Olenko härski, jos ostan ruokatarvikkeita pakastimeen kun äitini haluaa kustantaa kauppareissun??

Mun vanhemmat ainakin on sellaisia, että haluavat auttaa ja sitten ovat vähän nyrppiksiä, kun ei tarvita (eikä huolita) apua.



Meillä on aina hirveä riitä kaupassa siitä kuka maksaa (kaikki haluaisivat maksaa yhteiset ostokset esim. mökillä). Joskus annan periksi heille ihan vaan sen takia, että ehkä kokevat auttaessaan itsensä tarpeelliseksi.



Tietenkin jos äitisi rahatilanne on sellainen, ettei hänellä ole oikeasti varaa auttaa sinua ja perhettäsi, niin sitten kannattaa asiaa miettiä uudestaan. Mutta siis kertomasi perusteella ei kuulosta härksiltä.

mun vanhemmat eivät maksa edes jäätelötötteröä lapsenlapsilleen

olettaen että äidilläsi ei ole taloudellisia ongelmia ja että hän kohtelee kaikkia lapsiaan tasapuolisesti.



On vain järkevää, että vanhemmat auttavat lapsiaan taloudellisesti ja jakavat "ylimääräiset" rahat pois jo elinaikanaan jolloin perilliset välttyvät maksamasta niistä perintöveroa jälkikäteen. Tämä tietenkin edellyttää, että vanhemmat eivät joudu tinkimään omasta elintasostaan ja että he kohtelevat kaikkia perillisiä tasapuolisesti.



Kyllä meillä esimerkiksi sekä vanhemmat että isovanhemmat jakavat säännöllisesti rahaa lapsilleen jotka ovat suurempituloisia kuin he. Koska vanhuksilla ei kuitenkaan ole rahoille muutakaan käyttöä niin niiden poisantaminen elinaikana on järkevää. Ei ole mitään järkeä että vanhukset sijoittavat rahoja joista me sitten maksamme perintöveron kun he voivat antaa rahat meille vähitellen ja me sijoitamme ne tai annamme edelleen lapsillemme.

Osta ihmeessä ihan kunnolla. Saatte molemmat hyvän mielen.

Mä ainakin olen ajatellut niin, että voin kerran vuodessa hyvillä mielin ottaa apua vastaan, jos sitä hyvällä mielellä annetaan. Mun isäni vaimo (eivät todella elä köyhyydessä) haluaa joskus tukea rahallisesti (Ikean reissulla halus maksaa mun ostokset jotain 100 e). En ole oikeasti mitään vailla, mutta rahatilanne on silti toisella tasolla kuin heillä. Tiedän, että haluaisivat auttaa enemmänkin, jos siihen olisi luontevia mahdollisuuksia (asutaan aika kaukana). Siksi otan joskus tarjotun rahallisen avun (kohtuullisessa määrin) vastaan ja olen kiitollinen siitä sekä autan jossain toisessa asiassa tarvittaessa.



Toisaalta taas mieheni vanhemmat ovat tiukemmilla kuin me ja silti haluavat tukea rahallisestikin. Se joskus hieman aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Tekisi mieli sanoa, että ei sitä välittämistä tarvitse osoittaa rahallisesti, kun tietää, ettei siihen oikeasti ole varaa. Kuitenkin mummon lapsenlapselleen ostamat lahjat ovat täynnä rakkautta ja siksi mielestäni ne täytyy ottaa vastaan, vaikka itselle riittäisi vähempikin/halvempikin. On vaikea seilata siinä kohtuullisuuden aallonharjalla ja ottaa kiitollisuudella vastaan, mutta samalla yrittää viestiä sitä, ettei heillä ole minkäänlaista velvollisuutta meitä auttaa tai lahjoa.



Mun mielestä voit ottaa siis ruoka-avun kiitollisena vastaan, jos tiedät, ettei se toiselta varsinaisesti ole pois. Ehkä kuitenkin pitää muistaa, ettei nyt ala kohtuuttomasti hamstraamaan kaikkea mahdollista. Kyllä sen itse tietää, että mikä tuntuu kohtuulliselta ja mikä ei.