Lapsen masennus
Onko teillä masentunutta lasta? Lähinnä tarkoitan alle 10-vuotiasta. Miten lapsi on oireillut, millaista hoitoa on saanut ja mistä? Onko lääkitystä (millainen)? Millaiset ovat tulevaisuuden näkymät?
Itse olen alkanut epäilemään 8-vuotiaan poikani "pellekäytöstä" masennuksen oireena. Hänellä tuntuu olevan kaksi (joskus kolmekin) eri persoonaa: ihmisten joukossa huutava pelle, kahdenkesken asiallinen kaveri, yksinään alakuloinen. Kavereita hänellä ei mielestäni ole, hän on välinpitämätön esim. omaa hygieeniaansa ja tavaroitaan kohtaan. Joskus tuntuu, kun hän ei ihan oikeasti ymmärtäisi, mitä häneltä odotetaan, koulussa on ongelmia jne. Kuulostaako kenestäkään tutulta?
Itse olen yrittänyt löytää lastenpsykiatria hänelle, mutta kukaan jonka olen löytänyt ei ota uusia potilaita tällä hetkellä. Mistä voisin löytää osaavaa apua (kunnan psykologit sun muut julkiset eivät mielestäni osaa näitä asioita)?
Kommentit (6)
ovat Suomessa laadultaan hyviä. Sinuna ottaisin yhteyttäni lapsen koululääkäriin ja kertoisin tilanteen sekä pyytäisin hänen kannanottoaan siihen, olisiko lastenpsykiatrinen arvio paikallaan. Lastenpsykiatrisessa yksikössä on kuitenkin hoitotakuu, joten siellä lastenpsykiatri ei voi sanoa, että ei ota uusia potilaita!
vaikka suvussasi olisi huonoja kokemuksia julkisen puolen terveydenhuollosta ei se tarkoita etteikö sieltä saisi apua nyt. Itselläni on kaksi erityislasta ja kaikki tutkimukset ja arvokas apu on saatu julkisen puolen kautta. Vanhempien pitää olla avoimia tukiehdotuksille ja sietää että myös perhedynamiikkaa tutkitaan jotta saadaan selville millaisessa ympäristössä lapsen ongelmat ilmenevät. Itselleni perheneuvolakäynnit olivat todella vastenmielisiä, mutta sieltä sai paljon hyviä vinkkejä arkeen. Julkisella puolella kaikki ei tapahdus sormia napsauttamalla, jonottamaan joutuu, mutta jos ei hakeudu jonoon mitään ei tapahdu.
Usein pellekäytöksen takana on jokin hahmotusvaikeus tai lievä puheenkehityksen häiriö, jolloin ei esim.ymmärrä annettuja ohjeita. Joskus sosiaalinen kypsyminen tapahtuu hitaammin ja leikkitilanteet vaativat harjoittelua ja ohjausta. Oletteko selvittäneet miksi kavereita ei ole, onko kiusattu? Tahtooko lapsesi leikkiä pienempien kanssa vai viihtyykö enemmän omissa oloissaan?
Kaverittomuus ja kouluongelmat vaativat vanhempien puuttumista asiaan, ne ovat iso riskitekijä syrjäytymiselle. Usein lievä puheenkehityksen häiriö tulee ilmi vasta kouluiässä. Lapsi ehkä itsekin tietää että jokin hänessä on erilaista kuin muissa ja muuttuu apeaksi koska ei löydäasialle selitystä. Itse en usko että lapsellasi olisi varsinainen masennus, mutta oireilu kertoo että tukea hän tarvitsee.
Onko lapsellasi ylivilkkautta? Kuinka lukemaan opettelu on sujunut? Millaista palautetta olette saaneet opettajalta?
Puheenkehityksen häiriö on mielestäni ilmeinen hänen kohdallaan, joskus hän hakemalla hakee sanoja ja melkein änkyttää, toistaa sanomiaan sanoja jne.
Ja joskus tuntuu, että hän ei kuule/ymmärrä hänelle sanottua. Koulupsykologi teki hänelle jonkun testin ja siinä kuulemma näkyi jotain tätä vahvistavaa (tapaaminen psykologin kanssa on vasta syksymmällä, joten en tarkemmin vielä tiedä tulosta).
Koulukiusatuksitulemiseen en usko, on kyllä tullut uutena luokalle jossa kaikki muut ovat jo tunteneet toisensa. Joten kaverittomuus johtunee siitä. Yksi vähän parempi kaveri on ylemmiltä luokilta.
Ylivilkas hän ei ole, mutta lukemaan opettelussa on jotain ihmeellistä. Hän osasi lukea jo ennen kouluunmenoa, ja lukee minun läsnäollessa lukee ihan hyvin tekstiä kuin tekstiä ääneen (joten en kuvittele). Opettaja kuitenkin viestittää ettei lukeminen ota sujuakseen. Mitä ihmettä??? Sama on matematiikan kanssa, jätkä laskee sujuvasti isojakin lukuja yhteen kotona, mutta koulussa ei yksinkertaisimmatkaan laskut onnistu (olen katsonut niitä kokeita ja hän mokaa ihan helpot laskut, mitkä varmasti osaa). Ihan tuntuisi, kun koulussa jokin mättäisi, poika ei pidä opettajastaan (ei ole tarkemmin kertonut miksi). No opettaja vaihtuu nyt syksyllä, joten jos siitä mättää niin helpottanee...
Meillä 8 v tyttö, samanlaista ongelmaa kuin teillä. Erityisesti tuo, että kotona pärjää ja osaa, mutta koulussa ongelmia, ollut jo eskari iästä asti. Yksityiseltä hain lähetteen kunnalliseen ja nyt ollaan tuen piirissä. HIENO JUTTU! Toinen asia, meillä kotona laskut ym sujuu hyvin ja tyttö osaa, koulussa ongelmia aiheuttaa aikataulu. eli kun ajatus lapsella harhailee, kukaan ei isossa luokassa palauta takaisin tehtävään, ja sitten menee kokeet huonosti. Psyk polilta nyt laitettu kouluun viestiä, että täytyy koulussa järjestää jatkossa koe tilanteet eriaikaan kuin muilla tai niin, että hänen tukenaan on aikuinen. Nyt sujuu kouluhommat paremmin, mutta avoimin mielin täytyy mennä, mua auttaa usko siihen, että kaikella tapahtuvalla on oma tarkoitus, jonka ymmärämme vasta myöhemmin. :x
add ( kouluvaikeudet, mutta taidot näkyy kotona )
pragmaattinen dysfasia ( sanojen ymmärtämisen vaikeus?)
En ole asiantuntija, mutta nämä oman lapseni kohdalla olleita epäilyjä. Hänellä myöskin koulussa vaikeuksia asioissa jotka kotona osaa, sekä puheen kehityksen viivettä. Pellekäytöstä tosin ei ole ollut.
Meillä myös hyvät kokemukset kunnallisen puolen terveydenhuollosta ( mm. ainoa taho josta saatu kuntoutusta )
masennusta epäilen ihan sukurasitteen vuoksi. Isäni suvussa mukaan lukien minä itse on taipumusta masennukseen (myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön). Siksi tiedän noiden julkisten palveluidenkin tasosta...