Koiranpentu haukkuu ja reagoi ihan kaikkeen :(

Äkkiä koirankouluttajalta yksityistunti ennen kuin pilaatte koiran lopullisesti. 

Pelkää.

Kannattaa mennä pentukouluun niin opitte koulutuksen niksit moneen asiaan.

Meidän koiramme on paimenrotua ja erittäin herkkä reagoimaan ja sen lisäksi hyvin arka (huono yhdistelmä).  Onneksi ei ole ensimmäinen koiramme, joten ei haittaa, vaikka koira on aika vaikea. Koiramme on reagoinut kaikkeen hurjalla haukulla pelkkää epävarmuuttaan.

Olen lenkeillä pyydellyt ihmisiltä saanko taputella muun muassa pyöriä, suksia ja rollaattoreita. Sen lisäksi ollaan yhdessä koiran kanssa tutkittu liikennemerkkejä, kantoja, vieraita ihmisiä ja yleensäkin kaikkea mikä pelottaa. Mitä hermostuneempi koira on, sitä rauhallisempi itse olen. Aika hyviin tuloksiin on päästy, mutta koiran luonne ei tietenkään muutu. Se reagoi epäluuloisesti uusiin tilanteisiin aina. Sen verran on saatu aikaiseksi, että koira katsoo minua ollessaan epävarma ja minä kerron rauhallisesti, että ei ole hätäpäivää. Se yleensä auttaa koiraa.

Yleensäkin suurimpaan osaan asioista on saatu koira olemaan reagoimatta, reagoimalla itse erittäin vähän. Asumme kerrostalossa enkä esim. koskaan nouse ylös kun posti kolahtaa luukusta. Koira on oppinut, että postin tuleminen ei merkitse mitään, eikä reagoi siihen, ei edes vaikka naapurin koira ryhtyy haukkumaan kun posti tulee. Imuriin on totuteltu siten, että imurin on annettu lojua lattialla, sitä on välillä laitettu käyntiin ja taas sammutettu. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän koiramme on paimenrotua ja erittäin herkkä reagoimaan ja sen lisäksi hyvin arka (huono yhdistelmä).  Onneksi ei ole ensimmäinen koiramme, joten ei haittaa, vaikka koira on aika vaikea. Koiramme on reagoinut kaikkeen hurjalla haukulla pelkkää epävarmuuttaan.

Olen lenkeillä pyydellyt ihmisiltä saanko taputella muun muassa pyöriä, suksia ja rollaattoreita. Sen lisäksi ollaan yhdessä koiran kanssa tutkittu liikennemerkkejä, kantoja, vieraita ihmisiä ja yleensäkin kaikkea mikä pelottaa. Mitä hermostuneempi koira on, sitä rauhallisempi itse olen. Aika hyviin tuloksiin on päästy, mutta koiran luonne ei tietenkään muutu. Se reagoi epäluuloisesti uusiin tilanteisiin aina. Sen verran on saatu aikaiseksi, että koira katsoo minua ollessaan epävarma ja minä kerron rauhallisesti, että ei ole hätäpäivää. Se yleensä auttaa koiraa.

Yleensäkin suurimpaan osaan asioista on saatu koira olemaan reagoimatta, reagoimalla itse erittäin vähän. Asumme kerrostalossa enkä esim. koskaan nouse ylös kun posti kolahtaa luukusta. Koira on oppinut, että postin tuleminen ei merkitse mitään, eikä reagoi siihen, ei edes vaikka naapurin koira ryhtyy haukkumaan kun posti tulee. Imuriin on totuteltu siten, että imurin on annettu lojua lattialla, sitä on välillä laitettu käyntiin ja taas sammutettu. 

Meilläkin paimenrotuinen koira ja imurille haukkuminen ja suulakkeen jahtaaminen kiihdyttää koiran aivan hirveisiin mittoihin. Haukkuu ja jahtaa suulaketta aivan hulluna. Miten tällaisesta voi oppia pois? Ainoa ratkaisu on tähän asti ollut, että koira on sen ajan parvekkeella. Menee aivan tolaltaan myös trampoliinilla hyppivistä lapsista. Mikä neuvoksi? 

Meilläkin pentu sekoaa trampoliinilla hyppivistä ihmisistä. Ei saa mitään kontaktia, haukkuu ja menee trampan alle. Niinpä koira ei voi olla pihalla, jos lapset hyppii trampoliinilla. Ikkunat yms. myös suljettava, jotta ei kuule mitään pomppimiseen liittyviä ääniä. Mitkään herkut tms. ei auta. 

