Mitä ajattelisit jos 44-vuotias saa iltatähden?

Täällä kanssa yksi iltatähti. Meillä minä olen niiden vanhojen vanhempien edunvalvoja, koska 13-17 v vanhemmilla veljillä on perheet. Että kiitti vaan v*tusti, vanhemnat, mihinkäs sitä omaa elämää edes tarvis. Miettikää yli sata kertaa, minkälaiseen asemaan sen tähtösen laitatte kun lääkäri vie ajokortin ja reuma toimintakyvyn.

Ajattelen: voi lapsiparkaa, mummin iässä oleva äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä synnyin iltatähdeksi äitini ollessa 40 ja isän yli 50. Jouduin häpeämään etenkin äitiäni, hän oli 10-15 vuotta vanhempi, kuin koulukavereitteni äidit ja hänen ajatusmaailmansa oli vielä vanhemman ihmisen. Miten paljon kadehdinkaan kavereita, joiden äidit veivät lapsiaan elokuviin jne. Minua ei äiti vienyt koskaan mihinkään. Vasta aikuisena tajusin kuinka paljon asia vaikuttikaan koko minun elämääni. Vanhin sisaruksistani oli 22 ja minusta seuraava 14 vuotta minua vanhempi. Kasvoin siis yksin ja yksinäiseksi jäinkin, koska äitini ei hyväksynyt oikeastaan ketään kavereistani.

Mä en kyllä nää mitään yhteyttä sun äidin iän ja sen välillä ettei vieny sua mihinkään eikä hyväksyny sun kavereita. Vai meinaatko että nelikymppinen ei jaksa enää viedä lasta mihinkään? Voi voi kuule, monessa perheessä lapset reissaa isovanhempienkin kanssa jopa ulkomailla asti! Eihän nyt nykypäivän 40-50v oo vielä ikä eikä mikään! Niin, meillä tosiaan nuorin lapsista on 9v ja itse ollaan 51v ja 53v. Hyvin jaksetaan käydä etelässä pari kertaa vuodessa ja lisäksi muutaman kerran ristielyllä. Lapsi pääsee leffaan, huvipuistoon ja harrastuksiin aivan varmasti. Tässä iässä kun on jo rahaakin millä viedä. Aktiivisesti harrastetaan liikuntaa koko perhe ja tehdään vaikka mitä yhdessä ja erikseen. Huvittavaa että parikymppisen silmin näyttää että 40-50v on jo toinen jalka haudassa. No toisaalta, luultavasti tuossa iässä olisin itsekin noin ajatellut. Kun ikää tulee lisää nousee samalla se raja kuka on "vanha".

Olen jo 60 täyttänyt, eli syntynyt 50-luvun lopulla. Kun aloitin koulun, olivat kaikkien koulukavereitteni vanhemmat noin 25-30 vuotiaita. Äitini mielestä elokuvat jne. eivät olleet tarpeellisia ja saisin pysyä kotona. Hänen arvomaailmansa ja ajatuksensa olivat viime vuosisadan alusta. Ne tulivat ilmeisesti suoraan hänen mummoltaan, joka kasvatti äidin. Äidin äiti oli kuollut äitini ollessa hyvin pieni. Niinpä äitini oli oppinut, että kirkko oli suurin piirtein ainoa paikka, jonne lapsia voi viedä. Tuntui pahalta, kuunnella koulukavereiden juttuja elokuvakäynneistä jne. Olin vanhan ja erityisen vanhanaikaisen äitini vuoksi kaikesta tuosta ulkopuolinen.  Monta kertaa toivoin salaa itselleni nuorta äitiä. Isäni ei koskaan puuttunut äitini touhuihin. Piti parempana pitää suunsa kiinni.

Surullista. Mutta ajat muuttuvat eikä nykypäivän 40v vastaa lainkaan sitä minkälainen oli 40v tuolloin.

