abortti vai ei - lapsen isä täysin renttu

Ed. jatkaa. Ja vaikka nyt kuvittelet että et halua takaisin suhteeseen tuon miehen kanssa; jos synnytät tälle miehelle lapsen, tulet aina unelmoimaan yhteisestä ehjästä perheestä, ja todennäköisesti yrität alitajuisesti saada hänet takaisin. Voit siinä onnistuakin, ja sitten ihanaa vauva-arkea varjostaa se, että yrität saada/tai ainakin toivot että mies olisi kunnollinen ja raitis. Älä oikeasti laita itseäsi noin pahaan soppaan! Koko loppuelmäsi menee pilalle, jos sinulla on lapsi tuollaisen miehen kanssa (joka ei varmasti koskaan aio muuttua).

Tulin raskaaksi tarkoituksella ihan suhteessa, ja raskauden alkuvaiheessa mies jäi kiinni taas kännäilystä ja p****ilystä. Mietin teenkö abortin.

Tilanne oli sikäli eri, että olin halunnut lasta jo monta vuotta, ja olimme yrittäneet lasta vuoden, ja olin jo 35.

Tämä ikä oli se minulla joka ratkaisi, etten tehnyt aborttia. En olisi enää varmaan saanut ollenkaan lasta, ja se olisi ollut lakkaa kauheaa.

Rakastan lasta, mutta häpeän että olen valinnut hänelle noin rentun isän. En pysty suojelemaan itseäni enkä lasta isän törttöilyltä, koska isällä on tapaamisoikeus. En saa kunnon perhettä enää, koska ex sabotoi suhteeni, ei suostu ilmoittamaan tapaamisista etukäteen että voisin suunnitella mitään, ei maksa kunnon elatusmaksuja, ja lapsi on köyhyydessä. Lapsi joutuu piilottelemaan isänsä asioita sukulaisilta ja kavereiltaan, ja minulta. Vaikka minä tietysti arvaan, kun tunnen rentun. Renttu vain pahenee, ja teinipoikani joutuu nyt rakastamaan, huolehtimaan ja häpeämään lopun ikää renttua isäänsä, vaikka minä olenkin päässyt jollain lailla hänestä eroon. Näen että poika miettii onko samanlainen kuin isänsä, pelkää että on, ja häpeää.

Olisinpa osannut valita hyvän miehen lapselleni isäksi. Häpeän että olin niin huono. Häpeän sukulaistenkin silmissä. Sukulaiset näkevät pojassa renttua isäänsä, jota halveksivat, eivätkä kohtele poikaa samalla lailla kuin muita lapsenlapsia. Muut ovat siellä koko ajan, poika ei, ja miettii mikä hänessä on niin huonoa. No isänsä. Minä joka sen rentun otin.

Olin lisäksi liian kauan rentun kanssa, niin että lapseni ei saanut koskaan sisaruksia. On vain minä ja poika. Löysin uuden hyvän, raittiin kunnollisen miehen, mutta hän ei voinut kestää exää, eikä tämän renttuilua meidän elämässä vielä tapaamisten ja elareiden ja sen säädön kautta. Ei exästä pääse ikinä eroon jos on lapsen isä. Vielä pojan häissä ja lastenlasten ristiäisissä joudun seisomaan sen m***kvistin rinnalla vanhempina. Ja poika joutuu häpeämään juoppoa isäänsä, tai tuntemaan syyllisyyttä jos ei kutsu tai laittaa välit poikki.

Mikään ei korjaa sitä minkä tein lapselleni kun tein hänet väärälle miehelle. Ap sinulla on vielä mahdollisuus toimia toisin.

Tottakai rentun isän takia on oikein tappaa syntymätön ihminen.

Abortti. Uskon että lapsi olisi sinulle rakas mutta isää ei voi sulkea kokonaan pois ja ongelmia ja murheita olisi varmasti tiedossa. Sinun kannaltasi moni asia mutkistuisi ja vaikeutuisi. Olen itse kasvattanut kaksi lasta yksin alle kouluikäisistä. Kyllähän me jotenkin selvittiin mutta elämä olisi voinut mennä ihan toisellakin tavalla. Opiskele rauhassa loppuun nyt ja hanki lapsia sitten myöhemmin oikean ihmisen löydettyäsi ja kun tunnet että aika on oikea.

