tapauksia, onko tämä biletyskerta niin hauska että voin uhrata siihen pari päivää?

Stressaan siis sovittuja menoja aika paljon etukäteen. Miksi kuluttaisin päiväni mietiskellen kelloa kun voisin vaan kerrankin nukkua pitkään, siivoskella, laittaa ruokaa ja hoitaa eläimiä omaan tahtiin. Ehkä itsekästä mutta lataan akut parhaiten omissa oloissa. 

Minulla on kaksi lasta joka toinen viikko. En voi varmasti sanoa kuukauden päähän, että vaihtorytmi menisi juuri kohdalleen, kun eksän työt voi pompauttaa rytmin koska vaan. Siksi moni reissu kaveriporukan kanssa menee multa ohi.

Tähän liittyen olen erittäin huono vaivaamaan lähisukulaisia lasten hoidolla viikonloppuisin, jos nämä osuisi päällekkäin. Se on vähän niin, että se viikonloppu on lastenkin kanssa sitä parasta aikaa.

Kollegani on samanlainen, sinkku.

Meillä on jonkin verran työn puolesta kutsuja illanistujaisiin ja meidän tiimistä aina pari lähtee, mm minä.

Kysyn aina kaikilta, meidän tiimissä on 8 lähdetkö ja aina hän vastaa en tiedä vielä. Vastaan selvä, jos haluat lähteä, ota itse yhteyttä.

Nyt taas, kesäkuun alussa, oli viimeksi tosi kivat kekkerit ja sitten päivää ennen sanoi voi tullakin. Katsoin jälleen kerran kysymysmerkkinä mitä tämä minuun liittyy, voin ilmoittaa hänet . Olen sanonut näin useita kymmeniä kertoja, ota yhteyttä järjestäjään mutta eiköhän nyt tilaisuus on jo täynnä.

Välillä käy niin että tulee viime hetken peruutuksia, mutta yleensä ei mahdu. Seuraavana päivänä me kerrotaan kuinka kivaa oli ja toinen murjottaa ja sanoo kyllä minäkin olisin tullut mukaan mutta minä en ilmoittanut häntä. Onneksi tässä vaiheessa aina joku puolustaa minua ja sanoo oma moka kun päätät päivää ennen tulosta.

Nyt saatiin kutsut konserttiin, eli siellä on numeroidut paikat. Ja sama juttu, en osaa vielä sanoa.

Akka on sinkku, ei ole ainakaan 5 v ollut treffeillä, sisko perheineen asuu monen sadan km päässä, sulla ei ole mitään muutakaan tekemistä arki-iltana.

Ja tyydy sitten yksinoloon, älä marmata seuraavana päivänä töissä, kun meillä muilla on ollut kivaa.

Ymmärrän hyvin tätä ystävääsi. Syitä voi olla moniakin. Esim. itselläni on uniapnea. Olen saanut jo laitteen, mutta en ole vielä tottunut siihen, kun se alkaa puhaltaa ilmaa kovalla paineella. Herään edelleen sen vuoksi monta kertaa/yö ja olen tosi väsynyt edelleen (olen onneksi saanut ajan selvittää asioita polille). Joinain päivinä olen pirteämpi ja joinan kuolemanväsynyt jo heti ylösnoustuani. Yleisimmin käy niin, että väsymys iskee aivan yllättäen vaikkapa jo 6 h valveillaolon jälkeen ja on pakko mennä maate. Ei ihminen tässä kunnossa kovin paljoa halua sopia tapaamisia.

Kaverisi on varmaankin nysvääjä :D Itse olen nykyään myös. Jos joku tekeminen ei hotsita minua ihan hirveässä määrin, ja saattaa ola että vietänkin jostain mieleni oikusta illan mieluummin kotona kökkien kuin kylillä, niin sanon että en tiedä pääsenkö, ja että kysyy jotain toista. Liityn sitten seuraan jos sattuu huvittamaan.