Koiraa voi ihan hyvin kieltää haukkumasta esim. imurille ja jahtaamasta pyöriä. Kyllä sille voi opettaa, että ihminen päättää, mitä saa tehdä. Jos pentu on noin hallitsematon, voisi käynti kouluttajalla olla paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän koiramme on paimenrotua ja erittäin herkkä reagoimaan ja sen lisäksi hyvin arka (huono yhdistelmä).  Onneksi ei ole ensimmäinen koiramme, joten ei haittaa, vaikka koira on aika vaikea. Koiramme on reagoinut kaikkeen hurjalla haukulla pelkkää epävarmuuttaan.

Olen lenkeillä pyydellyt ihmisiltä saanko taputella muun muassa pyöriä, suksia ja rollaattoreita. Sen lisäksi ollaan yhdessä koiran kanssa tutkittu liikennemerkkejä, kantoja, vieraita ihmisiä ja yleensäkin kaikkea mikä pelottaa. Mitä hermostuneempi koira on, sitä rauhallisempi itse olen. Aika hyviin tuloksiin on päästy, mutta koiran luonne ei tietenkään muutu. Se reagoi epäluuloisesti uusiin tilanteisiin aina. Sen verran on saatu aikaiseksi, että koira katsoo minua ollessaan epävarma ja minä kerron rauhallisesti, että ei ole hätäpäivää. Se yleensä auttaa koiraa.

Yleensäkin suurimpaan osaan asioista on saatu koira olemaan reagoimatta, reagoimalla itse erittäin vähän. Asumme kerrostalossa enkä esim. koskaan nouse ylös kun posti kolahtaa luukusta. Koira on oppinut, että postin tuleminen ei merkitse mitään, eikä reagoi siihen, ei edes vaikka naapurin koira ryhtyy haukkumaan kun posti tulee. Imuriin on totuteltu siten, että imurin on annettu lojua lattialla, sitä on välillä laitettu käyntiin ja taas sammutettu. 

Kiitos sulle. Pidin jo itseeni hulluna kun silittelin mökille ilmestynyttä skootteria, kun se oli pennulle pelottava vempele:)

Vierailija kirjoitti:

Koiraa voi ihan hyvin kieltää haukkumasta esim. imurille ja jahtaamasta pyöriä. Kyllä sille voi opettaa, että ihminen päättää, mitä saa tehdä. Jos pentu on noin hallitsematon, voisi käynti kouluttajalla olla paikallaan.

Harva PENTU ymmärtää, jos sitä kieltää haukkumasta. Pitää ensin treenata se miten kielletään tai kielletäänkö ollenkaan vai koulututetaanko vastaehdollistamisen kautta. 

Myös vahtiviettiä voi olla, jos etenkin jos kyseessä on belgi, sakemanni tms. Tällaisiin olisi hyvä heti puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiraa voi ihan hyvin kieltää haukkumasta esim. imurille ja jahtaamasta pyöriä. Kyllä sille voi opettaa, että ihminen päättää, mitä saa tehdä. Jos pentu on noin hallitsematon, voisi käynti kouluttajalla olla paikallaan.

Harva PENTU ymmärtää, jos sitä kieltää haukkumasta. Pitää ensin treenata se miten kielletään tai kielletäänkö ollenkaan vai koulututetaanko vastaehdollistamisen kautta. 

Tottahan pentu nyt ihmisen kiellon ymmärtää, erityisesti kun haukkumisesta on kyse ulkopuolisen katkoittamisyrityksestä... ihminen voi kertoa, että kiitos, älä puutu vaan anna minun hoitaa. Mutta tokihan kieltämistä (luopumista) voi ja kannattaa myös harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiraa voi ihan hyvin kieltää haukkumasta esim. imurille ja jahtaamasta pyöriä. Kyllä sille voi opettaa, että ihminen päättää, mitä saa tehdä. Jos pentu on noin hallitsematon, voisi käynti kouluttajalla olla paikallaan.

Harva PENTU ymmärtää, jos sitä kieltää haukkumasta. Pitää ensin treenata se miten kielletään tai kielletäänkö ollenkaan vai koulututetaanko vastaehdollistamisen kautta. 

