Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Haave omasta koirasta - pelko vapauden menettämisestä

Vierailija
10.07.2017 |

Olen aina halunnut koiran ja nyt 24-vuotiaana elämäntilanteeni on sellainen, että koiran ottaminen voisi olla mahdollista noin vuoden sisällä.

Vaikka koira onkin pitkäaikainen haave ja toisaalta suunnittelen jo innolla koira-arkeakin, toisaalta vähän kauhistuttaa se "lopullisuus", sitoutuminen noin 15 vuodeksi.

Entä jos minua alkaakin kaduttaa se, etten koiran takia voi lähteä puolen vuoden reppureissulle tai oman ammattini vapaaehtoistöihin kehitysmaahan? Matkustelu toki jossakin mittakaavassa onnistuu koirankin kanssa, vaikkei nyt ihan pentuvaiheessa, mutta pitkät reissut rajautuisivat pois jonnekin nelikymppiseksi asti. Näin parikymppisenä matkustamista (joskin tähän asti max 3 viikon reissuja) rakastavana tuo vähän kummittelee mielessä...

Onko koiraihmisillä ollut tällaisia ajatuksia ennen koiran ottamista, tai onko joku päättänyt jättää/siirtää koiran hankkimista edelä mainituista syistä? Oliain kiitollinen kaikista kommenteista, jotka voisivat vähän selvittää näitä ajatuksiani!

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
12.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä joku tämän sanoikin (en lukenut kaikkia vastauksia), mutta kannattaa muistaa myös se päivittäinen sitoutuminen. Jos ei ole varaulkoiluttajaa, et voi spontaanisti olla ekstrapitkään pois kotoa. Muistan esim. opiskeluaikoina kun koiralliset kaverit usein joutuivat jättämään extempore-juttuja tämän takia väliin, tai jos joku juttu veyi niin lähtemään aikaisemmin tai ainakin käymään välillä kotona ulkoiluttamassa koiran. Tietty jos sellaisia menoja ei ole tai ne eivät kiinnosta, niin tämä ei ole ongelma :)

Vierailija
22/23 |
12.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua aina ihmetyttää tuo tässäkin ketjussa yhdessä viestissä esitetty näkemys, että koiraa pitäisi viikonloppuisinkin herätä ulkoiluttamaan aikaisin. Ainakin mulla on kaikki koirat aina olleet sellaisia että mielellään köllivät puoleenpäivään ja ylikin. Köllisivät arkisinkin, mutta kun ne on unisena pakko raahata lenkille, kun töihin on lähdettävä. Pikkupentujen kanssa toki joutuu käymään useammin ettei tule pissaa ja kakkaa sisälle, mutta meillä ainakin aikuiset on pidättäneet esim. 12 tuntia hyvinkin yöaikaan kun eivät juo ja touhua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
12.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minua aina ihmetyttää tuo tässäkin ketjussa yhdessä viestissä esitetty näkemys, että koiraa pitäisi viikonloppuisinkin herätä ulkoiluttamaan aikaisin. Ainakin mulla on kaikki koirat aina olleet sellaisia että mielellään köllivät puoleenpäivään ja ylikin. Köllisivät arkisinkin, mutta kun ne on unisena pakko raahata lenkille, kun töihin on lähdettävä. Pikkupentujen kanssa toki joutuu käymään useammin ettei tule pissaa ja kakkaa sisälle, mutta meillä ainakin aikuiset on pidättäneet esim. 12 tuntia hyvinkin yöaikaan kun eivät juo ja touhua.

Tämä! Niin totta! Usein itsellä huoli tulla äkkiä kotiin jostain koska koiran pitää päästä pissalle ja kun kiiruhtaa kotiin, niin koira saattaa käskettynä tulla ulos (makaamaan) mutta ei puhettakaan pissaamisesta. Tai aamuisin saa herättää unisen koiran ja pakottaa taas ulos, koska on itse lähdössä johonkin.

Mutta joo, itsellä jäänyt turhat hillumiset ja menot koska olen mieluummin koirani kanssa. En ole häntä hankkinut siksi että saisi olla yksin kotona. Jos tosiaan olen 8-9h töissä niin illalla olen seurana, jos puolisokaan ei ole kotona. Sitovaa on ja ihan omasta halusta. Jos puolisolla vaikka vapaapäivä ja on ollut kotona, niin silloin joutaa iltaisin harrastaa enemmän muuta. Kovin pitkille reissuillekaan ei enää tee mieli, koska tiedän että kumpikin ikävöimme toisiamme!