Järkkäsin pari vuotta sitten synttärini samana päivänä kun pidin ne. Tuli vain selllainen idea että pidän sitenkin kolmekymppiset! Sitten porukka nurisi kun ei oltu kutsuttu aikaisemmin, ja nyt ei pääse näin yhyellä varoitusajalla. Nurisijat olivat justiinsa niitä samoja, jotka olisivat innoissaan kiittäneet synttärikutsusta joka lähetettiin 2kk ennen juhlapäivää, ja sitten olisivat peruneet tulonsa synttäripäiväni aamuna ;) Näin sain paikalle spontaanisti ne ketkä sattuivat olemaan vapaana, ja parhaat juhlat oli kyl ikinä :)

Jos kaveri soittaa että olen kulmilla, keitätkö kahvit, niin keitän kyllä, kun tiedän ettähän tulee heti. Jos kaveri soittaa ja kysyy että olenko joskus illalla kotona, ei osaa sanoa vielä tarkkaa aikaa, mutta 16-20välillä, niin sanon että en tiedä(vaikka aikeissa olisikin olla kotona koko ilta)) mutta soittelee sitten kun on tulossa, ja tarkistaa olenko sillä hetkellä kotona, jos olen, niin teretulemas. 

"huomenna" kahville tulija saa saman kohtalon, ellei ole sitten näkemässä kahvittelun vuoksi vaivaa, kuten esim ajelee pitemmmä matkan. Arvostan nimittäin aina kun joku näkee vaivaa nähdäkseen minua :)

Mua rasitti ennen aika paljonkin se, että sovituista asioista ei pidetä kiinni, tai että ei pystytä sanomaan että lähteekö huomenna kirpparille vai ei. Nykyään Arvostan sellaista joka ei osaa sanoa vielä illan suunnitelmiaan. Enemmän perseestä on sellainen joka lupaa, mutta sitten ei "jaksakaan" lähteä, jolloin en ole voinut pyytää ketään toistakaan mukaan. 

Nykyään olen itse juuri tuollainen, etten lupaile. Toisaalta jos lupaan tehdä jotain tai lähteä johonkin mukaan, niin pidän lupaukseni vaikka pää kainalossa. En vain enää lupaile juuri mitään. Ja ekstemporereissuja teen paljon, ja niihin lähtee seuraksi aina mies. Voimme yhdessä keksiä ihan mitä vain ja millä aikavälillä satumme haluamaan.

Paljon rennompaa elämä on näin. Suosittelen kokeilemaan.

Näkisin että muut ihmiset ovat toiminnallaan "tehneet" minusta tällaisen, mutta se on ihan ok, näin on paljon kivempaa kun tekee juuri niin kuin itse tykkää :)

Vierailija kirjoitti:

Toivoo ilmestyvän jotain parempaa menoa.

Miksi tällaisissa aina oletetaan että jotain menoa edes halutaan? Mä inhoan sovittuja menoja, haluan vain olla rauhassa, haluan olla kotona. Päiväni saattaa mennä pilalle periaatteessa hauskastakin menosta, jos päivän fiilis ei sovikaan siihen menoon. Olen voinut itse haluta lähteä johonkin tapahtumaan ja murjottaa koko päivän kun piti lähteä. Onneksi näin käy kuitenkin aika harvoin.

Noh, eipä mulla ole kavereitakaan jotka mihinkään kyselisivät, mutta ei haittaa.

Mun työ on sitä että kalenterissa on varauksia jo joulukuulle. Vapaa-ajalla ja lomilla vältän kaikkia sitoumuksia. Etenkin nyt kesälomalla haluan olla vapaa, eli vasta aamulla päätän mitä teen vai teenkö mitään. Saan siitä kaikkein eniten voimaa jaksaa töissä mahdotonta sitoumuksien määrää. Ja teen ihan tavallista päivätyötä mutta jonkun voi yllättää kuinka sidottua työni on. Toki isommat asiat kuten ulkomaanmatkat yms. on varattu etukäteen mutta en esim. halua sopia maanantaina että pe lähden kirpparille sun kanssas.