Ystäväni tuli "vahingossa" raskaaksi rentulle. Ollaan jälkeenpäin sitä mieltä, että renttu teki sen tahallaan, että saisi ystävääni otteen, koska on aina tämän rahoilla, ruuilla ja sängyssä. Liian kiltti nainen joka ei ymmärrä mitään.

Poika on ihan kuin isänsä, renttu siitäkin on kasvamassa. Kaikki inhoavat pojan isää, joten tädit ja kummi ei ole pojan kanssa kuin välttämättömän. Ystäväni oli jo teinipojan kanssa ihan pulassa. Sivusta katsoen poika on ihan samanlainen narsistiluonne kuin isänsä. Äitinsä joutuu antamaan rahaa nyt aikuiselle pojalleen, kun ei maistu opinnot eikä msisyu työ, kalja kyllä maistuu kavereiden kanssa. Äiti on muuten aina ollut raitis kiltti kotityttö, että äidiltä tuora ei ole opittu.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi provo. Miksi kukaan seurustelisi henkilön kanssa, joka on "lapsellinen, käyttää runsaasti alkoholia ja juhlii viikottain, pettänyt monta kertaa, mustasukkainen, itsekäs ja suutuessaan arvaamaton, myös työtön(ei myöskään mitään koulutusta).

Seurustelu aikanamme minä periaatteessa elätin miehenkin. Mies ryyppäsi rahansa/laittoi baari velkoihin jo heti alkukuusta ja minä hoidin ruuat, laskut ym tarpeet..."

Ei ole läheskään uskottava provo. 0/5

Ei välttämättä provo. Tuo mieshän on malliesimerkki jännämiehestä ja heille riittää kyllä kysyntää.

Itse ilman isää kasvaneena olen aina ajatellut, kuinka tärkeää ja ihanaa olisi jos olisi isä. Isä siis elossa ja voi ns hyvin, mutta oli juuri sellainen renttu ja hälläväliä tyyppi, josta äiti erosi ja päätti kasvattaa minut yksin. Täällä sitä paljon ehdotetaan, mutta voin kertoa ettei sekään herkkua ole kuulla koko lapsuuden vastaukseksi kysymykseen, miksei ole isää, että isäsi oli sellainen ja tälläinen ja siksi katkaisin häneen välit. Aikuisena asia on jopa vaivannut ja ärsyttänyt. Sitten vielä, kun lapsi tuppaa muistuttamaan aina vanhempiaan satuin minäkin muistuttamaan isää, niin äidin vakiolausahdus oli "ihan kuin isäsi" eikä se ollut mikään kehu häneltä. Oli varmasti katkeroitunut ja purki sen näin. En sano, että ap:stä tulisi sellainen, mutta kannattaa miettiä sitä, haluaako olla tarkoituksella yh.

Jos ei tuossa tilanteessa tee aborttia, niin saa sitten varautua siihen että on lopun elämäänsä sidottu lapsen isään. Kun täällä jotkut puhuu siitä, että pitää "lapsen" eikä miestä, niin kyllä se on riski. Mikäli tyyppi on tarpeeksi hullu, niin saa lapsesta hyvän aseen tehdä ap:n elämästä täyttä h*****tiä seuraavat 20 vuotta. Kukaan ei voi ns. parantua alkoholismista ja muista riippuvaisuuksista lapsen takia, kyllä se voima ja halu toisenlaiseen elämään on löydyttävä omasta itsestä, jotta se olisi kestävällä pohjalla. Nuo puheet, että "muuttuisi jos olisi lapsi" on vain sellaista lätinää ja puhujan ehkä itsensäkin uskomaa sitku-harhaa tai pahimmassa tapauksessa tietoista manipulointia saada nainen sitoutumaan itseensä lapsen kautta. Jos ap ei omasta elämästä niin välitäkään, niin kannattaa ajatella sitä tulevaa lasta. Parhaimmassa tapauksessa isättömyys ja siitä mahdollisesti seuraavat kipuilut + geeneissä alttius riippuvuuksiin. Aika huono yhdistelmä. Pahimmassa tapauksessa riitaisa ja väkivaltainen perhe-elämä lapsuudessa ja sen mukanaan tuomat henkiset arvet. Hyviä vaihtoehtoja ap:n tapauksessa ei ole, abortti on tuossa tilanteessa se pienin paha.