Sinulle 40, mistä päättelit, että perheemme olisi ollut köyhä. Rahaa oli riittävästi, äidin mielestä elokuvat jne. eivät vain kuuluneet elämään, koska eivät olleet kuuluneet hänenkään lapsuuteen/nuoruuteen. Äiti oli syntynyt vuonna 1917 ja minä olen siis yli kuusikymppinen. Elin lapsuuttani siis 50-luvun lopussa ja 60-luvulla. En siis kokenut iltatähteyttäni koskaan hyvänä asiana.

Ne jotka kritisoivat täällä iäkkäämpiä vanhempia omien huonojen kokemusten pohjalta eivät huomioi sitä että heidän syntyessään 40v nainen oli oikeasti paljon "vanhempi" sekä terveytensä että ajatusmaailmansa puolesta. Ihmiset pitävät nykyään itsestään parempaa huolta ja ovat tietoisempia elintapojen merkityksestä, naisen elämä on vapaampaa ja osallistuvamapaa kuin ennen. Itse olen jo yli 50v ja kun mietin minkälainen oma äitini oli tämän ikäisenä niin ero on kyllä melkoinen. Äidillä oli jo tuolloin kaikenlaisia vaivoja ja ulkoisestikin oli ihan mummoutunut. Missään ei juuri koskaan käynyt vaan elämä pyöri kodin seinien sisällä. Siivoaminen tuntui olevan elämän tarkoitus. En kyllä voi kuvitellakaan että hänellä olisi tuolloin ollut oma pieni lapsi. Ikäiselläni ystävällä kuitenkin on alle 10v lapsi ja se tuntuu ihan luonnolliselta. Ulkoisestikin ystäväni on ihan nuorekas ja eläväinen. Nykyään taitaa ollakin nouseva trendi hankkia lapsia vähän vanhemmalla iällä. Nuoret opiskelevat pitkään ja haluavat säilyttää vapautensa pitkään. Itse en pidä sitä pahana. Jokainen varmaan tietää itse missä iässä haluaa vanhemmaksi vai haluaako ollenkaan. Luonto kyllä hoitaa ettei se enää onnistu kun ikää on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

No siis näin parikymppisenä pienen lapsen äitinä sanon, että ihan älytöntä. Mikset viimein ota aikaa itsellesi..? 

Pakko kommentoida nyt.

Itse odotan iltatähteä 35-vuotiaana.

Jos nyt saisin valita toisin, niin lähtisin koko hommaan vasta nyt.

Samaa on puhuttu ystävien kanssa ja varsinkin niiden jotka on ns uusintakierroksella lasten hankkimisessa.

Sitä luuli 20-vuotiaana olevansa niin aikuinen. Kun näin päälle kolmekymppisen elämänkokemuksella asiaa ajattelee, niin ihan lapsi sitä on ollut.

Uskoisin että nelikymppisenä siitä äitiydestä nauttii ihan eri tavalla. Itse ainakin kaipasin parikymppisenä vielä omaa aikaa ihan eri tavalla ja kävin baareissakin kavereiden kanssa.

Nykyään nautin perheen kanssa olosta enkä kaipaa omaa aikaa samalla tavalla. Joskus voi jossain käydä iltamenoissa mutten kaipaa sitä enää samalla tavalla kuin nuorempana.

Ennemmin ajattelen nykyään näin että nuorena mennään ja reissataan ja bietetään. Hankitaan hyvä ammatti, talousasiat kuntoon ja sitten vasta lapset.

Tämä on toki vain minun näkemys mutten paheksu enää nelikymppisiä äitejä niin kuin joskus nuorempana tein. Onneksi järki ja sydämen sivistys kasvaa kun ikää tulee eikä maailma ole enää niin mustavalkoinen.

Lasta käy siinä mielessä vähän sääliksi, että äiti täyttää 60, kun hän on vasta 15-16v.