Tottahan pentu nyt ihmisen kiellon ymmärtää, erityisesti kun haukkumisesta on kyse ulkopuolisen katkoittamisyrityksestä... ihminen voi kertoa, että kiitos, älä puutu vaan anna minun hoitaa. Mutta tokihan kieltämistä (luopumista) voi ja kannattaa myös harjoitella.

Miten harjoittelisit? pentuhan ei luonnostaan ymmärrä mitään sanoja "ei hauku" tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiraa voi ihan hyvin kieltää haukkumasta esim. imurille ja jahtaamasta pyöriä. Kyllä sille voi opettaa, että ihminen päättää, mitä saa tehdä. Jos pentu on noin hallitsematon, voisi käynti kouluttajalla olla paikallaan.

Harva PENTU ymmärtää, jos sitä kieltää haukkumasta. Pitää ensin treenata se miten kielletään tai kielletäänkö ollenkaan vai koulututetaanko vastaehdollistamisen kautta. 

Tottahan pentu nyt ihmisen kiellon ymmärtää, erityisesti kun haukkumisesta on kyse ulkopuolisen katkoittamisyrityksestä... ihminen voi kertoa, että kiitos, älä puutu vaan anna minun hoitaa. Mutta tokihan kieltämistä (luopumista) voi ja kannattaa myös harjoitella.

Miten harjoittelisit? pentuhan ei luonnostaan ymmärrä mitään sanoja "ei hauku" tms?

No ensinnäkin, älä koskaan sano ei hauku, ei mene tms. vaan aina yksinkertaisesti vain "ei". Ja ihan kautta aikojen se on opetettu pennuille samalla tavoin, jos se on esim, hyppäämästä sohvalle niin kiellä ennenkuin se ehtii hypätä. Ja kehaise vähän, kun tassut jää maahan. Tai jos se on hyökkäämässä repimään lahjetta, niin napakka "ei" lopettaa sen. Olennaista on se, että osaat olla määrätietoinen ja sanoa oikeaan aikaan. Sitten voit vaikkapa laittaa ruokaa maahan ja sanoa ei, sitten kun pentu osaa odottaa rauhassa niin se saa mennä.

Meidän arka paimenrotuisemme kiihtyi aiemmin lattiamopista. Koira meni mopin kanssa niin hirveille kierroksille, että hyökkäsi kiihkoissaan mopin kimppuun heti kun lattian pesu alkoi ja moppi ilmestyi. En halunnut sulkea haukkuvaa koiraa viereiseen huoneeseen aina kun moppasin, joten aloimme treenaamaan moppiin totuttelemista. Koiralle oli opetettu ei, mutta eihän se siitä sanasta mitään välittänyt kun kierrokset menivät niin nopeasti sataan tuhanteen. Moppitreenit olivatkin alkuun sitä, että moppi oli paikoillaan ja menin ihan fyysisesti koiran ja mopin väliin ja osoitin, että moppi on minun. Vähitellen pentu oppi, että en anna omaani sille ja nykyisin saan mopata rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän arka paimenrotuisemme kiihtyi aiemmin lattiamopista. Koira meni mopin kanssa niin hirveille kierroksille, että hyökkäsi kiihkoissaan mopin kimppuun heti kun lattian pesu alkoi ja moppi ilmestyi. En halunnut sulkea haukkuvaa koiraa viereiseen huoneeseen aina kun moppasin, joten aloimme treenaamaan moppiin totuttelemista. Koiralle oli opetettu ei, mutta eihän se siitä sanasta mitään välittänyt kun kierrokset menivät niin nopeasti sataan tuhanteen. Moppitreenit olivatkin alkuun sitä, että moppi oli paikoillaan ja menin ihan fyysisesti koiran ja mopin väliin ja osoitin, että moppi on minun. Vähitellen pentu oppi, että en anna omaani sille ja nykyisin saan mopata rauhassa.

