Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette (toisista nimistä) tyyliin Pekanpoika, Juhontytär?
10.07.2017 |
Minusta ne ovat viehättävän vanhanaikaisia, tyyliin " Wilhelmiina Juhanintytär" :) ! Tulee mieleen niityllä hyräillen kukkia keräävä paljasjalkainen pikkutyttö olkihattu päässä tai metsätiellä koiran perässä polvihousuissa juokseva pellavapäinen pikkupoika.
Kommentit (24)
Kaikilla maailmassa on isän sukunimi ja sitten pitää änkeä miehelle vielä vähän lisää valtaa antamalla patronyymikin. Haha, naiset ovat kyllä tossuja. Jos lapsellani olisi miehen nimi en ikinä antaisi miehelle mitään valtaa etunimeen.
Hankkikaa tahto, naiset. Annatte miehille kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on taantumista jonnekin parin sadan vuoden päähän aikaan, kun kaikilla ei edes ollut sukunimeä. Itä-Suomessa sukunimet tulivat käyttöön selvästi aikaisemmin kuin Länsi-Suomessa. Itäsuomalaiset eivät myöskään vaihdelleet sukunimeä asuinpaikan mukaan, kuten länsisuomalaiset tekivät, jolloin saman perheen jälkeläisillä oli monia vaihtelevia sukunimiä. Kyllä idässäkin käytettiin sukunimen ohella noita -poika ja -tytär -nimiä. Tietyllä tavalla se helpottaakin esim. sukututkimusta, koska sukunimiä oli aika vähän samoin kuin etunimiäkin. Meidänkin kannakselaisessa suvussa oli lukematon määrä Juhoja ja Matteja täydennettynä muutamalla Antilla ja Annalla. Isoisän isä oli avioton lapsi ja niinpä hänen etunimensä perässä oli äidin nimi+poika ja sitten vielä sukunimikin. Tämä isoisoisäni oli syntynyt noin 1800-luvun puolivälissä. Hänen lastensa nimien perässäkin oli kirkonkirjoissa ainakin vanhimpien kohdalla vielä tuo patronyymi, mutta nuorimmilta, juuri vuosisadan vaihteessa syntyneiltä se jo puuttui.
Tykkään. Ihastuin patro- ja matronyymeihin niin paljon, että monen vuoden harkinnan jälkeen otin sellaisen itselleni! Toinen nimeni on Hannantytär. Sukunimeni isältä, joten kannan mukanani sekä isän että äidin kunnioitusta.