Onko täällä etä-äitejä/tulevia sellaisia?
Itselläni etä-äitiys mahdollisesti edessä. Mikä ei ole minulle mitenkään helppo juttu =(
Olisi kivaa keskustella jonkun " kohtalotoverin" kanssa etä-äitiyteen liittyvistä asioista.
Enemmän minusta ja tilanteestani löytyy
" Mitä tehdä kun lapsi ei halua isälleen lähteä" -viestistä, sinne vastasin kyselijälle ja kirjoitin omaa tarinaani, josta tulikin sitten mieleen kysellä näin muista etä-äideistä..
Kommentit (5)
Mä jo luulin että ei etä-äitejä tai tulevia sellaisia täällä pyörikään... (Vaikka kyllähän se etä-äitiys vielä nykyään onkin paljon harvinaisempaa)
Juu olisi mukavaa kyllä vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia paremmin sähköpostitse, uskallatko laittaa oman osoitteesi tänne niin kirjoitan sitten sinulle? Mulla ei ole ainakaan toistaiseksi vielä kuin yksi sähköpostiosoite käytössä, jossa näkyy koko nimeni niin en sitä viitsisi täällä julkaista..
...eli en myöskään haluais laittaa omaa osoitetta, kun siinä on mun nimi kokonaisuudessaan. Mut jos tuon siipan s-postiin laitat vaikka sun osotteen niin vastailen sit omasta osotteesta? Siis ukkelin eemeli on mika.kawa@pp.inet.fi niin laitahan viestiä...
-Number4-
Olen ollut etä-äiti n. 2,5 vuotta, eikä se tosiaankaan ole ollut kovin helppoa missään vaiheessa! Toki se riippuu lapsen isästä ja hänen elämäntilanteestaan millaiseksi tilanne ajan kanssa muotoutuu... Monesti olen ajatellut, että vertaistuki olisi paikallaan..
MInä olen ollut etä-äitinä toiselle lapselleni edellisestä liitosta n. 6vuotta. Helppoa ei ole ollut. Mutta riiteleen käräjillä en ole alkanut tosin pari kertaa on tarvinnut lastensuojelua vaivata lapsen hyvinvoinnin vuoksi. Uskon että lapseni kokee tärkeämmäksi pitää sen entisen kodin ympärillään ja sen tutun ympäristön kuin tulla äidin luo. En pysty tässä elämäntilanteessani jossa nykyisen mieheni kanssa on aviokriisi muuta kuin olemaan kaukaisena tukena lapselleni.
Ero oli aikoinaan riitaisa ja luovuin esikoisesta joka halusi jäädä isän luo eikä lähteä äidin kanssa pois. Lapset ovat kokeneet toisiinsa ja minuunkin ikävää. Mutta yhteydenpitoa on pidetty tärkeänä ja sen oman vanhemman antaman huomion ja kasvatuksen.
Olen edelleenkin Esikoiselleni tärkeä ihminen ja hyvin läheinen. Enkä koe kokonaan menettäneeni vanhemmuuttani. Siitäkin huolimatta etten ole kuin vasta nyt pystynyt neuvottelemaan exän kanssa lasten asioista keskenään.
Mulla on aika sama tilanne, ja olen miettiny josko pitäis " antaa periksi" ja ruveta etä-äidiksi. Voitais vaihtaa s-postiosotteita? ja keskustella ja jutella asioista privaatisti enemmälti...?
-Number4-