Kauheasti on vanhoista vanhemmista negatiivisia kommentteja. En näe itse asiaa ollenkaan samalla tavalla. Nuorin sisarukseni on 12 kun vanhin lähentelee neljääkymmentä, itse siitä väliltä. Ihan yhtä lailla ovat olleet kaikkien tekemisissä mukana, jaksaneet reissata ja kuljettaa millon missäkin.

Varsinkin, kun toinen vanhemmistani on ollut eläkkeellä jo siitä lähtien kun itse olin pieni. Ei lastenhoitopulmia, melkein aina joku kotona.

Kyllä sitä aina välillä nauretaan, että onko se pappa lähetetty lapsen kanssa reissuun, vaan mikäs siinä, korjataan jos jaksetaan. Nuorempaa veljeä luultu usein myös minun lapsekseni, joskus kiusoittelikin varaäidiksi.

Molemmat vanhemmat vielä kohtuu hyvässä kunnossa, toinen reippasti yli 60 ja toinen lähentelee sitä. Entäs sitten? Ei kaverien vanhemmat ole koskaan pahalla katsoneet, hyvin kaikki tulleet toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis näin parikymppisenä pienen lapsen äitinä sanon, että ihan älytöntä. Mikset viimein ota aikaa itsellesi..? 

Pakko kommentoida nyt.

Itse odotan iltatähteä 35-vuotiaana.

Jos nyt saisin valita toisin, niin lähtisin koko hommaan vasta nyt.

Samaa on puhuttu ystävien kanssa ja varsinkin niiden jotka on ns uusintakierroksella lasten hankkimisessa.

Sitä luuli 20-vuotiaana olevansa niin aikuinen. Kun näin päälle kolmekymppisen elämänkokemuksella asiaa ajattelee, niin ihan lapsi sitä on ollut.

Uskoisin että nelikymppisenä siitä äitiydestä nauttii ihan eri tavalla. Itse ainakin kaipasin parikymppisenä vielä omaa aikaa ihan eri tavalla ja kävin baareissakin kavereiden kanssa.

Nykyään nautin perheen kanssa olosta enkä kaipaa omaa aikaa samalla tavalla. Joskus voi jossain käydä iltamenoissa mutten kaipaa sitä enää samalla tavalla kuin nuorempana.

Ennemmin ajattelen nykyään näin että nuorena mennään ja reissataan ja bietetään. Hankitaan hyvä ammatti, talousasiat kuntoon ja sitten vasta lapset.

Tämä on toki vain minun näkemys mutten paheksu enää nelikymppisiä äitejä niin kuin joskus nuorempana tein. Onneksi järki ja sydämen sivistys kasvaa kun ikää tulee eikä maailma ole enää niin mustavalkoinen.

Se ei todella ole mustavalkoinen. Minä olen 38, lapsi 16, eikä tulisi mieleenkään (miehellekään) lähteä uusintakierrokselle, täällä kaivataan _jo_ omaa aikaa, enkä nyt tarkoita mitään baari-iltoja, vaan vastuun päättymistä ja seuraavaa elämänvaihetta. Jos olisin jättänyt lapsen hankinnan näille vuosille, se olisi jäänyt kokonaan väliin terveydellisistä syistä, ehkä muutenkin. Meillä oli aikaa järjestää talousasioita lapsiperhevuosina, silloinhan ei ihmeemmin pystynyt esim. reissaamaan, joten oli aikaa tehdä töitä ja maksaa laina pois. Seuraavaksi jotakin ihan muuta.

mikä iltatähti tuo muka on?

Tuossahan on jo peräti kolme (3!!!!) ALAIKÄISTÄ KAKARAA VIELÄ?

Kunnon iltatähden perheessä vanhin on vähintään aikuinen.