Juu, tuo fyysinen "omistaminen" on myös hyvä keino! T:12

Meillä myös ongelmana trampoliini sekä kaikki mahdolliset pallopelit irl ja telkkarissa saa pennun ihan pois tolaltaan. Menee todella kierroksille ja korvat häviää täysin. Tuntuu, että mikään ei auta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän arka paimenrotuisemme kiihtyi aiemmin lattiamopista. Koira meni mopin kanssa niin hirveille kierroksille, että hyökkäsi kiihkoissaan mopin kimppuun heti kun lattian pesu alkoi ja moppi ilmestyi. En halunnut sulkea haukkuvaa koiraa viereiseen huoneeseen aina kun moppasin, joten aloimme treenaamaan moppiin totuttelemista. Koiralle oli opetettu ei, mutta eihän se siitä sanasta mitään välittänyt kun kierrokset menivät niin nopeasti sataan tuhanteen. Moppitreenit olivatkin alkuun sitä, että moppi oli paikoillaan ja menin ihan fyysisesti koiran ja mopin väliin ja osoitin, että moppi on minun. Vähitellen pentu oppi, että en anna omaani sille ja nykyisin saan mopata rauhassa.

Juu, tuo fyysinen "omistaminen" on myös hyvä keino! T:12

Mitenköhän tätä voisi soveltaa trampoliiniin ja pallopeleihin? :D

Otatko koiraasi miten katsekontaktia? Useimmat koirat tarvitsevat katsekontaktin totellakseen, nähdäkseen sinun reaktiosi ja mukaillakseen sitä. Esim. pyörän tullessa kohti ja koiran vauhkoontuessa, voit kyykistyä koirasi viereen, katsoa sitä neutraalisti silmiin, ja sanoa napakasti ei. Saatat joutua muutaman kerran kääntämään koiran pään itseesi, ja sanoa ei. Kun saat katsekontaktin ja koiran hieman rauhoittumaan, silitä sitä ja kehu. Jatka matkaa kun koira on täysin rauhoittunut tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Otatko koiraasi miten katsekontaktia? Useimmat koirat tarvitsevat katsekontaktin totellakseen, nähdäkseen sinun reaktiosi ja mukaillakseen sitä. Esim. pyörän tullessa kohti ja koiran vauhkoontuessa, voit kyykistyä koirasi viereen, katsoa sitä neutraalisti silmiin, ja sanoa napakasti ei. Saatat joutua muutaman kerran kääntämään koiran pään itseesi, ja sanoa ei. Kun saat katsekontaktin ja koiran hieman rauhoittumaan, silitä sitä ja kehu. Jatka matkaa kun koira on täysin rauhoittunut tilanteesta.

Tämä ei toimi, jos koira on pieni pentu ja aivan vauhkona. Jopa syliin ottaminen ei rauhoita vaan haukkuu ihan hulluna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän arka paimenrotuisemme kiihtyi aiemmin lattiamopista. Koira meni mopin kanssa niin hirveille kierroksille, että hyökkäsi kiihkoissaan mopin kimppuun heti kun lattian pesu alkoi ja moppi ilmestyi. En halunnut sulkea haukkuvaa koiraa viereiseen huoneeseen aina kun moppasin, joten aloimme treenaamaan moppiin totuttelemista. Koiralle oli opetettu ei, mutta eihän se siitä sanasta mitään välittänyt kun kierrokset menivät niin nopeasti sataan tuhanteen. Moppitreenit olivatkin alkuun sitä, että moppi oli paikoillaan ja menin ihan fyysisesti koiran ja mopin väliin ja osoitin, että moppi on minun. Vähitellen pentu oppi, että en anna omaani sille ja nykyisin saan mopata rauhassa.

Juu, tuo fyysinen "omistaminen" on myös hyvä keino! T:12

Mitenköhän tätä voisi soveltaa trampoliiniin ja pallopeleihin? :D

Tällaisessa tilanteessa voi kokeilla siedätystä. Koiran kanssa voi mennä niin kauas tramppiksesta, että koira ei reagoi ja lähestytään tramppista vähitellen ja palkiten rauhallisuudesta. Jos koira reagoi peräännytään kauemmas. Säännöllisiä harjoituksia, mutta ei kovin pitkäkestoisia, niin koiran sietokyvyn pitäisi kyllä kasvaa vähitellen. Pikaisia tuloksia ei kuitenkaan voi odottaa.

Tiedän niin tuon tunteen ap, meillä myös koiranpentu ja olen yllättynyt miten paljon siitä on sekä iloa että itkua. Välillä ja oikeastaan monta kertaa on ollut olo, että vien pennun takaisin kasvattajalle. Meidän pentu on ihana, mutta haastava ja tuntuu välillä että oma jaksaminen on kortilla. Sitten taas mennään asioissa eteenpäin ja jaksaa... Kyllä se siitä, usko tai älä.