Terv 44v

(Lapset 23&21) ja en tahtoisi iltapenikoita

Olisin onnellinen tietysti hänen puolestaan! Kuka meistä olisi toisen päätöksiä arvostelemaan? Itse en haluaisi enää sen ikäisenä lasta, mutta jos ehkäisy pettäisi pitäisin silti lapsen.:)

Ajattelisin vain, että kappas joku hankki lapsen saman ikäisenä kuin äitini minut. Ja että lapselle tulee mukava lapsuus, kun jo elämää kokenut nainen ei ole niin tiukkapipoinen vanhempi eikä vahtaa kaikkea lapsenkasvatuksessa jonkun opaskirjan mukaan.

N22 ja äitini 65

En keksi ensimmäistäkään syytä ajatella siitä yhtään mitään. On ihan tarpeeksi ajateltavaa ilmankin 😄

Ei aina kaikilla 40++ ikäisenäkään kaikki onnistu.

Joskus äiti ei osaa koskaan ja joskus lapsi on hullu, paha tai mielisairas.

Esim. 2016 Helsingissä tappo poika äitinsä( joku hammaslääkäri oli äiti) ja tää äiti oli saanut pojan muistaakseni 46-vuotiaana.

Sit Kuopion tapaus, muistatteko joku pari vuot sit, yli nelikymppinen ihme joogaämmä tappoi kaksi pikkupoikaansa.

Olen nähnyt niin monia vanhojen äitien outoja tapauksia että huh huh

Sit viime kesänä joku myös iäkkäänä kehitusvamm.pojan sanaut äiti hukutti sen parikymppisen poikansa siihen jokeen...jne jne

" Hän sai lapsen ".

Kaveri sai lapset 38 ja 44-vuotiaana. On tosi osallistuva äiti..matkustelevat, vie lapsia harrastuksiin yms..muutenkin nuorekas tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Lasta käy siinä mielessä vähän sääliksi, että äiti täyttää 60, kun hän on vasta 15-16v.

Miksi ihmeessä säälisit? Kun olin 15-16v kuusissakymmenissä ollut äitini oli vielä töissä, mutta vuorotteluvapaalla. Koulusta tullessa oli välipalaa ja kahvit valmiiksi keitettynä, eikä tarvinnut ruveta yksin niitä hommaamaan. Kun olin ammattikoulussa ja äitini oli päässyt eläkkeelle, ja koulupäiväni olivat pidentyneet niin kotona odotti valmis päivällinen. Äidistä on muutenkin enemmän iloa kun hän on vapaampi ja rennompi kun voi käyttää aikansa ystäviensä kanssa.

Sanottakoon vielä, että minulla ei ole äidin puolelta enää sisaruksia, kun vanhempi velipuoleni menehtyi syöpään ollessani 5v, eli lapsenlapset eivät vie äitini aikaa. Hän saa toteuttaa ns "mummoilua" kummilapsensa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Sit Kuopion tapaus, muistatteko joku pari vuot sit, yli nelikymppinen ihme joogaämmä tappoi kaksi pikkupoikaansa.

Olen nähnyt niin monia vanhojen äitien outoja tapauksia että huh huh

Sit viime kesänä joku myös iäkkäänä kehitusvamm.pojan sanaut äiti hukutti sen parikymppisen poikansa siihen jokeen...jne jne

Kyllä ne nuoremmatkin äidit lapsiaan pahoinpitelee ja jopa tappaa. Älä liitä sitä ikään. Häiriintynyt ihminen on häiriintynyt oli ikä mikä vaan.

Tunnen pariskunnan, jotka saivat lapsen kun mies 55 v ja vaimo 45 v. Miehellä entisestä liitosta aikuiset lapset, naiselle tämä oli eka. He ovat todella olmin näköisiä kun työntelevät vauvakärryjänsä, kummatkin näyttävät vanhentuneen 10 vuotta lisää. En yleensä arvostele lasten hankkimisikää, mutta ei tuo tilanne ole enää lapselle paras mahdollinen. Kun menee kouluun vanhemmat on 62 ja 52, rippikouluiässä vanhemmat on 70 v ja 60 v. Ehkä tuosta varhaislapsuudesta jotenkin klaaraavat, mutta varsinkin teinin vanhempina ei enää kiva.